Palataan ajassa taaksepäin. 13.1.2024 heräsin aamulla kello 5.55. Olin nähnyt juuri unta lautapelistä, jonka olin itse suunnitellut. Peli ei ollut Trollius’n Roll, joka jo keikkui kauppojen hyllyillä. Uneni peli yhdisteli monia omia lempimekaniikkojani ja hitsit, miten peli oli kaunis! Yritin nukahtaa uudelleen, mutta uni ei tullut ja pelkäsin, että unohtaisin tämän huippuidean. Rupesin kirjoittamaan muistiinpanoja peiton alla, ettei mieheni herää puhelimen valoon.
Kun muu perhe aamulla heräsi, lähdin rantaan kävelylle ja soitin Juhana Keskiselle. Muistan, että juttelimme ainakin puoli tuntia ja paasasin innoissani pelistä. Juhana tuntui heti myös innostuvan ja ehdotteli heti kaikkea, mitä pelissä voisi olla. Nyt jälkikäteen en siitä unesta enää mitään muista, mutta muistiinpanojen perusteella pidin tärkeänä sitä, että raketissa on eri määrät ikkunoita ja pelaajan pitää tehdä vaikea valinta, mitkä kortit hän tahtoo käteensä. Suurena inspiraationa tähän on ehdottomasti Meadow. Rakastan siinä mekaniikkaa, joilla kortteja haetaan.

Ensimmäinen prototyyppi
Rupesimme tekemään ensimmäistä prototyyppiä kamalalla vauhdilla. Asuin tuon tammikuun Espanjassa Fuengirolassa ja kaikki lautapelisuunnittelumateriaalini olivat Suomessa. Tahdoin peliin timantteja, enkä löytänyt niitä Fuengirolasta mistään. Lautapelikaupasta valitsin halvimman pelin, jossa oli timantteja ja niin ostin Aztecin. Peliä on muuten edelleen pelattu alle viisi kertaa, mutta timantit ovat olleet hyvin ahkerassa käytössä. Juhanan kanssa teimme melkein päivittäin etäyhteyksien avulla uusia kortteja ja pohdimme mekaniikkoja.
Tekoäly kuvitti meille söpöjä hahmoja ja yritimme hioa pelin mekaniikkaa. Tiesin tottakai, että lopulliseen peliin tahdomme oikeaa taidetta, mutta koska emme itse osaa edes tikku-ukkoja piirtää, oli paras ratkaisu käyttää tekoälyä. Jotkut ovat kysyneet, miksi pitää käyttää tekoälyä prototyypin teossa, mutta on todella vaikea löytää pelitestaajia, jos pelissä ei ole minkäänlaista kuvitusta, eikä ole mitään järkeä maksaa kenellekään siitä ensimmäisen prototyyppivaiheen kuvituksesta. Lopulliseen peliin en hyväksy tekoälytaidetta missään nimessä. Pelin ulkoasu ja taide on minulle todella tärkeää ja meillä Suomessa on paljon lahjakkaita taiteilijoita!

29.1.2024 lopussa meillä oli valmiina ihan ensimmäinen prototyyppi, tässä vaiheessa pelissä oli kaksi perhepelipakkaa. Ystäväni Jenni Spännäri askarteli meille pelilaudan ja pelaajalaudat. En ole oikein askartelevaa sorttia ja minulle olisi tässä vaiheessa kelvannut ruutupaperikin. Ensimmäiset pelitestit tekivät yhden asian selväksi: tämä olisi peli, jota tahtoisin itse pelata paljon.
Testasin peliä runsaasti Fugen pelikerhon kanssa. Sain arvokasta palautetta, jonka perusteella peliä parannettiin. Iso kiitos Fugen pelikerholle, kun olette jaksaneet testata aina jo niitä ensimmäisiä prototyyppejäni!

