Lautapelituubi: Tee se itse -kokeilut

Videon aihe on Codenames-kilpailun ehdotusten satoa. Tällä kertaa puhutaan erityisesti korttipelien kokeilemisesta käyttäen muiden pelien kortteja ja omien versioiden tekemisestä. Esittelen muun muassa omat tulkintani The Citystä, Machi Korosta ja New York Centralista sekä omat Timeline-lisäosani.

Samalla tehdään tutuksi Artscow’n, PrinterStudion ja Spielmaterial.de:n palveluita.

2 vastausta artikkeliin ”Lautapelituubi: Tee se itse -kokeilut”

  1. Itse asiassa Badger Deck on vieläkin parempi mitä videolla sanotaan, sillä siinä on numerot 0-20 sekä siihen vielä kymmenkunta kirjainkorttia päälle jokaiseen kymmeneen maahan.

    Printerstudio oli alkujaan huikea, mutta sitten heräsivät siihen, että tätähän oikeasti käytetään ja korottivat hintoja säälimättä. Nykyään sieltä tilattuna joku korttipeli tulee maksamaan lähes saman verran tai jopa enemmän kuin kaupan alkuperäisversio. Eli ei kannata lähteä sitä kautta etenemään, jos haluaa tehdä vain hiilikopion alkuperäisestä.

    Mutta aika samoilla linjoilla toimittajan kanssa olen aiheesta. En näe omien kopioiden tekemisessä mitään ongelmaa, hyvä vaan jos jaksaa näpertää. Useita omia projekteja läpi käyneenä voin sanoa, että pnp-projektien loppuunsaattaminen voi joskus olla melkoisen taistelun takana, eli ei tätä voi siinä mielessä verrata mihinkään elokuvien tai musiikin piratismiin.

    Nykyään monet julkaisijat, varsinkin Kickstarterissa, laittavat pelien pnp-tiedostot jakoon joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan hankittavaksi. Itse olen viime aikoina keskittynyt juuri näiden ”luvallisten” kopioiden tekemiseen, sillä ne vaan tuntuvat minulle jotenkin oikeutetuimmilta. Tosin jos nyt joku haluaa vaikkapa printata oman kopionsa Stone Agesta, niin eipä minulla siihen ole sanomista, sen kun antaa palaa.

    Tästä päästäänkin siihen, että onko lautapeliteollisuus muka paisunut jo niin isoksi, että julkaisijat voivat tylysti tyrmätä ne, jotka levittävät heidän pelinsä ilosanomaa kymmenille ihmisille omatekoisen kopion avulla? Otetaan esimerkiksi se Stone Age. Jos joku rakentelee oman pnp-kopionsa netistä haalituista materiaaleista ja peluuttaa sitä vaikkapa 15:llä täysin ummikolla pelaajalla, joista vaikkapa kaksi kolmannesta innostuu pelistä siinä määrin, että päättää sen itselleen ostaa. Siinä olisi jo kuitenkin 10 myytyä peliä sitä yhtä ”menetettyä” vastaan, sillä en alkuunkaan usko, että jokainen alkaa peliä itse rakentelemaan. Eli en näe tässä ongelmaa julkaisijankaan puolelta, sillä tämä tee-se-itseily kun tuppaa olemaan aika raskasta puuhaa, eikä siihen jokaisesta todellakaan ole jo pelkästään käytössä olevien resurssien puolesta.

    Itse ainakin jatkan omatekoisten pelieni peluuttamista (mutta en toki myymistä!), mutta muistan aina mainita, että tämä on itse kasattu kopio ja pelin voi ostaa sieltä tai täältä jos siitä niin paljon innostuu.

  2. Joo, maksoin itse suomenkielisestä Dale of Merchantsistani enemmän kuin englanninkielisestä. Ei ole aina ihan edullista, ei, eikä lautapelien osalta vaivatonta, etenkin jos haluaa halvemmalla päästä.

    Badger Deckistä taitaa olla vähän eri versioita, ihan kaikissa ei ole numeroita 11-20. On ne minullakin, en vain muistanut videota tehdessäni. Runsas kirjainkorttivalikoima tuo kyllä mukavasti joustavuutta tuohon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *