Vuoden peli -voittajat 2026
Vuoden peli -palkinnon voittajat on valittu:
- Vuoden perhepeli: Rakenna ja arvaa (Tactic)
- Vuoden lastenpeli: Dingo Disc (Blackrock Games / Toyrock)
- Vuoden strategiapeli: The White Castle (Devir / Lautapelit.fi)
- Vuoden partypeli: First to Worst (Dyce Games / Peliko)
Vuoden perhepeli -voittaja Rakenna ja arvaa pyörii jossain partypelin ja perhepelin rajamaastossa. Pelin perusideana on moneen kertaan koeteltu sananselitys, mutta nyt sanallisen selittämisen, piirtämisen tai näyttelemisen sijasta sanat selitetään rakentamalla niitä puupalikoista. On helppo uskoa, että tämä toimii ja tarjoaa kepeää hupia koko perheelle.
Lastenpelivoittaja Dingo Discissä tasapainotellaan palikoita narun varassa roikkuvan kiekon päälle. Erilaiset tasapainottelu- ja näppäryyshaasteet ovat tuttu juttu ja toimiessaan tarjoavat kyllä viihdettä.
Partypelivoittaja First to Worst on erittäin yksinkertainen tutustumisleikki, jossa pitää arvuutella mihin järjestykseen asioita laitetaan.
Strategiapelipuolella oli kolme eri tavalla vahvaa ehdokasta. Moni piti Bomb Bustersin voittoa miltei varmana, mutta raati kallistui kuitenkin The White Castlen suuntaan ja oli kommenttiensa perusteella tyytyväinen, että tarjolla oli ihan oikea strategiapeli. Kolmas finalisti Castle Combo olisi sitten ollut kevyempi ehdokas. Jokaisen voittoon olisi voinut olla tyytyväinen, mutta on kyllä ihan lupaavaa, että nimenomaan raskain strategiapeli finalisteista vei voiton.
Vuosiäänestyksen tulokset
Lautapelioppaan vuosiäänestys järjestettiin syyskuun aikana. Lähes 500 äänestäjää kertoi suosikkinsa. Ykkössija oli kahden kauppa: alkuun näytti, että Terraforming Mars voittaa selvästi, mutta lopulta eroa toiseksi tulleeseen Ark Novaan oli vain yksi ääni.
Kolmanneksi nousi taas Wingspan, mutta tilanne sijoilla 3–6 oli tasainen. Tuttujen SETI:n ja Lost Ruins of Arnakin seuraksi kärkijoukkoon nousi Bomb Busters, jolle suomenkielinen julkaisu toi hurjan lisäpotkun.
Lautapelioppaan top 100 -listalla Terraforming Mars nousi kakkossijalle ja tällä menolla pudottaa Carcassonnen ykköspaikalta ensi vuonna.
Kaikki tulokset löydät vuosiäänestyksen tulosraportista.
International Gamers Awards -voittajat 2026
Kansainvälisen peliharrastajaraadin valitsemat International Gamers Awards -palkinnot on jaettu.
- Paras moninpeli: Railway Boom (Hisashi Hayashi ja Simone Luciani / Arclight Games)
- Paras kaksinpeli: Duel for Cardia (Faouzi Boughida ja Mathieu Rivero / Hans im Glück)
- Paras yksinpeli: Lord of the Rings: Fate of the Fellowship (Matt Leacock / Z-Man Games)
Vantage veti kisassa lyhyimmän korren: se jäi kakkoseksi kaksinpelien sarjassa ja hävisi yksinpelien sarjan pienimmällä mahdollisella erolla Fate of the Fellowshipille.
Deutscher Spiele Preis -ehdokkaat 2026
Saksan toinen huomattava vuoden peli -palkinto eli peliharrastajien äänestämä Deutscher Spiele Preis on julkistanut kolme kärkipeliä. Äänestys päättyi jo elokuun lopussa, mutta voittaja julkistetaan vasta Essenin Spiel-messujen alla. Kolme eniten ääniä saanutta peliä ovat:
- Boss Fighters QR (Michael Palm ja Lukas Zach / Pegasus)
- Galactic Cruise (T. K. King, Dennis Northcott ja Koltin Thompson / Kinson Key Games)
- Sanctuary (Mathis Wigge / Feuerland)
Boss Fighters QR on yhteistyöpeli, jossa fantasiasankarit taistelevat pahiksia vastaan. Kuten nimi viittaa, pelissä skannaillaan QR-koodeja. Pelaajien on pääteltävä pahisten heikkoudet ja vahvuudet menestyäkseen.
Galactic Cruisessa rakennellaan aluksia ylellisille avaruuslomamatkoille. Peliä on kehuttu viimeisen päälle hiotuksi ja hyvin tuotetuksi.
Sanctuary on Ark Novan kevyempi serkku, jossa eläintarhanrakennusta on yksinkertaistettu. Lopputulos on nopeampi, sujuvampi ja – rohkenen väittää – jopa alkuperäistä parempi.
Sijoilla 4–10 ovat:
- The Lord of the Rings: Fate of the Fellowship (Matt Leacock / Z-Man Games)
- Take Time (Alexi Piovesan ja Julien Prothière / Libellud)
- Rebirth (Reiner Knizia / Mighty Boards)
- Cozy Stickerville (Corey Konieczka / Unexpected Games)
- River of Gold (Keith Piggott / Office Dog)
- Star Trek: Captain’s Chair (Nigel Buckle ja Dávid Turczi / WizKids)
- Forest Shuffle: Dartmoor (Kosch / Lookout Games)
Lastenpelien kolmen kärki on:
- Mooki Island (Florian Sirieix / Scorpion Masqué)
- Paleolino (Marco Teubner / Hans im Glück)
- Toriki: The Castaway Island (Wojciech Grajkowski / Lucky Duck Games)
Lautapelit.fi:n uutuuksia
Lautapelit.fi:n uusia pelejä tarkastelimme viimeksi kesäkuussa. Sen jälkeen on ilmestynyt kaikenlaista:
- Ubongo Solo on yksinpelattava pulmapeli, jossa ratkotaan Ubongosta tuttuja ruudukontäyttötehtäviä.
- Mahjong-kortit ovat korttipakka, jolla voi pelata mahjongia. Pakka sopii useimpien mahjongien muotojen pelaamiseen: mukana on peruskorttien lisäksi jokereita, kukkia ja vuodenaikoja joka lähtöön ja riichin ystäville myös punaiset viitoset.
- Wizard on klassikkotikkipeli, jossa pitää ennustaa voittamiensa tikkien määrä. Siitä on tullut taas uusi versio.
- Etanaralli on Haban suosikkilastenpeli, joka on taas saatavilla.
- Aivopähkinä on hauska tietovisailupeli, jossa pitää keksiä vastaus kysymykseen mieluusti ennen kuin koko kysymys on selvillä.
- Elmerin etelänmatka on yksinkertainen lastenpeli nelivuotiaille.
- Panda Gang on nopeaa hahmontunnistusta koko perheelle.
- Sticks on Twisteriä sormilla, eli pelaajien on saatava iso määrä tikkuja pysymään sormiensa välissä.
- Matchy Matchy on uusi versio ysäriklassiko Compatibilitystä. Koita valita annetusta aiheesta samat kuvat kuin parisi.
- Hurja hirvi hässäkkä on pikaläpsypeliä Taco katti pukki juusto pizzan hengessä.
- Time Bomb on neuvottelua ja päättelyä yhdistelevä tiimipeli, jossa toinen tiimi haluaa purkaa ja toinen räjäyttää pommin.
- EXIT Joulukalenteri – Joulun taika on tuttua juttua Exit-kalentereita tehneille, joulunodotus täynnä pakohuonepulmia.
- Griseri – Sikala on lasten kepeä korttipeli, jossa pelaajat yrittävät saada omat sikansa likaisiksi ja toisten siat puhtaiksi. Sade pesee siat puhtaiksi, lato suojaa sateelta, salama tuhoaa ladon, ukkosenjohdatin suojaa salamalta ja niin edelleen.
Nämä kaikki ovat jo saatavilla. Ennakkotilauksissa ja tulevissa peleissä on vielä vähän lisää herkkuja:
- Flamme Rouge Champion Edition on juhlapaketti Flamme Rougea. Se sisältää Peloton– ja Meteo-lisäosat, robottikuskeja täydentämään pienten pelaajamäärien pelejä, uuden kätevämmän varastointiratkaisun ja kaikenlaista bonusherkkua (ilmestyy 4.11.2026).
- Sanctuary on edelleen tulossa suomeksi jouluksi (ilmestyy 20.11.2026).
- EXIT – Salaliitto Venetsiassa on uusin Exit-pakopeli, vaikeusasteeltaan 3/5 (ilmestyy 30.10.2026).
- Wingspan Korttipeli on pienempi ja näppärämpi versio Wingspanista (ilmestyy 30.10.2026).
- Wingspan – Fanien suunnittelemat pakat on setti fanien suunnittelemia lisälintupakkoja, yhteensä 150 uutta lintua (ilmestyy 31.10.2026).
- Terraforming Marsiin tulee Venus Next, Turmoil ja Automa, eli lisää asutettavaa, poliittista suhmurointia ja yksinpelimahdollisuuksia (ilmestyvät 30.10.2026).
Dale of Merchants -juhlapainos
Dale of Merchantsin 10-vuotisjuhlan kunniaksi pelistä tulee uusi juhlapainos, joka on parhaillaan joukkorahoituksessa. Peli myös toteutuu: 50 000 euron rahoitustavoite saavutettiin viidessä tunnissa.
Uudessa versiossa korttien tekstejä on hiottu, jotta kortit olisivat helpompia ymmärtää ja pelaaminen sujuvampaa. Graafista suunnittelua on siistitty ja sääntötekstejä hienosäädetty. Pakat on tasapainotettu uusiksi. Mukana on yhdeksän uutta pakkaa ja yksinpelimoodi. Varastointi on ajateltu uusiksi. Nykyiset eläinpakat ja uudet pakat on jaettu yhteensä kuuteen kuuden eläinlajin settiin, eli Dale of Merchants Collectionin kaltaista isoa boksia ei enää ole.
Lautapelioppaassa emme nyt ehtineet uutta Dale of Merchantsia testata, mutta testikappaleet ovat kiertäneet kotimaisilla lautapelibloggaajilla ja -vloggaajilla, joten uutiskatsauksen lopun blogilistasta löytyy useampikin arvio uudesta versiosta.
Koska kaikki on uusittu, mitään päivityssarjoja vanhojen pelien omistajille ei ole mahdollista tehdä. Vanhojen pelien omistajat saavat kuitenkin alennusta: vanhat pikkuboksit ovat 10 € arvoisia ja Dale of Merchants Collectionista saa 20 € alennusta, eli jos omistaa kaikki, saa yhteensä 50 € alennusta uusista peleistä.
Uuden version myötä Dale of Merchants on tulossa myös Board Game Arenaan. Peli on tällä hetkellä beta-testattavana.
Kampanja löytyy Gamefoundista. All-in-paketilla on hintaa 120 €, sisältäen verot mutta ei postikuluja. Kampanja sulkeutuu 13.10.2026.
Korpi
Korpi on kotimainen lautapeliuutuus, joka yhdistelee tarinassaan suomalaista kansanperinnettä moderniin teknologiaan.
Peli käyttää NFC-tekniikkaa, eli seikkailua tukee mobiilisovellus, jonka kanssa vuorovaikutetaan koskettamalla puhelimella pelin kortteja ja figuureja, joiden NFC-tagit saavat sitten sovelluksessa aikaan jotain.
Itse peli on seikkailua, jossa tutkitaan maastoa ja kohdataan erilaisia tarinallisia valintatapahtumia, joista saa esineitä, bonuksia ja rangaistuksia. Lopulta kohdataan tarinan loppupahis taistelussa.
Korpi on joukkorahoituksessa ja on jo kerännyt minimisumman eli peli tulee toteutumaan. Kampanja löytyy Kickstarterista. Peli maksaa 85 € ja päälle verot ja postikulut.
Uusi pelikauppa Helsinkiin: Pelipesä
Helsinkiin aukeaa uusi pelikauppa. Lauta-, rooli- ja miniatyyripeleihin erikoistunut Pelipesä avataan 23.10.2026 Helsingin Käpylään osoitteeseen Mäkelänkatu 78–82.
Liikkeessä on tarkoitus järjestää erilaisia tapahtumia ja tarjolla on kolme vuokrattavaa pelipöytää. Luvassa on roolipelejä aloittelijoille, lautapelidemotusta ja miniatyyriturnauksia. Liikettä pyörittää Joonas Salo.
Vilma televisiossa
Lautapelioppaan Vilma Vihervaara oli MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa vieraana 23.9.2026 otsikolla Suomalainen lautapelikulttuuri pöydällä – mitä peleiltä halutaan. Vilman lisäksi mukana olivat pelisuunnittelija Antti Laiho (Pohjolan aarteet) ja graafikko Jasu Hintsala. Jutussa puhuttiin pelisuunnittelusta ja mainostettiin kotimaisen lautapelisuunnittelun monipuolista tilaa.
Vuoden strategiapeli: The White Castle
Vuoden peli -kisassa vuoden 2026 strategiapeliksi valittu The White Castle on alun perin Devirin julkaisu vuodelta 2023. Vuonna 2025 Lautapelit.fi toi markkinoille pohjoismaisen version, jossa on ohjeet suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja englanniksi. Itse pelissä ei ole tekstiä, ja joka kielelle on erillinen sääntövihko (omaan käyttööni säästin englannin- ja suomenkieliset). Jotkut pelaajat välttelevät pohjoismaisia versioita englanninkielisen sääntökirjan puuttumisen vuoksi. Tällä kertaa ei tarvitse valita suomen ja englannin välillä!
Teeman jäljillä
Jo takakannen lukeminen laittaa googlaamaan: Mikä on Japanin Edo-kausi? Entä daimio? Sääntökirja esittelee kontekstia lisää, joskin se jäi minulle hieman etäiseksi ilman japanin historian tuntemusta. Pääpiirteittäin – pelaajat ovat klaanien johtajia, jotka yrittävät soluttaa seuraajiaan palatsiin.
Peli sijoittuu japanilaiseen linnaan. Suomenkielisissä ohjeissa siitä käytetään neljää eri nimitystä: White Castle (pelin englanninkielinen ja kääntämätön nimi), valkoinen linna, valkoisen haikaran hovi ja Himejin linna. Viimeksi mainittu on virallinen nimi: kyseessä on siis vuonna 1609 valmistunut ja vuonna 1993 Unescon maailmanperintöluetteloon liitetty Himejin linna. Rakennuksen puiset ulkoseinät on käsitelty kalkkilaastilla valkoiseksi. Linnan muoto ja väri ovat tuoneet paikallisten mieleen lentoon lähtevän (jalo-)haikaran, ja siksi rakennusta kutsutaan myös valkoisen haikaran linnaksi.
Itse teema tuntuu pelissä kuitenkin toissijaiselta. Sitä voi fiilistellä haluamassaan määrin, mutta pelimekaniikat eivät tarvitse Japanin historiaa ympärilleen.
Strategiaa pakattuna kolmelle kierrokselle
Jos haluat lukea laajemman esittelyn pelin mekaniikoista ja kulusta, lue Tuukka Määttäsen arvostelu. Tiivistettynä: valitset nopan, asetat sen laudalle ja teet siihen liittyvät toiminnot, kuten nostat resursseja tai sijoitat työläisiä linnan alueelle.
Pelissä on yhteensä yhdeksän vuoroa aikaa rakentaa mahdollisimman vaikutusvaltainen klaani. Erityisesti alussa yksittäinen vuoro voi tuntua vaatimattomalta, kun pelaaja joutuu keräämään jopa yksittäisiä resursseja.
The White Castle on suhteellisen nopea pelata: aikaa menee tunnista puoleentoista riippuen pelaajamäärästä ja miettimisajasta. Erityisesti viimeisen kierroksen noppien valinta voi ratkaista koko pelin, ja siksi pohdinnat voivat venyä, kun valintaketjut pitenevät; siinä punnitaan ja vertaillaan eri toimintovaihtoehtojen vaikutuksia.
Rajallinen vuoromäärä vaatii pelaajalta päätösten oikea-aikaisuutta, on kyse sitten resurssien haalimisesta tai toiminnon suorittamisesta. Toisaalta ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin: joskus jokin toiminto voi olla myöhemmin mahdoton toteuttaa, jos esimerkiksi muut pelaajat ehtivät varata sen, tai jos nopan sijoittamiseen ei olekaan enää varaa.
Uudelleenpelattavuus ja saavutettavuus
Uudelleenpeluuarvoa ajatellen The White Castlessa on sopivasti muuttujia. Pelivalmisteluissa arvotaan jokaiselle pelikerralle aloitusresurssien yhdistelmät, noppien värit. Korttien sijoittuminen ja vaihtuminen kierrosten aikana – muuttuvat mahdollisuudet – tekevät jokaisesta pelikerrasta erilaisen. Voittostrategiaa ei siis voi kopioida suoraan edellisestä pelistä, vaan pelaajan täytyy sopeutua kulloiseenkin pelitilanteeseen.
Pelin saavutettavuuden kannalta ikonografia on selkeää ja komponentit kohtuullisen helppoja käsitellä. Pelivalmistelujen pienehköt pahvilaatat noppien väreille ja kaivon palkinnoille ovat kuitenkin hieman hankalia käsiteltäviä normaalillakin sorminäppäryydellä.
Värisokealle pelivalmisteluissa kasvipuutarha- ja kivipuutarhakortit voivat olla hyvin saman värisiä, mutta korttien kuvitus auttaa erottamaan ne toisistaan. Pelaajavärit jättävät toivomisen varaa, sillä perinteiset kirkkaat sininen, vihreä, keltainen ja punainen väri, voivat mennä sekaisin. Värisokeaa voisi tukea väreistä tinkimättä vaihtuvalla hahmomuotoilulla tai muulla pelaajittain muuttuvalla ominaisuudella.
Pieni laatikko, iso peli (ja paljon tavaraa!)
Kolmiulotteiset elementit viehättävät minua, mutta The White Castlessa niitä ei valtavasti ole. Puutarhojen hienon väriset noppasillat tuovat kuitenkin pelilaudalle mukavasti korkeuseroa.
Pelilaatikko on pieni ja komponentteja on niin paljon, että osia saa asetella tavallista huolellisemmin mahduttaakseen ne takaisin laatikkoon. Tiiviin laatikon huono puoli on se, että pelin lisäosa ei mielestäni mahdu hyväksyttävästi peruspelin laatikkoon. Toisaalta taas tiiviisti pakatun pelin laatikossa sisältö ei pääse liikkumaan esimerkiksi kuljetuksen aikana.
Pelilaatikon koko ei lupaa kovin raskasta pelikokemusta, mutta tässä The White Castle ehdottomasti yllättää. Pieneen laatikkoon on saatu mahdutettua kokoaan suurempi peli. Boardgamegeekin monimutkaisuusasteikolla The White Castle (3,07) sijoittuu Lost Ruins of Arnakin (2,93) ja Terraforming Marsin väliin (3,27/5).
Peliä sleevaaville Lautapelit.fi:n julkaisussa on hauska ja hyödyllinen yksityiskohta: pelin takakannessa kerrotaan, kuinka monta minkäkin kokoista suojaa peli tarvitsee. Tämä on pieni asia, mutta sellainen, jonka toivoisin yleistyvän lautapelijulkaisuissa.
Lisäosa Matcha tuo lisää kaikkea
Peliin on julkaistu Matcha-lisäosa (Devir 2024), jossa palatsin puutarha-aluetta jatketaan matchan eli vihreän teen viljelyn parissa. Matcha tuo pelikertaan hieman lisää pituutta, uuden pisteytysalueen – ja ihastuttavat vaaleanvihreät matcha-nopat!
Nykyään pelaisin The White Castlea mieluummin Matchan kanssa kuin ilman sitä. Se ei välttämättä ole kaikille: jos peruspeli tuntuu sopivan pitkältä ja monimutkaiselta, lisäosa voi tuntua turhalta. Itse taas kaipaan mielelläni hieman pidempää ja monimutkaisempaa pelikokemusta, joten Matcha tuntuu luontevalta jatkeelta peruspelille.
Sisarpeli kahdelle
Pelistä on myös itsenäinen sisarpeli, tasan kahdelle pelaajalle tarkoitettu The White Castle Duel (Devir, 2025). Tämä on vielä varsinaista The White Castlea nopeampi. Nopat on korvattu The White Castlen noppien värisillä tolpilla, jotka laitetaan kahden resurssiruudun väliin. Tolpan väri määrittää läänityslaudan (pelaajalaudan) toiminnon, kun The White Castlessa laudalle pelataan erikseen noppia.
Duelin idea on kiinnostava, sillä se yrittää puristaa valmiiksi tiiviin The White Castlen päätöksenteon vielä pienempään pakettiin. Samalla se muuttaa kuitenkin niin paljon alkuperäisen pelin rakennetta, että kyseessä on jo ihan oma pelinsä.
En ole Duelin tarjoaman lyhennetyn pelikokemuksen ylin ystävä, vaan pelaan mieluummin täysimittaisen The White Castle -erän. Duelilla on kuitenkin oma paikkansa: jos aikaa on vähän ja pelaajia kaksi, se tarjoaa pintapuolisesti saman idean ja teeman hyvin tiiviisti.
Kenelle The White Castle sopii?
The White Castle ei ole niitä pelejä, joissa jää tyytyväisenä myhäilemään, kun pelin lopussa maailma on valmis. Vuorojen vähyys ja resurssien riittämättömyys saavat pelin tuntumaan ikään kuin viime tipassa valmistuvalta esseeltä: kiire, stressi ja vähän paha mieli, mutta jotenkuten valmista juuri ja juuri annetussa ajassa.
The White Castle on ennen kaikkea optimointipeli. Yhden toiminnon hyöty ei riipu pelkästään siitä, mitä toiminto tekee juuri nyt, vaan myös siitä, mitä se mahdollistaa tulevilla vuoroilla. Pelissä korostuva tehokkuus, siirtojen rajallisuus ja noppiin liittyvä epävarmuus haastavat pelaamaan paremmin. Toisaalta peli toimii myös vähemmän vakavasti pelaten, sillä kaikkia valintoja ei välttämättä tarvitse tai voi suunnitella useita vuoroja eteenpäin.
Yhteenveto
The White Castle on peli, joka onnistuu olemaan samaan aikaan pieni ja iso: pieni laatikko yllättävän täynnä peliä, ja haastetta – vain yhdeksän vuoroa, rajalliset resurssit ja ailahtelevat nopat, joiden ympärille oma suunnitelma täytyy rakentaa.
The White Castle ei ole helpoin tai rentouttavin, mutta on strategiapeliksi viehkeä ja suhteellisen lyhytkestoinen… Ja ehkä juuri siksi vuoden 2026 strategiapeli.
Löydä lautapelit
Löydä lautapelit -kirjan painoksen viimeisiä kappaleita on yhä saatavilla. Tampereella kirjoja saa Lautapelit.fi:n myymälästä Ratinassa hintaan 10,95 € (kirjat ovat loppu juuri nyt, mutta täydennystä on luvassa piakkoin).
Kirjaa on myynnissä myös Torissa ja Vintedissä. Torissa kannattaa hakea kirjan nimellä, Vintedissä myynti-ilmoitukset löytää kätevästi tuosta profiilistani. Molempiin teen uusia sitä mukaa, kun kirjat käyvät kaupaksi.
Jos haluat ostaa useamman kappaleen kerralla, ota yhteyttä. Myös uudempaa Aasialaiset lautapelit -kirjaa on saatavilla, sitä löytää myös Torista.
Lautapeliopas-pelipäivä
Lauantaina 5.9.2026 pidettiin toinen Lautapeliopas-pelipäivä Lautapelioppaan avustajille ja Lautapelioppaan ystäville. Tällä kertaa kokoonnuimme Hämeenpuistoon NNKY:n tiloihin.
Vilma: Erityisempää ohjelmaa ei tälläkään kertaa ollut, mutta jo perinteeksi muodostuneet järjestämäni hölmöt pelit upeine palkintoineen oli pakko taas keksiä. Aikaa oli liian vähän, joten tuttu ja turvallinen bingo tosin tuunattuna tuli mukaan. Toinen peli vaatisi yhden vapaaehtoisen ja Mikko (ei yhtään pakotettuna) suostui uhriksi. Mikon tehtävänä oli selittää lautapelien nimiä muille niin, että sanoja ei saa käyttää. Miten itse näyttelisit Catanin tai vaikkapa Yatzyn? Mikko veti todella hyvin, mutta myönnän että olin itse välillä niin pihalla, että vaikka olin pelit listalle itse kirjoittanut, en kaikkia heti keksinyt. (Päätoim. huom. Ilman pitkällistä Monikers-kokemusta ei olisi lähtenyt näin hyvin, ja kiitos kuuluu kyllä myös hyville arvaajille.)
Koska pelitapahtuma alkoi lauantaina jo heti aamusta, osa saapui paikalle jo perjantain puolella.
Tatu: Matka Tampereelle tapahtui jo perjantaina, ja alkulämmittelynä perjantai-ilta vietettiin Tavernassa. Lauantaina paikalle ratikalla heti aamutuimaan ja pelit käyntiin! Yövyin ja vietin molemmat päivät hyvän ystäväni kanssa, joka tuli myös lauantain pelailuihin mukaan. Ilta huipentui vielä jalkapallon Suomen Cupin loppuotteluun.
Vilma: Matkasin jo perjantaina Tampereelle ja menin avecini Satun luokse yöksi ja virittäydyimme pelitunnelmaan valmiiksi. Aamusta ajoimme yhdessä yhdeksäksi pelipaikoille.
Aapo: Osa oli tullut paikalle jo edellisenä päivänä, mutta minä päädyin tulemaan vasta aamujunalla Helsingistä – vaikka asunkin Tampereella. Matkalla jouduin deutschebahnatuksi, mutta siitä huolimatta olin kärkijoukossa paikalla.
Pasi ja Leevi: Matka Tampereelle (ja takaisin) taittui tälläkin kertaa lämmittelypelien merkeissä omassa hytissä. Junan pienellä pöydällä pelattiin tällä kertaa Welcome to… Seuraavalla kerralla harkinnassa perjantain ja lauantain välisen yön yöpyminen kohteessa, jotta päästään aikaisemmin pelipaikalle.
Miikka: Saavuin Tampereelle jo perjantai-iltana suoraan Keravan kirjaston lautapeli-illasta (jossa pelasin Harrow Countya kahdesti ja laitoin heti myyntiin palattuani kotiin, abstraktit strategiapelit eivät oikein sovi temaattisesti korkealle pyrkiviin peleihin), ja yövyin keskustassa. Heräsin aikaisin päästäkseni heti aamukahdeksalta paikalle, mutta myönnettäköön, että käytin Uberia matkustaakseni 1,2 kilometrin matkan pelipaikalle nostettuani pelikassin olalle aamulla ja todettuani että ei lähde ihan heti aamutuimaan tällainen kantosetti.
Pöydille pääsi kaikenlaista aivan höpsöstä täysin vakavaan.
Tuukka: Mitä sitä suotta kevyttä aloitusta päivälle, vaan suoraan myöhäiskeskiajan kaupunginrakennuksen, eli Antiquityn, pariin. Saasteita, nälänhätää ja kuolemaa kolmen tunnin ajan, huraa! Splotter osaa kyllä suunnitella elämyksellisiä pelejä, joissa ei turhaan silitetä myötäkarvaan. Raju peli, joka saa Agricolan näyttämään sunnuntaipiknikiltä.
Aapo: Niinhän siinä kävi, että jossain vaiheessa nekropolis alkoi täyttyä huolestuttavaa vauhtia eikä muutosta parempaan ollut näköpiirissä. Näin jälkiviisaana sairaala olisi voinut olla fiksu investointi, mutta akuutissa kivipulassa – tai ahneudessa – se jäi.
Tuukka: Antiquityn voitto tuli täysin puskista ja aika antiklimaattisesti: löysin kartalta ainoan saastumattoman järven, josta sai kaivettua helmiä ja mustetta. Resurssien kaivelussa olisi mennyt vielä kolme kierrosta, mutta Mikko ja Aapo luovuttivat tässä kohtaa. Kaikkien kaupungit olivat täynnä kuolleita ja kartta täysin saastunut, niin ehkä hyvä näin.
Tuukka: First Ratia oli mahtava pelata pienen tauon jälkeen. Pelin hyvyys oli tässä välissä ehtinyt unohtua, mutta täytyy sanoa, että alle tunnin kestävien pelien kategoriassa First Rat on ihan huippua. Meidän viisinpelimme kesti vain puolisen tuntia, joten se oli tiukkaa toimintaa. Ja muistutuksena: älkää aliarvioiko ES-tölkkien voimaa!
Mikko: Olen tosiaan pitänyt ES-tölkkejä First Ratissa ihan täytenä hukkaostoksena, mutta Tuukka demonstroi kyllä tehokkaasti, miten rumaa jälkeä ES-pärinöissä saa aikaan.
Aapo: Paras uusi tuttavuus oli First Rat. Ihana rottanauttien avaruusmatkasta kertova teema ruokasoodasta ja etikasta koostuvine raketteineen oli paljon antoisampi kuin jokin renessanssin Italia. Oikeassa seurassa peli oli myös ihanan sutjakka puolen tunnin tehofilleri: viisinpelissä taisi parhaimmillaan kolme pelaajaa tehdä siirtojaan hieman lomittain. Pystyn kuvittelemaan tästä myös raastavan puuduttavan kaksituntisen jyystön.
Tuukka pyöritti taas viimeksikin suositun Challengers! Beach Cup -turnauksen – ja voitti sen taas.
Tuukka: First Ratin ja Challengersin voitot tulivat puhtaasti kokemuksella. Saa nähdä vieläkö joku uskaltaa samaan Challengers-pöytään kanssani. (Päätoim. huom.: ilmoittautuneita on jo jonoksi asti.)
Aatu: Edellisellä kerralla jäi harmittavasti Challengers! Beach Cup väliin, mutta nyt siihen oli sopiva tilaisuus päästä taas, onhan deckbuilderit yksi lempigenreistäni ja kahdeksalla pelaajalla nämä ovat eeppisiä otteluita, jossa osallistujat kiertävät ottamaan 1 vs 1 -matseja. Lopulta tuli turpiin ja pahasti. Tästä huolimatta oli hauskaa ja ehkä ne muutama säälistä mukaan tarttunut fani vielä jonain päivänä ymmärtävät taktisen nerouteni, nyt vaan kävi huono mäihä korttien nostoissa!
Pasi ja Leevi: Challengers! Beach Cup oli sen verran hauskaa, että sen hankkimisesta kotiin keskusteltiin heti kotimatkalla.
Näppäryyspelien puolelta jo ensimmäisessä pelipäivässä ihastuttaneet Coco Loco ja Crokinole olivat kovalla käytöllä päivän mittaan.
Satu: Pelasimme Coco Locoa heti pelipäivän alussa useamman kerran. Peli herätti niin paljon iloa, että sitä haluttiin pelata monta erää.
Tuukka: Välillä on myös ihanaa, kun itseä viedään kuin kuoriämpäriä: Container oli päivän makoisin uutuus, mutta Hannu kokeneempana pyöritti peliä miten lystäsi. Hän muun muassa lainasi minulle rahaa, jotta voisin ostaa häneltä kasan kontteja samoilla rahoilla, jotka juuri lainasin. Säätämisen jälkeen sain kontteja, jotka Hannu osti myöhemmin minulta alkuperäistä halvemmalla hinnalla, minkä lisäksi lainan korot juoksivat. Järkevää. En ymmärrä, miten ylsin tässä toiselle sijalle. Mahtavan kiero talouspeli.
Miikka: Life of the Amazonia oli suosikkejani päivän peleistä, ja ehdottomasti paras uusi tuttavuus joka hyppäsi heti ostoslistalle. Vaimoni oli juuri edellisenä iltana päässyt pelaamaan tätä Keravan kirjaston peli-illassa ja ihastunut siihen täysin, joten oli ilahduttavaa päästä kokemaan sama peli seuraavana päivänä!
Pasi ja Leevi: Tällä kertaa historiapläjäyksenä toimi alun perin vuonna 1990 julkaistu vahaliitupeli Eurorails. Muita pelattuja tavalla tai toisella erikoisuuksia olivat slovenialainen tarok ja Fladderadatsch. Mikon pystyttäessä Fladderadatschia Leevi seurasi tyhjäksi jääviä paikkoja ja muisti ne likipitäen täydellisesti pelin alkaessa. Muistipelin tapauksessa huonompi juttu, etenkin kun tarkkailija on muutenkin terävämuistisempi. Voitte vain arvata, kuka voitti. Pienistä kaksinpeleistä mieleen jäi päällimmäisenä boop., joka jätti sopivasti mietittävää useammankin pelikerran jälkeen.
Miikka: Codenames: Critical Role Adventures yllätti. Tavallaan sen pitäisi olla minulle täydellinen peli, kun rakastin Codenames: Duetia ja tämä on myös täysi co-op ja vielä hahmoprogressiolla ja pelimekaanisesti merkittävillä kyvyillä! Pelaan tätä ilomielin milloin tahansa uudestaan, mutta omassa hyllyssäni pitäydyn Duetissa, koska mielestäni Codenamesissa parasta on vihjeiden antaminen ja Duetissa molemmat pelaajat pääsevät kokemaan sen ihanuuden samalla kertaa. Pitää tosin harkita saisinko jostain askarreltua Duetiin Critical Role Adventures -tyylisen “pokerinaaman”, joka on koko pelisarjan paras komponentti.
Satu: Pelasin ensimmäistä kertaa Sanctuarya. Pidin tästä enemmän kuin Ark Novasta ja jäin kaipaamaan revanssia. Capybarat olivat kovassa suosiossa, samoin saukot.
Tatu: Päivän aikana pelasin paljon erilaisia pelejä. Tuttuja pelejä oli hyvin vähän. Kohokohdaksi nostaisin muun muassa raikkaan uutuuden Forest Shuffle: Dartmoorin, yllättävän fiksun tikkipelin Fishingin sekä hauskan klassikon Crokinolen.
Tuukka: Fishing 2:ssa voitin aivan pelifilosofian vastaisesti: kolmoskierroksella yli 30 pistettä, enkä nostanut sen jälkeen extrakortteja enää ollenkaan. Jotenkin niillä myöhempien kierrosten muutamilla tikkivoitoilla köröteltiin voittoon. Päivän häröin voitto tuli silti Crokinolesta, jossa rökitin Aatun 165 pisteellä. Pelin taso ei kyllä kummallakaan päätä huimannut.
Tuukka: Zoo Vadis on uusintaversio Knizian esihistoriallisesta Quo Vadiksesta?. Alkuperäisessä juonitellaan Rooman senaatissa, mutta tässä neuvottelujen näyttämönä on eläintarha. Hupsu peli, joka napsahti täydellisesti kevyempänä sosiaalisena välipalana iltapäivään.
Mikko: Täyden pelaajamäärän Zoo Vadis oli tosiaan toivomuslistalla ja onnistui mainiosti. Laatikon lupaus 40 minuutin peliajasta piti paikkansa seitsemällä pelaajallakin, vaikka helppo on nähdä pelin myös venyvän, jos diilejä oikein hierotaan. Me pelasimme kuitenkin ripeästi ja sellaisena peli toimi hyvin. En kyllä pärjännyt yhtään, lopussa vain ihmettelin millaisia pistemääriä jotkut muista pelaajista kaivoivat näkösuojiensa takaa.
Illan huipennuksena toimi kymmenen hengen porukalla pelattu Monikers.
Aapo: Monikers oli taas kerran mahtava kokemus ja passeli lopetus päivälle, vaikkakin peli olisikin vieläkin hulvattomampi pelattuna julkisella paikalla. Erityismaininnan ansaitsee Tuukan eläytyminen haukkumaan ja toistelemaan “kivipallo”, vaikka oma mielikuvitus ei riittänytkään keksimään oikeaa ratkaisua.
Vilma: Märkäteltta ja Pluto jäivät päällimmäisenä mieleen Monikers-pelistä tällä kertaa. Erityisesti Pluton näytelty versio kivipallo + ”hau hau” jää varmasti elämään legendana ikuisesti.
Tuukka: Pluto-selitys oli kunnon moka on lahja -hetki. En tiedä miksen vaan selittänyt sitä “planeetta” tai edes “avaruuskivi”-sanalla. Välillä suu on nopeampi kuin aivot.
Aatu: Peli-ilta oli hyvä lopettaa Monikersiin, vaikka en ole Aliaksen kaltaisten pelien suuri ystävä. Hieman väsyneenä katsoin nopeasti, että piti selittää lasten turvaistuimesta, mutta kortissa käsiteltiinkin heittoistuinta. Näin siinä käy, kun raskaampiin strategiapeleihin tottuneet aivot pakotetaan toimimaan ilman varttitunnin analyysiparalyysia, jossa ei sentään tarvitse sekunneissa lukea ja selittää, miksi vauva lentää laskuvarjolla ulos autosta. Pelastukseksi muusta tiimistä löytyi vielä uskomattomasti virtaa selittää, näytellä ja tulkita omien aivopierujeni edestä, ja voitto puristettiin kotiin rimaa hipoen.
Tuukka: Olipa hieno tapahtuma taas! Uusi kokoontumispaikka toimi kivasti, kun tilaa oli hieman enemmän. Sen verran, että enemmänkin Lautapelioppaan ystäviä mahtuisi pelailemaan. Keväällä sitten uusi osallistujaennätys, eikös niin?
Pasi ja Leevi: Tälläkin kertaa mukava tapahtuma, jossa pääsi keskittymään olennaiseen eli pelaamiseen hyvässä seurassa. Osallistumme ehdottomasti uudelleen jatkossa!
Mikon pelaamia
Syyskuun varsinaiset peli-illat ovat jääneet kovin vähiin, kiitos sitkeän syysflunssan. Kuukausi on siitä huolimatta pelillisesti antoisa.
Kuukauden ykköspeli on tietysti Forest Shuffle: Smoky Mountains, joka tuli Board Game Arenassa saataville beta-versiona 16.9.2026 alkaen. Beta-statuksesta huolimatta pelaajia on riittänyt oikein mukavasti, eikä pelejä ole tarvinnut missään vaiheessa odotella pitkään. Peli vaikuttaisi jonkun verran suositummalta kuin Dartmoor aikaisemmin, Forest Shufflen suosio noin kokonaisuudessaan on kasvanut.
Smoky Mountains on jonkinlainen välimallin versio perus-Shufflen ja Dartmoorin väliltä. Dartmoorista muistuttavat joet, joita omaan metsään voi pelata. Jokia voi myös pelata puiden yhteyteen, mikä vaikuttaa siihen, mitä eläimiä saa pelata mihinkin. Osa eläimistä vaatii joen, jolloin ne voi pelata joko jokeen tai joelliseen puuhun. Eläimet, jotka eivät vaadi jokea, saa pelata puihin, oli niissä joki tai ei, mutta jokeen niitä ei saa pelata.
Dartmoorissa – etenkin Exmoor-lisäosan myötä – on merkittävä koneistonrakennuselementti. Peruspelissäkin oli jonkun verran kortteja, joilla sai ilmaisia kortinnostoja, mutta niiden merkitys on vähäisempi ja Woodland Edgen pensaat ovat selvästi heikompia kuin samat pensaat Dartmoorissa. Smoky Mountainsissa on jonkun verran kortinnostoelementtiä, mutta ei kovin paljon, ja se on selvästi pienemmässä osassa kuin Dartmoorissa. Paremman nostokoneiston rakentaja ei ole niin vahvoilla kuin Dartmoorissa.
Smoky Mountainsin puhuttava elementti on ollut 30 pisteen arvoiset kortit, jotka antavat 10 pistettä aina ja 30 pistettä, jos täyttää jonkun ehdon. Valkopääkotka esimerkiksi tuottaa täyden pistepotin, jos metsästä löytyy viisi kalaa, hirvi taas vaatii metsään viisi erilaista puuta ja mustakarhu kaksi kalaa saman puun alle. Näitä on keskustelufoorumeilla pidetty turhankin voimakkaina, mutta näin reilun 30 pelin kokemuksella sanoisin, ettei niiden merkitys ole liian iso. Totta kai ne voivat aiheuttaa isoja pistepotteja hyvällä tuurilla, mutta efekti ei ole sen voimakkaampi kuin esimerkiksi Dartmoorin ponit. Ilmankin voi pärjätä.
Ensivaikutelmani Smoky Mountainsista ei ollut huikea, mutta päätin pelata sen satakunta peliä ennen lopullisen tuomion antamista – tämä kertoo omaa kieltään siitä, minkä verran pelisarjasta pidän – ja pelikertojen myötä olen pelille lämmennyt. Kyllähän tämän parissa ihan viihtyy. Dartmoor on kuitenkin edelleen suosikkini voimakkaamman koneistonrakennuselementtinsä vuoksi. Odotan kyllä mielenkiinnolla, mitä Smoky Mountainsin tuleva lisäosa peliin tuo (yllätyn, jos ensi keväänä ei lisäosaa ole tarjolla). Omaan kokoelmaani fyysistä kappaletta ei kuitenkaan tule, pelaan Forest Shufflea sen verran harvakseltaan pöydän äärellä, että Forest Shuffle ja Dartmoor riittävät niihin tarpeisiin vallan mainiosti.
1862: Railway Mania in the Eastern Counties tuli mieleeni, kun vuosiäänestyksen myötä keksin tehdä vähän analyysiä suomalaisten peliharrastajien 18xx-mieltymyksistä. Laajempi analyysi löytyy blogistani, mutta noin lyhyesti vuosiäänestykseen osallistuvien parissa 18xx-harrastus alkaa vuonna 2007, silloin kun minäkin sen aloitin. Alkuun ylivoimaisesti suosituin peli on 1856: Railroading in Upper Canada from 1856 (monikaan peliä pelanneista ei muuten varmasti muista pelin täydellistä nimeä). Vuosina 2011–15 pelimäärä laajentuu ja kärjessä ovat 1830: Railways and Robber Barons, 1856, 1862 ja 1817. GMT:n uusintajulkaisu nostaa 1846: The Race for the Midwestin kärkeen vuosina 2016–20 ja vuodesta 2021 eteenpäin listalla nähdään sitten todella runsas valikoima eri pelejä. Ykkössijalla on kuitenkin ylivoimaisesti 1862, joka onkin vuosiäänestyksen historian selkeästi pidetyin 18xx-peli.
Tämä kaikki on johdantoa sille, että pitihän tällainen helmi hankkia takaisin kokoelmaan. Omistin pelin joskus aikaisemmin ja pelasin sitä pari kertaa, mutta sitten se pääsi karkuun. Nyt nappasin BGG:n kauppapaikalta pelin alkuperäisen version. Pelistä on tullut myös GMT Gamesin julkaisu, mutta hyvä etten siihen päätynyt: alkuperäinen vaikuttaisi jonkun verran paremmalta. Pääsimme pelaamaankin syyskuun alussa. Aikamoista haparointia oli, koska 1862 on kyllä monin tavoin vähän kummallinen peli. Pelin voitti se pelaaja, joka ajoi oman firmansa pahiten karille, dumppasi sen pois ja keskittyi sitten sijoittamaan muiden firmoihin. Vahva salkku ja hyvät osinkotulot toivat lopulta selvän voiton. Hauskaa nähdä tällaistakin menestystä.
Lautapeli-Discordin keskustelut toivat tietoisuuteeni pari uutta kiinnostavaa 18xx-peliä. Kummatkin ovat suunnittelijoidensa omakustanteita, jotka pitää vanhanaikaisesti tilata suoraan suunnittelijalta ja sitten odottaa, että suunnittelija saa aikaiseksi pelin askarrella käsityönä. Ruotsalaisen Jonas Jonesin Pocket Train Game ehti ensimmäisenä valmiiksi. Miksi tätä ei ole nimetty 18Pocketiksi on hyvä kysymys, mutta peli on kirjaimellisesti taskuun mahtuva: boksilla on kokoa 12 × 10 × 3 cm. Pieni koko selittyy ennen kaikkea sillä, että pelilautaa ei ole, vaan pelin alussa pöydällä on kuuden heksalaatan kokonaisuus ja pelialue laajenee siitä sitten rakentamalla uusia laattoja ja päivittämällä vanhoja.
Peli on napakan mittainen, siinä on kiinteä määrä kierroksia, joiden aikana ehtii ilmeisesti aivan vaivattomasti ajamaan itsensä konkurssiin. Meillä niin ei käynyt, vaan pelasimme kaikki seitsemän kierrosta, mutta eipä siihenkään mennyt kuin reilut pari tuntia. Peli on incremental cap -tyylinen ja alkua nopeuttaa se, että firmat voivat rahoittaa itseään myymällä omia osakkeitaan pörssiin. Niillä rahoilla firmat voivat sitten vaikka perustaa uusia firmoja – kyllä, tässä pelissä voit omistaa firman joka omistaa firman joka omistaa firman. Valitettavasti tämä ketjuttaminen tarkoittaa sitä, että lopulta sinä olet perimmäisessä vastuussa näiden kaikkien firmojen junanostoista. Viiden osakkeen firmoja voi fuusioida yhteen, mikä antaa jonkun verran pelivaraa itsensä pelastamiseen – ehkä.
Pocket Train Game oli aika hämmentävä kokemus, johon täytyy ehdottomasti tutustua syvemmin. Modulaarinen pelilauta tarkoittaa, että ihan samat jutut eivät toimi joka kerralla, ja pelissä piisaa muutenkin jippoja. Esimerkiksi vuorojärjestyksestä on jokaisella kierroksella huutokauppa, emmekä hyödyntäneet sitä ollenkaan tarpeeksi. Uskon, että tästä pelistä löytyy vielä reippaasti kerroksia.
Se toinen kotitekoinen 18xx-peli on puolalaisen Jan Kłosin 1894. Peli ehti saapua loppukuusta, mutta vielä sitä ei ole saatu pöydälle. Tämäkin peli lupaa todella reipashenkistä toisten pelaajien sabotoimista ja muuta jäynää. Ensimmäinen pelikerta on toivon mukaan niinkin pian kuin tänään maanantaina 28.9., mutta vasta iltapäivästä. joten tähän uutiskatsaukseen ensifiilikset eivät nyt ehdi mukaan.
Tuukan pelaamia
Syyskuun kovin uutuuspeli on ollut The Old King’s Crown. Hannu on omassa arvostelussaan esitellyt pelin kattavasti, mutta otetaan kertaus: luhistuvan kuningaskunnan monarkki on poissa, minkä seurauksena neljä eri ryhmittymää taistelevat siitä kuka saa hallita valtakuntaa. Pelin viidellä kierroksella käydään jokaisella kolme taistelua, joista saatavilla voittopisteillä tuleva hallitsija määritetään. Mähinöinnin välissä omaan korttipakkaan ostetaan uusia tehokkaampia kortteja, käytetään erikoisvoimia sun muuta.
Olen pelannut peliä nyt kerran kolmella ja kerran neljällä pelaajalla, ja fiilikset ovat muikeat. The Old King’s Crown on todellakin peli, josta riittää tutkittavaa kymmeniksi pelikerroiksi. Kuvitus ja yleisilme ovat upeita, mutta onneksi myös peli korean ulkokuoren alla on hieno. Peli mahdollistaa kiehtovaa korttikomboilua ja dramaattisia peliliikkeitä. Kaiken ytimessä on korttikäden ja pakan hallinta sekä taktisten sivupolkujen löytäminen. Kuinka saisin korteistani kaiken irti, ja miten saisin käännettyä taistelut edukseni?
Usein taisteluissa voi käydä lähes mitä vaan, eikä varmaa voittoa tai tappiota ole olemassakaan. Strategisen suunnittelun sijaan peli on enemmän myrskyssä luovimista ja b-suunnitelmien toteuttamista. Jos kaiken laittaa vain yhden kortin varaan, niin pelin häviää. Peli on siis varsin kaoottinen, ja se täytyy hyväksyä. Monesta tämä on varmasti ärsyttävää, mutta minulle tämä toimii.
Huonojakin puolia pelissä on. Joukkorahoitustausta ja pieni julkaisija tarkoittavat usein ulkoasun priorisoimista käytettävyyden edelle. Ja niin tässäkin tapauksessa. Peli on täynnä pientä tekstiä, jota on vaikea lukea, graafinen suunnittelu on paikoin epäselvää ja korttien vaikutukset toisiinsa monitulkintaisia. Kuvaavaa on, että The Old King’s Crownin BGG-sivun yli 700 keskustelualoituksesta puolet koskee sääntöselvennyksiä. Ison julkaisutalon kustannustoimittaja olisi varmasti laittanut pelin vielä parille hiomiskierrokselle.
En toisaalta varsinaisesti haluaisi, että The Old King’s Crown olisi jokin tiukan kniziamaisen hiomisprosessin läpi viety steriili peli. Tällaisille intohimopeleille on paikkansa maailmassa, ja The Old King’s Crown on luokassaan poikkeuksellisen hyvä. Apuvoimia suunnittelija Pablo Clarkilla on onneksi ollut. Pelin ohjekirjassa kiitellään Cole Wehrleä opastuksesta ja tuesta, mikä näkyy. Pelissä on selkeitä wehrlemäisiä ideoita, joten jos Root ja Arcs maistuvat, The Old King’s Crown on varmasti mieleesi.
Pelin vuorovaikutuksellinen luonne ja asymmetriset ryhmittymät tekevät ensimmäisistä pelikerroista hieman hankalia. Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa mitä vastustajat voivat tehdä, ja aikaa toisten tarkkailuun ei ole, kun omakin peli pitäisi saada kulkemaan. Peliä olisi tärkeä päästä pelaamaan samalla porukalla monta erää. Katsotaan onnistuuko. Kaksinpelin toimivuus tulee myös varmaan testattua lähiaikoina. Odotan innolla.
Muita kuukauden kiinnostavia peliuutuuksia tuli testattua Lautapelioppaan pelipäivässä: Antiquity oli tämän vuoden kolmas kokeilemani Splotterin peli ja toistaiseksi ankarin. Pelissä rakennetaan kaupunkeja myöhäiskeskiajalla, mikä ei teemana ole todellakaan kuuminta kamaa, mutta siitä viis: oikeasti peli on selviytymistä karmeassa kuolemankierteessä, kun saasteet ja nälänhätä tappavat kansaa. Peli on käsikirjoitettu niin, että ennemmin tai myöhemmin kaikki kosahtaa, ja jonkun pitäisi pystyä täyttämään jokin voittoehdoista, ennen kuin kaupungit ja maaseutu ovat täynnä kuolleita.
Meidän kolminpelissämme kaikkien peli ajautui vääjäämättömään kurjuuteen. Itse onnistuin löytämään saasteiden keskeltä vielä yhden puhtaan järven, josta olisin pystynyt kalastamaan voittoon tarvittavat resurssit muutamassa vuorossa. Laskimme, että sen pitäisi onnistua, ja kun muilla ei ollut toivoakaan selviytyä, niin sain luovutusvoiton. Hieman antiklimaattinen, joskin mieleenpainuva lopetus. Antiquity oli kiehtova peli, jota ei kieltämättä kovin usein haluaisi pelata. Mutta nyt kun perusidean ymmärtää, niin olisin kyllä uusintaan valmis.
Pelipäivän toinen mukava uutuus oli Container, eli konttikauppaa valtamerillä. Tämä oli sellaista ihanaa huutokauppa- ja talouskikkailua, josta nautin. Kontteja tuotetaan myytäväksi ja rahdattavaksi merille. Olisi tärkeää saada muut rahtaamaan oikeanvärisiä kontteja, jotta voisit lopulta itse ostaa ne omiin varastoihisi. Raha on vaan kiusallisen tiukassa koko ajan, ja lainaa täytyy vähän väliä olla ottamassa pankilta ja muilta pelaajilta. Kaikki talous epäintuitiivisen konttikaupan ympärillä on niin kieroa, että peli pisti väkisin hymyilyttämään. Tätä täytyy testata lähiaikoina enemmän, kun Tavernan hyllyynkin saapui sopivasti yksi kappale.
Vilman pelaamia
Syyskuussa pelikertoja tuli pöydän äärellä 96 ja BGA:ssa 55. Kokeilin yhtätoista uutta peliä. Kuukauden ehdottomasti tärkein asia oli saada PuffiNovat vihdoin Suomeen. Lautapelioppaan pelipäivä oli jälleen todella mukava tapahtuma. Kalajärven pelikerholla pelasimme Lost Ruins of Arnakin kampanjan, tavoitteena oli pelata kaikki kuusi chapteria ennen kuin kaverin vauva syntyy. Viikko sitten maanantaina pääsimme viimeisen läpi. Tätä kirjoittaessani en ole täysin varma, onko vauva syntynyt mutta koska tämä ystävä ei saapunut PuffiNovan julkaisujuhliin torstaina, uskoisin että syynä oli synnyttäminen.
Mistä pääsenkin julkaisujuhliin. Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet, että uusille kirjoille ja elokuville pidetään julkaisujuhlat. Olen sitä mieltä, että lautapelit todellakin ansaitsevat saman. Järjestin kaksi vuotta sitten Trolliukselle juhlat ja tietysti myös Puffis sai julhat! Juhlat pidettiin tukkurini Amo Toysin tiloissa Helsingissä. Kutsuin kaikki neljä pelikerhoa, joissa aktiivisesti käyn: Martinlaakson, Olarin, Kalajärven ja Fuengirolan. Ilokseni jokaisesta pelikerhosta saapui porukkaa. Kutsun saivat tottakai myös Lautapeliopas, Nopparalli, Suomi pelaa -sivuston lautapelisuunnittelijat ja Lautapelimestarin porukat sekä minun lähipiirini.
No mitä tälläisissä lautapelin julkaisujuhlissa sitten tehtiin? Nopparalli haastatteli meitä pelin tekijöitä vieraiden edessä (oletan, että tästä on video tulossa lähiaikoina), mieheni piti koskettavan ja hauskan puheen, jokainen sai leikkiä graafikkoa ja värittää yhden PuffiNova-hahmon, luonnollisesti oli myös mahdollisuus päästä pelaamaan PuffiNovaa ja tottakai tarjolla oli kakkua! Amo hemmotteli vieraita ja jokainen sai lähtiessään itselleen yhden Squishmallows-pehmolelun. Juhlatilana Amo oli täydellinen, sillä vieraat saivat tutkia Amon leluja ja pelejä. Omat lapseni totesivatkin, että nämä olivat parhaat juhlat ikinä, enkä kuulemma saa jatkossa mennä Amolle edes työasioissa ilman kahta innokasta assistenttia.
Vielä jatkan PuffiNovasta: pitkä rahtimatka Suomeen on vihdoin päättynyt! Hurraa! Matkahan tosiaan alkoi heinäkuun alussa ja kiitos Afrikan kiertämisen, matkaan tuli muutama lisäkilometri ja -viikko. Varastolleni pelit saapuivat perjantaina. Kokonainen merikontti oli täynnä PuffiNovaa. Sain avukseni 16 aikuista käsiparia ja yhdet alaikäisetkin kädet saapuivat auttamaan. Apua todellakin tarvitsin! 5 000 PuffiNovaa ja 2 000 lisäosaa, niiden siirtämiseen meni meiltä viisi tuntia. Melkoinen urakka!
Jatkan vielä lautapelisuunnittelupöhinällä ennen kuin hyppään kuukauden uutuuspeleihin. Ensi vuoden peli Magic Waterfall on saatu valmiiksi graafikon kanssa! Yhteistyö PuffiNovan kohdalla sekä Jasu Hintsalan kädenjälki vakuutti minut siitä, että tarvitsen saman graafikon myös ensi vuoden peliini. Suunnittelijana on myöskin tuttu kaksikko, minä sekä Pantteri eli Juhana Keskinen. Tahdoin, että peli valmistuu niin, että saan siitä ennakkokappaleen mukaani Essenin Spiel-messuille. Aikataulusta tulikin aika tiukka ja jouduimme Jasun kanssa tekemään hyvin pitkää työviikkoa. Täysin ei röyhkeyden puolelle menty, vaan Jasu sai pitää lakisääteisen ruokatauon sekä jumppatauon, kuten Jasu itse arkirutiineistaan minulle puhuu. Viikonloppuvapaa on sen sijaan tuntematon termi meille.
Ensimmäinen kuukauden uusista tuttavuuksista on Verdant, jonka olen Sadun hyllyssä nähnyt jo monesti, mutta koskaan se ei ole noussut pöydälle. Nyt oli sen aika! Tykästyin kovasti tähän pikkufilleriin. Kevyt, nopea ja kiva. Teemana tykkään luontoaiheisista peleistä, vaikka teema ei minulle olekaan kovin tärkeä asia. Ulkonäkö sensijaan on ja Verdant on söpö. Pelissä istutetaan kukkia ruukkuihin ja valmiista istutuksista saa pisteitä parilla eri tavalla. Peli muistuttaa eniten ehkä Pondscapea ja Ecosystemiä, joissa myöskin kerätään omalle pelialueelle alussa määritelty ruudukkokortteja.
Toinen uutus on oikea uutuus, Cascadia: Alpine Lakes, jonka ystäväni Jenni oli ilokseni ostanut. Tätä olin odottanut! Tykkään alkuperäisestä ja molemmista kupongintäyttö-Cascadioista. Alppiversiossa laatat ovat erimalliset, sillä kaksi laattaa on aina kiinni toisissaan. Pelimekaniikka on sama tuttu, nosta laatta ja eläinmerkki. Kävytkin tekevät samat tutut temput ja ei, vieläkään et voi vaihtaa valikoiman laattoja uusiin, vaikka kuinka haluaisit.
Eroja on kuitenkin muitakin kuin vain laattojen koko. Pisteytyksessä eläinlajit eivät pisteydy kortein, vaan tutun oloiset pisteytyskortit pisteyttävät jokaisen maastotyypin. Eläimistä saa tottakai pisteitä, lopuksi lasketaan jokainen eläinlaji vuorollaan: kenen alppiaasi (oikeasti tämä on kuulemma vuohi) on korkeimmalla, jos usealla pelaajalla on yhtä korkealla lasketaan kummalla on tällä korkeimmalla tasolla niitä eniten ja tasatilanteessa katsotaan yksi alempi taso ja niin edelleen. Jos et ole nähnyt kuvia etkä ole lukenut pelistä mitään äskeinen voi kuulostaa oudolle. Mutta se juuri on Alppi-Cascadian suola! Pelissä pelataan laattoja päällekkäin!
Kolmas uutuus on Belratti, mutta jos rehellisiä ollaan, tämä ei ole uutuus. Olen pelannut kerran aiemmin, mutta jätin pelin tilastoimatta, koska sääntöjen kanssa oli niin suuria epäselvyyksiä. Nyt kuitenkin säännöt kerrottiin oikein ja sain pelin tilastoon. Peli on ihan mukava partypeli.
Neljäntenä uutuutena on toinen Jennin ostos: Forage. Ihanaa, kun on läheisiä, jotka tykkäävät shoppailla lautapelejä! Ja hyviä sellaisia! En malta odottaa, että pääsen pelaamaan tätä kupongintäyttöpeliä uudestaan! Ensimmäinen pelikerta oli aika työläs minulle. Pieneksi kuponkipeliksi tämä olikin aika raskas. Monta tarkkailtavaa asiaa ja erilaisia pisteytysmahdollisuuksia. Onneksi aikamme riitti revanssiin (rakastan revansseja)! En muista, että olisin aiemmin törmännyt kuponkipeliin, jossa piirretään pelikortteihin, mutta tässä tehtiin niin! Kortit oli aika hankalia sekoittaa, mutta vaikuttivat hyvin laadukkailta.
Viides uutuus on Rumspinnen, joka kuuluu NSV:n minikuponkipelien sarjaan. Isona päivityksenä tämä uusi peli myytiin pikkuruisessa laatikossa. Sarjan aiemmat pelit on myyty paperisissa pusseissa, joita ei saa lautapelihyllyyn mitenkään järkevästi näkyviin. Tämän sarjan pelit ovat täydellisiä reissuun, kupongit voi laminoida ja ne mahtuvat vaikka käsilaukkuun ja lisäksi tarvitaan yksi noppa. Rumspinnen erosi merkittävästi sarjan aiemmista peleistä (Honeymoon, Volle weide…), tässä pelissä joudut ensimmäisen kierroksen jälkeen luopumaan kupongistasi ja saat vastustajan kupongin täytettäväksi. Vähän tuli mieleen Cartographers ja sen liilat kortit!
Kuudes uutuus oli Fishing, jota pääsin pelaamaan Lautapelioppaan pelipäivässä. Tikkipelien ystävälle tämä kalastusteemainen peli upposi todella hyvin!
Kingdomino Duelin olen kyllä tiennyt, mutta jostain syystä en ole sitä kokeillut, vaikka tykkään Kingdominosta ja kuponkipeleistä. Tampereella pääsin sitä nyt testaamaan ja tykkäsin todella paljon. Olen sanonut tämän useasti, mutta tämän voisi laittaa ostoslistalle.
Tampereella Halloween-juhlissa teemana oli sirkus, joten pöydälle nousi 3 Ring Circus. Minulla ei ollut tästä mitään ennakko-odotuksia eikä tietoa. Yllätys oli mukava, kun pelin oppi helposti. Ainoa vaikea asia, mitä en vielä lopussakaan tajunnut oli yhteinen iso junanvaunu, jonka liikuttaminen oli kryptistä. Pelissä on varmasti useita mahdollisia tapoja voittaa, mikä on aina hyvä merkki. Koimme, että lisäosa olisi paikallaan, koska kortteja on turhan vähän, etenkin pisteytyspopcorneja. Haluan ehdottomasti revanssin!
Unstable Unicorns on söpö yksisarvispeli, jostain en myöskään tiennyt yhtään mitään. Ennakkotietona sain, että peli muistuttaa Exploding Kittensiä. Se ei sinänsä auttanut, koska sitäkään en ole pelannut. Pelin suurin vahvuus on sen laatikko. Rakastan näitä magneetilla kiinni loksahtavia laatikoita, samanlainen on ainakin Who Did It? -pelissä. Muuta hyvää minulla ei valitettavasti ole pelistä sanottavaa. Omasta mielestäni peli on täysin sama kuin tyttäreni lemppari Squishmallows Squish Squash, jota itse syvästi inhoan (tämä on kuitenkin lukemaan opettelevalle lapselle oiva tapa opetella lukutaitoa, joten ei pilkata liikaa). Ehkäpä tämä peli olisi sitten oiva tapa lapsille opetella englantia? Itse en toista kertaa tätä aio pelata ja omille lapsille en esittele tätä, koska olisi kamalaa, jos he tykkäisivät tästä ja vaatisivat minua pelaamaan.
Mysterium Park ei tainnut erota alkuperäisestä Mysteriumista muuten kuin kuvituksensa osalta. Saattoi olla pieniä eroja, mutta ei mitään merkittävää. Joten tykkäsin, koska tykkään myös alkuperäisestä!
Schrödinger’s Cats ei houkutellut minua lainkaan. Kuolleita kissoja laatikossa? Vaikutti lasten peliltä. Se, että pelaajat putoavat yksitellen pois, on kamalan tylsää. Putoavat pelaajat joutuvat katselijoiksi ja eipä lautapelejä ole mukavaa katsella, niitä tahtoo pelata! Mutta hitsit kun muuten peli olikin todella hauska! Vaikka yleensä en lämpene bluffauspeleille. Vaatii varmasti uusintapelikerran.
Vielä yksi asia! Olen pitkään haaveillut, että saisin pelata samanaikaisesti kahdessa pöydässä. Pelien pitää tietysti molempien olla tuttuja. Tampereen ihanat naiset suostuivat tähän ja pöydälle pääsi Wispwood, jossa sain hopeaa ja Bomb Busters, jossa pääsimme läpi tason 19 eli ensimmäisen tason, jossa on aikaraja. Sanoisin, että testi toimi, vaikkakaan en Wispwoodissa yltänyt voittoon. Kokemus oli kuitenkin huikea!
Meinasin unohtaa, syyskuussa oli tietysti vielä yksi aika iso tapahtuma liittyen lautapeleihin. Olin Huomenta Suomi -lähetyksessä vieraana Antti Laihon ja Jasu Hintsalan kanssa, puhumassa mistäs muusta kuin lautapeleistä ja niiden tekemisestä! Hitsit, kun suorat lähetykset ovat jännittäviä, niitä kun ei voi editoida. No, mitään sammakoita ei päässyt suusta ja oma kriittinen silmä on tyytyväinen lähetykseen. Vaikkakin yksi asia jäi sanomatta ja se on tietysti Lautapeliopas! Tottakai aina pitäisi Lautapeliopas mainita, tätä kautta saa niin kivasti tietoa uusista peleistä ja pystyy seuraamaan alan uutisia omalla äidinkielellä.
Tapahtumakalenteri
JokiCon Syksy 3–4.10.2026 (Joensuu)
15. JokiCon on Joensuu Board Gamersin järjestämä kaikille avoin lautapelitapahtuma, joka järjestetään Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Aurora-rakennuksen A-osassa. Ohjelmassa on vapaata pelaamista ja tarjolla on kerhon pelikokoelma. Tapahtuma on päihteetön.
Tapahtuma on avoinna la klo 11.00–21.25 ja su klo 10.00–19.00. Pääsymaksu on 3 € päivältä ja 5 € koko viikonlopulta.
Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta, Facebookista tai tapahtuman Discordista.
Lautapelaamaan 9.–11.10.2026 (Helsinki)
Suomen Lautapeliseuran klassinen pelitapahtuma järjestetään tauon jälkeen Helsingin Kaapelitehtaalla.
LanTrek 2026 15.–18.10.2026 (Tampere)
LanTrek-tapahtumassa on suuri lautapelialue yhteistyössä Tampereen ATK- ja lautapeli ry:n kanssa. Tapahtuma järjestetään Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa. Pelialue on auki 15.–17.10.2026.
Tapahtumasta pääsee nauttimaan päivälipuilla, eli konepaikkoja ei tarvita.
Lisätietoja LanTrekin sivuilta.
ItäCon 23.10.–24.10.2026 (Ruokolahti)
Ruokolahdella järjestetään Etelä-Karjalan ensimmäinen peli- ja conitapahtuma. Viikonlopun aikana on tarjolla LAN-pelaamista, cosplayta, myyjiä, pelinkehittäjien tapaamisia sekä cosplay- ja animaatiokilpailuja. Lautapeliohjelma on vielä auki, mutta jotain sellaistakin on luvassa.
Lisätietoja ItäConin sivuilta.
Nordic Championship 2026 31.10.–1.11.2026 (Imatra)
Saimaa Gaming järjestää Imatran kylpylässä pelitapahtuman, jossa kisaillaan Warhammer 40K:n parissa sekä peruspelin Doubles-turnauksena että Kill Teamin Golden Ticket -turnauksessa, jossa voittajalle on luvassa pääsy pelin MM-kisoihin. Ohjelmassa on myös kaksipäiväinen lautapeliturnaus, jossa kisapeleinä ovat Flamme Rouge, Quest for El Dorado, Heat: Pedal to the Metal, Downforce ja Formula D.
Turnauksiin osallistuminen maksaa 40 €. Tapahtuman osallistujat saavat 20 % alennuksen majoituksista kylpylässä.
Lisätietoja Saimaa Gamingin nettisivuilta.
LaaksoCon 17.–18.4.2027 (Ylivieska)
LaaksoCon järjestetään Toimitalo Pietarissa (Terveystie 11, Ylivieska). Maksuton lauta-, kortti-, miniatyyri- ja pöytäroolipeleihin keskittyvä tapahtuma on suunnattu yli 16-vuotiaille ja täysi-ikäisille. LaaksoConin pääjärjestäjä on Jokilaaksojen Pelaajat. LaaksoConin vapaaehtois– ja ohjelmahaut ovat 7.-28.1.2027.
Lisätietoja LaaksoConin verkkosivuilta.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Jos hetken oli vähän hiljaista arvostelurintamalla, nyt uusia juttuja on ilmestynyt reippaasti.
Mari on urakoinut arvosteluja ahkerasti. Vuoden peli -voittaja Rakenna ja arvaa maistui testiporukalle hyvin. Mari on mys arvioinut pari uutta lastenpeliä. Panda Gangissa etsitään nopan määräämän ominaisuuden mukaisia pandoja ja Aarrepuun yllätyksessä oravat keräävät tammenterhoja. Mari testasi myös Cluehoundin pakopelilehdet, jotka tarjoavat toimivaa pulmanratkontaa lehtiformaatissa.
Sampsa täydensi Spy Guy -pelin arviota Spy Guy Pyramid -pelin osalta. Samat tutut kuviot, mutta tällä kertaa pelilaudalle kohoaa kolmiulotteinen pyramidi. Myös Pekingin Mysteerien arvio sai täydennystä uusien painosten suhteen. Sampsa kirjoitti pari isompaakin arviota: Agent Avenue -kaksinpelissä juonitaan ja bluffataan tietä kohti voittoa ja Dewan on oikein mallikelpoinen, viimeistelty ja vähän yllätyksetön aluehallintaperhepeli.
Veeti kirjoitti pienen arvion Wyrmspan: Dragon Academy -lisäristä, joka on Wyrmspanin faneille kelpo täydennys peliin. Veeti lisäsi myös Kingdom Legacy: Feudal Kingdomin arvioon oman kommenttinsa, joka perustuu Lautapelit.fi:n suomenkieliseen versioon.
Jessica debytoi arvostelijana arvioimalla Sticksin, joka on sormikokoista Twisteriä: pelaajien on saatava pideltyä isoa määrää puisia tikkuja sormiensa välissä. Jessica arvioi myös Elmerin etelänmatka -lastenpelin, jossa autetaan norsua pakkaamaan vaatteitaan lomamatkalle.
Heikki kirjoitti pitkästä aikaa arvion, tällä kertaa japanilaisesta Magical Athlete -pelistä ja erityisesti sen uudesta, Richard Garfieldin tuunaamasta versiosta. Näyttävä peli on höpsöä ja yksinkertaista kilpajuoksua, joka toimii paremmin kuin pitäisi.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Ryhmässä tiedotetaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista. Liittyäksesi ryhmään laita viestiä Telegramissa.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista ja Mastodonista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram ja Mastodon ovat varmimpia kanavia, joissa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Uutiskatsaus 31.8.2026
- Yatzyn säännöt
- Vuoden peli -palkinto
- Vuosiäänestys
- Secret Hitler
- Texas Hold’emin säännöt
- Forte Arena
- 100 parasta peliä 2026
- Bomb Busters
- The White Castle
Lautapeliblogien päivitykset
Peliarvostelut:
- Koko perhe pelaa: Karak Goblin – ensimmäinen askel pakanrakennuspelien maailmaan
- Lunkisti: Aivopähkinä – luukkuvisailua
- Koko perhe pelaa: Arviossa Vuoden perhepeli 2026: Rakenna ja arvaa
- Noppapotti: Dale of Merchants – Juhlajulkaisun ennakkokatsaus.
Videot:
- Peli-Harri: Lautapeliarvostelu: Fishing
- Anton VS Lautapelit: Lautapelioppaan vuosiäänestys 2026 #shorts
- Nopparalli: Great Western Trail: El Paso | Lautapelin arvostelu
- Nopparalli: Dale of Merchants: 10-year Anniversary | Juhlajulkaisun katsaus! | Snowdale Design
- Tuomo Pekkanen: Top-30 Lautapelit vuosi 2026
- Anton VS Lautapelit: Voiko lautapeli olla jopa LIIAN hyvin tuotettu? | DALE OF MERCHANTS
- Anton VS Lautapelit: Stonemaier on taas vauhdissa #shorts
- Anton VS Lautapelit: Pelaillaan oravilla, aroilla ja oseloteilla | DALE OF MERCHANTS 1
- Anton VS Lautapelit: Pelaillaan krokotiileillä, laiskiaisilla ja hillereillä | DALE OF MERCHANTS 2
- Anton VS Lautapelit: Pelaillaan jäniksillä, harakoilla ja kenguruilla | DALE OF MERCHANTS 3
- Anton VS Lautapelit: Pelaillaan apinoilla, olmeilla ja dodoilla | DALE OF MERCHANTS 4
- Anton VS Lautapelit: Pelaillaan sammakoilla, apinoilla ja muurahaiskäpyillä | DALE OF MERCHANTS 5
- Miiran ja Annikan hyvin draftatut kortit: 287. Kesän 2026 lautapelihankinnat, 288. Q-kirjaimella alkavat lautapelit, 289. Söpöt lautapelit, 290. Pelit joissa on kiva tuloutus
Muut jutut:
- Gameblog: 18xx title popularity in Finland 2003–2025
- Huoltoreitti: Pelattuna: Finnish Civil War (2009, 2017)
- Tuomo Pekkanen: Top-30 Lautapelit 2026
- Pelikilta: Solarpunk todellisuutemme
- Gameblog: Forest Shuffle: Smoky Mountains initial strategy thoughts
Lautapelit.fi:n uudet pelit:
- Aivopähkinä
- Copycat
- Elmerin Etelänmatka
- Etanaralli
- Hurja Hirvi Hässäkkä
- Mahjong Cards
- Matchy Matchy
- Panda Gang
- Sticks
- Ubongo Solo
- Wizard
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
