Osallistu vuosiäänestykseen!
Kategoriat
Peliarvostelut

Seas of Fortune

Meriaiheisessa pelissä palataan 1200-1400 -luvuille, jolloin Hansaliiton kauppiaat hallitsivat Itämeren ja Pohjois-Saksan merialueita. Pelissä pyritään mahdollisimman ansiokkaasti kuljettamaan kauppatavaraa satamasta toiseen palkkaamalla parhaat miehistöt ja valitsemalla tarkasti kannattavimmat reitit.

Seas of Fortune on suunnitellut Game Storm Studios, ja julkaissut Tactic Games vuonna 2020. Pelin pakkaukseen sisältyvät ohjeet suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, ja englanniksi.

Peli on ehdolla vuoden 2021 Vuoden peli -palkintojen strategiapelien sarjassa. Tässä arvostelussa peliä on pelattu kahden pelaajan voimin, ja arvostelu on tehty muutaman pelikerran kokemuksen perusteella.

Seas of Fortune: Hansan kansi

Purjehdusta Itämerellä

Pelissä on kaunis design, ja pelikartta tuo mieleen vanhan ajan kartat. Kartta sisältää Itämeren ja Pohjanmeren alueita, joilla Hansaliiton kauppiaat liikennöivät 1200–1400-luvuilla. Karttaan merkityistä reiteistä violetit ovat avomerireittejä ja punaiset saaristoreittejä.

Näillä väreillä on merkitystä, kun valitaan laivoihin miehistöä kullakin kierroksella. Hampurin ja Lyypekin välillä on kanavareitti, joka on merkitty mustalla. Sen kulkemiseen miehistön valinta ei vaikuta.

Seas of Fortunen pelilauta
Pelilaudan design on selkeä ja kaunis. Kuva: Saija Saarenpää

Kartalla siis liikutaan kaupunkien välillä niin, että miehistökortissa oleva askelmäärä kertoo, kuinka monta karttaan merkittyä etappia voit kulkea. Miehistökortin väri vaikuttaa kuitenkin kulkemisnopeuteen. Jos miehistökorttisi on violetti ja olet kulkemassa avomerireittiä pitkin, sinun ei tarvitse laskea välietappeja reitillä askeleihisi.

Jokaisella vuorolla miehistökortteja on tarjolla yhtä monta kuin pelaajiakin. Pelissä on aloitusvuoromerkki, joka kiertää myötäpäivään pelaajien kesken. Aloittava pelaaja saa valita kierroksella miehistökorttinsa ensimmäisenä tarjolla olevista korteista.

Kortit pelataan niihin merkittyjen askelten määrän järjestyksessä, pienimmästä suurempaan, miehistökortin väristä välittämättä. Kahden pelaajan pelissä tuntui välillä, että tuurilla oli hyvin paljon osuutta siihen, millainen miehistökortti jäi käteen ei-aloittavalle pelaajalle. Tätä olisi ehkä voinut tasata sillä, että kortteja olisi ollut jaossa vaikka yksi enemmän kuin pelaajia.

Seas of Fortunen kolme eri korttipakkaa
Pelin kortit: vasemmalla ylhäällä purkukortit, oikealla ylhäällä miehistökortit ja alhaalla lastauskortit. Kuva: Saija Saarenpää

Pelin kaksi muuta korttipinoa ovat lastauskortit ja purkukortit. Lastauskortissa on kaupungin nimi, kuinka monta, ja mitä resurssia kaupungissa voi lastata kyytiin. Yhden resurssin lastaaminen maksaa aina yhden hopeamarkan. Purkukorteilla lastia voi vastaavasti purkaa kohdesatamassa. Kortissa kerrotaan, mitä resurssia kyseinen kaupunki ottaa vastaan ja kuinka paljon siitä maksetaan. Eri satamat saattavat ottaa vastaan samaa resurssia useampaan otteeseen, mutta mitä myöhäisempi toimitus, sitä vähemmän siitä saa rahaa.

Katsotaanpa vielä muita pelin olennaisia osia. Pelissä on neljä eriväristä ruumalaattaa, yksi kullekin pelaajalle. Jokaista pelin resursseista mahtuu kerrallaan yksi kappale mukaan ruumaan. Kaikkien resurssien nimiä ei ole mainittu ohjekirjassa, mutta pieniä oletuksia tehden ne ovat vilja, puu, työkalut ja olut.

Itse pelinappuloina toimivat puiset laivat. Ne ovat ilahduttavan hyvää laatua. Nappulat ovat leveitä ja laivan pystyvät kulkemaan kartalla pystyasennossa.

Neljä laivanappulaa ja aloittajan merkki
Laivat ja pelaajalta toiselle kiertävä aloittajan merkki, jota käytetään myös tasapelien ratkaisemiseen. Kuva: Saija Saarenpää

Tavoitteena raha

Pelissä olennaisena osana toimii raha. Pelin tarkoituksena on kerätä ensimmäisenä pelaajana 100 hopeamarkkaa. Pelissä on siis mietittävä fiksusti, millaisia reittejä kannattaa kulkea.

Yhtä aikaa näkyvissä pöydällä on kolme lastauskorttia, joista voi poimia myytäviä hyödykkeitä. Lastauskorttipakan ylin kortti on myös näkyvissä, jotta näkee vähän, mitä on seuraavaksi tulossa tarjolle. Jos kierroksella joku satama myy kaikki hyödykkeensä loppuun, se poistetaan pelistä. Jos taas mikään satama ei myy loppuun, oikeanpuoleisin lastauskortti poistetaan pelistä sen sijaan. Poistojen jälkeen jäljellä olevia kortteja siirretään oikealle, ja pakasta otetaan tilalle lisää kortteja.

Tämä mekaniikka tuo vähän maustetta peliin, koska koko ajan täytyy olla valppaana, ettei vuorot lopu kesken, jotta ehtii noukkimaan haluamansa tuotteen ennen sen poistumista pelistä. Lastauskorttien kanssa mekaniikka on sama. Niissäkin on oltava skarppina, että ehtii perille viimeistään kolmen vuoron aikana, jotta kohdesatama ei ehdi poistua pelistä.

Kaksinpelissä tuntui, että 100 hopeamarkan rajapyykki tuli ihan liian aikaisin vastaan. Useamman pelaajan pelissäkin mekaniikka toimii todennäköisesti samalla lailla, koska varsinaista sabotaasia pelissä on vaikea tehdä pilaamatta samalla omaakin peliä. Toki peli on perhepeli, ja arvioitu 45 minuutin peliaika on sopiva perheen heikkohermoisillekin, mutta toki näin raskaampien pelien ystävänä voisin kuvitella, että peli toimisi kivasti myös vaikka 200 hopeamarkan tavoitteellakin.

Pelin hopeamarkkoja
Näiden hopeamarkkojen kerääminen on pelin ylin tavoite. Kuva: Saija Saarenpää

Näppärä laatikko

Aina pelien säilytysratkaisuista ei ole positiivista sanottavaa, vaan usein joutuu itse investoimaan lisäpusseihin tai rasioihin. Tällä kertaa kuitenkin ilahduin kun huomasin että pakkauksessa oli säilytyslokerikon rakennustarvikkeet koottavaksi pelilaatikon sisään.

Näistä laivan puumateriaalia jäljittelevistä kartonkiosasista sai rakennettua ihan messevän säilytysjärjestelmän pelin eri osille.

Seas of Hansan laatikon lokerikko tyhjänä
Pelin laatikkoon rakentuu aivan käyttökelpoinen säilytyslokerikko. Kuva: Saija Saarenpää

Ainoa negatiivinen kommentti säilytyslokerikosta syntyy siitä että sen pohjalta on vaikea kaapia sitä korttipinon alimmasta korttia, ja se myös helposti saattaa siinä tilanteessa luiskahtaa osittain viereisen lokeron puolelle tehden sen kaapimisesta vielä astetta hankalampaa. Todennäköisesti laitan kortit jatkossa lokeroihin pusseissa. Muut pelitarvikkeet ovat paksumpaa kartonkia, ja niiden käsittely lokerikossa ei tuottanut hankaluuksia.

Tarvikkeita on sen verran vähän erilaisia, että jokainen löysi lokerikosta mukavasti oman paikkansa. Jos haluaisi hifistellä, voisi toki eri arvoisilla rahoilla (1, 5, 10 hopeamarkkaa) olla omat lokeronsa, ja ehkä myös eri resursseilla (4 erilaista).

Seas of Hansan laatikon lokerikko täynnä komponentteja
Osat pysyvät lokerikossa hyvässä ojennuksessa. Kuva: Saija Saarenpää

Suoraviivainen perhepeli

Vaikka Seas of Fortune on säännöiltään hyvin suoraviivainen, strategian suunnitteluun saa kuitenkin ihan mukavasti syvyyttä, kun osaa tarkkailla huolellisesti tarjolla olevia lastaus- ja purkusatamia.

Karttaa moittisin hitusen reittien yksipuolisuudesta. Jotenkin kaipaisin monipuolisempaa karttaa ja reittien moninaisempaa haarautuvuutta. Toki kartta mukailee keskiaikaista Eurooppaa, joten ei siinä ihan hirveästi ole valinnanvaraa, mutta voisin hyvin nähdä pelille laajennoksen tai vaihtoehtoisen skenaarion jossain muualla päin maailmaa.

Joka tapauksessa peli oli ihan raikas tuulahdus piipahtaa käymään keskiaikaisten kauppiaiden maailmassa ja raa’assa taistelussa kaupan meren herruudesta.

Pelaajien lastiruumat ja tuotelätkät
Lastiruumiin mahtuu yksi tuote kutakin lajia. Kuva: Saija Saarenpää

Faktat Seas of Fortunesta

Suunnittelijat:

Julkaisijat: Tactic Games (2020)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset ja peli on helppo opettaa kokemattomammallekin pelaajalle. Pelin hienous kuitenkin tulee esille vasta päätöksenteossa, johon voi toki antaa vinkkejä, mutta lopulta vastuu on pelaajan itsensä.

Onnen vaikutus: Onnella on kohtuullisen iso vaikutus miehistökorttien valikoimassa. Toisaalta kiertävä aloitusvuoro tasoittaa kenelle kulloinkin onnen vaikutus näkyy eniten.

Vuorovaikutus: Pelissä pelataan ensisijaisesti omaa peliä, mutta toki resursseja voi tahtomattaan tai tarkoituksella viedä kaverin nenän edestä. Usein satamissa on kuitenkin saatavilla useampi kappale samaa resurssia, joten kilpa on kovimmillaan useampien pelaajien pelissä.

Teema: Pelin merellinen ja ekonominen teema toimii hyvin ja grafiikka on kaunista. Periaatteessa pelin mekaniikan voisi sijoittaa muuhunkin ympäristöön, mutta meri ja Hansaliitto sopii siihen mainiosti.

Uudelleenpelattavuus: Jokainen peli on sen verran erilainen että kyllä pelissä riittää pelattavaa useampaan kertaan.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole pelinsisäistä tekstiä lainkaan, joten peliä voi helposti pelata, vaikka ei osaisikaan julkaisukieltä.

Pelaajamäärä: 2–4. Pelille ei tietääkseni ole tehty yksinpeliversiota, eikä se erityisen jännittävältä idealta tuntuisikaan. Luulisin, että peli olisi parhaimmillaan 3–4 pelaajalla, vaikka nyt pääsinkin sitä vain kahdella kokeilemaan.

Pituus: 45 minuuttia. Kesto piti hyvin paikkaansa ainakin ensimmäisessä pelissä, jossa vielä hapuiltiin sääntöjä. Myöhemmin kun peli kävi tutummaksi, se oli ohi huomattavasti nopeammin.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Osallistu vuosiäänestykseen