Lisää pakkoja ja testaamista
Helmikuun puolivälissä PuffiNovaan valmistui salamapakka ja rakennuspakka. Pääsimme Jennin kanssa sitä heti testaamaan ja rakastuimme PuffiNovaan vielä isommin. Rakennukset toivat peliin syvyyttä, jota itse aktiiviharrastajana kaipasin. Silti pidin pelissä myös perhepakat, jotta peliä voisi pelata lastenkin kanssa. Ajatus siitä, että yhden pelilaatikon sisällä on kaksi peliä, tai yksi, joka kasvaa lapsen mukana, on mahtava! Tämä säästää hyllytilaa ja auttaa lapsia pelaamaan vaikeampia pelejä, kun ne voi opetella pikkuhiljaa.
Kesän ja syksyn 2024 aikana PuffiNovaa pelattiin todella paljon. Testasimme uusia erilaisia pakkoja, osa päätyi suoraan roskiin ja osasta tehtiin prototyyppi. Hyvikset ja pahikset -pakka oli täysin pähkähullu kokeilu. Kaikki käyttivät ne kortit resursseina, koska ne olivat niin huonoja ettei niitä pöytään kannattanut pelata.
Esittelimme pelin ToyRockille. He olivat pelistä hyvin kiinnostuneita, mutta pohtivat myös onko pelistä tulossa taloudellisesti kannattava. Peliin tulisi monta korttipakkaa, pelilauta, pelaajalaudat, timantteja… hinta alkoi nousta aika korkeaksi. ToyRock kertoi rehellisesti, että he eivät voi ottaa näin suurta riskiä, vaikka pelistä tykkäävätkin.
Pitchausta valmiin prototyypin kanssa
Seuraavana vuonna, 15.5.2025, valmistui prototyyppi, jossa vihdoin kaikki oli kohdallaan. Olimme saaneet kortit tasapainoon, kiitos jäätävän kokoisen Excel-tiedoston. Korttien resurssit olivat nyt selkeämmät. Ensimmäisissä versioissa yksi kortti saattoi maksaa useita eri resursseja, mikä hankaloitti pelattavuutta. Uudessa versiossa kortit maksoivat vain yhtä resurssia, poikkeuksena rakennukset, jotka halusimme pitää vaikeammin rakennettavina ja siksi ne saivat maksaa kahta eri resurssia.
Rupesimme Juhanan kanssa tekemään todella töitä, jotta PuffiNova näkisi päivän valon. Aloimme pitchaamaan peliä ulkomaalaisille julkaisijoille. Lähetimme sähköposteja varmaan 30:lle lautapelijulkaisijalle. Jopa Jamey Stonemaier kehotti minua lähettämään pelin myös heille. Hän on seurannut somessa pelin matkaa ja tykkäsi ideasta. Kun Stonemaierille lähettää pelin, pitää mukana olla parin minuutin esittelyvideo. Nyt olimme pulassa. Esittelyvideo englanniksi! Yritimme Juhanan kanssa kuvata videota, eikä siitä tullut mitään. Nopparallin Tomi ja Tommi vaikuttivat huipputyypeiltä, kun tapasimme heidät syksyllä 2024 Trolliuksen julkkarijuhlissa. Laitoimme Nopparallille avunpyynnön ja suureksi yllätykseksemme Nopparalli tuli luokseni kylään kameroiden kanssa seuraavalla viikolla ja he kuvasivat esittelyvideon ja myös editoivat sen. Uskomatonta!
Yksikään julkaisija ei kuitenkaan tarttunut PuffiNovaan. Saimme kyllä rohkaisevia viestejä ja palautetta, mutta osa palautteesta oli ristiriitaista: yksi julkaisija sanoi, että PuffiNova on liian samanlainen kuin heidän pelinsä ja toinen piti sitä liian erilaisena. Peli on liian kallis painaa, koska sisältöä on niin paljon. Olin aika maassa. Rehellisesti sanottuna olin hyvin maassa, koska olin tehnyt yli vuoden valtavasti töitä pelin kanssa, jota kukaan ei uskaltanut julkaista.

Tehdään sitten itse!
Mieheni lopulta ehdotti, että julkaise itse. Meidän taloudellinen tilanteemme ei kaatuisi, vaikka peli ei menestyisi ja koska olin juuri lopettanut päivätyöni sairauden vuoksi, minulla olisi nyt aikaa. Pohdin tätä jonkin aikaa itsekseni ja kesäkuussa 2025 Hypeconissa päätin julkaista PuffiNovan itse. Päätimme perustaa mieheni yrityksen alle aputoiminimen, jonka avulla voisimme julkaista lautapelin itse. Yrityksen omistaa siis mieheni ja minä olen nyt hänellä töissä, eli voisi sanoa että tämä on perheyritys ja naureskelen myös sitä, että virallisesti en nyt olekaan yrittäjä. Taidan siis olla valeyrittäjä.
Hypeconissa olin kiertelemässä taiteilijoiden myyntialuetta ja etsin kissa-aiheista korttia. Siinä kun kiertelin ja etsin korttia, pysähdyin yhden pöydän eteen. Pöydällä oli kortteja, tarroja ja kalentereita. Paljon kettuaiheisia, taisi jokin norppa ja saukkokin näkyä. Pöydän edessä seisoessani ajatus iski minuun. Mitä jos edessäni oleva nainen kuvittaisi Puffiksen. Nykäisin Juhanaa hihasta ja sanoin: mieti, jos tuo kettulohikäärmenainen kuvittaisi PuffiNovan. Juhana alkoi hymyilemään ja totesi yksiselitteisesti ”Joo!!”
Menin naisen viereen ja taisin ehdottaa jotain tämän kaltaista: ”Moikka! Me ollaan suunniteltu lautapeli ja tarvittaisiin sille kuvittaja, kiinnostaisiko sua?” Nainen, jolta kysyin, oli Jasu Hintsala. Jasu taisi hämmästyä hieman ja totesi, että tottakai kiinnostaa, mutta voidaanko palata vaikka Instagramin kautta, kun pöhinä Hypeconissa oli huippua ja kauppa kävi kuumana.

Laitoin Jasulle viestiä heti seuraavana päivänä ja kerroin enemmän pelistä ja näytin niitä tekoälyn tekemiä prototyyppikuvia. Kysyin, mitä maksaisi, jos Jasu kuvittaisi pelin. Jasu antoi hintatarjouksen vesivärikuvituksista. En tässä avaa tarkkoja hintoja, mutta kaikki varmasti ymmärtävät, että taiteilija, jonka päätyö on myydä taidetta, joutuu luonnollisesti laskemaan töilleen hinnan sen mukaan kauanko niiden tekemiseen menee aikaa. Minähän tahdoin 50–200 erilaista söpöä kuvaa. Hinta oli aivan liian korkea. En voisi mitenkään sitä maksaa ja asia jäi siihen. Hitsit, miten paljon minua harmitti. Olin jo haaveissani nähnyt, miltä PuffiNova näyttäisi kettulohikäärmenaisen maalaamana. Mietin kyllä, että jos pelissä olisikin vaikka vain kymmenen erinäköistä hahmoa, hintaa saisi todella paljon alaspäin, mutta olin jo kiintynyt ajatukseen että jokainen hahmo on uniikki.
Noin kolme viikkoa myöhemmin Jasu laittoi minulle yllättäen viestiä ja kertoi olevansa valmis neuvottelemaan hinnasta uudelleen. Jasu kertoi, että PuffiNova on projektina hänelle niin mieluisan kuuloinen, että hän on sen vuoksi valmis joustamaan hinnasta. Sovimme palaveriajan heti seuraavalle viikolle ja löysimme hinnan, jonka pystyisin maksamaan ja Jasu saisi työlleen reilun korvauksen, vaikkakaan ei sitä alkuperäistä summaa, jota hän Hypeconin jälkeen ehdotti. Sovimme myös, että jos peli menestyisi, Jasu olisi oikeutettu saamaan tulevista painoksista lisätuloa itselleen.
Nyt piti kuitenkin äkkiä keksiä yritykselle nimi, jotta voisimme kirjoittaa Jasun kanssa sopimuksen ja hän pääsisi aloittamaan kuvittamisen. Jakaranda on lempipuuni täällä Espanjassa, joten keksin nimeksi Jakaranda Games. Nimi oli kuitenkin varattu ja ehkä nyt jälkikäteen voin sanoa että onneksi. Olisi tuo nimi ollut suomalaiseen suuhun aika hankala ja puhun usein vain liilakukkaisesta puusta, koska en itsekään muista puun nimeä. Mikä olisi helppo nimi suomalaiseen suuhun, mutta myös sellainen, joka olisi mahdollinen ulkomailla? Tie Games oli valintani ja oikeastaan muita ehdokkaita ei ollut. Nimi, joka toimii suomeksi ja englanniksi ja vieläpä tarkoittaa molemmilla kielillä jotain, oli täydellinen.

Kuvitusta täyttä vauhtia
Syksyn 2025 Jasu kuvitti minkä kerkesi ja minä selvittelin, missä peli painetaan ja kuinka ihmeessä saisin sen kauppoihin. Voin kertoa, että mutkia oli matkassa aika paljon ja tukkurin löytäminen osoittautui suurimmaksi haasteeksi. Olimme myös pahasti myöhässä aikataulusta. Olin ajatellut, että Jasun kanssa olisimme valmiita uudenvuoden jälkeen. Olin tehtaalle ilmoittanut, että he saavat materiaalit 4.1.2026. Amo lähti meidän tukkuriksimme, vaikka emme saaneet tehtaalta mallikappaletta, jota voisin esitellä. Se, että Amo luotti meihin vaikka emme voineet näyttää mitään fyysistä, oli aivan mahtavaa ja olen edelleen heille tästä kiitollinen.
Joulukuun lopussa helmikuun loppuun teimme Jasun kanssa päivittäin töitä. En valehtele kun sanon, että Jasu ei käynyt edes hiihtämässä, kun hän halusi saada Puffiksen valmiiksi ja käytti kaiken aikansa siihen. Jasun piti syödä, nukkua ja joskus vähän jumpata, mutta muutoin Jasu painoi niska limassa töitä. Tämä tuntui tosi pahalta, koska olimme tinkineet hinnasta, mutta en osannut aavistaa, kuinka paljon aikaa kuvituksiin menisi, eikä osannut Jasukaan. Maalaaminen on yksi osa työtä ja sen Jasu osasi totta kai aikatauluttaa, mutta jokainen kortti piti asetella oikein ja siirtää resurssit oikeaan kohtaan.
Tässä oli paljon tietokoneella tehtävää mekaanista työtä, josta meillä ei Jasun kanssa ollut kokemusta, eihän kumpikaan meistä ollut koskaan tehnyt lautapeliä. Trolliusta ei lasketa, koska en julkaissut sitä itse niin en nähnyt tai tiennyt, miten paljon työtä se vaatii. En joutunut itse tekemään ihan niin pitkää päivää kuin Jasu, mutta palkkatöissä kukaan ei tekisi näin paljoa töitä, mutta tässä olikin kaksi yrittäjää ja molemmilla tahtotila puskea peli valmiiksi, jotta se ehtisi Vuoden peli -kilpailuun mukaan.
Tästä minun ja Jasun yhteistyöstä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Todella usein ajelin Jasun luokse. Jasu teki tietokoneella PuffiNovan kortteja ja minä seisoin selän takana. Vaikka teimme paljon töitä, niin oli meillä hauskaakin! Ainakin minulla! Opimme samalla tuntemaan toisiamme ja täytyy sanoa, että kun helmikuun lopulla toimitimme materiaalit tehtaalle, oli todella outoja päiviä, kun en nähnytkään Jasua päivittäin. Etänä tai livenä teimme yli kaksi kuukautta töitä yhdessä todella intensiivisesti.

Ensimmäinen ennakkokappale
19.3.2026 koitti vihdoin se päivä, kun PuffiNova saapui kotiovelleni. Olimme sopineet, että en avaisi pakettia vaan pitäisimme Jasun kanssa yhdessä Instagram-liven, jossa avaamme paketin ja pääsemme näkemään, miltä valmis peli näyttää. Livessä illalla sitten avattiin paketti ja meinasin itkeä onnesta, taisin joitain kyyneleitä tirauttaakin. Tunne oli paljon suurempi kuin pari vuotta aiemmin Trolliuksen kohdalla. Se, että olen nyt julkaisija ja vastuussa kaikesta, on upeaa ja peli on juuri sen näköinen kuin halusin. PuffiNova on lautapeli, mutta se on myös minun lapseni.
Muutamia asioita tuossa ennakkokappaleessa halusin vielä muuttaa. Pelaajalaudat olivat liian halpaa pahvia ja ne olivat todella käyrät. Kun raketin laittoi kotiin, se katosi laudan alle. Laadun parantaminen maksoi yllättävän paljon ja meidän oli pakko luopua pelaajalautojen palapelimekanismista. En olisi tahtonut tästä luopua, mutta en toki voi painattaa peliä, joka parhaassa skenaariossa voisi päästä pari senttiä plussan puolelle. Ymmärrän nyt vielä paremmin, miksi emme löytäneet julkaisijaa pelille. Tämän kokoisen pelin painattaminen maksaa Kiinassakin paljon. Jos PuffiNova olisi painettu Euroopassa, sen myyntihinta olisi ollut yli 100 €, enkä olisi saanut tällä hinnalla tukkuria, eikä peli pääsisi kauppoihin.
Keksin vähän ex tempore, että tahdon Esseniin myyntiin myös lisäosan ja sehän tottakai tehtiin ja vieläpä niin, että se ehti PuffiNovan kanssa samaan rahtiin. Jasu kuvitti lisäosan huhtikuussa ja me Juhanan kanssa säädimme mekaniikat samassa ajassa. Toukokuussa sain tehtaalta ennakkokappaleen käsiini. Pelitestaukset jatkuivat ja onneksi Tampereen naispelaajien kanssa huomasimme yhden virheen, joka ehdittiin vielä korjata. Tehdas sanoikin, että jos olisin kymmenen tuntia myöhemmin kirjoittanut, he olisivat sanoneet että lisäosa on jo massatuotannossa. Virhe oli Baila-kortti, yksikään kortti ei antanut alennusta meteorisienille. Onneksi tämä ehdittiin korjata.

Pitkän rahtimatkan päätteeksi peli on täällä
Heinäkuussa alkoi PuffiNovan rahtimatka. Minähän en uutena julkaisijana tiennyt mitään merirahdista ja tehtaani antama tarjous rahdin hinnasta, 25 000 €, sai minut tippumaan sohvalta. Onneksi löysin luotettavan suomalaisen rahtiyrityksen, jonka tarjous auttoi minut takaisin sohvalle. Rahaa kyllä meni enemmän kuin olin budjetoinut. Merimatkaa oli jännittävää seurata Suomesta käsin. Laiva kökki Singaporen satamassa ja sitten tuli päätös, että kierretään Afrikka. Taisin välillä seurata väärää laivaa, koska tottakai PuffiNova vaihtoi matkan aikana pari kertaa laivaa. Koko syksy meni enemmän tai vähemmän odottaessa. Tässä oli toki aikaa jo suunnitella tulevia pelejä, mutta vähän väliä kurkin, missä merirahti ja PuffiNova seilaa.
24.9.2026 olimme Jasun kanssa vieraina Huomenta Suomessa esittelemässä PuffiNovaa. Suora lähetys on aina hermostuttava, mutta läheisten mielestä se meni upeasti ja olin itsekin ihan tyytyväinen. Seuraavana päivänä televisioesiintymisen jälkeen pidettiin sitten PuffiNovan julkaisujuhlat tukkurimme Amon upeissa tiloissa. He myös hemmottelivat lapsivieraitamme pienillä lahjoilla. Juhlissa oli ihanasti ihmisiä ja kaikilla tuntui olevan hyvä meininki. Mieheni piti koskettavan puheen ja sai minut vähän tirauttamaan kyyneleitä.
Julkaisujuhlat olivat minulle itsestäänselvyys, olihan meillä jo Trolliuksen kohdalla juhlat. Näin suurta työtä pitää juhlistaa! Oli se sitten kirja, elokuva tai lautapeli, tällaiseen projektiin uppoaa valtavasti aikaa ja rahaa. Kun tuote on vihdoin valmis ja pääsee kauppoihin on todellakin juhlan paikka. Oli ihanaa nähdä juhlissa omaa perhettä ja ystäviä, mutta myös niin paljon lautapelaajia! Huomaankin, että olen saanut todella paljon uusia ystäviä viime vuosien aikana ja jotenkin lähes kaikki heistä ovat lautapelaajia.

26.9.2026 pidimme vihdoin kontinpurkubileet. Nauroin tätä jo juhlissa: tänään syödään kakkua ja huomenna hikoillaan yhdessä! Rahtiyritys ajoi suuren merikontin varastomme eteen. 17 aikuisen ja yhden lapsen voimin pidimme talkoot, joissa käsivoimin siirrettiin 5 000 PuffiNovaa ja 2 000 lisäosaa Tie Gamesin varastoon. Hikoilimme hommissa viisi tuntia, osa koko ajan ja osa oli apuna osan aikaa. Mutta me tehtiin se! Luonnollisesti osan ajasta satoi vettä, mutta se ei haitannut! Talkooporukka oli huikea, iso kiitos jokaiselle!
Essenistä olenkin jo kirjoittanut paljon, mutta tahdon tähän artikkeliin vielä sanoa sen, että Essen muutti kaiken. Ennen Esseniä ajattelin, että ehkä voin olla lautapelisuunnittelija ja julkaisija Suomessa. Nyt Essenin jälkeen uskon, että voin tehdä tätä työtä missä vain. Nyt jatkan puskemista ja pidän huolen, että PuffiNova pääsee myös ulkomaille myyntiin! Ensi vuonna julkaisen PuffiNovan toisen lisäosan sekä Magic Waterfallin. Minulla on myös suuret suunnitelmat vuodelle 2028. Tämä on minun työni nyt.

Kiitokset
PuffiNovan sääntöjen viimeisillä sivuilla on kiitokset, mutta tässä minulla on vielä yksi mahdollisuus kiittää, koska en olisi pystynyt tähän yksin. Ensimmäinen kiitos on miehelleni. Ilman sinua ei olisi PuffiNovaa, uskoit minuun ja tekemääni työhön ja otit ison taloudellisen riskin, kun lähdit kanssani perustamaan Tie Gamesia.
Toinen kiitos on Jasulle, joka näki pelissä jotain, jonka vuoksi hän hyppäsi meidän matkaan. Jasu on herättänyt pääni sisällä olevan pelin eloon tavalla, jota en edes osannut toivoa. PuffiNova on kaunis vain ja ainoastaan Jasun vuoksi.
Kolmas kiitos on Jennille. Jenni on askarrellut prototyyppiä, pelitestannut ja juossut perässäni aina Esseniin asti. Jennillä on aina tilannetajua ja viisautta ohjata minua oikeaan suuntaan ja kannustaa.
Viimeinen kiitos on lautapelaajille. Meillä on mahtava yhteisö ja upein harrastus. Ilman teitä en voisi olla tässä unelmatyössäni. Kiitos ja pelataan kun tavataan!
