Cluehoundin pakopelilehdet

Pakopelilehdet haastavat lukijansa olemaan ratkojansa ainoastaan etsivän aivojen, kynän ja paperin turvin. Mitään muita apuvälineitä ei tarvita, mutta lehti ei varsinaisesti kiellä niitä. Toki etsivä voi halutessaan tehdä merkinnät myös suoraan lehteen.

Arvostelun kirjoittamishetkellä Cluehoundin murhamysteejä on julkaistu suomeksi neljä: Mustan ruusun murha (2026), Rubiiniriipuksen salaisuus (2024), Kuolema valtamerellä (2025) ja Murha Lepinkäispoukamassa (2024). Arvostelua varten tutustuimme kaikkiin neljään lehteen.

Lehtiä on julkaistu myös englanniksi, italiaksi, ranskaksi, saksaksi ja hollanniksi. Englanniksi on julkaistu viideskin lehti Beoynd the Veil, ja tuloillaan on myös kuudes lehti Case of the Crying Pharaoh. 

Tuore tulokas pakopelien kentällä

Lehtiä on julkaistu vuodesta 2024 alkaen, joten murhamysteerilehdet ovat melko tuore tulokas pakopelien kilpaillulla kentällä. Pakopelien tunnetuimmat nimet Exit: The Game ja Unlock! ovat pitkään kilpailleet pelaajien keskuudessa siitä kuka edustaa genren huippua.

Pakopelilehtien keskeisin ero näihin verrattuna on se, että pakopelilehtien pelaamiseen ei ole asetettu aikarajaa ja ne on suunniteltu pelkästään pienemmälle pelaajamäärälle. Julkaisijan arvio peliajasta on 2–4 tuntia, ja lehti soveltuu 1–3 pelaajan ratkaistavaksi. Arvostelua varten yksi pakopelilehti pelattiin yksin, ja muut 2–3 hengen porukalla. Toinen merkittävä etu on, että lehden voi aidosti laskea käsistään, ja pitää tauon. Voit helposti jatkaa vaikka seuraavana päivänä. 

Avataan murhamanuaali ja astutaan sisään seikkailuun! Kello ei käy, mutta näin on hyvä, voin tutkia rauhassa! Etsivä on ottanut tätä arvostelua varten muistiinpanoja pelin idean rakentumisesta ja vertaillut lehtiä muihin pakopeleihin! Jutun lopusta löytyy tiivistetty faktat-osio tutkimuksen kohteesta sekä arvio siitä kenelle pakopelilehdet voisivat sopia!

Ratkaise murha

Pelaajien tavoitteena on ratkaista murha ja siihen liittyviä tapahtumaketjuja. Esimerkiksi murhaajan motiivien selvittäminen ja sen päättely, mikä johti kurjaan kohtaloon. Valehteleeko joku? Keiltä taustahahmoilta saadaan luotettavia johtolankoja mysteerin lankojen yhdistämiseksi? 

Pelialustana toimii pakopelilehti, aukeama kerrallaan. Pakopelilehti on normaalin aikakauslehden kokoluokassa, ja aukeamia on reilu tusina kussakin lehdessä. Jokainen aukeama sisältää yhden vihreällä korostetun kysymyslaatikon, johon tulee vastata ennen siirtymistä seuraavalle aukeamalle. Selvitettävä kysymys voi olla esimerkiksi: kuka löysi uhrin kuolleena?

Hiljalleen eri kysymyksiin vastatessa alkaa muodostua kokonaiskuva tilanteesta murhan ympärillä. Kuka on murhaaja? Mikä on hänen motiivinsa vai oliko tilanne sittenkin vahinko? Toimiko hän yksin vai auttoiko joku? 

Pelin voittaa, kun saa ratkaistua koko lehden. Voittamisen sijaan on ehkä luontevampaa kuitenkin puhua mysteerin ratkaisemisesta. Mysteerin voi ratkaista joko täysin itse yksin, muutaman pelikaverin turvin tai vihjeitä hyödyntäen.

Vertailua muihin pakopeleihin

Klassisin pakopelityyppi on, että pelaajilla on tunti aikaa paeta fyysisestä huoneesta tai löytää jokin esine, jolla saa estettyä jonkin katastrofin. Kortti- ja lautapelisuunnassa ajatusta on viety usein jonkin mysteerin ratkaisemisen suuntaan, ja tästä on erilaisia toteutuksia. Unlock! asettaa pelin aikarajan, joka on useimmiten 60 minuuttia. Exit: The Game taas haastaa kilpailemaan pelaamaan nopeammin, jotta saa paremmat pisteet kuin kiveen hakattuun yhteen aikarajaan. 

Monissa pakopeleissä on aikarajoituksen lisäksi myös jokin pelaajia rankaiseva mekaniikka, mikäli tulee virheitä. Cluehoundin pakopelilehdissä ei ole aikarajaa eikä virheistä rankaista. Toki pelaaja tai pelaajat voivat lisätä aikarajan tai pitää kirjaa siitä tarvittiinko tehtävien ratkaisuun vihjeitä ja miten paljon, jos kokemuksesta haluaa pelillisemmän.

Pakopelilehdissä etsivät liikkuvat pakopelihuoneita vapaammin tapahtumiin liittyvällä alueella, mutta samalla rajatusti aukeama kerrallaan järjestyksessä. Aina voi tarvittaessa palata aiemmalle sivulle etsimään lisää johtolankoja. Tehtävät eivät ole vain ”etsi oikea koodi lukkoon”-tyyppisiä haasteita. 

Joissain pakopeleissä on mahdollista löytää useita vihjeitä ja ratkaista useampaa tehtävää kerralla sekä mahdollisesti löytää vaihtoehtoinen ratkaisu. Näissä Cluehoundin pakopelilehdissä on selkeästi etenevä tarina, selkeästi yksi oikea ratkaisu tehtävää kohden. Tehtävät ratkotaan pääosin lehden sivujen mukaisessa aikajärjestyksessä yksi tehtävä ja aukeama kerrallaan. Yhdessä lehdessä oli tehtävä, jonka ratkomiseen palattiin myöhemmin useampaan kertaan täydentämään jo kerättyä tietoa. Tarkkaavainen etsivä voi kuitenkin bongata johtolankoja, ja pistää muistiin että ”onpa erikoinen yksityiskohta, siitä voi olla apua tutkimuksissani myöhemmillä sivuilla…” 

Osaan muiden julkaisijoiden pakopeleistä mahtuu jopa 4–6 pelaajaa. Välillä jossain muussa pelissä mainittu enimmäismäärä on kuitenkin liikaa, ja osalle ei juuri jää mitään tehtävää. Testiryhmä oli yksimielinen siitä, että pakopelilehtiin Cluehoundin ohjeistuksen mukainen kolme pelaajaa on ehdoton enimmäismäärä. Mikäli pelaajia olisi ollut neljäs, olisi ollut myös vaikea pidellä lehteä niin, että kaikki näkevät käsillä olevan mysteerin kunnolla. Pelien mysteerien vaikeustason pohjalta mukana olisi kyllä voinutkin olla usean tehtävän kohdalla vielä yhdet etsivän aivot keksimässä johtolankojen välisiä yhteyksiä. 

Pelien uudelleenpelattavuudessa on eroja, ja mikäli materiaaliin ei tee merkintöjä, on lehtiä mahdollista pelata useita kertoja. Cluehoundin pakopelilehdissä on täysin pelaajan valittavissa, haluaako hän tehdä merkinnät lehteen vai mieluummin erillisille papereille. Joissain pakohuonepeleissä on materiaalia leikattava, taitettava tai muutoin käsiteltävä niin, että peliä ei ole mahdollista enää kenenkään pelata uudelleen. Pakopelilehdet ovat kestävänoloista laadukasta paksua paperia.

Osa muista peleistä vaatii erilaisia apuvälineitä, sovelluksia tai muuta ohjeismateriaalia. Murhamysteerilehdissä on kaikki tarvittava! Kunhan on kirjoitusvälineet, sekä mahdollinen etsivän muistiinpanolehtinen, mikäli ei halua tehdä suoraan lehtiin merkintöjä.

Kenelle pelit sopivat? 

Cluehoundin pakopelilehdet sopivat kaikille pakopelien ja murhamysteerien ystäville! Pakopelilehdet ovat myös aloittelijaystävällisiä, jos yhteistyöpelaaminen ja mysteerit kiehtovat. Pakopelilehti tuntuu tarjoilevan testiryhmän mielestä täysin pakopelihuonetta kotisohvalta vastaavan kokemuksen. Osa testaajista koki, että pakopelilehden hankinta etenkin porukalla tarjoaisi enemmän vastinetta rahoille kuin tunnin pakopelihuone.

Osa testaajista kaipaili pakopelihuonemaista fiilistä siitä, että voi koskea tavaroihin ja löytää yhtä aikaa vaikka minkälaisia lukkoja, arvoituksia ja esteitä. Ehdottomana etuna pidettiin yksimielisesti mahdollisuutta pelata ilman aikapainetta, ja että pakopelilehdet ovat uudelleen pelattavissa eri porukalla. Sekä mahdollisuutta evästaukoon kesken pelin!

Testiryhmästä osa ei kehotuksista huolimatta malttanut pysyä pelkän kynän ja paperin käytössä, vaan turvautui joidenkin tehtävien osalla kännykkäänsä, kun piti piirtää jotain johtolankojen pohjalta. Pieni osa tehtävistä vaikuttaa olevan melko haastavia ilman, että voi tehdä kuvien päälle suoraan merkintöjä. Toisaalta mikäli tekee lehteen virheellisiä merkintöjä, joidenkin tehtävien kohdalla voi olla vaikeaa, ettei lehti suttaannut liikaa usean kerran ratkaisua yrittäessä.

Muutaman yksittäisen tehtävän kohdalla tarvittiin myös kännykällä otettua kuvaa, jotta sai suurennettua näkymää niin että näki jonkin yksityiskohdan paremmin lehdessä. Tämän olisi toki hoidellut, jos käsillä olisi ollut luotettava etsivän apuväline suurennuslasi! 

Teemassa on onnistuttu kaikkien neljän pakopelilehden tehtävissä yhdistelemään hyvin murha ja tarinan juoni yhtenäiseksi tarinaksi, niin että jokaisen tehtävän ratkaiseminen tuntuu oleelliselta loppuratkaisun kokoamiseen. 

Pelin parissa esiintyvä omanlaisensa vuorovaikutus vaihtelee, riippuen pelaako peliä yksin vai ryhmässä. Ryhmänä pelatessa pystyy vertailemaan teorioita siitä, mikä voisi olla ratkaisun avain käsillä olevaan tehtävään. Yksin pelatessa korostuu hyvät muistiinpanot ja tietyllä tapaa yksin lehden kanssa vuoropuhelun käynti, ”Mitä yrität kertoa minulle?”- tyyppinen pohdiskelu. Pelaajan valinnat eivät varsinaisesti muuta pelinkulkua tai vaikuta toisiin pelaajiin, muuten kuin sen osalta, että otetaanko esimerkiksi vielä vihjettä vai ei. 

Pakopelilehdet eivät teemojen takia sovi nuorille lapsille, pelaajien on hyvä olla vähintään teini-ikäisiä. Testiporukassa oli mukana yksi 15-vuotias ja muut testaajat olivat aikuisia. Myös vaikeustasoltaan ainakin osa tehtävistä olisi liian vaativia tätä nuorimmille. Teemaltaan synkin oli selkeästi Rubiiniriipuksen salaisuus. Rubiiniriipuksen osalta ikäsuosituksen olisi ollut hyvä olla yli 16-vuotialle tai ehkä jopa täysikäisille, sillä tarinassa käsitellään vakavia mielenterveysongelmia ja henkistä väkivaltaa kohdistetaan myös pelaajaan tarinassa. Muiden lehtien osalta ikäsuositus 12+ toimi hyvin.

Vertailukohdan saamiseksi yksi pakopelilehdistä pelattiin myös yksin, niin että tehtäviä ratkottiin useimmiten esimerkiksi töissä ruokatauolla yksi tehtävä kerrallaan. Yhden toisen lehden kohdalla testattiin yhteistyötä, niin että yksi pelaaja oli pelannut noin puoliväliin lehtensä omaa kappaletta ja hyppäsi puolimatkassa mukaan testiporukan lehteä pelaamaan.  Molemmissa tilanteissa toimi hyvin se, että oli kulunut muutamia päiviä, kun pääsi taas palaamaan mysteerin äärelle. Pieni kertaus toki vaadittiin siitä, mitä aiemmin ratkottiinkaan. Yhdeltä istumalta lehteä ratkoessa johtolangat olivat vielä kirkkaammin mielessä, mutta pelikokemus ei mitenkään kärsinyt siitä, että lehden laski välillä käsistään. Sen pariin palasi mieluusti myöhemmin ratkomaan lisää.

Moneen paikkaan sopivia pulmapaketteja

Pakopelilehdillä on paikkansa ehdottomasti mysteereitä rakastavien keskuudessa, oli sitten aloitteleva etsivä tai jo kokenut pakopelimysteerien konkari. Lisäksi etuna on se, että lehdet ovat pelattavissa myös yksin. Yksin pelatessa tulee kuitenkin varautua siihen, että joidenkin tehtävien kohdalla todennäköisesti joutuu turvautumaan vihjeisiin herkemmin kuin useilla aivoilla mysteerejä ratkoessa. Vihjeet olivat pääosin todella helposti ymmärrettäviä, kaikissa neljässä lehdessä vain yhden tehtävän kohdalla vihjeiden ja jopa vastauksen katsomisen jälkeen jäivät aivot pidemmäksi toviksi raksuttamaan ”miten ihmeessä tästä saadaan tämä vastaus…!?”. Pitkällisemmän järkeilyn järkeen kuitenkin sekin mysteeri avautui. 

Peliä ei voi itse pelata uudelleen, koska pelissä ei ole satunnaismuuttujia, eli tarina pysyy täysin samanlaisena pelikerrasta riippumatta. Mikäli nauttii pelinvetäjänä tai kertojana toimimisesta, pelin voi toki pelauttaa jollekin porukalle toimien itse vihjeiden antajana, jos he jäävät jumiin. Mielelläni näkisin pakopeleissä sitä elementtiä mitä oli esimerkiksi Mansions of Madnessin ensimmäisessä laitoksessa: mysteereissä oli 2–3 vaihtoehtoista juonta alkuasetelmasta riippuen. Toki siinä pelissä alkuasettelu oli niin mittava, että siinä ajassa olisi pelannut ainakin lyhyen pakopelin! 

Cluehoundin murhamysteerilehdissä itseäni viehättää erityisesti niiden visuaalisuus ja mahdollisuus lainata lehdet kavereille pelattavaksi! Sitten voi jutustella mielipiteitä siitä, miten murha ratkesi! Vinkkinä jakoon, jos kaipaa jutun juurta. Kaveriporukalla voi myös hankkia useamman lehden niin, että jokaisella on yksi eri tarina, niin niitä voi kätevästi lainata ristiin toisilleen.

Pääsimme pakoon tällä kertaa! Alla vielä etsivän analyysi pakopelilehden faktoista.

Faktat Cluehound-lehdistä

Suunnittelijat: Johannes Ahvenniemi, Vilma Ahvenniemi

Julkaisija: Cluehound (2024–)

Mutkikkuus: Vaihtelee, osa tehtävistä saatiin ratkaistua muutamassa minuutissa, ja jonkin yksittäisen tehtävän kohdalla aikaa menikin tunti. Useimpiin aukeamiin meni noin 15 minuuttia. Pakopelilehti on heti pelivalmis, ja aikaa ei mene sääntöselityksiin tai alkuasetteluun. Mikäli ei ole aiemmin pelannut mitään muita pakopelejä tai ratkonut murhamysteerejä, voi vaatia hetken sisäistää vihjeiden etsintää. Aiemmasta pakopelikokemuksesta on selkeästi etua. 

Onnen vaikutus: Lehdessä ei ole mitään satunnaiselementtejä, kaikki on omasta tarkkaavaisuudesta ja päättelystä kiinni.

Vuorovaikutus: Mysteeriä ratkotaan yhdessä, eikä lehdessä ole mitään kilpailullista elementtiä.

Teema: Murhamysteerit eri tapahtumapaikoissa toimivat, tarinat ovat sopivasti erilaisia.

Uudelleenpelattavuus: Ei uudelleenpelattavissa samalla porukalla. Mikäli lehteen ei tee merkintöjä, toinen porukka voi pelata sen. 

Saavutettavuus: Vaatii melko edistynyttä kielitaitoa; lehtiä on saatavilla monella kielellä. Osa tehtävistä sisältää erittäin paljon tekstiä ja osa on lähes täysin visuaalisia. Pieni osa tehtävistä vaatii erinomaista näköä, suurennuslasia tai muuta apuvälinettä.

Pelaajamäärä: 1–3

Pituus: 2–4 tuntia on ilmoitettu julkaisijan toimesta pelin kestoksi. Peliä testaillessa pelikokemukset vaihtelivat 3–5 tunnin välillä. Yksin pelatessa kesti noin 5 tuntia. Kolmella pelaajat kaksi lehteä pelattiin 3 tunnissa ja yksi lehti 4 tunnissa.