Kategoriat
Peliarvostelut

Junk Orbit

Avaruus on täynnä romua, joten romunkerääjillä on siellä auvoisat oltavat. Kuka pelaajista tienaa eniten silkalla avaruusjätteellä?

Maan, Kuun ja Marsin kiertoradoilla liikkuu melkoiset romukasat. Joku on vieläpä valmis näistä romuista maksamaankin! Tästä lähtökohdasta lähtee vuonna 2018 ilmestynyt Junk Orbit, joka onkin varsin kiehtovaa ja suhteellisen kaaoottista romurallia. 

Junk Orbitin laatikko

Kiertoradalle!

Pelialueena toimii Maan, Kuun ja Marsin kiertoradat. Neljällä tai viidellä pelaajalla peliin lisätään myös Marsin kuita. Kussakin taivaankappaleessa on alueita, joihin romua toimitetaan. Pelin alussa kullekin alueelle asetetaan yksi romulaatta ja jokaiselle pelaajalle annetaan yksilöllinen alus sekä nippu romua. 

Pelivuorollaan pelaaja suorittaa aina seuraavat toiminnot: ampuu yhden romuistaan avaruuteen, liikuttaa alustaan, noukkii romut saapumaltaan alueelta ja lopuksi nostaa vastaavanvärisestä nostopinosta uuden romulaatan ottamiensa tilalle. 

Kullakin romulaatalla on pistearvo, joka kertoo sekä laatasta saadun pistemäärän pelin lopussa sekä matkan, jonka laatta lentää ammuttaessa. Peli noudattaa fysiikan peruslakeja, eli jos romu singahtaa kolmen alueen päähän, pakittaa pelaajan alus saman matkan vastakkaiseen suuntaan. Tietyissä solmukohdissa voi päättää, jatkaako samalla kiertoradalla vai vaihtaako viereiselle kiertoradalle. Tällöinkin fysiikka pätee, eli suuntaa ei voi vauhdissa muuttaa. Lisäksi jos joku onnellinen vastapelaaja sattuu olemaan samassa ruudussa kuin mihin ammuttu laatta päätyy, joutuu tämä heittämään yhden omista laatoistaan senhetkiselle alueelleen. 

Laatoissa lukee myös, mihin se pitäisi saada toimitettua. Kun laatta päätyy määränpäähänsä joko ampumalla tai pelaajan itsensä mukana, saa pelaaja kääntää sen nurinpäin toimitettujen laattojen alueelleen. Peli päättyy, kun jokin nostopino tyhjenee, jonka jälkeen pelin voittaa eniten toimitetuista romuista pisteitä kerännyt pelaaja. 

Junk Orbitin kolminpeli aseteltuna pöydälle
Kolminpeli. Kuva: Joonas Hannula

Suhahtelua joka suuntaan 

Pelimekaniikka on varsin yksinkertainen, mutta vaihtoehdot saavat helposti pään mietteliääksi. Viedäkö hallussa oleva laatta samoin tein perille, vai koukatako ensin parin välietapin kautta noukkimaan samaan suuntaan meneviä laattoja? Jäätymisvaara on melkoinen, kun laattoja kertyy pelaajalle helposti kymmenkunta. Joka puolelle pitäisi revetä, mutta keskittymällä keräilyyn voi onnistua viemään kerralla isomman potin perille. 

Liian pitkälle ei suunnitelmia kannata kuitenkaan tehdä varsinkaan isommalla pelaajamäärällä. Muut pelaajat liikkuvat samoilla apajilla, joten laatat voivat hyvinkin kadota nenän edestä ennen omaa vuoroa. Toisaalta on mahdollista, että muut pelaajat joko paljastavat uusia herkullisia laattoja tai vastavuoroisesti pakottavat sinut luopumaan omista laatoistasi ampumalla sinua.

Varsinkin viisinpelissä peli äityy melkoiseksi kaaokseksi, sillä pelialue on lähes yhtä suuri kuin vain kahdella pelaajalla. 

Vaihtelua B-puolilla 

Jokaisella pelaajalla on oma aluksensa, jossa on jokin erikoiskyky. Kyvyillä voi vaikkapa saada vietyä laattoja myös naapurikaupunkiin tai pakottaa sinua ampuneen pelaajan heittämään laatan pois. Aluksilla on A- ja B-puolet, joista A-puoli on rauhallisempi ja B-puoli interaktiivisempi. Ainakin omassa pelissäni tuli mukana myös nippu promoaluksia, jotka tuplaavat alusten lukumäärän. 

Myös taivaankappaleilla on omat päivä- ja yöpuolensa. Päiväpuolella käytetään perussääntöjä, mutta yöpuolella peliin tulee taivaankappaleesta riippuen jokin lisäsääntö (esimerkiksi Maasta lähtöisin olevat laatat tuottavat lisäpisteen tai saat ottaa Marsissa laatan nostopinosta).

Yövarianteilla pelistä tuleekin jo varsin mutkikas. Omaan makuuni jo pelkkä päiväpuoli tuottaa tarpeeksi pohdiskelua, yöpuolen lisäsäännöt tuntuvat enemmän turhalta monimutkaistamiselta. Eri alustyypeillä ja päivä- ja yöpuolilla pelistä saakin varsin erityyppisen, tosin ihan varma en ole kaikkien eri aluskykyjen tasapainosta. 

Junk Orbitin B-puolen aluksia
B-puolella on vuorovaikutteisempia alusmalleja. Kuva: Joonas Hannula

Huumori kukkii 

Koko peliä kuorruttaa sopiva huumorikerros, joka näkyy niin laatoissa, aluksissa kuin sääntövihossakin. Peliä ei kannatakaan ottaa liian vakavasti, muutoin vuorot voivat äkkiä venyä.

Romuteema heijastuu valitettavasti myös pelin laatikkoon, joka on mahdollisesti epäkäytännöllisin näkemäni pelilaatikko. Mokoma kun on suuren lieriön muotoinen, eikä siksi tahdo sopia pelihyllyyn oikein mitenkään päin. 

Peliä kannattaa kokeilla, jos kevyehkö roskansiivous kiinnostaa eikä mahdollisten siirtojen paljous aiheuta pelonväreitä. 

Junk Orbitin komponentteja
Komponenteista käy nopeasti ilmi, ettei tämä peli ota itseään liian vakavasti. Kuva: Joonas Hannula

Faktat Junk Orbitista 

Suunnittelijat: 

Julkaisija: Renegade Game Studios (2018) 

Mutkikkuus: Perussäännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Siirtojen optimointi onkin sitten huomattavasti monimutkaisempaa. 

Onnen vaikutus: Kohtalainen. Vuorojaan voi suunnitella, mutta laattoja nostellaan satunnaisesti. 

Vuorovaikutus: Varsinkin B-puolen aluksilla pelatessa vastapelaajia voi halutessaan torpata melkoisesti. A-puolella vuorovaikutus on hieman vähäisempää. 

Teema: Romujen keräys on teemana hupaisa, ja avaruusfysiikka toimii loistavasti osana teemaa. 

Uudelleenpelattavuus: Eri aluksilla ja B-puolilla peliin saa sopivasti vaihtelua, kyllä tätä useamman erän pelaa. 

Kieliriippuvuus: Aluksien erikoisvoimissa on tekstiä, mutta riittää että yksi pelaajista osaa nämä suomentaa. 

Pelaajamäärä: 2–5. Useammalla pelaajalla peli on kaoottisempaa. 

Pituus: 30–40 minuuttia. 

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *