Perspectives

Kuka oli syyllinen? Perspectives on dekkarien peruskysymysten äärellä. Pelaajien eteen avautuu rikostapaus ja siihen liittyviä kuva, raportteja ja todisteita, joista pitäisi löytää vastaukset pelin esittämiin kysymyksiin. Perspectives on yhteistyöpeli, jossa keskusteleminen on kaiken a ja o, sillä ratkaisuun tarvittava informaatio on jaettu pelaajien kesken, eikä omia korttejaan saa näyttää muille, tieto on jaettava puhumalla.

Perspectives sisältää kolme kertakäyttöistä skenaariota: kun tapausten käänteet tietää, peli on nähty. Kolmea pelikertaa enempää iloa pelistä ei siis irtoa, mikä tekeekin Perspectivesistä oivan kirjastolainattavan tai pelikahvilassa pelattavan pelin. Siihen kannattaa kyllä tutustua, mikäli on mysteeripelien ystävä.

Rikos neljässä näytöksessä

Perspectives tarjoaa siis kolme rikosta ratkottavaksi. Ensimmäisessä selvitetään museovarkautta Intiassa, toisessa rockbändin liepeillä tapahtuvaa myrkytysjuttua Kaliforniassa ja kolmannessa jengimurhia Etelä-Amerikassa. Jokaisessa jutussa on samanlainen nelinäytöksinen rakenne.

Ensimmäisessä kolmessa näytöksessä tarkastellaan todistusaineistoa ja etsitään vastauksia kysymyksiin, jotka vievät syvemmälle tapaukseen. Viimeisen näytöksen aikana uutta todistusaineistoa ei enää tule, vaan kaikki tapauksen aikana kerätty todistusaineisto levitetään pöydälle ja yritetään selvittää tapauksen perimmäiset motiivit.

Perspectives arvioi pelaajien taidot kysymysten perusteella. Jokaisen näytöksen alussa annetaan yksi kysymys, jota kohti mennä, mutta näytöksen lopussa kysymyksiä tulee vastattavaksi neljä. Jokaisesta oikeasta vastauksesta tulee piste ja mitä lähemmäs 16 pistettä pääsee, sen hienompi on suoritus.

Peli on keskustelua

Perspectives rakentuu täysin rajallisen kommunikoinnin päälle. Itse pulmat eivät ole kovin monimutkaisia. Mistään Unlock– tai Exit-tason haasteista ei ole kyse. Jos kaikki kortit saisi nähdäkseen, moni ongelma ratkeaisi melko kepein oivalluksin. Vaan kun ei saa! Korttien jakoa lienee mietitty tarkkaan, sillä sekä kahdella että neljällä pelaajalla kävi niin, että yhdelle pelaajalle ei kerry liikaa näkökulmia samaan asiaan. Pelaajien on puhuttava ja kerrottava, mitä korteissaan on – ja tietysti oivallettava, mikä niissä on se olennainen asia, joka on saatava selville.

Jokaisessa näytöksessä pelaajat saavat paljastaa yhden kortin kaikkien nähtäväksi. Lisääkin saa avata, mutta se tarkoittaa pisteiden menettämistä. Jos tehtävä tuntuu kovin vaikealta, tätä kautta saa siis helpotusta. Mitään muuta vinkkipalvelua ei ole tarjolla.

Tapaukset on rakenneltu melko fiksusti. Rikokset eivät ole liian tekemällä tehtyjä ja motiivit turhan kaukaa haettuja. Kaikkien tapausten ytimeen oli riittävän helppo päästä; ihan jokaista nyanssia ei välttämättä ymmärtänyt oikein, mutta millekään “arvaa mitä ajattelen”-tasolle näissä ei tarvinnut mennä. Juonikuviot selviävät kyllä korteista riittävän hyvin, kunhan on tarkka yksityiskohtien suhteen.

Pelasin pari ensimmäistä skenaariota kaksinpelinä. Se helpottaa jonkin verran pulmien ratkaisua, kun molemmat pelaajat saavat näytöksen kahdestatoista kortista kuusi. Jako on kuitenkin mietitty hyvin, sillä keskusteltavaa jäi vielä runsaasti. Viimeiseen skenaarioon saimme neljä pelaajaa, eli silloin jokaisella on kolme korttia. BoardGameGeekissä pidetään parhaana kolmea tai neljää pelaajaa ja olen samaa mieltä: kahdestaankin tämä toimii, mutta toisin kuin pakohuonepeleissä joita pelaan mieluiten kahdestaan, tässä vähän useampi pelaaja tekee pelistä kiinnostavamman. Pelaajamäärän yläraja on kuusi, mutta siihen en itse lähtisi.

