Tässä 1300-luvun Pariisiin sijoittuvassa pelissä pelaajat ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia kansalaisia, jotka hallitsevat omaa kaupunginosaansa.
Pelaajat keräävät itselleen etuoikeuksia ja mainetta kehittämällä kaupunginosiaan huolella. Pelaajilla on paljon tekemistä. Resursseja on vähän, rutto uhkaa ja kehityksen kannalta tärkeitä henkilöitä on osattava lahjoa oikealla hetkellä.
Pelin idea
Notre Dame käyttää suosiota saanutta kortinvalintamekanismia: pelaajat nostavat joka kierroksella kolme korttia, joista pitävät yhden ja antavat kaksi eteenpäin. Kahdesta saadusta kortista pidetään yksi ja annetaan toinen eteenpäin. Näin kaikki saavat kolme korttia, joista kaksi pelataan.
Korteilla aktivoidaan rakennuksia. Pelaajien kaupunginosat jakautuvat alueisiin, joista jokaisella on hyödyllinen rakennus. Sijoittamalla asukkaan esimerkiksi pankin alueelle pelaaja saa yhden kultarahan. Kun alue aktivoidaan myöhemmällä kierroksella uudestaan sijoittamalla sinne uusi asukas, se tuottaa kaksi rahaa ja niin edelleen.
Asukkaita on kuitenkin rajallisesti, joten jossain vaiheessa on joko hankittava lisää tai siirreltävä jo pelattuja asukkaita paikasta toiseen. Lisäapua saa erilaisilta hahmokorteilta, joita lahjomalla pelaaja voi tehdä hyödyllisiä toimintoja. Hyödyllisillä hahmoilla on hintansa, sillä ne edistävät kaupungissa riehuvaa ruttoa, joka uhkaa kaikkien pelaajien asukkaita.
Tyylikäs paketti
Alean pelien tapaan Notre Dame on elegantti ja toimiva peli. Pelissä on mielenkiintoisia pelimekanismeja, kuten korttien kierrättäminen pelaajien kesken. Rutto pakottaa pelaajat tekemään ikäviä siirtoja, jotka eivät erityisemmin edistä voittopisteiden tavoittelua – mutta jos ne jättää tekemättä, hinta on vielä kovempi.
Pelissä on tärkeää tasapainotella eri vaihtoehtojen välillä, mutta samalla erikoistuminen ja asukkaiden keskittäminen rakennuksiin on todella tehokasta. Pelissä on mukava ripaus tuuria, mutta myös runsaasti haasteita, kun pelaajien pitää käyttää rajalliset resurssinsa tehokkaasti. Pelaajan taitotason tunnistaa saavutetuista pistemääristä. Jos pystyy pelaamaan säännöllisesti yli 60 pisteen pelejä, voi pitää itseään jo kelvollisena, mutta tosimestari voi saavuttaa 70, 80 tai jopa yli 90 pistettä (Lautapeliseuran foorumilla on tästä analyysiä).
Kun toimivaan pelimekaniikkaan yhdistetään vielä tyylikäs ja käytännöllinen ulkoasu, tuloksena on peli, joka vetoaa niin lautapeliharrastajiin kuin satunnaisempiinkin pelaajiin.
Faktat Notre Damesta
Suunnittelija: Stefan Feld
Julkaisija: Alea, Rio Grande Games (2007)
Mutkikkuus: Säännöt eivät ole kovin mutkikkaat. Perusdrafti pyörii ja kun pelin osaa, säännöt opettaa uusille pelaajille nopeasti. Hyvin pelaaminen on sitten toinen juttu.
Onnen vaikutus: Notre Damessa on pieniä satunnaistekijöitä, mutta ne eivät estä taitavia pelaajia olemasta murskaavan hyviä.
Vuorovaikutus: Draftaaminen tuo vuorovaikutusta. Pelaajat eivät muutenkaan voi vain kehitellä omaa peliään, vaan muiden pelaajien tekemisiä on myös mietittävä.
Teema: Pelimekaniikat on saatu sidottua mukavasti teemaan, vaikka aika abstraktista europelistä onkin kyse.
Uudelleenpelattavuus: Notre Dame on todistanut olevansa kestävä klassikkopeli.
Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole olennaista tekstiä.
Pelaajamäärä: 2–5, parhaimmillaan 3–4 eikä varsinkaan ole parhaimmillaan vain kahdella.
Pituus: 45–75 minuuttia, eli noin vartti pelaajaa kohden.
7 vastausta aiheeseen “Notre Dame”
Pistemäärät riippuvat jonkin verran myös korttien nostojärjestyksestä ja pelaajamäärästä. Aina siis ei ole välttämättä edes mahdollista kerätä 80-90 pistettä, kun taas toisissa ”setupeissa” 60 pistettä voi olla kerättävissä huonommallakin pelillä. Toki ensimmäistä kertaa pelaava varmaankin väistämättä jää 20-30 pisteeseen.
Tässä pelissä erikoista on myös se että korttien ”draftauksen” ansiosta seuraavana istumajärjestyksessä olevaan pelaajaan voi vaikuttaa selvästi enemmän kuin muihin.
Olen pelannut kenties 10 peliä ja tuo arvostelussa mainittu 90 pistettä tuntuu todella utopistiselta saavutukselta. 70 taitaa olla minun ennätykseni ja se oli pelissä jossa kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen. Olen tainnut jämähtää 50 pisteen kerhoon ja sillä harvemmin voittaa. Kumma kyllä nautin pelistä suuresti.
Notre Dame on minulle jotenkin käsittämätön peli. Jotenkin se voittava strategia tuntuu epäintuitiiviselta minulle, enkä ole tainnut kovasta yrityksestä huolimatta koskaan olla edes lähellä voittoa. Oma pistemäärä tuntuu pyörivän siellä viidenkympin paikkeilla, vaikka mitä tekisi. Tämä on siitä omituinen peli, että myös minä nautin pelaamisesta suuresti, vaikka olenkin ilmeisen umpisurkea tässä.
Paras pistemäärä, jonka minä olen nähnyt omissa peleissäni on muuten Orskin hillitön 99. Silloin taisi mennä kaikki putkeen.
Notre Dame on yksi näistä turboahdetuista europeleistä, joissa on merkittäviä päätöksiä saatu lyhyeen peliaikaan mahdutettua tiiviiseen tahtiin. Peli kuitenkin on useimmiten tunnissa pelattu ja se on tunti pelaamista parhaimmillaan. Eihän siinä ole teemaa kuin silmänlumeeksi jos sellaista kaipaa ja yli kolmella pelaajalla alkaa suora interaktio yhden-kahden pelaajan välillä olla kanssa hyvin olematonta. Yksi niistä peleistä joita olen käytännössä aina valmis pelaamaan.
Mitä tulee tuohon 99 pisteeseen, niin siinä tietty auttoi ekaa kertaa pelannut oikealla puolella. Lohdutuksekseni voin tosin todeta, että hän sentäs sijoittui pelissä toiseksi (kolmesta) ja vielä kohtuullisen hyvillä pisteillä ensikertalaiseksi (lue: peli oli pisterikas ylipäätään).
Itselläni on nyt pelattuna noin 40 peliä ja pistemäärä on asettunut sinne 70 paikkeille, joskus vähän alle, joskus vähän päälle. Ennätys taitaa myös olla siinä 90 paikkeilla. Tuntuisi, että varsinkin ensimmäisten 2 kierroksen (eli A1-A1-vaiheen) korttituuri vaikuttaa aika paljon lopullisiin pisteisiin, sekä tietysti kortit C2-C3 vaiheissa eli kahdella viimeisellä kierroksella.
Jos pääsee keräämään 9-10 laatikkoa ja 5-6 rahaa B-1-vaiheeseen mennessä, on 70 pistettä lähes varmasti plakkarissa.
Sanotaanko, että 50 pisteestä 60-70 pääsee jo sillä, että oppii seuraamaan mitä omalla oikealla puolella istuva tekee, ja koittaa tehdä jotain muuta, koska sen ”strategian” kortteja et ole sieltä saamassa. Samaan aikaan voit toki tehdä saman oikealla puolellasi olevalle, eli koittaa pelata samaa strategiaa.
Tässä pelissä siis pystyt selvästi eniten vaikuttamaan vuorojärjestyksessä seuraavana pelaavaan ja edellinen vaikuttaa omaan peliisi eniten.
Vielä viimeisenä vinkkinä sinne isompiin pisteisiin suosittelen suosimaan ”lahjottavaa”, jolla voit siirtää 1-3 laatikkoa paikasta toiseen…
Suuriin pistemääriin pääseminen riippuu todella paljon kolmesta seikasta:
1. Oikealla puolella istuva pelaaja
2. Lahjottavien ukkojen järjestys
3. Oma korttituuri
70-80 pisteeseen voi optimaalisella (*) pelillä päästä melkein joka tapauksessa, mutta 90+ pisteen pelit ovat melko harvinaisia, sillä siinä pitää usein olla jo hieman kohdista 1-3 johtuvaa onneakin mukana.
(*) Tarkoitan pisteiden keruun suhteen optimaalista peliä. Oma käsitykseni optimaalisesta pelistä on se, että saa vastustajiin suhteutettuna mahdollisimman paljon pisteitä – ja tämä pelityyli ei aina ole omien pisteiden kannalta optimaalinen.
Nyt yli 70 pelin kokemuksella allekirjoitan Petrin teesit entistä vahvemmin. Aiemmin tuntui, että se 70+ oli tehtävissä lähes aina, mutta kun pelasin 4 erää Petrin vasemmalla puolella, jäätiin alle useastikin. Eli tosiaankin edellisenä vuorossa oleva pelaaja pystyy vaikuttamaan paljonkin seuraavan peliin, silti huonontamatta omaa tulostaan liikaa.
Oman peliporukkani kehittyessä korkeammalle tasolle on selvästi havaittavissa, että pistekeskiarvo on itselläni laskenut, nyt mennään siellä 65p tuntumassa. Tähän suurimpana syynä on siis se, että muutkin osaavat nyt pelata toisia vastaan, eivät vain omaan pussiin.
Perusvarmalla pelillä ilman riskejä tulos on lähes aina vakio 63-67, joten meidän porukassa jos havittelee niitä 80+ pisteitä, tulee riskejä ottaa ja silloin tulee välillä jäätyä alle 60 kun riskit eivät onnistu. Näinpä sellaisenkin erän, missä pelattiin 71 pistettä 5 rutolla niin, että pöydälle jäi lopussa vain 4 kuutiota. Toisaalta nähtiin 83 pistettä niin, että pelattiin joka vuorossa täysillä Notre Dameen.