Decipher

Erilaisia sanojen arvailuun keskittyviä pelejä on nykyisin niin paljon, että heikompia hirvittää. Siitä huolimatta edelleen joka vuosi ilmestyy myös uudenlaisia, voisiko jopa sanoa “innovatiivisia”, sanapelejä. Näistä hyvä esimerkki on nyt suomeksikin julkaistu Decipher, jossa erikoisuutena ovat eri muodoista rakennetut kirjaimet.

Tai no, kyseessä ei oikeastaan ole uusi sanapeli, sillä Decipher on hiottu versio Runesista, joka ilmestyi jo vuonna 1981. Ikä on kuitenkin vain numero ja ainakin pelin suunnittelijoista Bill Eberle ja Peter Olotka olivat noihin aikoihin aika hyvässä iskussa – hieman aiemmin heiltä olivat ilmestyneet sellaiset klassikot kuin Cosmic Encounter ja Dune. Olinkin hyvin innokas kokeilemaan Decipheriä ja näkemään, taipuvatko myös sanapelit herrojen käsittelyssä.

Pelin mekaniikka, neljän eri muodon kautta rakennettavat kirjaimet, on ohjeissa oikein nimetty hienosti Letter Piece Game -pelisysteemiksi. Tämä perusta on käytössä samojen suunnittelijoiden Wordsmith-pelissä, jota en ole pelannut. Muita pelejä ei sarjaan ainakaan arvostelun julkaisuaikaan vielä kuulu.

Muoto sinne, toinen tänne

Pelissä yksi pelaajista on sanamestari, joka keksii 3–6 kirjaimen mittaisen sanan ja katsoo, mitä muotoja sanan rakentamiseen tarvitaan. Esimerkiksi jos sana on “tuli”, sen tekemiseen tarvitaan kolme pitkää punaista viivaa, kaksi lyhyttä keltaista viivaa ja vihreä puoliympyrä.

Mestari kerää salaa kirjaimiin tarvittavat muodot itselleen ja antaa niistä yhden vuorossa olevalle pelaajalle. Tämän tavoitteena on arvata, minkä kirjaimen kohdalle muoto kuuluu. Jokainen väärä arvaus antaa sanamestarille yhden pisteen, kunnes muoto löytää oikean paikkansa. Sitten mestari antaa uuden muodon seuraavalle pelaajalle samalla periaatteella.

Näin homma jatkuu, kunnes jäljellä on enää kolme muotoa. Viimeistään siinä vaiheessa (tai milloin tahansa ennen tätä) pelaajat voivat arvata, mikä sana on kyseessä. Oikean vastauksen jälkeen pisteitä jaetaan yleensä kaikille, mutta eniten oikean sanan arvaajalle ja sanamestarille.

Kun kaikki pelaajat ovat saaneet olla kerran sanamestareita (tai kaksinpelissä kaksi kertaa), peli päättyy.

“Onko se P? Vai kenties R?”

Päättelypeliä ja sanapeliä yhdistelevä Decipher on aivokoppaa kutkuttava kokemus. Sekä sanamestarina että arvaajana toimiminen on mielekästä ja molemmat roolit tuovat peliin oman sävynsä. Mestarina joutuu pohtimaan, mitkä sanat toisivat eniten haastetta sekä mitä muotoja ja missä järjestyksessä ne tulisi jakaa. Arvaajana taas koittaa vähitellen rakentaa kokonaiskuvaa ja päättelemään kirjain­mahdolli­suuksia. Arvaajalle peli on toki aluksi puhdasta arvailua, mutta muotojen löytäessä paikkansa alkaa vähitellen hahmottamaan, mitä kirjaimia sanassa voi ja ei voi olla.

Arvailun tekevät mielekkääksi erityisesti hyvin suunnitellut kirjaimet. Monet kirjaimet koostuvat samoista tai melkein samoista muodoista, mikä tekee sanojen arvailusta sopivan kryptistä. Läheskään aina ei voi olla täysin varma sanassa olevista kirjaimista, jolloin pelaaja joutuu turvautumaan omaan logiikkaan ja päätelmiin.

Otetaan esimerkiksi nelikirjaiminen sana, jonka ensimmäisessä kirjaimessa on vihreä ja punainen muoto, viimeisessä kirjaimessa sininen muoto. Ensimmäisen kirjaimen on siis oltava P, R tai B, viimeisen taas C, D, G, O, Q tai Ö. Mutta koska käytämme suomea, sana todennäköisesti loppuu vokaaliin ja on näin O tai Ö. Toisessa kirjaimessa on punainen muoto, eli silloin se ei voi olla vokaaleista O, U tai Y – olisiko sana “rako” tai “peto”?

Virheist oppii ja kokemust karttuu

Alkuun pelin pelaaminen voi tuntua haasteelliselta, ainakin arvailijana toimiessa. Ennen kuin kirjainten muodot tulevat tutuiksi ja päättelystä tulee rutiinia, viereen kaipaa kynää ja paperia muistiinpanoja varten. Toisinaan aivot jumiutuvat johonkin oletetun kirjaimen olemassa­oloon, jolloin pelaaja joutuu täysin hakoteille. Tämä täydellisessä pimeydessä haparointi voi olla aika masentava kokemus. Onneksi pelissä kehittyy jatkuvasti ja muutaman arvauskerran jälkeen osaa jo sijoittaa muotoja huomattavasti järkevämmin.

Sanamestarina toimimisessa on puolestaan omat haasteensa. Roolissa on tavallaan vastuullisen tehtävän tuntu, koska sopivan sanan valinnassa ja kirjainten antamisessa voi tehdä hyviä ja huonoja ratkaisuja. Monesti sitä hoksaa vasta jälkikäteen, missä järjestyksessä muodot olisi pitänyt jakaa tai millainen sana olisi sopinut paremmin. Tässäkin kokemus auttaa.

Jos Decipheriä vertaa muihin salaisen informaation peleihin, niin mitään kovin suuria panoksia ei ole mukana. Jos sanamestarina epäonnistuu, oma vuoro jää lähinnä tyngäksi. Peli soveltuu siis tältä osin hyvin myös leppoisampaan pelailuun, jopa perhepeliksi isompien lasten kanssa.

Perheille ehkä suurin haaste on sanamestarin rooliin liittyvä oppimiskynnys. Peli nimittäin vaatii toimiakseen monivaiheisen prosessin, jossa laaditaan kirjaimista sana, käännellään ne peilikuvaksi, liu’utetaan tämä tähän, kerätään nuo tuohon…  Käytännössä prosessi ei ole erityisen hankala ja ohjekirja selittää vaiheet selvästi, mutta alussa homma voi tuntua hieman mutkikkaalta. Nostan kuitenkin hattua, että tekijät ovat saaneet prosessin edes näin jouhevaksi.

Kohderyhmälleen erittäin mainio sanapeli

Decipher toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä. Moninpelissä sanan arvaaminen ennen muita tuo mukavaa jännitystä, kun taas kaksinpeli on sellaista tiivistä kamppailua toista vastaan. Moninpelissä vuorot kannattaa kuitenkin pelata jouhevasti, ettei peli ala sakkaamaan. Kuten muissakin vähäisen kommunikaation peleissä pitkään hiljaa istuminen ei ole kovin miellyttävää.

Moninpeli olisi vieläkin parempi kokemus, ellei pelin pisteytys olisi niin sekava. Pisteitä annetaan arvausmerkeistä, bonusmerkeistä, väärinarvausmerkeistä, sananarvausmerkistä… Tämän kaiken jälkeen pistemäärät ovat silti hyvin lähellä toisiaan ja erot syntyvät lähinnä siitä, kuka arvasi sanoja enemmän. Onneksi Decipher kallistuu lähemmäksi ajanvietettä kuin peliä, minkä vuoksi kiikkerä pisteytys ei suuremmin haittaa.

Decipher on lisäksi sellaisia pelejä, jotka vaativat toimiakseen tasaväkiset kilpakumppanit. Mikäli yksi hallitsee suomenkielen rakenteet ja sanavaraston paremmin kuin muut, pelistä tulee auttamatta tylsä. Pelin alaikäraja 10 vuotta onkin melkoista arpapeliä. Äidinkieleltään taitava lapsi pystyy peliä ehkä jo tuolloin pelaamaan, mutta yleisesti lapsiperheille peli ei toimi, elleivät lapset ja aikuiset pelaa tiimeinä.

Decipher on kuitenkin oikein mainio ja mielenkiintoinen sanapeli, jota pelailee mielellään aina väliajoin. Ei tämä ole ihan sanapelien jättiläisten eli Codenamesin ja Decrypton kaltainen universaali superhitti, mutta erittäin mainio tuttavuus silti. Päättely- ja sanapelien ystävien kannattaa tätä vähintäänkin kokeilla.

Faktat Decipheristä

Suunnittelija: Bill Eberle, Greg Olotka, Peter Olotka

Julkaisija: HeidelBÄR Games (2020), Outland (2021)

Mutkikkuus: Itse peli on helppo oppia ja haastetta voi syntyä alkuun lähinnä kirjainten hahmottamisessa.

Onnen vaikutus: Muotojen arvuuttelu on alussa melkoista arpapeliä, mutta muuten menestyminen on pelaajan taitojen varassa.

Vuorovaikutus: Muiden muoto- ja sanaehdotuksia pitää kuunnella, mutta peliä pelataan lähinnä hiljaa oman pään sisällä. Tiimeinä pelatessa tilanne voi olla toinen.

Teema: Ai mikä teema?

Uudelleenpelattavuus: Niin pitkään kuin uusien sanojen keksimisestä (puolin ja toisin) saa iloa, peli toimii.

Kieliriippuvuus: Peliä voi pelata myös muun kielisellä versiolla kunhan tietää, millä muodoilla suomen å-, ä- ja ö-kirjaimet tehdään.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 30 minuuttia.