Ilo silmälle

Kun peli perustuu korttien katselemiseen, paljon riippuu tietysti toteutuksesta. Laatikko on tarpeettoman iso, sillä sisältä paljastuu vain kolme kansiota, joissa on tapausten kortit. Kansiot ja niiden sisällä olevat eri näytösten kansiot ovat todella miellyttäviä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan fiksusti ja tyylikkäästi tehtyjä.

Itse kortit ovat isokokoisia, kymppikuvan kokoa eli noin 10×15 cm, ja niiden kuvitus on näyttävää. Jokaisen skenaarion on kuvittanut eri taiteilija. Ensimmäisestä vastaa Vincent Dutrait, toisesta Looky ja kolmannesta Ann & Seb. Kaikki ovat hyvin tehtyjä ja yksityiskohdiltaan mietittyjä; valitettavasti pelin luonne estää kuvituksen tarkemman esittelyn arvion yhteydessä. Pelisuunnittelusta vastaa kaksi kokenutta tekijää: Matthew Dunstan on monitaitoinen, monessa mukana ollut suunnittelija ja Dave Nealella on kokemusta muun muassa Unlockin ja Sherlock Holmes Consulting Detectiven skenaarioista.

Laatikolle on sentään keksitty jotain hyötykäyttöä: siinä on pieni demoskenaario. Kun laatikon avaa ja laittaa pöydälle niin, että jokaisen laatikon sivun näkee yksi pelaaja ja että kukaan ei näe useampaa kuin kahta sivua, laatikon reunoissa tapahtuu rikos, jonka pelaajat voivat ratkoa. Pelin toimintatapa tulee siitä tutuksi, olkoonkin että itse peli on merkittävästi miellyttävämpi kokemus kuin pienikokoisen kaksivärisen kuvituksen tihrustaminen.

Isoin puute tällaisessa pelissä on tietysti rajoitettu pelien määrä. Perspectivesiä voi pelata kolme kertaa ja sillä hyvä. Se on toki täysin kierrätyskelpoinen. Ulkomaisissa kaupoissa peli näyttäisi olevan Unlockien kanssa samanhintainen; jos pitää Unlockeja hyvänä ostoksena, sama pätee Perspectivesiinkin. Oma arvostelukappaleeni päätyy ennen pitkää Tampereelle Tavernan hyllyyn, sellaiseen käyttöön peli sopii tietysti erinomaisesti. Itse pidän enemmän Unlockin vähän vaikeammista pulmista ja puhelinsovelluksen tuomista mahdollisuuksista, mutta Perspectives oli sekin oikein mukavaa pähkäilyä. Julkaisija on lupaillut jo jatkoa.

Faktat Perspectivesistä

Suunnittelija: Dave Neale, Matthew Dunstan

Julkaisija: Space Cowboys (2023)

Mutkikkuus: Säännöiltään Perspectives on erittäin helppo, opettelemista ei ole käytännössä yhtään. Pelaamaan pääsee heti, kun laatikon avaa.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole lainkaan satunnaiselementtejä. Ainoa epävarmuustekijä on, osaavatko pelaajat vastata näytöksen lopussa yllätyksenä tuleviin kysymyksiin, eli onko pohdintavaiheessa osattu kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin.

Vuorovaikutus: Peli rakentuu yksinomaan pelaajien välisen keskustelun varaan.

Teema: Rikokset ovat klassikkoaihe. Peliin on kehitelty mielenkiintoiset tapaukset, jotka ovat aiheiltaan ja kuvastoltaan mukavan monipuolisia.

Uudelleenpelattavuus: Peliä voi pelata kolme kertaa. Sen jälkeen sen voi laittaa kiertoon, kunhan vain järjestää kortit kansioihin oikeaan järjestykseen.

Saavutettavuus: Englantia on osattava. Korteissa on ratkaisun kannalta oleellista tekstiä. Pelaajien on myös pystyttävä viestimään toisilleen yksityiskohtaista tietoa. Kaikki tieto on jollain tapaa jaettua pelaajien kesken, joten joku toinen pystyy antamaan vinkkiä siitä, mitä kuvista pitäisi etsiä.

Pelaajamäärä: 2–6. Sopii ihan hyvin kahdestaan pohtimiseen, mutta on parhaimmillaan kolmella tai neljällä. Sitä isompia pelejä välttäisin.

Pituus: 45–60 minuuttia, mutta saa tähän pidempäänkin menemään, jos hartaasti pohtii.