Kategoriat
Uutiset

Lautapelioppaan uutiskatsaus 28.3.2022: Pöydällä Digital 2022

Huhtikuun uutiskatsauksessa esittelyssä on Pöydällä Digitalin Youtubeen tallennettua ohjelmaa, vanhaa norjalaista pelihistoriaa ja Lautapelit.fi:n uutuuspelejä.

Pöydällä Digital 2022

Pöydällä Digital 2022 oli ja meni, ja tässä on kaikki tapahtuman Youtubeen säilötty ohjelma:

Aivan erityisesti suosittelen katsomaan Reiner Knizian haastattelun, Knizia on siinä odottamattoman hurmaava ja paljon jotenkin jäyhää imagoaan leppoisampi.

Norjasta on löydetty keskiaikaisia pelivälineitä

Norjassa on kaivettu vuoden 2021 elokuusta asti esiin keskiaikaista Osloa. Kaivauksilta on löytynyt paljon kaikenlaista mielenkiintoista, mutta myös pelivälineitä.

ScienceNorway-verkkolehden pitkässä jutussa esitellään löytöjä. Oslosta löytyi yksi puinen pelinappula, puinen pelilauta, shakkinappula ja kolme vuolukivestä tehtyä pelinappulaa.

Uhkapelaaminen oli keskiajallakin suosittua. Magnus Lagabøte eli Maunu VI Lainparantaja kirjasi lakeihinsa 1270-luvulla uhkapelikiellon, sen verran vakavaksi ongelmaksi pelaaminen koettiin.

Puinen pelinappula on pyöreä kiekko, johon on kaiverrettu tähti. Chris McLees, keskiaikaisten pelien asiantuntija, arvelee sillä pelatun backgammonin sukuista pöytäpeliä. Hyvin pienikokoinen pelilauta taas on pieni matkaversio myllypelistä.

Shakkinappula on pieni ja yksinkertainen, luultavasti sotilas. Se voisi myös olla hnefatafl-pelin nappula, mutta 1200- ja 1300-luvulla, jonne nappula on ajoitettu, shakki oli jo korvannut hnefataflin. Vanhimmat shakkinappulat ovat usein muodoiltaan abstrakteja, koska shakki tuli Eurooppaan Pohjois-Afrikassa, jossa islam kieltää ihmishahmojen kuvaamisen. Norjassakin on löydetty alkuun abstrakteja nappuloita, mutta jo 1100-luvulla muodot käyvät monipuolisemmiksi.

Lautapelit.fi-uutuuksia

Murano – Valon mestarit -pelin kansi

Lautapelit.fi:ltä on tullut taas muutama uutuuspeli. Viime kuussa ennakoitu Murano – Valon mestarit on ilmestynyt. Carlo Camarotton ja Francesco Testinin peli on alunperin Matagot’n julkaisu. Pelaajat ovat venetsialaisia lasimestareita, jotka tekevät värillisestä lasista hienoja esineitä.

Pelissä kerätään lasinpalasia. Näillä värikkäillä lasinpaloilla voi käydä kauppaa ja ennen kaikkea niistä tehdään lasitaidetta. Peli on Azulin ja Sagradan sukuinen kepeä abstrakti peli ja vedonnee näiden pelien ystäviin.

Maagisen Labyrintin kansi

Lastenpeliklassikko Maaginen Labyrintti on palannut. Reilut kymmenen vuotta sitten ilmestynyt peli on ollut meidän perheessä pelatuimpia lastenpelejä ja on mielestäni yksi lastenpelien parhaita. Sen saatavuus on ollut heikkoa, mutta nyt Lautapelit.fi on tehnyt pelistä uuden painoksen. Se on ilmeisesti täysin identtinen alkuperäisen kanssa, mutta eipä siinä mitään korjattavaa olekaan.

Exit Puzzle -sarja on myös saanut jatkoa Yksinäinen majakka -pelin muodossa. Tässäkin pakohuonepelissä rakennellaan neljä palapeliä. Vaikeusaste on 4/5. Tästä meillä onkin jo Veetin kirjoittama arviokin!

