Kategoriat
Peliarvostelut

My Own Toy Shop

My Own Toy Shopin sisällä sykkii pienen, herttaisen lelukaupan sydän. Mitään yllättävää ei ole tarjolla, mutta yksinkertaisen peli-idean takana on oikein toimiva kevyt perhe- tai lastenpeli.

Lelukauppojen (ja muiden erikoisliikkeiden) tilanne on nykyään kovin tukala, eikä suurin osa lapsista taida edes tietää, millainen on oikein vanha kunnon lelukauppa. Omassa 90-luvun lamalapsuudessani lelukaupanpitäjä oli Jumalasta seuraava, jonka leluista notkuvia hyllyjä katseltiin kaihoisina ja kateellisina. Lelukauppias oli luonnollisesti toiveammattien kärjessä, heti karkkikauppiaan perässä.

Nyt nostalgianälkäiset aikuiset ja lapset pääsevät kokemaan tämän ilon uudestaan, kun My Own Toy Shop antaa pelaajien rakentaa omat lelukauppansa täynnä värikkäitä leluja! Peliä onkin mainostettu “kevyen strategisena perhepelinä”, mutta ehkä tällainen mainostus on hieman harhaanjohtavaa. Hyvin kevyt perhepeli kenties, mutta lelukauppa toimii jopa paremmin näppäränä lastenpelinä.

Leluneliö

Lelukauppateema ei kanna juuri kuvitusta pidemmälle, sillä käytännössä peli on pelkkää kevyttä laattojen asettelua ja symbolien yhdistelyä. Vuorolla nostetaan laatta, jossa näkyy erivärisiä leluja ja nämä yritetään yhdistää aiemmin kerättyihin leluihin. Mikäli värin yhdistää, saa pisteitä myös kaikista aiemmin kerätyistä saman ryhmän leluista. Jos esimerkiksi nostan laatan, jossa on violetti lelu ja yhdistän sen entisten viiden violetin lelun ryhmään, saan yhteensä kuusi pistettä. Isojen samanväristen alueiden rakentelu siis kannattaa.

Ihan näin helppoa lelukaupan pitäminen ei kuitenkaan ole, sillä kuten oikeassa elämässä, myös pelissä neliöt ovat kortilla. Pelin lopussa pelaajien kaupan on oltava 4×4 laatan kokoinen neliö, mikä kaventaa vaihtoehtoja loppua kohden. Jos pelatessa laittaa neljännen laatan vaakatasoon, tietää, että putiikin leveydessä rajat tulevat vastaan ja on aika pinota leluja pystysuunnassa. Viimeisellä vuorolla vain täytetään se kolo, joka jäi jäljelle.

Pienen lelukauppaneliön rakentaminen on kuitenkin aika selkeää puuhaa, sillä rajat ovat tiukat. Laattoja ei saa käännellä ja ne asetellaan aina sivuttain tai päällekäin samaan tasoon. Ja kun peli etenee, vaihtoehdot vain vähenevät. Potentiaalisia pistepaikkoja ei siis missään vaiheessa ole suunnattomasti ja parhaimmat on helppo nähdä.

Yksinkertaiset raamit pitävät pelin keston maltillisena. Laatikon lupaama 20 minuuttia on ihan realistinen tavoite jopa nelinpelissä ja kaksinpelin voi naputella alusta loppuun jopa 10 minuutissa. Eniten aikaa kuluu melkeinpä aloituslaattojen etsintään, sillä ne ovat taustaltaan muiden laattojen kanssa täsmälleen samanlaisia. En ymmärrä, miksi aloituslaatat eivät voineet erota muista laatoista mitenkään. Nyt joku unohtaa aina erotella omansa, jolloin kaikki laatat on plärättävä läpi oikeita laattoja metsästäessä.

Pokaaleja sinne tänne

Pelissä jaetaan myös muutaman pisteen pokaaleja taitavimmille lelukauppiaille. Tai “taitavimmille” on lähinnä ironiaa, sillä palkintojen jakaminen on täysin tuuripeliä. Pelin aikana pelaajat kilpailevat väripokaaleista, joista kunkin saa se, joka kerää nopeiten kaikki viisi erilaista lelua yhdestä väristä. Pelin lopussa taas jaetaan palkinnot niille, jotka keräävät jokaisesta väristä eniten yhtä tiettyä lelua.

Kisailua rajoittaa se, että laatat nostellaan täysin sattumanvaraisesti, joten pelaajilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa lelujen keräilyyn. Pokaalit ovatkin vain tapa kaventaa eritasoisten pelaajien taitoeroja. Onneksi palkintoja saa sekä hajauttamalla että keskittämällä, joten tuurin osuus kaventuu ja usein kaikki pelaajat saavat sen pari-kolme palkintoa.

Palkintojen sattumanvaraisuus saattaa nostaa monessa lukijassa karvat pystyyn, mutta tällaisessa lyhyessä ja kevyessä pelissä ratkaisu toimii hyvin. Vaikka laattoja asetellessa taitavammalla pelaajalla on lievä etulyöntiasema, niin palkinnot antavat mahdollisuuden myös lapsille kisailla voitosta.

Kuin lelukauppa

My Own Toy Shopissa on tehty paljon juttuja oikein. Pelaaminen on mutkatonta, sutjakkaa ja valinnat leppoisia, mutta eivät triviaaleja. Peli näyttää hyvältä (mitä nyt laatat ovat hivenen turhan ohuita) ja sitä voi pelata myös alle suositusikäisten (eli 6-vuotiaiden) kanssa. Meidän perheessä peli on ollut yllätyshitti, jota sekä lapset että aikuiset jaksavat tahkota kerta toisensa jälkeen.

Jopa pisteytys on perin nerokkaasti toteutettu. Pelaajilla on omat kartonkihahmot, jotka liikkuvat kehämäisellä pistelaudalla. Aina kun hahmo lähtee uudelle kierrokselle, hän saa yhden setelimerkin, joka on 10 pisteen arvoinen. Pistelauta olisi yhtä hyvin voinut olla pitkä rata, mutta nyt pisteet on lastenkin helppo laskea – riittää, että ynnää setelit yhteen ja lisää siihen hahmon liikkeen laudalla. Lisäksi kun kaikki hahmot pyörivät ympyrää, on pelaajien vaikeampi hahmottaa, kuka on johdossa ja peli pysyy jännittävänä loppuun saakka. Setelien keräily on kaiken kukkuraksi paljon konkreettisempaa kuin jotkut abstraktit pisteet.

Positiiviset puolet ovat samalla pelin haaste, sillä My Own Toy Shop on vähän hukassa brändäyksensä kanssa. Nyt jos pelin ääreen kerääntyy vähän vanhempi perhe, voi kokemus olla ankeahko. Leppoisa ja ultrakevyt perhepeli löytäisi ehkä yleisönsä paremmin, jos nimi olisi käännetty ja peliä mainostettu lastenpelinä. Samalla tuuripalkinnot olisi monen helpompi sulattaa. Peli on siis nimensä mukaisesti kuin lelukauppa – pelkästään aikuisporukalle sitä ei voi suositella, mutta jos mukana on pieniä lapsia, kannattaa sellainen edes joskus kokea.

Faktat My Own Toy Shopista

Suunnittelija:

Julkaisija: Lifestyle Boardgames (2021), Amo Toys (2022)

Mutkikkuus: Pelin selittää ja saa pelikuntoon hetkessä.

Onnen vaikutus: Palkinnot jaetaan satunnaisesti, mutta laattojen oikealla asettelulla vaikuttaa yleensä lopputulokseen. Ei kyseessä ole pelkkä tuuripeli.

Vuorovaikutus: Pelkkää omaa kauppaa tässä rakennellaan, eikä muiden pelaamisella ole tuon taivaallisen väliä.

Teema: Lelukauppa on teemana sympaattinen ja kuvitus selkeää.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä ei ole laattojen satunnaisuuden lisäksi vaihtelua kertojen välissä, vaan kauppa rakennetaan samantyyliseksi joka kerta. Kun nopea pulmailu alkaa tökkimään, niin peli on sitten siinä.

Saavutettavuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 20 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Sampsa Ritvanen

Innokas lautapelaaja ja luokanopettaja Oulusta. Kammoaa pitkiä, useita tunteja kestäviä harrastajapelejä. Pitää erityisesti hieman raskaammista perhepeleistä ja testailee mielellään uusia lastenpelejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *