Duck Dealer

Duck Dealer

Alankomaalainen Splotter on boutique-pelijulkaisija, jonka harvakseltaan ilmestyvät uudet pelit ovat aina tapauksia. Viime vuosina varsinkin, kun Splotterin fanipohja on laajentunut entisestään ja Food Chain Magnate on myynyt reipasta tahtia jo lukuisia painoksia.

Aina ei Splotterkaan ole osunut aivan täysosumia. Vuonna 2008 ilmestynyt Duck Dealer myytiin kuin myytiinkin loppuun, mutta se vaati aikaa kahdeksan vuotta ja puolet peleistä meni alle tuotantokustannusten. Mutta Duck Dealer ei olisi Splotterin peli, jos se ei olisi mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Missä muussa pelissä pääsee rakentelemaan sinisiä kumiankkoja ja myymään niitä pitkin ja poikin galaksia?

On kuitenkin selvää, miksi Duck Dealer ei ole iso hitti – mutta on se silti mainio peli.

Avaruusrekka kulkee

Duck Dealerin kansiPelin henki on pick-up and deliver eli nouki ja toimita. Pelin alussa laudan planeetoilla on perustuotantoa ja aloitusplaneetoilla avaruustelakat, joista voi käydä ostamassa avaruusalukseen parannuksia. Pelaajat lentelevät pitkin ja poikin galaksia. Uudella planeetalla vierailtaessa selviää, millaisia kuluttajia planeetalla on. Planeetoille voi lisäksi rakentaa tehtaita, jotka ottavat kaksi tuotetta ja tekevät niistä uuden, edistyneemmän tuotteen.

Tarkoituksena on hankkia tuotteita, viedä ne tehtaisiin jalostettavaksi ja käyttää sitten uusien tehtaiden rakentamiseen ja asiakkaiden tarpeiden täyttämiseen. Näistä suorituksista palkitaan pisteillä. Mehevimmät pisteet saa, kun rakentaa kehittyneimpien lopputuotteiden tehtaan tai tekee ensimmäisen toimituksen. Myöhemmistä samanlaisista toimituksista saa pienemmän palkkion.

Aikaa on luonnollisesti rajallisesti. Kierrosten määrää on rajoitettu, joten peli tulee vääjäämättä päätökseensä, kun pelaajat tekevät toimiaan. Aikaa on silti syytä varata kolme-neljä tuntia, sillä kierroksia ja pohtimista riittää.

Bisnesmahdollisuuksia
Kauppa se on joka kannattaa avaruudessakin. Tällä planeetalla on lasihelmikaivos, tehdas jossa satelliit ja sininen maali muuttuvat nykytaiteeksi ja potentiaalinen asiakas, joka haluaa lineaarikiihdyttimiä. Kuva: Mikko Saari

Epätasainen vuoromekanismi

Pelin erikoisuus on sen tapa järjestellä pelaajien vuorot. Perustoiminto on kerätä energiaa, jolloin pelaaja ottaa yhden valitsemansa energiamerkin: liikkumista, rakentamista tai kauppaa. Lisäksi avaruusaluksen liikkumis-, rakentamis- tai kaupparuudut tuottavat kukin yhden energian. Sitten on seuraavan pelaajan vuoro, kunnes joku päättää käyttää energiansa.

Energian keräämisen sijasta sitä voi käyttää toimintaan. Yhdellä liikkumisenergialla voi edetä laudalla 2, 5 tai 8 askelta, riippuen siitä, miten paljon alukseen on lisämoduuleja rakentanut. Kepeä tiedustelija liikkuu täydet kahdeksan askelta, mutta isoksi rakennettu rahtialus vain kaksi askelta.

Rakentamisenergialla voi rakentaa asioita planeetoille: tehtaiden, avaruustelakoiden ja asiakkaiden rakentaminen edellyttää tiettyjen tuotteiden luovuttamista ja rakentamisenergian käyttöä. Lisäksi voi rakentaa intergalaktista highwaytä, joka nopeuttaa oman aluksen etenemistä pelilaudalla.

Kaupankäyntienergialla saa ottaa alkutuotteita kaivoksesta, varustaa alustaan avaruustelakalla, toimittaa tuotteita asiakkaille pisteitä vastaan tai tuottaa kehittyneempiä tuotteita tehtaalla maksamalla vaaditut yksinkertaisemmat tuotteet. Kauppavuoron aikana tavaraa saa olla rajattomasti, mutta heti kun avaruusalus liikkuu, tavaran pitää mahtua lastiruumiin.

Nopea tiedustelija
Tämä avaruusalus on vielä nopeaa tiedustelijaluokkaa. Se on varustettu ylimääräisellä lastiruumalla ja rakentajien ja kauppiaiden tiloilla. Kyydissä on se kolme tuotetta, mitä alukseen mahtuu. Kuva: Mikko Saari

Omituinen peli

Duck Dealer on monella tasolla hyvin omituinen peli. Perusidea on sinänsä selkeä, yksinkertainen ja tuttu jo 1980-luvulta Avalon Hillin Merchants of Venus -klassikosta. Vuorojärjestely, jossa valtaosa pelistä on hyvin nopeaa energian keräämistä, jonka katkaisevat satunnaiset pitkät ja monimutkaiset vuorot, tekee pelistä kuitenkin aika nyrjähtäneen kokemuksen.

Lisäksi peli vaatii sen verran paljon hahmotuskykyä, että useimpia pelaajia alkaa herkästi ahdistaa: energiaa ei oikein voi kerätä sattumanvaraisesti, vaan jatkuvasti pitäisi olla suunnitelma, mitä energialla aikoo tehdä, ja sitä suunnitelmaa pitää sitten tarvittaessa pystyä muuttamaan, jos muut pelaajat sotkevat suunnitelmia.

Ajatuskulku voi mennä vaikka näin: ”Tarvitsen taloustiedettä, joka vaatii radioita ja lasihelmiä, radiot löytyvät eli lasihelmiä pitää saada, tarvitsen siis kaksi sinistä energiaa, sitten pitää käydä kauppaa tuossa tehtaassa, kaksi sinistä energiaa lisää, ja asiakkaalle toimittaminen vaatii kaksi sinistä lisää. Asiakasta ei ole vielä rakennettu, joten siihen tarvitaan yksi keltainen. Yhteensä tarvitsee liikkua 24 askelta, aluksen nopeus on viisi, joten tarvitaan viisi punaista energiaa.”

Mielipiteitä jakava peli

Kuulostaako hauskalta? Minusta kuulostaa ja epäilemättä jonkun muunkin mielestä, mutta onhan tämä ihan pahimman luokan brain burner. Odotteluongelmat voivat olla kiperiä; peli vetää jopa viisi pelaajaa, mutta pitäisin tätä käytännössä kaksin- tai kolminpelinä. Silloinkin tämä on aika pitkä ja henkisesti kuluttava peli.

Pelilauta on todella ruma ja peli muutenkin esteettisesti vähän kömpelö. Teema, jossa laihdutuspillereitä tehdään lasihelmistä ja sinisestä maalista ja jossa keltaiset kumiankat ovat yksi galaktisen talouden perusainesosista on kuitenkin aivan huippua.

Pelin saatavuus on käytettyjen pelien markkinoiden varassa. Voi olla varma, että tästä pelistä Splotter ei ota uusintapainosta ikinä. Onneksi on olemassa ratkaisu, joka auttaa sekä saatavuuden että ulkoasun suhteen: Carthagian on tehnyt Duck Dealerista print-n-play-version, joka on selvästi nykyistä tyylikkäämmän näköinen. Jos pelaisin Duck Dealeria enemmän, pelilaudan päivitys olisi kyllä paikallaan. Muista komponenteista ei suurempaa valittamista ole.

Ei Duck Dealer todellakaan Splotterin pelien paremmasta päästä ole, mutta jos kumiankkojen rahtaaminen kuulostaa hauskalta ja aivoja sulattava vuorojen etukäteissuunnittelu ei pelota, Duck Dealer on jotain omanlaistaan ja joukosta erottuvaa ja siksi kokeilemisen arvoinen.

Avaruustuotteita
Pelin kaikki erilaiset tuotteet. Pienten pahvilätkien kanssa näpertely kysyy kärsivällisyyttä. Kuva: Mikko Saari

Faktat Duck Dealerista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Splotter (2008)

Mutkikkuus: Pelin säännöt eivät ole kovin vaikeat, mutta pelin hahmottaminen ei toisaalta ole aivan yksinkertaista, sen verran omintakeinen viritys se on.

Onnen vaikutus: Tuuria ei alkuasetelman jälkeen ole, kaoottisuutta toisten pelaajien toimista sentään jonkin verran.

Vuorovaikutus: Jokainen rakentelee omiaan, mutta galaksi on rajallinen ja suunnitelmat voivat sotkeutua, kun odotettu tehdas tai kuluttaja ilmaantuukin väärälle puolelle galaksia.

Teema: Avaruusteema olisi täysin korvattavissa, mutta kumiankkojen, laihdutuspillereiden ja lineaarikiihdyttimien maailma on sittenkin viehko.

Uudelleenpelattavuus: Ratkaisujen optimoinnissa on sen verran haastetta, että jos pelin tarjoaman aivopähkinän pystyy sulattamaan, siinä riittää kyllä pureskeltavaa monelle pelikerralle.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole olennaista tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5. Viisinpeli kuulostaa huonolta vitsiltä, käytännössä tämä on kaksin- tai kolminpeli.

Pituus: n. 2–3 tuntia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Duck Dealer

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:12
Aito keskiarvo:3.33
Tasoitettu keskiarvo:3.27
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 2
  • 3: 4
  • 4: 6
  • 5: 0

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *