Kategoriat
Peliarvostelut

So Clover!

So Cloverissa pelaajien on keksittävä laudoillaan oleville sanapareille sopivat vihjeet, jonka jälkeen muut pelaajat yrittävät saada sanakortit paikoilleen vihjeiden mukaan. Sanaparien yhdistäminen yhdellä sanalla ei aina ole helppoa.

Kun mielenkiintoni kohdistuu sekä lautapeleihin että sanaristikoihin, sanapelit ovat tietysti kiinnostavia. So Clover! herätti huomiota ensin ulkoisilla seikoilla: se on jossain määrin samaa sarjaa kuin oikein mainio Just One.

Jäin odottelemaan suomennosta, mutta yhteydenotto Asmodee Nordicsiin tuotti valitettavasti pienen pettymyksen: So Clover! ei ole tulossa suomeksi. Jouduin siis tyytymään englanninkieliseen laitokseen, jonka Asmodee Nordics antoi arvosteltavaksi.

So Cloverin kansi

Sana-apila

Jokainen pelaaja saa apilan mallisen muovisen pelilaudan ja neljä korttia, jotka sijoitetaan pelilaudan syvennyksiin sattumanvaraiseen järjestykseen. Korteissa on joka sivulla sana ja lopputuloksena omalle pelilaudalle muodostuu neljä kahden sanan paria, yksi apilan jokaiselle lehdelle.

Nyt tehtävänä on keksiä yksisanainen vihje, joka yhdistää nämä kaksi sanaa. Vihje kirjoitetaan pyyhittävällä tussilla suoraan pelilaudalle. Kun vihjeet on annettu, kortit poistetaan laudalta ja mukaan sekoitetaan pakasta yksi lisäkortti.

Kun kaikki ovat valmiit, pelaajien laudat käydään yksi kerrallaan läpi. Vihjeiden antaja on hiljaa ja naama peruslukemilla, kun muut yrittävät sommitella kortit pelilaudalle vihjeiden mukaisesti. Kun asetelma on valmis, vihjeistäjä kertoo, menikö oikein. Väärin menneet kortit poistetaan ja arvaajat saavat vielä toisen yrityksen. Sen jälkeen pisteiksi kirjataan yksi piste jokaisesta oikein arvatusta kortista ja kahden pisteen bonus, mikäli kaikki meni kerralla oikein.

Kun jokaisen pelaajan lauta on käyty läpi, peli on pelattu ja pelaajien suoritus on kerättyjen pisteiden summa. Hienoa työtä – kenties, sillä So Clover! ei anna oikein mitään vertailukohtaa sille, menikö suoritus hyvin vai ei, vain pistetaulukon, johon voi kirjoittaa tulokset ja sitä kautta verrata aikaisempiin. Itse päädyin laskemaan voitoksi sellaiset pelit, jossa kaikki laudat saadaan ratkaistua vähintään toisella yrityksellä.

So Cloverin pelilauta ja kortteja
Kahdelle kortille on jo keksitty paikka, vielä kahdelle kortille pitäisi löytyä oikea kohta. Mikä korteista on ylimääräinen, eikä kuulu joukkoon? Kuva: Mikko Saari

Vaikeaa vihjailua

Ensimmäinen reaktio So Clover! -pelin tarjoamaan pulmaan on pieni yllätys siitä, miten vaikea vihjeitä on keksiä. Kuinka yhdistää yhdellä sanalla kaksi asiaa, jotka eivät mitenkään liity yhteen – ja mielellään vielä tavalla, jonka muutkin pelaajat oivaltavat.

Kiperä valaistuminen iskee siinä vaiheessa, kun tajuaa itse katsoneensa vain niitä vihjattavia sanoja ja oivaltaa, että muut pelaajat katselevat kaikkia sanoja ja voi ei, korttien muilta reunoilta löytyy ihan täydellisiä osumia annettuihin vihjeisiin – ja sitä paitsi kanssapelaajien ajatukset kiitävät muutenkin ihan kummallisilla kierroksilla.

Ei siis mikään helppo juttu. Sattumallakin on sijansa. Joskus osuu sopivan helppo sanapari, joka sitten auttaa ratkojia lukitsemaan kaksi korttia ja helpottaa ratkomaan vaikeampaa puolta laudasta, joskus taas joutuu antamaan oikeastaan vain yhteen sanaan sopivia vihjeitä, jolloin voi olla suhtkoht helppoa keksiä kaksi sopivaa sanaa, mutta vaikeaa keksiä kummin päin ne pitäisi laittaa.

Jos peli tuntuu liian helpolta, vaikeusastetta on mahdollista lisätä ottamalla mukaan ylimääräisiä lisäkortteja. Vielä se ei ole tuntunut lainkaan tarpeelliselta.

Lauta, jossa neljä korttia ja niihin vihjeet
Tämä oli verrattain helppo ruudukko vihjata ja ratkoa. ”Sotalaiva” oli varsin helppo sivustatuen kera. Pelikaverit keksivät heti, mihin ”kullankaivajalla” viittasin. Ensimmäisellä arvauksella ”kullankaivajan” sanat menivät kuitenkin väärin päin. Kuva: Mikko Saari

Olisipa suomeksi

So Clover! on oikein mainiota viihdettä sanapelien ystäville. Erityisen pelillinen kokemus se ei ole; pistemäärä pelin lopussa ei taida kiinnostaa erityisemmin ketään, mutta se, saadaanko laudat ratkottua on jo kiinnostavampaa.

Peli näyttää keskustapuolueen sponsoroimalta vaaleanvihreine neliapiloineen, mutta ulkoinen toteutus on oikein käyttökelpoinen ja huomiota herättävä. Pienten neliönmuotoisten ja keskeltä reikäisten korttien soisi pysyvän paikoillaan alustalla hivenen paremmin, mutta suurta natinaa pelin komponenteista ei voi sanoa.

Pelialustoja on kuusi, eli sen verran on maksimipelaajamäärä. Minimi on kolme, mutta peliä voi aivan hyvin pelata myös kahdestaan. Ymmärrän kuitenkin, miksi alarajaksi on laitettu kolme: peli on kyllä vetävämpi, kun ratkaisuista voi keskustella jonkun kanssa.

Olen pelannut myös kuudella ja sekin toimi. Kun vihjeet laaditaan yhtä aikaa ja kaikki paitsi vihjeiden kirjoittaja ovat mukana ratkaisuissa, tekemistä on kaikille lähes koko ajan. Isommassa porukassa on kuitenkin helpompaa jäädä sivuun ratkomisesta ja siksi pidän itse pienempää pelaajamäärää parempana. Kuudella pelaajalla aion kokeilla pelin pelaamista 3 vs 3 -joukkupelinä, se voisi olla hauskempi tapa pelata isolla porukalla.

Suurin harmi on pelin englanninkielisyys. Pelin säännöt on helppo opettaa, ne eivät ole minkäänlainen este. Vihjeitä voi antaa kielellä, jolla sen helpoimmaksi kokee, mutta kaikkien pelaajien olisi syytä ymmärtää korteissa olevat sanat riittävän hyvin. Sanasto ei enimmäkseen ole erityisen vaikeaa, mutta hyvä englannin kielen taito on kuitenkin tarpeen, kun avun pyytäminenkin on käytännössä hyvin vaikeaa. Muuten peli sopisi mainiosti perhepeliksi ja esimerkiksi sanaristikoista pitävien isovanhempien kanssa pelattavaksi.

Faktat So Cloverista

Suunnittelijat: 

Julkaisija: Repos Productions (2021)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, eikä niitä tarvitse erikseen opetella etukäteen.

Onnen vaikutus: Tehtävä on joskus helpompi ja joskus vaikeampi, riippuen siitä, millaiset kortit sattuu saamaan.

Vuorovaikutus: Kaikki keksivät ensin vihjeet itsekseen, mutta sen jälkeen kaikki pelaajat paitsi vihjeenantaja osallistuvat vihjeiden ratkomiseen. Isommalla porukalla ratkomista ei välttämättä riitä ihan kaikille.

Teema: Pelissä ei ole mitään erityisempää teemaa, mutta ainakin apilapelilaudat herättävät huomiota.

Uudelleenpelattavuus: Sanakortteja on mukavan iso nippu ja kun jokainen kortti on nelisuuntainen, erilaisia sanojen yhdistelmiä on käytännössä loputtomasti.

Kieliriippuvuus: Pelaaminen edellyttää riittävää englannin osaamista.

Pelaajamäärä: 2–6. So Clover! toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta on makuasia, mitä pitää parhaana.

Pituus: 10–30 minuuttia, riippuu pelaajien määrästä ja pohtimisen perinpohjaisuudesta.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.