Kategoriat
Peliarvostelut

Carcassonnen uudet lisäosat

Carcassonnen kaikki lisäosat uusittiin vuonna 2025. Jokainen kymmenestä lisäosasta tarjoaa omanlaisia haasteita peruspelin kaveriksi.

Vuonna 2000 ilmestynyt Carcassonne on modernien lautapelien klassikko ja edelleen erittäin toimiva peli. Vuosien virratessa peli on kokenut  kasvojenkohotuksia aivan kuin ikääntyvä Hollywood-tähti konsanaan. 2015 peruspeli ja lisäosat päivitettiin uuteen visuaaliseen ilmeeseen ja Doris Matthäusin kuvitus korvattiin Anne Pätzken kädenjäljellä. Mekaanisesti peliin saatavat lisäosat pysyivät samoina (mitä nyt surullisenkuuluisa katapultti-lisäosa haudattiin kaikessa hiljaisuudessa) ja sarjaan julkaistiin vain yksi uusi tulokas.

Vuonna 2024 päivänvalon sai Carcassonnen viimeistelty uusi kolmas laitos, jossa Annen kuvitusta viilasi ja yksityiskohtia lisäsi Marcel Gröber. Vuotta myöhemmin, 25-vuotisen taipaleen kunniaksi, koko lisäosanippu laitettiin uuteen uskoon –  nimet, säännöt ja sisällöt ovat enemmän tai vähemmän vaihtuneet. On siis aika katsastaa, onko uusin kasvojenkohotus onnistunut nuorennusleikkaus vai pelkkä botox-katastrofi.

Lukijoille sellainen hoksautus, että ennen uusimpien lisäosien korkkaamista olen pelannut vain kahta vanhempaa lisäosaa. Taustatyöt on kuitenkin tehty ja vertailen myös eri versioita ja niiden muutoksia toisiinsa.

Sisällysluettelo

Kievarit ja katedraalit

Ensimmäisen ja sarjan tunnetuimman lisäosan nimestä löytyvät kievarit ja katedraalit lisäävät teistä ja kaupungeista saatavia pisteitä. Kievari tekee teistä kahden pisteen arvoisia, katedraalit puolestaan nostavat kaupunkien ja kilpien arvon kolmeen pisteeseen. Mutta vain silloin, kun tie tai kaupunki valmistuu, muuten palataan tuttuun 1 piste per tie/kaupunki -meininkiin. Näiden jälkeen peruspelin kuivat hiekkatiet kiinnostavat ihan eri tavalla ja taistelu kaupunkien herruudesta kasvaa entisestään. Kaikilla on myös entistä suurempi into saada isot kaupungit ja tiet valmiiksi ennen pelin loppua, kun jo saadut etuudet voi menettää.

Edellisissä versioissa lisäosa oli jopa brutaalimpi, sillä kesken jäänyt katedraali tai kievari oli täysin arvoton. En oikein tiedä, onko vanha vai uusi sääntö itselle mieluisampi. Toisaalta lasten ja joidenkin aikuisten kanssa uusi sääntö on tervetullut, eikä aiheuta yhtä paljon pahaa mieltä. Samalla on todettava, että entisissä säännöissä rakentamisessa oli tiettyä riskinottoa ja jos pitää toisten kaupunkien sabotoinnista, niin entiset katedraalit antoivat paljon enemmän mielihyvää. Ehkä suunta on kuitenkin oikea.

Lisäosan toinen lisäys on kooltaan kovin vaatimaton eli yksi uusi seuraaja. Tämä on kuitenkin iso seuraaja, joka vastaa kaikessa kahta normaalia seuraajaa. Yksinkertainen idea selvästi toimii, iso kaveri on yksi parhaita uusia nappuloita. Pelin aikana on mukava pähkäillä, milloin isoa seuraajaa kannattaa käyttää ja joissakin kaupunki- tai peltotaisteluissa ison ukkelin oikea-aikainen käyttö voi olla kriittistä. Koolla on siis merkitystä.

Ai niin, onhan mukana vielä pistelaatatkin, joilla voi merkata, montako kierrosta pisteradalla on kulkenut. Nämä olivat ennen ihan peruspelin mukana, mutta enpä edes silloin jaksanut niitä koskaan kaivaa esiin.

Kievarit ja katedraalit on erinomainen valinta, jos kaipaa Carcassonneen jotain uutta, mutta mahdollisimman pienillä lisäsäännöillä. Jo se, että säännöt ja sisältö ovat pysyneet lähes muuttumattomana, on aina hyvä merkki. Tiedän useita Carcassonne-faneja, jotka pelaavat aina tämän lisäosan kanssa, enkä ihmettele miksi. Mukana tulee myös reilusti uusia maastolaattoja (eniten kaikista lisäosista), jotka tuovat pelialueelle vaihtelua ja auttavat jatkamaan jumissa olevia teitä, kaupunkeja ja peltoja näppärämmin. Lisäosien parhaimmistoa!

Tuotteet ja timpurit

Kuten ensimmäinen, myös toinen lisäosa on aikojen saatossa muuttunut hyvin vähän, enkä ihmettele sitäkään – Kirjurit ja kauppiaat (lisäosan alkuperäinen nimi) on ollut aina fanien lellikki. Nimestä löytyvät tuotteet ovat lisäosan herkullisinta antia. Nyt mukana tulee kaupunkipalasia, joissa on erilaisten tuotteiden kuvia (kanoja, viljaa ja kangasta). Se, joka laittaa viimeisen palasen kaupunkiin ja saa sen valmiiksi, saa kaupungissa näkyvät tuotteet itselleen. Pelin lopussa jokaista tuotetta eniten kerännyt saa 10 pistettä.

Tuotteet muuttavat kaupunkien dynamiikkaa mukavalla tavalla. Ennen oli tärkeintä tuppautua toisten isoihin kaupunkeihin osingoille tai vaihtoehtoisesti sabotoida niiden valmistusta, jos itse jäi ulkopuolelle. Nyt kolmantena vaihtoehtona voi olla vain toisen pelaajan kaupungin sulkeminen, sillä tuotteista voi saada sievoisen pistepotin.

Mukana tulee myös pari uutta seuraajaa. Timpuri antaa laudalla ollessaan lisävuoron, mutta vain kerran, jonka jälkeen se siirtyy taas varastoon. Se ei siis ole aivan niin ylivertainen kuin aiemmin, vaan joka vuoro on mietittävä, onko lisävuoro järkevä valinta nyt vai ei. Hyvä niin.

Toinen seuraaja on possu. Kun kaupunki, jossa on vähintään yksi vaakuna pisteytetään, pisteytetään samalla porsaat. Ne antavat kolme pistettä jokaisesta kaupungista, johon ne pellollaan yltävät. Sitten ne poistetaan ja samalla saa halutessaan poistaa karjun kanssa makoilevan seuraajan. Tämä tekee superpossusta melkoisen pisterohmun, jos sen saa aseteltua parikin kertaa oikeille apajille. Samalla seuraajia voi asetella pelloille porsaan kanssa vapaammin, kun ne voi napata myös takaisin.

Muutos on aika hurja. Ennen porsas sai yleensä muutaman säälipisteen pelin lopussa ja oli kovin mitäänsanomaton. Nyt tryffelisiat ovat pelin elinehto ja niillä voi isoilla pelloilla kerätä kymmenittäin pisteitä pelin aikana. Ihan näin hurjia pistesikoja en olisi kaivannut, mutta tämäkin muutos on tervetullut.

Tuotteiden ja timpureiden suurin häpeätahra on se, ettei mukana ole enää kangaspussia laattojen säilytystä varten. Aiemmin pussi sisällytettiin peruspelin ja lisäosien laatoissa ilmenneiden eroavaisuuksien vuoksi. Sama ongelma vaivaa edelleen, mutta pussi on muutenkin huomattavan käytännöllinen laattoja sekoittaessa.

Lähde ja lohikäärme

Kaipaako Carcassonnesi häijympää otetta? Puuttuuko peli-illoista mukavat mykkäkoulut? Ei hätää, paikalle rientää Lähde ja lohikäärme, joka lisää peliin seuraajia ahmivan lohikäärmeen! Kun lohikäärmelaatta nostetaan, kärmes liikkuu tuijottamansa laattarivin loppuun, syö matkalta kaikki seuraajat, kääntyy jälleen kohti uutta seuraajaa ja tekee saman toistamiseen. Sellaista alakoulun robotiikkaa. Ennen lohikäärmettä liikutettiin demokraattisesti vuorotellen, mutta robottityylin tietty ennakoitavuus on ihan hyvä uudistus.

Lohikäärmeen vastapainona toimii keiju. Kun pelaaja saa valmiiksi tien tai kaupungin, eikä saa siitä pisteitä, hän saa asettaa keijun haluamansa seuraajan suojaksi. Mukana on myös uusia portaalilaattoja, joilla saa laittaa seuraajansa minne tahansa vapaalle alueelle ja useampi uusi jokilaatta (lisäosa suosittelee pelaamaan joen kanssa), muun muassa uusi iso aloituslaatta ja joen päättävä lohikäärmeenpesä.

Sääntöjen perusteella aiempi versio Lohikäärme ja linnanneito oli aivan järkyttävän tuhoisa, epätasapainoinen ja armoton lisäosa, enkä sitä koskaan edes uskaltanut kokeilla. Uusittu laitos on monessa suhteessa järkevämpi ja toimivampi, vaikka lohikäärme on edelleen aika hurja lemmikki. Erityisesti joen kanssa lohikäärme ahmii pelin alkupuolella seuraajia aivan solkenaan. Myös satunnaisuudella on vahva osuutensa, sillä ne, jotka nostavat lohikäärmeenpesiä, voivat vapaasti määrätä minne lohikäärme seuraavaksi menee ja täten kontrolloida, ketä maalitetaan seuraavaksi.

Keiju on hyvä lisä peliin ja tuo uusilla säännöillään omanlaisen dilemman. Vaikka keiju on kaikkien vietävissä ja vaihtuu pelin aikana jonkun verran, sen saaminen ei ole ilmaista. On hyvä, että keijukainen vaatii pisteuhrauksia, jottei sen nappaaminen ole aina helppo päätös. Portaalit taas helpottavat seuraajien asettamista keskeneräisiin, lohikäärmeen tyhjentämiin alueisiin, mutta eivät lopulta olleetkaan niin ylivoimaisia tai mielenkiintoisia kuin alkuun kuvittelin.

Jos Carcassonneen kaipaa sellaista ähäkutti-kulmaa ja lisää hassua kaaosta, niin Lähde ja lohikäärme on melko nappivalinta. Ihan jokaiselle en voi lisäosaa suositella, sillä se vaatii pelaajilta paksua nahkaa ja kestävää parisuhdetta, mutta toisaalta kyseessä on temaattisesti ja mekaanisesti koko katraan värikkäin kaveri.

Varkaat ja vartijat

Neljäs lisäosa tarjoaa laattojen säilytysongelmaan omaa ratkaisuaan. Mukana on pahvista kasattava torni, jossa laattoja on tarkoitus säilyttää ja ne ovat, ainakin teoriassa, siitä helposti napattavissa. Torni on kyllä yllättävän jämerä kapistus, mutta käytännöllisyydestä olen eri mieltä. Toisinaan torni kaatuu ja tarkkasilmäinen saattaa nähdä kasattujen laattojen reunoista hieman osviittaa siitä, mitä laatta pitää sisällään (lapsemme käytti tätä eräässä testipelissä fiksuna hyödykseen). Lisäksi laatat täytyy silti sekoittaa pöydällä ennen torniin kasaamista, jolloin koko hökötyksen idea vesittyy.

Onneksi sisältö toimii. Mukana on perustuslaattoja, joihin lisäillään tornipalasia pelin edetessä. Seuraajan voi asettaa tällaisen torniin päälle vartijaksi, jos siihen yltää (mitä korkeampi torni, sitä kauempaa sinne pääsee). Kun varaslaatta nostetaan, vartijat pisteytetään nostetun laatan arvon perusteella. Myös toisten pelaajien vartijoita voi häätää pois ja korvata omilla, mutta tällöin häädetty saa kompensaatiopisteitä.

Varkaat ja vartijat on oikein oiva lisä peruspeliin. Alkuperäisessä Tornissa, johon lisäosa perustuu, torninpalasilla kidnapattiin toisen seuraajia laudalta, nyt vuorovaikutus on lempeämpää. Pisteytyksen osalta vartijat ovat aika satunnaisia, sillä varaslaatta antaa jokaiselle vartijalle pisteitä vähintään kaksi, mutta enintään mukavat seitsemän. Jos varastossa on aiemmin nostettu varaslaatta, voi vartijoiden pisteet kohota parhaimmillaan jopa 13 pisteeseen. Aina torniin pääsy ei takaa huippupisteitä, mutta toisinaan peli voi ratketa tornitaisteluihin.

Tornit tuovat myös mukavan kolmiulotteisen elementin ja kilpailu torneista tarjoaa sopivan sivupolun kaupunkien, teiden ja luostareiden rinnalle. Varkaat ja vartijat ei myöskään säännöiltään ole kovin raskas tapaus (mitä nyt sääntökirja on omituisen hankalaselkoinen). Kaiken kaikkiaan oikein mukava lisä peliin.

Kannattaa hoksata, että Varkaiden ja vartijoiden kylkeen suositellaan jokilisäosaa, koska joen mukana tulee yksi perustuslaatta. Näin tornien rakennus ja niistä kilpailu lähtee käyntiin heti pelin alussa ja jo ensimmäinen varaslaatta on kilpailtavissa. Voi lisäosaa pelata myös ilman jokea, kunhan varautuu alun mahdolliseen tyhjäkäyntiin.

Lähetit ja linnunpelätit

Nyt laatikosta paljastuu useampikin uusi seuraaja – on ratsastava lähetti, pellolla töröttävä linnunpelätin sekä pahaenteinen pormestari. Lähetti laitetaan ratsastamaan tielle ja kun tie valmistuu, ratsu laukkaa tietä pitkin uudelle tielle. Jos tie jatkuu kaupunkiin, hänet voi siirtää sinne. Käytännössä lähetillä hyökätään muiden aloittamille teille tai kaupunkeihin. Linnunpelätin puolestaan lisätään pellolle (myös sellaiselle, jossa on jo toisen pelaajan seuraajia) ja kun nappula ympäröidään neljällä laatalla, sen voi muuttaa talonpojaksi tai korvata omalla seuraajalla. Pelättimellä siis, kappas vain, hyökätään toisten pelloille.

Tässä kohtaa osaatte ehkä arvata, ettei pormestarikaan ole kovin rauhaa rakastava kaveri. Sen voi (ja kannattaa) laittaa sellaisiin kaupunkeihin, joissa on jo muiden seuraajia, sillä kun pormestari ympäröidään neljällä laatalla, saa korvata toisen pelaajan seuraajan omallaan. Pormestarin pelaaminen pitää huolen siitä, että kutsu ensi vuoden joulupöytään jää saamatta.

Pientä helpotusta pormestareja vastaan tuovat “kaupungintalot”, joista yksi jaetaan jokaiselle pelaajalle pelin aluksi. Kyseinen laatta on vähän kuin kerran pelissä käytettävä jokerilaatta, joka sopii laudalla mihin vaan ja sulkee heti kaikki siihen osuneet tiet, kaupungit ja pellot. Samalla se häätää sitä koskettavilta laatoilta kaikki pormestarit. Kaupungintalo on erittäin hyvä lisä vaikka yksistään peruspelin kaveriksi, sillä se sulkee kinkkiset kaupungin ja tiet sekä torppaa näppärästi kanssapelaajien sabotointiyritykset.

Laatat vain katkaisevat pelin “flowta” – yksi tunnetuin kotisääntö kautta aikain on ottaa uusi laatta heti kun vanha pelataan (eikä vasta omalla vuorolla), jotta mietintäaika vähenee. Kaupungintalolaatoilla näin ei periaatteessa voi tehdä. Meillä asia on ratkaistu niin, että kaupungintalon saa laittaa milloin vain ja nostettu laatta jää sitten odottamaan seuraavaa vuoroa.

Lähetit ja linnunpelätit on melkoisen aggressiivinen lisäosa ja peliporukasta riippuen jopa Lähdettä ja lohikäärmettä häijympi. Kaikkien uusien seuraajien tarkoitus on vain saada pelaajat helpommin tappelemaan toisiaan vastaan kaupungeista, teistä ja pelloista, eikä mikään alue ole enää täysin turvassa muilta pelaajilta. Pormestarit ovat erityisen ilkeitä ja vaikka kaupungintalot niiden voimaa hieman hillitsevät, niin pormestarin asettaminen kartalle on aina kuuluva sodanjulistus.

Vaikka osien määrässä lisäosa on aika vaatimaton (uusia laattoja on mukana hyvin vähän), niin uudet seuraajat ovat jokainen omalta osaltaan mielenkiintoisia ja tuovat peliin sopivasti säpinää. Tämä on myös niitä harvoja lisäosia, joissa mikään lisäys ei tunnu turhemmalta kuin toinen. Vahva suositus erityisesti vuorovaikutusta rakastaville!

Tunnukset ja turnajaiset

Tunnukset ja turnajaiset on sarjan ensimmäinen täysin uusi lisäosa. Se näkyy säännöissä, jotka ovat jotenkin turhan monimutkaiset. Jo alkuasettelu vaatii eri pelaajamäärille annetun taulukon perusteella tavallisten laattojen sekä turnajaislaattojen pinoamista. Edes turnajaisten säännöt eivät aukea säännöistä kovin intuitiivisesti.

Pelatessa idea kuitenkin toimii. Pelaajat saavat pelin alussa tunnuksia, joissa on numeroita nollasta viiteen. Kun pelaaja laajentaa jonkun seuraajansa aluetta, seuraajan alle saa laittaa salaisen tunnuksen. Tietyin väliajoin seuraa turnajaiset ja aloituslaatalla oleva kruunu kertoo, suoritetaanko tie-, kaupunki- vai peltoturnajaiset eli minkä alueen seuraajan alta laatta paljastetaan. Seuraajan turnajaisarvo on laatan arvo + alueen koko ja tätä sitten vertaillaan muiden pelaajien kanssa.

Voittaja saa turnajaislaatan ja lisää sinne oman tunnuksensa, jolla saa kolme pistettä kyseisen kaupungin vaakunoista. Toinen (ja useamman pelaajan peleissä myös kolmas) saavat pelkän palkintolaatan, joka on itsessäänkin ihan hyödyllinen, sillä se on käytännössä ylimääräinen vuoro kaupunkilaatalla, jossa on vaakuna.

Turnajaiset ovat kuin kerran ympäri -huutokauppaa valmiilla panostusmerkeillä, vähän kuin Ra-pelissä. Niiden kautta mukaan tulee kyräilyä ja bluffaamista pelaajien kesken, kun koitetaan arvailla, minkä arvoisen tunnuksen se kaveri nyt oikein laittoikaan.

Turnajaisten ansiosta pelissä on myös toisinaan intressi valmistaa muiden teitä ja kaupunkeja, sillä silloin heidän seuraajansa ja niiden alla olevat vaakunat palautuvat takaisin pelaajalle, eivätkä siten ole enää mukana itse turnajaisissa. Varsinkin, jos alueet ovat hervottoman suuria, jolloin turnajaisarvo nousee hurjaksi.

Toisten vaakunoiden arvuuttelua helpottaa se, että käytetyt vaakunat poistetaan aina turnajaisten jälkeen ja kaikki tai melkein kaikki vaakunat käytetään pelin aikana. Kaksin- ja kolminpeleissä turnajaisia on jopa enemmän kuin vaakunoita, joten joka kilpailuun ei tarvitse lähteä mukaan. Näin pelin loppupuolella turnajaiskamppailut ovat usein paljon sähköisempiä.

Turnajaisista saatavan pistemäärän hyöty vaihtelee. Kun pisteitä saa vaakunallisista linnoista (ja vielä sellaisista, joihin satunnainen palkintolaatta sattuu sopimaan), niin toisinaan kynsin ja hampain taistellusta voitosta ei saa pisteen pistettä, toisinaan pelin aikana unohtunut tunnus nettoaa vajaa parikymmentä pistettä.

Turnajaiset ovat myös aika armottomia. Mikäli kahden parhaan pelaajan turnajaisarvot ovat tasoissa, kumpikaan ei saa asettaa tunnustaan palkintolaatalle ja loppupisteet jäävät saamatta. Varsinkin pelin alussa on paljolti tuurista kiinni, saako voittaja laittaa vaakunan vai ei. Myöhemmin voi jo alkaa syyttää itseään, jos häviää.

Vaikka Tunnuksissa ja turnajaisissa on omat ongelmansa, ei se ole epäonnistunut lisäosa. Tunnetasolla toisten tunnusten kyttäily on herkullista ja pelin edetessä turnajaisten lopputuloksesta pystyy tekemään valistuneita arvauksia, ainakin toisinaan. Lisäosan voi hyvinkin katsastaa, jos salainen tieto ja sen pähkäily Carcassonnen lomassa kutkuttaa.

Kastellit ja katapultit

Nimestään huolimatta tällä lisäosalla ei ole enää mitään yhteistä Carcassonnen vanhan Katapultti-lisäosan kanssa, vaan kyseessä on täysin oma juttunsa. Nyt aloituslaatta korvataan suurella, 2×2 laatan kokoisella linnoituksella, jossa on kolme puolustusaluetta – tiet, kaupungit ja luostarit/puutarhat. Aina kun pelaaja lisää seuraajan jonnekin kartalle, hän saa laittaa toisen seuraajan vastaavan linnoituksen puolustajaksi. Siellä se toimii ikään kuin suojana pelialueelle pelatuille seuraajille.

Tavallisten laattojen sekaan sekoitetaan taistelulaattoja, jotka lisäävät alueille katapultteja. Kun jollekin puolustusalueelle pitäisi lisätä toinen katapultti, seuraa hyökkäys. Jokainen sitä aluetta puolustava seuraaja antaa kolme pistettä ja jos jollain ei ole yhtään puolustajaa, joutuu poistamaan yhden seuraajan vastaavalta alueelta laudalta. Eli jos toinen katapultti lisätään tiepuolustukseen, eikä pelaajalla ole yhtään puolustajaa, hän menettää yhden maantierosvon eli seuraajan joltain keskeneräiseltä tieltä.

Tämä lisäosa yllätti, sillä ohjeita lukiessa se vaikutti turhan monimutkaiselta (säännöt ovat näin yksinkertaiselle lisälle kovin raskaat) ja vielä ensimmäisen pelikerran puoliväliin saakka aika keskinkertaiselta. Erän loppupuolella seuraajien vähentyessä valinnat kuitenkin mutkistuvat riittävästi. Vaikka lisäosan mukana tulee muutama lisäseuraaja, seuraajia ei silti kovin helposti riitä enää puolustukseen. Jos alueita ei puolusta, joutuu luopumaan juuri niistä kriittisistä kavereista.

Toisen peliä voi myös vähän kepittää, sillä joissakin taistelulaatoissa saa päättää, minne katapultin laittaa. Silloin kannattaa iskeä sinne, missä toinen on heikoilla. Kastellit ja katapultit ei kuitenkaan ole mitenkään kovin kiero ja ilkeämielinen, vaan hyökkäyksiä vastaan on melko helppo ennakkoon suojautua.

Kastellit ja katapultit sopii erityisesti niille pelaajille, jotka hyökkäävät toisten kaupunkeihin ja pelloille ahkerasti ja kaipaavat jotain pientä lisähärpäkettä taistelua hämmentämään. Jos pelaa yhtään säyseämmin, lisäosa ei tarjoa juuri muuta kuin eri(ko)koisen aloituslaatan.

Linnat ja ladot

Kahdeksas lisäosa Linnat ja ladot jättää nimessään mainitsematta  laatikon mielenkiintoisimman annin: sillat. Nyt jos tien päähän laittaa laatan, jonka molemmilla vastakkaisilla laidoilla on pelkkää peltoa, voi tietä jatkaa sillalla. Silta tulee laatan päälle ja tie jatkuu myöhemmin uudella tielaatalla. Kun tie pisteytetään, pelaaja saa jokaisesta sillasta, jota pitkin tie kulkee tai jonka se alittaa, 3 pistettä.

Sillat tuovat Varkaiden ja vartijoiden tapaan peliin kolmiulotteisuutta, mikä on jo itsessään ihan hieno ominaisuus. Aivan Kievareiden ja katedraalien tapaisia tietaistoja ne eivät synnytä, vaikka lisäpisteet teitä piristävätkin (aiemmassa versiossa lisäpisteitä ei edes saanut). Silloissa on sekin mielenkiintoinen puoli, että niiden ansiosta peltojen koko kasvaa, kun tiet eivät halkaise niitä pienempiin palasiin. Tämä aiheuttaa eittämättä kiihkeämpiä peltomittelöitä pelaajien kesken.

Itse otsikossa mainittavat linnat ja ladot ovat sitten hyödyllisyydessään pelaajamääräsidonnaisia. Nyt kahden palan pikkukaupungin voi pisteytyksen sijaan ylentää linnaksi, jonka seuraaja muuttuu linnanneidoksi. Kun pelaaja poistaa neidon linnasta, hän saa pisteen jokaisen pelaajan pelissä olevasta ritarista ja linnanneidosta. Kaksinpelissä linnat ovat yhtä tyhjän kanssa, eikä parin lisäpisteen vuoksi niihin kannata jättää seuraajiaan norkumaan. 5–6 pelaajan peleissä tilanne muuttuu, sillä linnanneito saattaa olla hyvinkin 15 pisteen arvoinen. Lisäosan kanssa loppupeli muuttuu ison pelaajamäärän peleissä helposti minilinnojen teoksi, mikä osaltaan vaikuttaa peltopisteytykseen.

Ladot taas ovat entisen Kärryt ja kartanot -lisäosan kärryt eli ne lisätään neljän laatan risteyskohtaan, jossa on pelkkää peltoa. Latoon napataan yksi oma talonpoika ja lato pisteytetään, jolloin saa pisteen jokaisen pelaajan pelissä olevasta talonpojasta. Lato on ihan näppärä lisä, joka vaatii tarkkaa pelaamista, jotta peltoristeyksen saa aikaan. Kuten linnat, näistäkään ei ole pienillä pelaajamäärillä hirveästi hyötyä, vaan ne toimivat parhaiten isolla porukalla.

Lisäosan voisikin nimetä ytimekkäästi otsikolla ”Sillat” ja muut uudistukset jättää vain sivurooliin. Eikä siinä mitään – vaikka mukana tulisi pelkästään siltapalat, niin Linnoja ja latoja voisi silti varovaisesti suositella, ainakin suuremmille pelaajamäärille. Sellainen lisäosa, joka tekee teistä edes hieman kiinnostavampia (varsinkin näin kolmiulotteisesti), ei voi olla läpeensä huono.

Sudet ja suojelijat

Ensiksi on pakko mainita, että arvostan suuresti Lautapelit.fin päätöstä lokalisoida lisäosien nimet alkusointujen kautta, myös uudistettujen osien kohdalla. Tällainen kutkuttaa jotenkin pienen runopojan sielua. Tällä kaikella on kuitenkin hintansa ja veikkaan, että Sudet ja suojelijat on tuottanut lokalisoijalle harmaita hiuksia. Entinen nimi Pedot ja paimenet oli jotenkin osuvampi – nyt mukana on kyllä susia, mutta suojelijoita ei niinkään.

Sudet ja suojelijat tuo mukanaan onnenkoetusmekanismin. Kun pelaaja laajentaa peltoa, jossa on hänen paimenseuraajansa, hän saa nostaa lammaspussista yhden laatan. Laatat ovat arvoltaan yhdestä viiteen ja lammas nostetaan pellolle laiduntamaan. Myöhemmin voi päättää, nostaako uuden lampaan vai pisteyttääkö kaikki lampaansa (piste per lammas) ja palauttaa ne pussiin. Ahneus kostautuu kuitenkin nopeasti, sillä pussissa on myös kaksi sutta. Jos sellaisen nostaa, menettää kaikki kerätyt lampaat sekä paimenen.

Peruslaattojen joukkoon lisätään tulee myös laattoja, joissa osassa on hanhia (jokainen pellolla oleva hanhi antaa lisäpisteen, kun lampaita pisteytetään) ja lopuissa viinitarhoja (jokainen valmis luostari tai puutarha saa ympärillä olevista viinitarhoista kolme lisäpistettä). Melko selkeitä kavereita nämäkin, mikä on eittämättä lisäosan vahvuus – kyseessä on kaikista lisäosista yksi helpoiten selitettävä.

Lampaat ja sudet on ideana mielenkiintoinen, mutta toisinaan vähän vaisu lisä. Yleensä testipeleissä nostettiin kolme lammasta ja sitten ne pisteytettiin. Kaksi on usein turhan vähän ja sitä useamman menettäminen taas kirpaisee liikaa. Tarjolla ei ole siis mitään kovin kinkkistä onnenkoetusta, vaan lähinnä pientä puntarointia. Myös lampaiden nostelu kuluttaa jonkin verran aikaa, mikä näkyy monia muita lisäosia pidemmässä peliajassa. Tästä huolimatta joku simppelissä onnenkoetuksessa kiehtoo, sillä pelaisin tätä ihan mielelläni, jos joku sitä pyytäisi.

Hanhet menevät samaan kastiin muiden elukoiden kanssa, mutta viinitarhat ovat heittämällä lisäosan parasta antia. Erityisesti tylsähköt luostarit saavat lisänostetta viinitarhoista ja niiden avulla luostareista tulee toisinaan melkoisia pistelinkoja. Parhaimmillaan luostari saattaa olla lisäosan kanssa jopa yli 20 pisteen arvoinen. Mikä kutkuttavinta, pisteet saa vain pelin aikana, mikä motivoi ympäröimään luostarit valmiiksi ajoissa. Nämä ottaisin mukaan melkein yksistään, sillä ne herättävät luostarit uuteen loistoon.

Sirkus ja seuraajat

Vaikka sirkus on temaattisesti hiukan kaukana Carcassonnen ritariajasta (ensimmäiset sirkusesitykset juontavat juurensa vasta 1700-luvun puoliväliin), niin teemana se kyllä heti kiinnostaa. Sirkusteemaa myös tuetaan kivasti, sillä mukana on niin tirehtööri, akrobaatteja sekä sirkustelttaa. Vain lentävä norsu puuttuu.

Toisinaan teema menee jopa käytännöllisyyden edelle, mistä akrobaatit ovat hyvä esimerkki. Aina kun akrobaattilaatan ympärille lisää uuden laatan, saa seuraajan asettaakin halutessaan akrobaatiksi. Laatalle mahtuu kolme seuraajaa, ja kun laatta on täysi, sen  voi vuorollaan pisteyttää ja kaikki pyramidissa olevat seuraajat saavat 5 pistettä. Ongelmana on vain se, että ukkelit pinotaan temaattisesti päällekkäin (kaksi alle ja yksi päälle) ja kun niissä on liian vähän kitkaa, pyramidi romahtaa turhan helposti. Näin (sormi)näppärää ideaa ei osaa hirveästi arvostaa.

Teltta ja tirehtööri ovat helpompi tapaus. Kun peliin nostetaan uusi sirkuskenttä, sinne laitetaan puinen sirkusteltta ja sen alle salainen pistelaatta. Kun uusi samanlainen sirkuskenttä ilmestyy, teltta siirtyy sinne ja vanhan alueen laatta pisteytetään. Jokainen teltan vieressä oleva seuraaja saa pisteitä pistelaatan verran, mikä vaihtelee yhdestä vaivaisesta pisteestä jopa seitsemään pisteeseen. Tirehtööri on puolestaan tavallinen seuraaja, mutta se saa aina pisteytyksessä kaksi lisäpistettä ympärillä olevista sirkuskentistä ja akrobaateista. 

Sekä teltta että tirehtööri toimivat hyvin ja tukevat sekä toisiaan että akrobaattilaattoja. Teltta houkuttelee pelaajat lähelleen, sillä siitä saatavat pisteet voivat olla huimia. Juurikin täyden akrobaattilaatan vierellä teltta voi olla jättipotti. Samalla telttalaatan nostajalla on paljon valtaa, sillä laatan voi laittaa usein helposti sinne, missä jo omat seuraajat majailevat. Tirehtööri taas piristää erityisesti teitä ja sen jumittuminen kartalle tuntuu jostain syystä erityisen pahalle.

Sirkus ja seuraajat on siis ihan kelpo lisäys, vaikka samalla se ratsastaa vahvasti teemansa avulla. Mikäpä ettei – teeman vetovoimaa ei voi kiistää ja lisäykset ovat tarpeeksi yksinkertaisia, jotta niiden esitteleminen onnistuu kelle tahansa.

Yhteenveto lisäosista

Carcassonnen lisäosat ovat selvästi hyötyneet vuosien jalostuksesta, sillä kymmenen lisäosan joukko on yllättävän tasalaatuinen saaga. Joukosta on karsittu suurin osa epäselvistä ja hähmäisistä säännöistä, jotta lisäosien yhdistelykin on jouhevampaa. Ei se edelleenkään ole täysin aukotonta (tämän linkin takaa löytyy tarkemmat nippelitiedot lisäosien yhdistelijöille), mutta suunta on ainakin oikea.

Häijyimpiä lisäosia on tuunattu kesymmiksi ja jokaisessa paketissa on mukana oma jokilaattaansa, minkä ansiosta jokiminilisäosa on paljon helpompi ujuttaa mukaan. Lisäosien joukosta ei löydy lainkaan täysiä huteja, minkä lisäksi ne ovat sopivan erilaisia, jotta kaikenlaiset pelaajat löytävät pakasta itselleen sopivan. Voisin pelata ihan mielelläni jokaista näistä ja se on hyvä merkki se.

Koska lisäosat tuovat mukanaan uusia laattoja, peli pitenee jo tämän vuoksi jonkun verran, keskimäärin noin vartin. Carcassonnen peruspeli on jo nykyisellään hieman liian pitkä tyypilliseksi perhepeliksi, joten en suosittele pelaamaan kuin yhden, maksimissaan kahden lisäosan kanssa kerrallaan. Suosin jopa sitä, että peruspelistä poistetaan satunnaisesti lisäosan verran laattoja, jotta kesto pysyy kurissa. Tällainen kotisääntö on testattu toimivaksi, erityisesti rennommissa pelisessioissa.

Jos lisäosia ostaa lahjaksi, kannattaa tehdä pientä salapoliisityötä. Ensiksi voi olla hyvä selvittää, onko lahjan saajalla Carcassonnen alkuperäinen, vuoden 2015 vai uusin laitos. Kaikki versiot ovat yhteensopivia toistensa kanssa, mutta visuaalisesti sekoitus voi näyttää epämiellyttävältä. Kaksi uusinta sopivat uusien lisäosien kanssa paremmin yhteen kuin vanhin laitos. Lisäksi omistajalla saattaa olla jo jotain lisäosia, erityisesti kahta ensimmäistä.

Vielä varoituksen sana esteetikoille – peruspelin ja lisäosien painatuksissa on pieniä tummuuseroja, eivätkä laattojen taustat välttämättä täsmää täydellisesti. Erot ovat vähäisiä, mutta jos olet erityisen kilpailuviettinen tai tarkkasilmäinen, suosittelen laattojen säilytykseen sopivaa kangaspussia. Omani mitat ovat 25×30 cm ja siinä mahtuu reilusti sekoittelemaan peruspelin ja parinkin lisäosan laatat kerrallaan.

Faktat Carcassonnen lisäosista:

Suunnittelija:

Julkaisija: Hans im Glück ja Lautapelit.fi (2025)

Mutkikkuus: Riippuu, montako lisäosaa kerralla käyttää. Yleisesti ottaen lisäosat ovat haastavuustasoltaan aika tasavertaisia. Erityisen haastavia opeteltavia olivat Tunnukset ja turnajaiset sekä Kastellit ja katapultit.

Onnen vaikutus: Joissakin lisäosissa tuuria tulee enemmän, toisissa jopa vähemmän. Onnen onkijoiden kannattaa testata erityisesti Sudet ja suojelijat. Myös Varkaat ja vartijat sekä Sirkus ja seuraajat -lisäosat antavat pisteitä satunnaisesti.

Vuorovaikutus: Kaikki lisäosat lisäävät enemmän tai vähemmän vuorovaikutusta. Jos kaipaa erityisen paljon nokkapokkaa, kannattaa valita Lähetit ja linnunpelätit, Lähde ja lohikäärme tai Kastellit ja katapultit.

Teema: Kaikki lisäosat sopivat hyvin Carcassonnen maailmaan. Jos pelkkää teemaa katsotaan, Sirkus ja seuraajat vetoaa varmasti aika moneen, myös allekirjoittaneeseen. Lisäksi Lähde ja lohikäärme on temaattisesti jotenkin Carcassonneen sopiva.

Jos taas janoaa teemaansa visuaalista silmänruokaa, Linnat ja ladot sekä Varkaat ja vartijat tuovat laudalle kolmiulotteisia elementtejä.

Uudelleenpelattavuus: Kyllä näitä tipoittain ostamalla saa peruspeliin uutta elämää. Varsinkin, jos vaihtelee niitä tilanteen mukaan.

Saavutettavuus: Laatoissa tai muissa osissa ei ole tekstiä. Symbolit ovat selkeitä, osa laattojen kuvituksesta ehkä turhan pieniä.

Pelaajamäärä: 1–6. Ensimmäinen lisäosa Kievarit ja katedraalit kasvattaa pelaajamäärän kuuteen.

Pituus: Jokainen lisäosa pidentää peliä noin 15 minuuttia. Tämän vuoksi en suosittele pelaamista kuin yhden, maksimissaan kahden lisäosan kanssa kerrallaan.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Sampsa Ritvanen

Innokas lautapelaaja ja luokanopettaja Oulusta. Kammoaa pitkiä, useita tunteja kestäviä harrastajapelejä. Pitää erityisesti hieman raskaammista perhepeleistä ja testailee mielellään uusia lastenpelejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *