Osallistu vuosiäänestykseen!
Kategoriat
Peliarvostelut

Gloomhaven: Forgotten Circles

Gloomhavenin ensimmäinen suurempi lisäosa tuo alkuperäisen pelin veteraaneille tiukkoja haasteita uuden kampanjan muodossa.

Gloomhaven, tuo BoardGameGeekin ykköspaikkaa hallitseva suurmestari, on melkoinen järkäle. Sen pakkaus painaa kymmenisen kiloa ja siinä on lähes satakunta skenaariota tahkottavaksi. Vaan mitä tehdä, kun tämä kaikki on tullut uurastettua läpi?

Tähän haasteeseen vastaa pelin ensimmäinen (ja nähtävästi ainoa) suurempi lisäosa. Peliin on julkaistu myös yksinpeliskenaarioita ja pari pienempää ladattavaa kampanjaa, mutta Forgotten Circles on ainoa kaupasta saatava isompi lisäke peliin. 

Gloomhaven: Forgotten Circlesin kansi

Riftejä siellä ja riftejä täällä 

Lisäosan tarina keskittyy uuteen hahmoon, Cassandraan. Kampanjan alussa yksi pelaajista ottaa hahmon pelattavakseen. Kaikki lisäosan skenaariot on pelattava siten, että Cassandra on mukana, ja skenaario hävitään tämän uupuessa. Hahmon eläköitymistavoitteena on yksinkertaisesti päästä lisäosan kampanja läpi. 

Cassandran hahmoluokka Aesther Diviner keskittyy riftien ympärille. Hahmolla on kykyjä, joilla pelikentälle ilmestyy riftejä, ja näillä voi tarpeen mukaan joko torpedoida vihollisia syytämällä näille kirouksia tai muuta negatiivista, siunata kavereitaan tai vaikkapa kävellä riftistä toiseen Portalin tapaan. Lisäksi hahmoluokalla on kortteja, joilla pystyy manipuloimaan korttipakkojen järjestystä. Cassandra toimii enemmän tukijoukkona kuin eturivin hyökkääjänä, sillä kovin vahvoja hyökkäyksiä tällä ei ole. 

Uuden hahmon lisäksi lisäosa tuo seitsemän uutta vihollistyyppiä (joista kolme on pomovastuksia), 20 uutta esinettä, 31 tapahtumakorttia ynnä muuta pientä sälää. Uusia mekaniikkoja ovat regenerate ja teleport. Regeneraatio on käytännössä käänteinen haava: joka vuoron alussa saat yhden pisteen terveyttä takaisin. Teleporttauksella pääsee siirtymään paikasta toiseen, jolloin esimerkiksi matkan varrella olevia ansoja ja seiniä ei tarvitse huomioida lainkaan. Vain avaamattomaan huoneeseen teleporttaaminen on kiellettyä. 

Sankarien figuureja pelilaudalla
Sankarit ovat saapuneet luolaholviin. Kuva: Joseph Summa / BGG. Kaikki oikeudet pidätetään, lupa kuvan käyttöön saatu.

Haastavaa menoa 

Lisäosa on suunniteltu Gloomhavenin veteraaneille. Tämä näkyy suoraan jo lisäosan ensimmäisen skenaarion vaatimuksena, joka on yksinkertaisesti alkuperäisen kampanjan läpäisy. Tämän myötä lisäosa ottaakin apupyörät pois ja latoo pöytään huomattavasti alkuperäistä kampanjaa monimutkaisempia skenaarioita.

Tehtävät ovat pitkiä, vihollisia ja ansoja on paljon ja tavoitteena on vain harvoin voittaa kaikki viholliset. Sen sijaan tavoitteena voi olla esimerkiksi tiettyjen kohteiden puolustaminen tai tuhoaminen, kaikkien pelaajahahmojen pääsy tiettyyn paikkaan tai kaikkien aarteiden kerääminen. Onpa mukana pari rehellistä puzzleakin! 

Lisäosa hakeekin selvästi pesäeroa alkuperäiseen kampanjaan. Esimerkiksi kaikkia vihollisia ja huoneiden sisältöä ei kerrota enää skenaarion alussa, vaan ainoastaan ensimmäisen huoneen tiedot näytetään. Niinpä pelaajat eivät voi täysin tietää, mitä heillä on vastassaan ennen kuin kaikki huoneet on avattu. Koska kartat ovat laajoja, täytyy pelaajien olla entistä tarkempia uupumisen suhteen. Usein skenaario ratkeaakin pelaajien ollessa uupumisen partaalla, mikä osaltaan tuo jännitystä peliin. 

Ongelmallinen lisäosa 

Lisäosa tuo mukanaan monipuolisempia skenaarioita, mutta myös ongelmia. Ensinnäkin Cassandran pakollisuus on hieman kaksipiippuinen juttu. Perus-Gloomhavenin parhaita puolia oli päästä kokeilemaan eri hahmoluokkia ja saada siten erilaisia pelikokemuksia.

Nyt yksi pelaajista on täysin lukittu yhteen hahmoluokkaan, joka ei edes ole mitenkään erityisen voimakas. Varsinkin kaksinpelissä tuntuu, ettei Cassandralla saa kovin paljon mielenkiintoisia asioita tehtyä. Koska Cassandra on pakko pitää elossa tai skenaario hävitään, ei hän käytännössä voi käyttää voimakkaimpia lost-korttejaan jo pelkästään skenaarioiden pituuden vuoksi.

Toisaalta yhteen hahmoon keskittyminen tuo tarinaan tiettyä selkeyttä, alkuperäisessä pelissähän saattoi olla useita eri juonipätkiä kulkemassa rinnakkain. Kakkospainoksessa (jota saa vain Kickstarterista) on lähes kaikkia Cassandran kortteja muokattu jollain tapaa, mikä osaltaan kertoo hahmoluokan heikkoudesta. Muutokset on kerrottu BoardGameGeekissä

Isompi ongelma on skenaarioiden rakenne. Se, ettei pelaajille anneta skenaarion alussa tietoa eteen tulevista vihollisista ja tarvittavista laatoista, tuo toki mukanaan tietynlaista yllätyksellisyyttä, kun ei voi koskaan tietää, mitä eteen saattaa iskeytyä. Käytännössä tämä kuitenkin hidastaa peliä tolkuttomasti, kun aina uuden oven avautuessa täytyy alkaa pelilaatikosta kaivamaan uusia laattoja ja hirviöitä. Tämä aiheuttaa myös pelin todella pahan pirstaloitumisen ympäri kampanjakirjaa. Tähän kun lisätään skenaariokohtaiset muuttuvat lisäsäännöt, ollaan melkoisen himmelin äärellä. 

Pahin esimerkki tästä on skenaario, jossa on kahdeksan huonetta, ja jossa pelaajien täytyy erilaisilla kytkimillä muokata huoneiden sisältöä. Sääntöjä ja huoneiden sisältöjä täytyy lukea 12 eri sivulta, ja erilaisia ylläpidettäviä tokeneita on toistakymmentä. Eri kytkimiä painamalla täytyy huoneen seiniä liikuttaa välillä sinne, välillä tuonne.

Ylläpidettävää ja säätöä siis riittää melkoisesti, ja tämä vähentää peli-iloa kyllä melko jyrkästi. Käytännössä esimerkiksi apusovellus Gloomhaven Scenario Viewer (Android, Apple) on lähes pakollinen, jotta sääntövuori pysyisi edes jotenkin hallinnassa. 

Forgotten Circlesin sisältö
Lisäosan sisältöä. Kuva: Joseph Summa / BGG. Kaikki oikeudet pidätetään, lupa kuvan käyttöön saatu.

Silti pelikelpoinen 

Forgotten Circles jättää suuhun ristiriitaisen maun. Gloomhavenin perusmekaniikka on edelleen timanttia, ja omien toimintojen optimointi on todella viihdyttävää puuhaa. Homma toimii niin kauan kuin peli keskittyy vihollisten mättämiseen. Turhan moni skenaarioista kuitenkin tuntuu keskittyvän epäolennaiseen säätöön, mikä on kyllä sääli.

Tuntuukin välillä siltä, että Forgotten Circles yrittää tehdä Gloomhavenista jotain sellaista, mihin se ei täysin taivu. Joukossa on kyllä useita erinomaisiakin skenaarioita, jotka saavat hymyn huulille. Toivoisin kuitenkin, että myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä Frosthaven jatkaisi enemmän peruspelin kuin lisäosan jalanjäljissä. 

Jos siis olet läpäissyt alkuperäisen Gloomhavenin ja janoat sitä lisää, voi Forgotten Circles olla tutustumisen arvoinen. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että osa skenaarioista vaatii sekä runsaasti aikaa että nippeliylläpitoa. 

Cassandra käyttää riftiä vihollisiin.
Maistapa kirousta! Kuva: Joseph Summa / BGG. Kaikki oikeudet pidätetään, lupa kuvan käyttöön saatu.

Faktat Gloomhaven: Forgotten Circlesistä 

Suunnittelijat: ,

Julkaisija: Cephalofair Games (2019) 

Mutkikkuus: Lisäosan skenaariot ovat mutkikkaampia kuin peruspelin. Varsinaisia uusia sääntöjä ei kampanjakirjassa ole kuin yksi sivu. 

Onnen vaikutus: Samaa luokkaa kuin peruspelissä.  

Vuorovaikutus: Pelaajien on toimittava tiukasti yhteistyössä, muutoin skenaarioista ei selviä. 

Teema: Alkuperäisen pelin maisemissa liikutaan, teema on edelleen toimiva. 

Uudelleenpelattavuus: Kampanjassa on parikymmentä uutta skenaariota. Näitä voi halutessaan tahkota uudelleen samaan tapaan kuin peruspeliäkin. 

Kieliriippuvuus: Pelissä on runsaasti tekstiä, kaikkien pelaajien tulee hallita pelin kieli. 

Pelaajamäärä: 1–4, toimii hyvin näillä kaikilla. Joissakin skenaarioissa on apua isommasta pelaajamäärästä, mutta kaksinpelilläkin kampanjan kyllä pääsee läpi. 

Pituus: 60–180 minuuttia, riippuu paljon skenaariosta ja pelaajamäärästä. Lähtökohtaisesti lisäosan skenaariot ovat pidempiä kuin peruspelin, mutta on mukana pari lyhyempääkin tehtävää. 

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

2 vastausta aiheeseen “Gloomhaven: Forgotten Circles”

Erinomainen arvio! Olen itse ehkä noin puolivälissä lisäosaa, joten sillä on minulle vielä tarjottavaa, mutta kommentoidaan joiltakin osin.

Forgotten Circles on tosiaan tehty kokeneille pelaajille. Skenaarioissa on silti helppojakin, ja yksi masokistisen vaikea. Kuten sanottua, skenaariot ovat monipuolisempia, ja monimutkaisempia, kuin perus-Gloomhavenissa. Pidän yllätyksellisyydestä, mutta toteutus otti minulla hermoon nopeasti. Kirjan selaamisen sijaan selaan itse Gloomhaven Storyline -sovellusta. Minulle Gloomhavenin perusmekaniikka on riittävän vetoava, eikä lisääntynyt puzzle-elementtien määrä tuo lisäarvoa, mutta ei minulla mitään sitä vastaan ole. Lisäosan läpäisyyn niiden selvittämistä ei vaadita.

Diviner on tosiaan tukihahmo, mutta se ei ole heikko. Se tarjoaa mahdollisuuden täydelliseen informaatioon, mikä on voimakas ominaisuus. Ja on Divinerin kehityspuusta löytyy myös mahdollisuus tehdä mauttoman paljon vahinkoa toiminnossa. Itse miellän muutoksilla 1. ja 2. edikan välillä olevan tekemistä enemmän Divinerin pelaamisen hauskuuden kuin voimakkuuden buustaamisessa.

Jos Gloomhaven on pelattu läpi, suosittelisin ennemmin Jaws of the Lionia kuin Forgotten Circlesia, sillä Jaws of the Lionin pelaamisen (valmistelujen) helppous on omaa luokkaansa. Myös Kickstarter-kampanjoiden yhteydessä julkaistuihin Community-kampanjoihin tutustumista kannattaa harkita. Ne ovat lineaarisia, mutta niistä löytyy myös kokeellisuutta Forgotten Circlesin tapaan, mutta oleellisesti ne ovat ilmaisia.

Forgotten Circles on siis tarjonnut vuoristorataa pelifiiliksissä, mutta kyllä kokonaisuus on positiivisella puolella. Tasaisimmin Forgotten Circles on onnistunut skenaarioita edeltävissä tapahtumissa, joukossa on ollut toistaiseksi yllätyksellisentä valintaa ja tapahtumaa. Kyllä tällä pärjää Frosthaveniin asti.

Itse pelasin peliä kaksinpelinä, jolloin Cassandran kortintutkimisominaisuudet eivät olleet parhaimmillaan. Niistä ei yksinkertaisesti ehtinyt olla hyötyä ennen kuin vastustajat olivat jo vetäneet pelaajia pataan. Useammalla pelaajalla tilanne on jo toinen. Useammassa skenaariossa tulikin kyllä olo, että useammasta pelaajasta olisi ollut selkeästi hyötyä. Oma pääasiallinen pelitapani oli syytää vastustajan pakka täyteen kirouksia.

Tapahtumakorteista olen samaa mieltä, ne olivat tasaisen mielenkiintoisia ja niissä oli odottamattomiakin käänteitä. Toimivat mielestäni paremmin kuin peruspelin vastaavat, vaikkeivat nekään huonoja olleet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Osallistu vuosiäänestykseen