Kategoriat
Peliarvostelut

Lost Ruins of Arnak

Pakanrakennusta ja työläistenasettelua yhdistävä Lost Ruins of Arnak on löytöretkeilyä ja seikkailua, kun pelaajat yrittävät rosvota aarteita Arnakin kadonneista raunioista.

“Päiväkirjamerkintä, joulukuu 2020. Olen jo kolmatta päivää eksyksissä paikallisen lautapelikaupan hyllyjen välissä vailla päämäärää. Ruoka ja vesi ovat loppumassa ja silmissä hämärtää. Nostan vielä kerran katseeni uutuuspelihyllyn suuntaan ja huomaan siellä jotain uutta ja erikoista. Onko tämä kangastus vai onko maata vihdoin näkyvissä?”

Lost Ruins of Arnakin kansi

Kadonneen pelin metsästäjät!

Czech Games Editionin työntekijöiden Michal “Elwen” Štachin ja Michaela “Mín” Štachován debyyttipeli Lost Ruins of Arnak ilmestyi loppuvuodesta 2020 vahvan hypetyksen saattelemana. Vahvasti aarteenetsintäteemoitettu peli yhdistelee perinteisiä pelimekaniikkoja kuten pakanrakennusta ja työläistenasettelua, mutta tekee sen niin omaperäisellä tavalla, että peliä ei huvita lokeroida kumpaankaan kategoriaan.

Pakanrakennuksen ja työläisten asettelun lisäksi pelissä on paljon muutakin tehtävää. Viiden kierroksen aikana pelaajat etsivät ja löytävät uusia kaivauksia, kukistavat muinaisia hirviöitä jotka suojelevat aarteita, hankkivat avustajia, ostavat ja käyttävät työkaluja ja artefakteja sekä etenevät tutkimusradalla. Voittopisteitä ropisee vähän kaikesta, mutta pelin keskiössä on kartalla olevien raunioiden tutkiminen ja tutkimusradalla eteneminen.

Lähikuva työläistenasettelupaikoista
Työläisiäkin asetellaan, vaikka se kohtuullisen pieni osa pelistä lopulta onkin. Kuva: Ville Heinonen

Kulti, kutistin pakan

Vaikka pelissä rakennetaan pakkaa, pelin alussa pakassa on vain kuusi korttia ja se sekoitetaan vain viisi kertaa pelin aikana. Pelityylistä riippuen pakkaan ei välttämättä edes päädy monta uutta korttia (4–10 kappaletta) ja pelin loppupisteytyksessä korteista saatavat pisteet ovat vain noin 10–20 % pelin kokonaisvoittopisteistä, eli siinä mielessä peli ei todellakaan ole perinteinen pakanrakennuspeli.

Kortit ovat monikäyttöisiä, sillä niitä voi käyttää joko niistä saatuun hyötyyn tai kartalla matkustamiseen. Marketista ostettavat työkalut menevät heti pakan pohjalle, kun taas siniset artefaktikortit aktivoituvat heti, jääden sen jälkeen pelialueelle ja sieltä kierroksen lopulla muiden pelattujen korttien joukossa taas pakan alle.

Pelissä on todella hyvin toteutettu kierroslaskuri. Korttirivillä on sauva, joka siirtyy joka kierros askeleen oikealle, täten muuttaen marketissa olevien korttien jakaumaa. Pelin alussa työkaluja on valittavana huomattavasti enemmän kuin artefakteja ja pelin lopussa taas toistepäin, mikä kuvastaa pelin etenemistä todella hyvin temaattisesti.

Sama minimalistisuus pelisuunnittelussa koskee myös työläistenasettelua – työläisiä on käytössä vain kaksi joka kierros ja kun peli kestää vain viisi kierrosta, tulee eri alueita aktivoitua vain noin kymmenen kertaa pelin aikana. Tämäkin mekaniikka on vain pieni osa-alue laajempaa kokonaisuutta.

Pelin minimalistinen suunnittelu näkyy myös resursseissa, joita on vain viittä erilaista: kolikoilla ja kompasseilla hankitaan lisää työkaluja ja reliikkejä ja kolmella erilaisella aarteella (kivilaatta, nuolenkärki ja rubiini) edetään tutkimusradalla sekä kukistetaan aarteita suojelevia hirviöitä.

Uusien kaivauksien löydöstä saa ikoneita, joilla voi myöhemmin aktivoida ylimääräisiä toimintoja voittopisteiden hinnalla. Tämä mekaniikka luo peliin mukavaa vapautta ja riskinottoa ja joskus on käynyt niinkin, että ikonin myymisestä saadut hyödyt ovat olleet pienemmät kuin siitä jo saadut voittopisteet.

Lähikuva pelaajan keräämistä idoleista
Kaivauksilta on kertynyt idoleita ja yksi temppelilaatta pelaajan omalle laudalle. Kuva: Ville Heinonen
Lähikuva rauniolaatasta
Miten houkuttelevan näköiset rauniot! Laatan alareunassa on kuvattu luvassa oleva saalis. Kuva: Ville Heinonen

Haukkuva hirviö ei pure

Kun uusi alue on löydetty, käännetään nostopakasta joko ykkös- tai kakkostason aluelaatta riippuen kaivauksen sijainnista. Kakkostason rauniot ovat kauempana ja vaativat tuplasti enemmän kompasseja kuin myös liikkumispisteitä, mutta palkinnot ovat myös luonnollisesti parempia. Kun alue on kerran löydetty, kompasseja ei tarvitse enää maksaa uudestaan vaan ainoastaan liikkumispisteitä (jokaisessa kortissa on yläkulmassa jonkinlainen kulkuväline autosta lentokoneeseen).

Lähikuva ykköstason rauniokortista.
Hieman vaatimattomammat tason yksi rauniot. Kuva: Ville Heinonen

Uuden alueen hyödyt saa heti käyttöön, vaikka alueelle ilmaantuukin heti raunion suojelija. Mystiset hirviöt eivät estä resurssien keräämistä saati alueelle uudelleen kulkemista tulevilla kierroksilla, mutta jos olet rauniolla vielä kierroksen lopulla eikä hirviötä ole vielä kukistettu, joudut ottamaan pakkaasi pelkokortteja, jotka tukkivat pakkaa ja ovat yhden miinuspisteen arvoisia pelin lopulla.

Olen edelleen vähän kahden vaiheilla tästä osasta peliä. Pidän siitä, ettei peli ota itseään liian vakavasti, mutta samalla nämä raunioita suojelevat hirviöt jäävät heikoimmaiksi osaksi peliä. Niitä kun ei tarvitse pelätä tai varoa, sillä vaikka paikkaa “suojelisi” hirviö, voi raunioihin matkustaa ja saada siellä olevat palkinnot ilman vastoinkäymisiä, mikä tuntuu varsin oudolta.

Toki kierroksen lopulla joutuu ottamaan pakkaan sen yhden miinuspisteen pelkokortin muodossa, mutta etenkin kakkostason laatasta saatavat resurssit ovat huomattavasti kallisarvoisempia kuin yksi voittopiste eikä yhdestä huonosta kortista pakassa ole enää mitään haittaa pelin puolivälissä, jos pakkaa on vielä sen verran jäljellä, ettei uusi kortti voi enää nousta pakasta. Kortteja voi onnistua myös poistamaan pakasta pelin aikana.

Hirviön voi kukistaa eri resursseja käyttämällä, jolloin tästä saa viisi voittopistettä ja kerran pelissä käytettävän hyödyn. Tässäkin peli vähän ontuu ja tuntuu oudolta esimerkiksi saada apua kartalla liikkumiseen kukistamalla hirviön.

Lähikuva tutkimusradasta
Laudan reunassa kulkee tutkimusrata, jota pitkin pelaajat haluavat edetä. Kuva: Ville Heinonen

Löydä, tutki, kirjaa ylös

Pelilaudan laitaa koristaa perinteinen tutkimusrata, jota etenemällä saa resursseja ja voittopisteitä. Mitä pidemmälle kahdella eri nappulalla on päässyt, sitä enemmän voittopisteitä saa pelin lopussa. Ensimmäisenä tiettyyn tasolle päässyt saa kertakäyttöisen bonuksen, joten kiirettä pitää.

Jokaisella pelaajalla on kaksi eri pelimerkkiä tutkimusradalla, suurennuslasi ja muistiinpanokirja. Muistiinpanokirja ei saa ikinä mennä suurennuslasin edelle, mikä tuo mukanaan omat haasteensa, etenkin kun kirjan bonukset ovat pelin aikana jossain määrin parempia kuin mitä suurennuslasin hyödyt. Pelin lopulla puolestaan suurennuslasin sijoituksesta saa kuitenkin huomattavasti enemmän voittopisteitä ja radan lopulla avautuu kokonainen temppeli tutkittavaksi, josta voi saada todella paljon voittopisteitä.

Pelin lyhyestä kestosta johtuen kovin montaa temppelilaattaa pelaajat eivät ehdi varastamaan mikä on hyvä, sillä jossain määrin temppelirata tuntuu olevan vähän liiankin tehokas, mutta toisaalta sillä etenemiseen tulee käytettyä todella paljon resursseja pelin aikana. Peli tuntuu silti olevan suhteellisen hyvin tasapainoitettu.

Lähikuva aasikortista
On viides kierros, joten tarjolla on paljon aarteita ja vain yksi tarvikekortti. Olisiko kuorma-aasi vielä hyvä hankinta? Kuva: Ville Heinonen

Hiomaton timantti vai katinkultaa?

Kuten kuvista näkyy, on peli todella hienon näköinen komponenteista ja korteista itse pelilautaan, joka on todella pitkä. Pelilauta on kaksipuoleinen, mikä tuo peliin hitusen verran uudelleenpelattavuutta. Sääntökirjaan on myös panostettu ja peli oli todella helppo oppia.

Covid-19–tilanteesta johtuen olen päässyt pelaamaan peliä vasta vain kahdella pelaajalla ja kerran soolona, mutta pelaamatta uskaltaisin väittää, että peli on hyvä kaikilla pelaajamäärillä ellei jopa parempi kolmella tai neljällä. Soolopelissäkään ei ollut valittamista, vaan jossain määrin se tuntui jopa paremmalta kuin kaksinpeli, kun vastustajia tuntui olevan enemmän (pelissä käytetään kaikkia kuutta muunväristä tutkijaa kartalla). Soolopeliä voi myös kätevästi vaikeuttaa mielensä mukaan.

Lähikuva pelin työläistenasettelupaikoista ja komponenteista
Pelin komponentit ovat kautta linjan värikkäät ja näyttävät. Kuva: Ville Heinonen

Peli tuntuu olevan juuri sopivan mittainen ja vuorot etenevät mukavaa tahtia. Aluksi kummastelin sitä, miten vähäisessä roolissa pakanrakennus on verrattuna perinteisempiin pakanrakennuspeleihin, kunnes tajusin että Lost Ruins of Arnak ei edusta perinteistä pakanrakennusta. Sama kävi työläistenasettelun kanssa.

Peliä on vähän turhaankin parjattu arvosteluissa kerta toisensa jälkeen väittämällä, että peli ei tuo mukanaan mitään uutta. Jollain tapaa olen samaa mieltä, mutta arvostelua kirjoittaessani olen tullut siihen tulokseen, että peli tuntuu todella erilaiselta – peliä ei voi oikein lokeroida mihinkään muottiin, vaan peli yhdistelee hyvin omalaatuisella tavalla eri asioita. Peliä on verrattu Clank! -peleihin, mutta ei tämä Clankiltakaan tunnu.

Jos jotain kaipaisin peliin lisää niin enemmän vuorovaikutusta muiden pelaajien kanssa, sillä vuorovaikutus jää työläistenasettelupelien tapaan eri toimintojen blokkaamisen tasolle. Sama pätee marketista ostettaviin kortteihin ja tutkimusradalla etenemiseen. Isoin kritiikki kuitenkin koskee pelin uudelleenpelattavuutta – neljännen pelikerran jälkeen huomasin tekeväni tismalleen samoja asioita samalla tavalla. Kun peli on näin kompakti, kutistettu ja hiottu, tuntuu että jotain jäi matkalle ja pelistä uupuisi syvyyttä. Näkisin että lisäosan tai parin myötä pelistä tulisi huomattavasti parempi..

Vai tulisiko sittenkään? Ehkä Lost Ruins of Arnakin salaisuus piilee juurikin tässä nopeassa, tiivistetyssä pelissä jota ei ole lähdetty paisuttamaan turhilla osilla. Arvostelua kirjoittaessani ja sääntökirjaa ja komponentteja hypistellessäni valehtelisin jos väittäisin etten haluaisi pelata peliä heti, tässä ja nyt.

Lähikuva hirviölaatasta
Melko hurjan näköinen hirviö ei sitten olekaan niin kauhean pelottava. Kuva: Ville Heinonen

Faktat Lost Ruins of Arnakista

Suunnittelijat: ,

Julkaisija: Czech Games Edition (2020)

Mutkikkuus: Keskiraskas europeli. Toiminnot ovat selkeitä ja suoraviivaisia, mutkikkuus tulee valintojen vaikeudesta ja resurssien puutteesta.

Onnen vaikutus: Tuuria on ripaus mukana lähinnä tutkittavien alueiden ja niihin ilmestyvien hirviöiden satunnaisuuden myötä. Pakka voi pysyä erittäin pienenä pelin ajan, joten pakanrakennuspeleille ominaista korttituuria on tässä jollain tapaa vähemmän kuin muissa vastaavan lajityypin peleissä.

Vuorovaikutus: Työläistenasettelupelien tapaan pelissä on mukana pienimuotoista blokkailua. Tutkimusradalla etenemisestä saa ensimmäisenä tiettyyn tasoon ehtivä pelaaja pientä bonusta, samoin radan lopulla ekana sinne ehtinyt saa eniten voittopisteitä.

Teema: Tutkimusmatkailu ja aarteiden etsintä toimii teemana oikein hyvin ja sääntökirjassa on otettu teema vahvasti huomioon. Pelin suunnittelijat kertovat tiettyjen toimintojen ja pelisuunnittelun päätösten temaattisen elementin muutamassa kohdassa sääntökirjaa.

Uudelleenpelattavuus: Kaksipuolinen lauta tuo peliin ripauksen lisää pelattavuutta, mutta ostettavia kortteja on “vain” 75. Jossain määrin peli alkaa toistamaan itseään pelistä toiseen. Näkisin, että peliin olisi helppo suunnitella lisäosia tulevaisuudessa ja olettaisin, että pelin suuren suosion myötä lisäosia olisi myös tulossa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4, soolopelimuotoon on useampi variantti olemassa.

Pituus: 30–120 minuuttia.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.