Exit: Yksinäinen majakka -pelin kansi
Cóatlin kansi

Cóatl on atsteekkiteemainen peli, jonka ovat suunnittelleet Etienne Dubois-Roy ja Pascale Brassard. Pelin on alkujaan julkaissut Synapses Games vuonna 2020. Alle tunnin mittainen peli on Muranon tapaan Azul-henkinen: yksinkertaiset säännöt, aika kepeä abstrakti peli, näyttävät komponentit.

Tällä kertaa kootaan atsteekkien sulkakäärmeitä. Pelaajilla on ennustuskortteja, jotka edellyttävät käärmeisiin tiettyjä väriyhdistelmiä ja mitä useampaan kertaan kuvion saa käärmeeseen tehtyä, sitä enemmän sataa pisteitä. Kätevää on sekin, jos saa yhteensopivia kortteja, joiden tavoitteet saa täytettyä yhdellä käärmeellä.

Noppapotin Miira ehti pelaamaan Cóatlia jo viime keväänä.

Cóatlin sulkakäärmeitä
Cóatlin sulkakäärmeet koostuvat toisiinsa kiinnittyvistä muovipalasista. Kuva: Mikko Saari

BGG julkaisi oman sovelluksensa

BoardGameGeekistä on nyt olemassa virallinen sovellus iOS-laitteille. Sovellus ei sinänsä tee mitään ihmeellistä, mutta tavoite lienee, että sillä olisi hieman helpompi käyttää BoardGameGeekiä puhelimella. Sivustoa on toki kehitetty muutenkin mobiiliystävällisempään suuntaan, mutta toki varta vasten puhelinkäyttöön tehty sovellus on sivustoa helppokäyttöisempi.

Sovellus on saatavilla App Storesta. Vasta julkaistu sovellus on vielä vähän keskentekoinen ja ihan kaikkea sivuston sisältöä siinä ei vielä ole, osa toiminnallisuudesta tulee edelleen suoraan verkkosivuilta. Lisäksi sovelluksen sisältämät mainokset ovat herättäneet jonkin verran närää; ne saa poistettua erillisellä maksulla, mutta jos on maksanut jo mainosten poistamisesta BGG:stä, pitää tässä maksaa erikseen.

Android-laitteille ei ole vielä saatavilla virallista sovellusta, mutta tämän iOS-sovelluksen tekijä aikoo kehittää myös Android-sovelluksen.

Viimeinen Lautakunta-jakso

Tänään 28.3. julkaistiin toistaiseksi viimeinen Lautakunta-jakso. Pöydällä Digitalissa livenä nauhoitetussa jaksossa numero 101 käsitellään Pöydällä Digitalia ja Lautakunnan historiaa. Keskustelemassa ovat Tuomon lisäksi Miira ja Tero.

Lautakunta lopettaa siis toistaiseksi. Tämä ei tarkoita, etteikö koskaan tulisi vielä uusia jaksoja, mutta säännöllisten uusien jaksojen ilmestyminen loppuu nyt tähän. Kiitoksia kaikille podcastia kuunnelleille ja sen tekemiseen osallistuneille!

Lautapeliartistit arvioi: Spirit Island

Testissä: Spirit Island

Muinaista saarta uhkaa uudisasukkaiden hyökkäys! Saaren henkien tavoitteena on tuhota hyökkääjien asutukset ja pelottaa valloittajat tiehensä.

Spirit Island on yhteistyöpeli, jossa pelaajat ottavat muinaisten henkien roolit itselleen. Hengillä on omat kyvyt ja taidot. Jokainen henki aloittaa pelin omalta saaripalaltaan, eli mitä enemmän pelaajia, sitä isompi lauta on. Kaikki toiminnot pelissä tehdään samanaikaisesti, joten myös isolla pelaajamäärällä peli on sujuva, eikä omaa vuoroaan joudu odottelemaan.

Jokainen kierros etenee samalla kaavalla. Ensin suoritetaan hengillä kasvuvaihe, jossa henget levittävät vaikutustaan, hankkivat uusia voimia tai hankkivat lisää energiaa. Tämän jälkeen kaikki päättävät mitä kortteja pelaavat. Kun kaikki kortit on päätetty ja maksettu, suoritetaan nopeat voimat halutussa järjestyksessä. Seuraavaksi tulevat mahdolliset pelkovaikutukset ja valloittajat tekevät omat toimintonsa. Tämän jälkeen suoritetaan vielä hitaat voimat. Tätä toistetaan, kunnes peli valloittajat on karkotettu tai ne hallitsevat koko saarta.

Tämä on yksi suosikkeistamme yhteistyöpeleistä. Peli on teemaltaan erilainen. Henget ovat vahvasti asymmetriset, mikä lisää pelattavuutta. Vaikeusaste on helposti muokattavissa ja peli on lyhyt haastavuuteen nähden. Samanaikaiset vuorot estävät alfapelaamiseen ja kaikki pelaajamäärät toimivat. Elementtien kerääminen ja niiden avulla omien spesiaalivoimien käyttäminen on hauskaa. Iso plussa: kaksi eri tapaa voittaa; pelon tai tuhoamisen avulla. Lyhyesti sanottuna siis paljon asioita mistä tykätään!

Aina löytyy myös negatiivista sanottavaa. Setup ja siivous on työläs, pelin voittaminen ”helpottuu” loppua kohti, vaikka valloittajia tulee enemmän. Myös säännöissä on kohtia, joiden ymmärtäminen tuotti aluksi haasteita. Spirit Island on peli, jota on aina kiva pelata helposta voitosta tai musertavasta tappiosta huolimatta ja sitä voikin suositella kaikille raskaampien yhteistyöpelien ystäville!

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

Spirit Islandin pelilautaa
Thunderspeaker-pelaajalauta ja kortteja
Spirit Islandin pelaajalauta
Spirit Islandin henkiä

Lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.

Puutyöläinen pelasi: Mio

Mio-lautapelin kansi

Mio on koko perheen yhteistyöpeli, joka sijoittuu maailman ehkä parhaan lastenkirjailijan, Astrid Lindgrenin romaanin Mio, poikani Mio (1954) maailmaan. Pelaajat pelaavat Mion ystäviä tämän matkalla voittamaan ritari Kaamo. Ystävät auttavat siis toisiaan ja Mioa.  

Mio on kauniisti toteutettu peli, komeasti kuvitettu pelilauta kutsuu seikkailuun. Vaikka peli on suunnattu kouluikäisille lapsille, se ei kuitenkaan ole yksinkertaisin opetettava ja varmaan vaatii aikuiset tai isosisarukset mukaan myöhemminkin. Mio liikkuu itsestään eteenpäin, pelaajan vuoron ydin on toiminnonvalinta, jossa hän voi esimerkiksi kerätä auttamismerkkejä tai liikuttaa Mioa vielä pidemmälle. Auttamismerkkejä taas tarvitaan päihittämään korttien muodossa vastaan tulevia haasteita.  Merkkejä kannattaa vaihdella toisten pelaajien kanssa ja näin ennakoida tulevia haasteita. Yhteistyötä siis tarvitaan, ja toisten kanssa tulee neuvoteltua. 

Pelasimme Mioa perusaloitussäännöillä. Kun vuoron eri vaiheet oli sisäistetty, alta paljastui peli, jossa ei ollut juurikaan jännitystä. Kerätään pelimerkkejä ja heitetään noppaa. Lopulta voitimme Kaamon aika helposti. Onnella oli varmasti osuutta asiaan – noppaa heitetään paljon ja joskus kortit napsahtavat kohdilleen, joskus ei. Sääntökirja tarjoaa mahdollisuuden vaikeustason muokkaamiseen. 

Mioa voisi suositella testiin niihin perheisiin, jotka tykkäävät romaanista.

Mio pelilaudalla
Kuvat: Joonas Konstig
Mio ja Kaamo

Mikon pelaamaa

Maaliskuun ykköspeli on ollut A Feast for Odin. Huoltoreitin Marko sattui mainitsemaan Lautapeliseuran foorumilla haluavansa kokeilla Odinia Board Game Arenassa. Mikäpä ettei, tuumin, ja olemme nyt pelaamassa kuudetta matsiamme. Tähän mennessä voitot ovat 3–2 minun edukseni, mutta Markolla on hallussaan piste-ennätys 113 pisteellä.

Board Game Arenan toteutus A Feast for Odinista on oivallinen ja oikein toimiva, joskin ruutupinta-alaa se vaatii. En ole edes harkinnut kokeilevani puhelimella, kun 27″ näytölläkin tekee mieli leventää selainikkunaa tavallisesta puolikkaasta ruudusta isommaksi. Toimintojen valitseminen on näppärää ja laattatetriksen pelaaminen pelilaudoilla toimii hyvin.

Board Game Arenassa pelatun A Feast for Odin -pelin lopputilanne
Sadan pisteen pelin lopputulos. Tämän kaiken lisäksi oli vielä parinkymmenen pisteen edestä rahaa. Kuva: Mikko Saari

BGA ei toistaiseksi tarjoa kuin peruspelin. Näin kaksinpeleissä The Norwegiansin puute korostuu. Sinänsä ilman lisäriä pelaaminen on ihan hauskaa vaihtelua ja peli kyllä toimii näinkin, mutta onhan tässä tiettyä väljyyttä, kun monia toimintoja on tuplana, vaikka kaksinpelissä riittäisi yksikin. Olen itse ryöstellyt melko vähän, joten Marko on saanut monesti tehdä sekä Raidingin että molemmat Pillaget. Ehkä yksikin Pillage riittäisi.

Pöydän ääressä kuukausi on ollut erittäin vähäpelinen talviloman mummolareissua ja sen mahjong– ja Lost Ruins of Arnak -sessioita (joissa itse pääsin ensimmäistä kertaa 80 pisteen haamurajan yli), mutta Odin on sentään saatu pöydättyä kolme kertaa. Näissä peleissä onnistuin tekemään oman piste-ennätykseni: 144 pistettä. Tämän yli olen plussapisteissäkin päässyt, ennätys taitaa olla 174 pistettä, mutta silloin miinuksiakin tuli valtavasti. Nyt ei yhtään.

A Feast for Odin on todella miellyttävä peli, jonka parhaisiin puoliin kuuluu sen strategioiden rikkaus. En ole kokenut siinä vielä minkään­laista johonkin tiettyyn strategiaan juuttumisen tunnetta, vaan aina voi kehitellä jotain uutta. Kuten BGG:n keskusteluissa osuvasti sanottiin: siinä missä monissa peleissä pelitaitojen kehittyminen kaventaa strategisten vaihtoehtojen puuta, A Feast for Odinissa mahdollisuudet vain laajenevat taitojen kehittymisen myötä, kun erilaisia strategioita oppii hyödyntämään paremmin. Tämä piirre tekee Odinista todella kestävän pelin. Olen itse pelannut reilut 30 kertaa, ja koen olevani vasta alkumatkalla.

Kokonaan täytetty kotilauta A Feast for Odinista
Tästä kokonaan täytetystä kotilaudasta olen aika ylpeä: en ole koskaan onnistunut täyttämään kotilautaa näin tehokkaasti tällaisella määrällä pieniä laattoja. Kuva: Mikko Saari

Sampsan pelaamaa

Magic Maze Marsin kansi

Aikuisten kanssa pelatuista peleistä voisin nostaa esille Magic Mazen jatko-osan Magic Maze on Mars. Alkuperäinen peli oli ideoiltaan hyvä, mutta meille ainakin aivan liian helppo. Mars ei tältä osin tuottanut pettymystä – kyllähän tämä on paljon vaikeampi peli.

Tavoitteena on siis liikutella resursseja oikeisiin paikkoihin, jotta saa rakennettua Marsiin saapuville asukkaille asuinpaikat. Magic Mazen peruspalikat ovat kyllä mukana eli peliä pelataan puhumatta ja tiimalasia vastaan. Lisäksi tutusti pelaajilla on omat toimintonsa, joilla sitten liikutellaan vuorotellen tavaraa ja olioita pitkin karttaa. Nyt kuitenkin normaalien ylös, alas, vasen ja oikea -liikkeiden sijaan jokainen saa toiminnoikseen omat värit. Pelaaja voi sitten tuottaa oman värisiä resursseja, mutta myös liikuttaa eri resursseja oman värisillä teillä.

Hektistähän se tekeminen on, kun tiet kulkevat laatoilla minne sattuu ja resursseja liikutellaan samaan aikaan monessa paikkaa. Kun peliin lisätään ”minikampanjan” aikana niin itse rakennettavat kuin yksisuuntaiset tiet, roskat, avaruusetanat ja teleporttiputket, niin meno muuttuu entistä hurjemmaksi. Saa nähdä, miten pitkälle innostusta riittää – neljän pikaisen pelikerran jälkeen fiilis on ainakin hyvä, vaikkei nyt aivan haltioitunut.

Lasten kanssa pääsimme testaamaan lastenpeliklassikkoa Maagista labyrinttia, joka on nyt jälleen ilmestynyt suomeksi, kiitos Lauta­pelit.fi:n. Tavallisen labyrintissa haahuilun sijaan ongelmaksi muodostuu se, ettei seiniä näy, vaan ne täytyy erehdyksen ja muistin perusteella vähitellen hahmottaa. Vaikka meidänkin lapset ovat nähneet lautapelipuolella kaikennäköistä hilavitkutinta ja magneettikikkailua, niin silti Maagisen labyrintin näkymättömien seinien löytäminen oli aivan älyttömän jännä juttu.

Pelin ikähaitari on viidestä vuodesta ylöspäin, mutta meillä peli lumosi sekä viisi- että kolmivuotiaan. Mikä parasta, peliä voitiin pelata yhdessä tasaväkisesti (ja jos tarkkoja ollaan, niin kolmivuotias on voittanut isiä useammin). Tähän auttaa osaltaan se, että labyrinttia voi muokata haluamakseen – meillä törmättäviä seiniä on käytössä ainakin vielä varsin vähän. Pelatessa saa kyllä olla varovainen, sillä hahmojen magneetit eivät ole vahvimmasta päästä ja väärät liikkeet voivat irrottaa metallipallot ennen aikojaan. Tässä pelaajien ikä näkyy, eskari-ikäinen hallitsee maltillisen liikuttamisen paremmin.

Kyllä Maaginen labyrintti on vuosien jälkeen edelleen yksi parhaita lastenpelejä. Jos tätä ei vielä omista ja perheessä on 4–8-vuotiaita lapsia, niin mars ostoksille!

Magic Labyrinth ylhäältä kuvattuna
Labyrinteissä usein niin hyödyllinen lintuperspektiivi ei tällä kertaa auta yhtään. Kuva: Mikko Saari

Lautapeliartistit arvioi: Near and Far

Testissä: Near and Far

Near and Far on tarinavetoinen seikkailupeli, jossa pelaajat etsivät aarteita, värväävät seikkailijoita ja kilpailevat parhaan seikkailijan tittelistä. Karttoja on monia ja niillä seikkaillessa törmätään erilaisiin henkilöihin ja tilanteisiin. Kohtaamisissa joutuu valintojen eteen ja suorittamaan tehtäviä. Tehtävät tehdään noppaa heittämällä ja onnistuessaan pelaaja saa jotain hyvin hyödyllistä.

Kartalla seikkailemisen lisäksi kaupungissa kerätään varusteita, kaksinkamppaillaan ja hankitaan resursseja. Yksittäisen pelin voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä saa tarvittavan määrän leirejä kartalle. Peliä voi siis pelata joko kampanjamuotoisena (jota suositellaan) tai yksittäisenä pelisessiona.

Tästä jäi vähän erikoinen fiilis. Vähän kuin ei olisi pelannut lainkaan peliä vaan ennemminkin tehnyt asioita, jotta pääsee lukemaan ja kokeilemaan seikkailuja. Kivaahan tätä oli pelata, suoritetaan erilaisia seikkailuja kartalla liikkuen. Sääntökirja oli heikko, mutta peliä oli silti helppo pelata. Kuvitus ei ollut meidän mieleen, mutta kuitenkin tuntui että sopi peliin.

Tästä täytyy sanoa, että jokaisen pitää itse testata tykkääkö. Jos peleissä haluaa vahvoja hyviä mekaniikkoja, voi tämän suoraan sivuuttaa. Jos tykkää seikkailemisesta ja tutkimisesta, tämä voi olla aivan toimiva vaihtoehto ja vähän kevyempi peli moniin muihin kampanjaseikkailuihin verrattuna!

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

Near and Farin pelilautoja
Near and Farin kansi ja pelilautoja
Near and Farin kartta

Lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen

Haluaisitko nähdä oman nimesi tällä listalla? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta ja uusille avustajille luvassa olevista stipendeistä. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Twitteristä ja Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.

Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Lautapeliblogien päivitykset

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.