Kategoriat
Uutiset

Lautapelioppaan uutiskatsaus 29.8.2022: Vuoden peli -finalistit

Suomen leluyhdistyksen järjestämän Vuoden peli -kilpailun finalistit ja ehdokkaat on julkistettu. Lautapelioppaan vuosiäänestys on käynnissä.

Vuosiäänestys alkaa

Lautapelioppaan perinteinen vuosiäänestys järjestetään tänä vuon­na jo 20. kertaa. Tänäkin vuonna äänestäjien tehtävänä on listata seitsemän parasta peliä, joita ovat kuluneen vuoden aikana pelan­neet.

Vuosiäänestyksen tulokset vaikuttavat suoraan Lautapelioppaan parhaiden lautapelien listaan.

Äänestys on alkanut ja päättyy 18.9.2022. Äänestää voit äänestyslomakkeella.

Arvostaisin myös suuresti, jos voisitte levittää sanaa äänestyksestä sosiaalisessa mediassa ja peliporukoissanne. Mitä enemmän äänestäjiä saadaan, sitä mielenkiintoisempia ja edustavampia ovat tulokset.

Osallistu vuosiäänestykseen

Vuoden peli -finalistit

Vuoden peli -palkinnon ehdokkaat ja finalistit on viimein julkistettu. Ehdokkaat piti ilmoittaa jo alkukesästä, mutta se taisi unohtua; nyt ne ja finalistit ovat onneksi tiedossa. Voittajat selviävät syyskuun puolivälissä, joten ne pääsemme kertomaan seuraavassa uutiskatsauksessa.

Vuden peli 2022 finalisti – perhepelit

Perhepelit

Category X on partypeli, jossa pitää keksiä oikea vastaus, joka on kuitenkin eri vastaus kuin muilla. Aikaa on kymmenen sekuntia. Kids Chronicles on lastenversio Chronicles of Crimestä eli yhteistyössä pelattavaa ongelmanratkontaa QR-koodeja lukemalla. Mukavaa, että tämä on suomennettu, ja Toyrockilta on tulossa myös aikuisten Chronicles of Crimeä suomeksi.

Pelaa kuin miljonääri -pelin kansi

MicroMacro on vanha tuttu moninkertainen palkintovoittaja; viime vuonna se koetti onneaan partypelien sarjassa ja jäi finalisteista pois. Nyt perhepelipuolelta löytyi finalistipaikka. Pelaa kuin miljonääri on hämäysnimi: tässä on oltava jotain oikeuksiin liittyviä syitä, miksi peli ei ole nimeltään Finanssi tai Uusi Finanssi, sillä tämän vanhan bisnespeliklassikon uusintaversio tämä joka tapauksessa on. Ruotsiksi kannessa lukee ”Det Klassiska Affärspelet Finans”.

Muut ehdokkaat: Block Ness (Lautapelit.fi), Escape Room – Pakene kodistasi: Huippuvakoojat (Toyrock), London Next Station (Lautapelit.fi), Metro Domino New York (Tactic), Mio (Asmodee), My Own Toy Shop (Amo), Pentaflip (Martinex), Pokemon Labyrintti (Ravensburger), Pokemon Trivia (Proxy), Sanabingo (Tactic), SmartGames Huddle Up (Leikkien), Stella: Dixit Universe (Asmodee), Tangle Town (Martinex), Tatu ja Patu: 200 kummaa kuvaa (Martinex)

Vuoden peli 2022 finalisti – strategiapelit

Strategiapelit

7 Wonders: Architects on 7 Wondersin palkintoja voittanut kevytversio. Living Forest on kevyttä onnenkoetusta ja pakanrakennusta yhdistelevä peli, joka kuulostaa mutkikkaammalta kuin on. Sagrada on lasimaalausten rakentelua draftaamalla noppia ja asettelemalla niitä ruudukkoon.

Dinner in Parisin kansi

Dinner in Paris on joukosta oudoin, vaikka onkin ilmestynyt englanniksi jo 2020. Pelissä rakennellaan ravintoloita pariisilaiselle aukiolle. Kortteja kerätään ja sen jälkeen rakennellaan ravintoloille terasseja ja yritetään suoritta tavoitekortteja. Pelissä yhdistyy laattojenasettelu ja kädenhallinta.

Muut ehdokkaat: EscapeRun Alcatraz 2034 (Tactic), Helsinki (Lautapelit.fi), Neoville (Lautapelit.fi), SmartGames Diamond Quest (Leikkien).

Vuoden peli 2022 finalisti – lastenpelit

Lastenpelit

Bruno Cathalan ja Fortin pariskunnan Dragomino lähtee kisaan vahvasti ennakkosuosikkina. Kingdominon lastenpelisovitus on voittanut Kinderspiel des Jahresin ja As d’Orin lastenpelipalkinnon.

Laiva on lastattu on sanapeli, jossa täytetään laivaa tietyllä kirjaimella alkavilla sanoilla. 5–8-vuotiaille suunnattu peli kehittää lukutaitoa. Lumottu metsä on satumetsään sijoittuva peli, jossa kuljetetaan peikkojen sekoittamia kristalleja oikeisiin paikkoihin.

Muut ehdokkaat: Bubble Stories (Lautapelit.fi), DinoDeck (HIRMU Games), Etsi eläin -äänimuistipeli (Oppi&ilo), Etsivä Hiiri: Hurja pakoyritys (Tevella), Fix It – Korjausleikki (Martinex), Go Doggy Go (Amo), Gobblet Gobblers (Asmodee), Koala Walla Bing Bang (Amo), Mauri Kunnas : Hiihtoretki (Martinex), Minun ensimmäinen pelini: Nyt kokataan (Tevella), Niiskuneidin korupaja (Martinex), Opetellaan koululeikki (Tactic), Opetellaan taitoja (Tactic), Polar Panic (Lautapelit.fi), Syötä sikaa (Toyrock), Zombie Kidz Evolution (Asmodee)

Vuoden peli 2022 finalisti – partypelit

Partypelit

Bezzerwizzer on uusittu painos kymmenen vuoden takaisesta tietovisailupelistä. Uusi painos on erittäin tervetullut, sillä käytettyjen Bezzerwizzerien arvo ehti nousta selvästi. Peliä on kaivattu. iKnow 2.0 on toinen vanhempi tietovisaklassikko, josta on nyt saatu uusi versio.

Fake Artist on alkujaan A Fake Artist Goes to New York -nimellä ilmestynyt japanilainen Oinkin julkaisu, jossa piirrellään kuvaa yhdessä viiva kerrallaan ja yksi pelaajista on huijari, joka ei tiedä, mitä piirretään. Spyfall-muunnelma, siis. Mikä sotku?! -pelissä pöydälle levitetään satoja kortteja. Pelaajat saavat salaisen paikan ja 30 sekuntia aikaa kerätä pöydältä paikkaan sopivia kortteja. Kortit annetaan sitten naapurille, jonka on pääteltävä pelaajan olinpaikka korttien perusteella.

Muut ehdokkaat: Doodle Dash (Asmodee), Family Inc. (Lautapelit.fi), Impro (ImproGames), Insider (Lautapelit.fi), Pickles to Penguins (Amo).

Lautapelit.fi:n uutuuksia

Panda Splashin kansi

Edellisessä uutiskatsauksessa Panda Splashia! lupailtiin ilmestyväksi syyskuun puoliväliin. Se ilmestyikin jo elokuussa. Peli on pienten lasten näppäryys- ja muistipeli, jossa nepa­taan kilpikonnaa tai pandaa ramppia pitkin uimalampeen. Mitä lä­hemmäs keskustaa pääset, sitä useamman laatan saat kääntää. Laa­toista paljastuu eläimiä ja oikeilla eläimillä pääsee etenemään piste­radalla.

Wingspaniin ilmestyi lisäosa Oseanian linnut, jossa on nimensä mukaisesti oseanialaisia lintuja. Lisäosassa tulee uudet pelaajalaudat, jotka taapainottavat eri toimintoja. Uusi ruokatyyppi nektari toimii jokerina ja linnuilla on uusia pelin lopussa aktivoituvia voimia. Samalla kertaa varastoon saatiin peruspeliä ja Euroopan lintuja.

Kingdomino Originsin kansi

Kingdomino Origins on ilmestynyt. Peli vie Kingdominon esihistoriaan. Peruskuviot ovat entisellään: dominolaatoista rakennellaan alueita, jotka tuottavat pisteitä, jos niissä on tulta. Tulta voi olla laatoilla valmiiksi, tai sitä voi saada tulivuorista. Pelissä on kolme eri pelitapaa, joten pelin monimutkaisuutta voi säätää mielensä mukaiseksi. Peruspeli on jokseenkin sama kuin alkuperäinen Kingdomino.

Torakkapokerin kansi

Vanha klassikko Torakkapokeri on ilmestynyt uutena painoksena. Marektoy julkaisi pelin edellisen kerran suomeksi vuonna 2005. Tämä yli miljoona kappaletta myynyt bluffauspeli on yksinkertaisen tehokas. Omalla vuorollasi annat toiselle pelaajalle kortti näyttämättä sitä ja sanot, mikä ötökkä kortissa on. Vastaanottaja voi ottaa kortin, jolloin hän sanoo, pitääkö väite paikkansa vai ei. Jos vastaanottaja ei halua ottaa korttia, hän voi katsoa sen ja antaa eteenpäin – ja väittää halutessaan korttia joksikin muuksi ötökäksi. Se, joka häviää haasteen (arvaa väärin tai jää kiinni valheesta), ottaa kortin eteensä ja neljällä samanlaisella ötökällä häviää pelin.

Capital of Game Art Kouvolassa

Kouvolassa järjestetään marraskuussa Pelien Vapaakaupunki -tapahtuma, joka on osa Capital of Game Art -tapahtumakokonaisuutta. Pelien Vapaakaupunki on pelikulttuuria ja pelitaidetta esille tuova tapahtuma, jonka tarkoituksena on tuoda Kouvolan keskustaan vapaata pelitoimintaa, esitellä pelialan osaamista sekä innostaa paikallisia pelien pariin. Teos- ja toimintahaku Pelien Vapaakaupunkiin on nyt avoinna.  

Pelien Vapaakaupunkiin ehdotettava teos tai toiminta voi olla esimerkiksi peliesittely, pelitaidenäyttely, pelijamit, peli-ilta tai vaikkapa peleistä inspiroitunutta fanitaidetta. Teos- ja tapahtumaehdotuksia voivat lähettää niin pelialan ammattilaiset, taiteilijat, opiskelijat kuin harrastajat tai yhteisötkin. Esittely- ja toimintatilat ovat ilmaiset, esille tulevista peliteoksista on luvassa myös korvaus. Teos- ja toimintaehdotuksia voi lähettää 1.10.2022 asti hakusivujen kautta.

Hae mukaan Pelien Vapaakaupunkiin

Sotapelipäivä la 8.10.2022 Sellon kirjastossa, Espoossa

Lauantaina 8.10.2022 Huoltoreitti-blogi ja Suomen lautapeliseura ry järjestävät sotapelipäivän Espoossa Sellon kirjaston Akselisalissa (sama tila, jossa Leppävaaran pelikerho kokoontuu). Sali on varattu tapahtuman käyttöön klo 10–18.

Sotapelipäivän tarkoituksena on tarjota tila ja tilaisuus pelata historiallisia konfliktiteemaisia lauta- ja korttipelejä. Tapahtuma on ilmainen, eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista.

Lisätietoja löytyy Lautapeliseuran foorumilta.

Litsan lautapeliviikonloppu 14.–16.10.2022 Kaarinassa

Littoisten seurakuntatalolla Kaarinassa järjestetään taas pelitapahtuma. Ohjelmassa on vapaata pelaamista perjantai-illasta klo 18 sunnuntaihin noin klo 15 asti.

Lisätietoja löytyy Lautapeliseuran foorumilta. Tapahtuma on myös Facebookissa.

Tabletop Spirit #17

Tabletop Spirit -lehden numero 17

Ilmaisesta Tabletop Spirit -lautapelilehdestä on ilmestynyt uusin numero, #17. Lehdessä on kymmenkunta isompaa peliarvostelua. Artikkeleissa keskustellaan pelien ympäristövaikutuksista Ocean Pods -pelin tekijän Lee Millerin kanssa, haastatellaan Ellie Dixiä ja käydään läpi Villagersin ja Streetsin luojan Haakon Gaarderin matkaa. Paljon on tietysti puhetta kesäisestä UK Games Exposta.

Lehden voi ladata ilmaiseksi täältä.

Riichin MM-kisat Wienissä

Wienissä pelattiin 25.8.–28.8.2022 Riichi-mahjongin MM-kisat. WRC Wien 2022 -turnauksessa nähtiin yli 150 huippupelaajaa eri puolilta maailmaa. Suomea edustivat Janne Hannikainen, Jouni Kuitunen, Konsta Lensu, Tommi Ikonen ja Vilhelmiina Viinikka. Joukkueen lähettämisestä vastasi Mahjong Finland ry.

Parhaiten sijoittui Lensu, joka oli ainoana suomalaisista 32 parhaan joukossa, mutta jäi omassa pöydässään kolmanneksi, kun kaksi parasta pääsi jatkoon. Alkukierroksilla Lensu oli yhdeksäs.

Turnauksen voittajaksi selviytyi Japanin Keijun Nara. Hopeaa otti Japanin Satoshi Fujisaki, pronssia Ranskan Valentin Courtois ja neljännen sijan Ukrainan Anna Zubenko. Voitto meni totuttuun tapaan japanilaiselle ammattipelaajalle, mutta tänä vuonna finaaliin pääsi myös kaksi eurooppalaista pelaajaa.

Kisat järjestettiin kolmatta kertaa. Seuraavat MM-kisat pelataan Japanissa vuonna 2025.

WRC 2022 -finalistit
Finalistit palkintoineen. Vasemmalta oikealle Keijun Nara, Satoshi Fujisaki, Valentin Courtois, Anna Zubenko. Kuva: Konsta Lensu.

My Father’s Work

My Father’s Work on 2–4 pelaajalle suunnattu tarinavetoinen työläis­tenasettelupeli, joka pyrkii mobiililaitteilla pyörivän sovelluksen avulla emuloimaan legacy-henkisen lautapelin tunnelmaa yhden, kolmesta neljään tuntia kestävän pelikerran sisällä. Pelaajat ovat serkuksia, jotka perivät etäisiltä vanhemmiltaan jokainen 1800-lukulaisen pikkukylän ympärillä sijaitsevat linnat, joiden kätköistä paljastuu jokaisen isän olleen hullu tiedemies, jonka mestariluomus odottaa valmistumistaan. Kolmen sukupolven ajan linnan asukit pyrkivät tekemään tieteellisiä kokeita ja keräämään siten voittopis­teitä, samalla muovaten tiluksiaan ja pikkukylää omiin tavoitteisiin­sa sopiviksi.

Legacy-pelin pelaaminen ilman, että repii yhtäkään komponenttia kappaleiksi tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta pelin sovellus onnistuu tässä tavoitteessa täydellisesti. Laatikosta löytyvät kolme eri skenaariota elävät täysin pelaajien toimintojen ja päätösten mu­kaisesti, ja vaikka kaikissa on selkeät, sukupolvien väliset käänne­kohdat, jolloin tarinan suuret muutokset tapahtuvat, myös sukupol­vien aikana tehdyt päätökset johtavat kauaskantoisiin seuraamuk­siin todella usein.

Sovelluksen teksti on kirjoitettu bramstokerihta­vasti kirjeromaani­na, koostuen lehtiartikkeleista ja serkusten päivä­kirjamerkinnöistä. Esikuvistaan (Mary Shelley on myös vahvasti läsnä) peli poikkeaa lähinnä huumorin kautta, sillä pelaajahahmojen ylimieliset lausah­dukset ja keksintöjen naurettavuus (muun muassa huuhteluaine) saavat iloa aikaan pöydässä vilunväristysten sijasta.

Tekstin määrää on kritisoitu liiallisena, mutta omissa peliryhmissä­ni sen tiivistäminen (ja samalla suomentaminen) on ollut nopea ja helppo prosessi tarvittaessa, ja jos satut pelaamaan sitä ihmisten kanssa, jotka eivät toivo tällaista toimenpidettä, teksti on lautapeli­maailmassa harvinaisen särmikkäästi ja onnistuneesti tehtyä.

Pelimekaanisesti työläisteasettelussa ei hirveästi esitetä mitään innovaatioita – työläisiä on kolmea erilaista, ja tavoitteena pelin aikana on pitkälti tieteellisten kokeiden suorittaminen, joita varten pitää kerätä resursseja ja tehdä pyramidihenkisesti helpompia ko­keita ensin, jotta vaikeampia voi suorittaa myöhemmin.

Esimerkiksi mestariteoksen tekeminen vaatii yhden A-tason, kah­den B-tason ja kolmen C-tason kokeen suorittamista. Suurin haaste pelissä tulee siitä, että sukupolvien välissä perheet menettävät kai­ken paitsi tiluksilleen rakentamansa päivitykset, yhden suoritetun kokeen, yhden käsikortin ja pelaajalaudoille kirjatun ”tietouden” (joka on yksi resurssi pelissä, jota kirjaamalla voi saada alennusta tulevien kokeiden resurssivaatimuksista). Koepyramidin kiipeämi­nen pitää siis suorittaa nopeasti, sillä jokainen sukupolvi kestää vain kolme kierrosta (perheen varhaiset, keski- ja vanhuusvuodet). Työ­läisiä on enintään kuusi per pelaaja, ja kierros kestää tasan niin kauan kunnes kaikki ovat laittaneet työläisensä töihin.

Sinänsä yksinkertainen peli saa sovelluksen jatkuvasti pelaajien eteen esittämien haasteiden, tilaisuuksien ja muutosten myötä hui­kean määrän dynaamisuutta, ja kokonaisuus onkin tämän takia heittämällä hauskimpia europelejä, mitä olen pelannut vuosiin. Sovelluksen tarjoama sisällön määrä on huikea, ja yhden skenaarion sisältämistä komponenteista tulee yleensä käytettyä yhdellä peliker­ralla ehkä kolmannesosaa.

Olen pelannut kaikkia skenaarioita aina­kin kerran, ja kahta kahdes­ti, ja jokainen niistä on ainakin toistai­seksi tuntunut huomattavan erilaiselta jokaisella pelikerralla, ja jopa lähtökohdissa sovellus saat­taa tehdä satunnaisia ratkaisuja. Odotan innolla lisäpelikertoja, sillä My Father’s Work saa helposti sen kolme tai neljä tuntia tuntumaan huomattavasti vähemmältä.

Miikan Instagram-kanava.

My Father's Workin nappuloita pelilaudalla
Kuva: Miikka Kaitila

The Everrain – Ikuisen sateen mysteeri

Vastikään kesällä 2022 ilmestynyt Kickstarter-julkaisu The Everrain on mielenkiintoinen yhteistyössä pelattava kauhuseikkailupeli. Jul­kaisija Grimlord sekoittaa pelissä seikkailuhenkeä, merenkäyntiä ja lovecraftinomaista kauhua muinaisesta pahuudesta mukavalla taval­la. Pelin fantasiamaailmassa on satanut viisi vuotta putkeen eikä sa­teelle näy loppua – vain maailmanloppu veden noustessa jatkuvasti.

Pelin tavoitteena on selvittää johtolankoja ja pysäyttää muinainen pahuus, joka sateen on aiheuttanut. Keräämällä johtolankoja ja vie­mällä tieto kaupungeista löytyviin yliopistoihin etenee Discovery Track, jolla mitataan pelin etenemistä. Pahuus voittaa, jos he pääse­vät trackin lopusta alkuun, ja pelaajat, jos he pääsevät trackin alusta loppuun.

The Everrainin komponentteja
Kuva: Jari-Pekka Kanniainen

Pelissä aloitetaan kukin oman laivansa kapteenina kahden miehis­tön jäsenen avustamana. Pelissä liikutaan laivalla satunnaisesti mer­ta kuvaavista karttapaloista muotoutuvassa maailmassa ja nostetaan erilaisia tarinakortteja. Pelin vuorot muodostuvat actioneista eli käskyistä, joilla ohjataan jokaisen laivan eri kyvyin varustettua mie­histöä tekemään eri tehtäviä, kuten ohjaamaan laivaa tai taistele­maan laivalle tunkeutuvia vihollisia vastaan.

Käskyjä voi antaa niin monta vuorossa kuin haluaa, mutta niitä saa takaisin käyttöön vain kolme oman vuoronsa alussa. Noppia heite­tään taistelussa ja erilaisia testejä selvittäessä. Voit tutkia saaria, lai­van hylkyjä ja vierailla satamakaupungeissa. Laivat ja viholliset ovat pelissä esitettynä hienoina miniatyyreina, jotka liikkuvat sekä kar­talla että pelaajien laivojen kansilla.

The Everrain on sangen monimutkainen (keskiraskaana noin 3,3/5 monimut­kaisuus BoardGameGeekin mukaan) ja sääntöjä on paljon. Pelin pe­rusmekaniikat kuitenkin ovat luontevia ja ne on helppo käsittää. The Everrainin parasta antia on tunnelma ja tarinat, jotka jatkuvat kortista toiseen. Pelaajat saavat valita mitä tarinoita jatka­vat ja mitä pelin aspekteista painottavat, vaikkakin pelin yksi pääl­limmäinen tunne onkin jatkuva selviytyminen. Pelimekanismit tukevat tunnelmaa ja valintoja erittäin hyvin ja ovat temaattisia.

Kokonaisuus on erinomainen! Nähdäkseni luotaantyöntävin osa peliä onkin raskaus ja pelin pituus, joka on useita tunteja. Ensim­mäiseen peliin kannattaa varata reilusti aikaa!

The Everrainin pelaajalautaa ja pelilautaa
Kuva: Jari-Pekka Kanniainen

Atlantis Risingissä pelastetaan uppoava kansa

Vuonna 2019 ilmestynyt Atlantis Rising tarjoaa erikoisuutenaan työläistenasettelulla varustettua yhteistyötä. Pelissä on tarkoitus pelastaa Atlantiksen kansa uppoavalta saarelta lähettämällä työntekijöitä kaivamaan kultaa, kristalleja ja malmia. Tukena voi käyttää myös Atlantiksen kirjastoihin kerättyjä tietoja ja esineitä sekä pyrkiä houkuttelemaan muita kansalaisia osallistumaan katastrofin estämiseen. Jokaisen pelaajan hahmolla on oma erikoiskyky, jota voi käyttää sopivalla hetkellä. Viimeisenä tekona kansan pelastamiseksi pelissä on tarkoitus rakentaa eri osista koostuva kosminen portti, jonka läpi kansa astuu turvaan toiseen maailmaan.

Ilmastonmuutoksen teemassa ja maailmanlopun edessä kansalaiset eivät ensin usko muutokseen, mutta mitä enemmän saari alkaa uppoamaan ja jumalten myrskyt vaikuttamaan pelin kulkuun, tulee kansalaisten houkutteleminen helpommaksi. Saaren uppoaminen ja katastrofi etenevät nostamalla misfortune-kortteja, jotka upottavat tähden muotoista saarta sen kärjistä lähtien ja aiheuttavat muitakin hankaluuksia.

Atlantis Rising on kevyehkö keskitason strategiapeli, mutta ehkä hieman kummallinen siinä mielessä, että vaikka työntekijöiden lähettämisen eri paikkoihin luulisi olevan varsin strategista suunnittelua tukevaa, heitetään pelissä aika paljon noppaa ja uppoamiskorttien nosto vaikuttaa peliin merkittävästi. Tuurielementti on vahvasti läsnä. Pelissä voi käyttää mystistä energiaa nopanheittojen tuloksiin, joka hieman kompensoi huonoa tuuria.

Jokaisessa pelissä on hieman erilaista toteutusta ja haastetta, koska peliin arvotaan kosmisen portin osat sekä halutessaan myös pelaajien hahmot. Peli jää hieman vajaaksi haastavuudessaan: helpoimmilla tasoilla Atlantis Rising on aivan liian helppo eikä pelaajien tarvitse juuri suunnitella mitään. Vaikeimmilla tasoilla taas tuurin elementti nousee merkittäväksi ja vaikka pelaisi kuinka hyvin tahansa, voivat misfortune-kortit estää pelin onnistumisen miltei täysin riippumatta pelaajien valinnoista.

Parasta antia Atlantis Risingissä on sen visuaalisuus ja fyysinen toteutus: Peli on värikäs ja osat ovat viimeisen päälle hiottuja. Pelaajien hahmokortit, itse saari sen osien kääntäminen ympäri sekä erilaisten resurssien kerääminen miellyttävät visuaalista silmää. Pelissä korostuu riskien ja hyötyjen arviointi, ja hyvällä matematiikkapäällä varustettu pelaaja saattaa parhaimmillaan tai pahimmillaan ohjailla muidenkin peliä. Suosittelen peliä yhteistyöpeleistä kiinnostuneille ja työläisten asettelusta innostuneille, sekä myös ensimmäiseksi ”hieman raskaammaksi” peliksi uusille pelaajille, koska peli on erittäin makean näköinen pöydällä ja miellyttävä pelata.

Atlantis Risingin pelilauta ja komponentteja
Atlantis Rising on näyttävän näköinen peli. Kuva: Jari-Pekka Kanniainen

Äänestyslistan rustailua Lautapelioppaan vuosiäänestykseen

Kaksitoista peliä joista minun on tehtävä valinta Lautapelioppaan vuosiäänestyksen seitsemän parhaan pelin joukkoon. Tulee olemaan vaikeaa.

Living Forest. Living Forest on nopeatempoinen pakanrakennuspeli, jossa pakan lisäksi rakennetaan laatoista metsää ja sammutellaan tulipaloja. Vuoron aikana voi korteista riippuen puuhata monenlaista. Voittoehtojakin on useampi. Parasta Living Forestissa onkin juuri pelin monimuotoisuus. Joka vuorolla on fiilis, että voi tehdä jotain järkevää ja oma peli edistyy. Tietty pasianssimaisuushan tässä kuitenkin on, ja interaktio on vähän päälleliimattua.

Streets. Hipsteripeli Streetsissä rakennetaan kaupunkia laatoista. Kadut haarovat suuntaan jos toiseen (usein ulos pöydältä) ja niitä pisteytetään sitä mukaa kun niihin asetetaan alku- ja loppupää. Pelaajat saavat pisteitä laattojen ja kadulle sijoitettujen seuraajien määrän mukaan. Pelin hienous on siinä, että pisteitä voi kerätä lukuisilla eri tavoilla, mutta itse säännöt ovat selkeät ja yksinkertaiset.

Texas Showdown. Texas Showdown on käänteinen tikkipeli, jossa tikkejä vältellään. Pelissä on maantuntopakko, mutta jos jollakulla ei ole pelattua maata hän saa pelata mitä vain, jolloin seuraavien pelaajien maantuntopakko koskee mitä tahansa pöydälle pelattua maata. Kepeää ja ripeää läpsyttelyä.

Tichu. Nelinpelien eittämätön klassikko on tietysti Tichu. Äärimmäisen vaativa korttipeli jossa virheille ei ole sijaa – ei ainakaan meidän porukassa. Peliä pelataan pareittain tikkejä keräten ja pelin voittaa se joukkue, joka saa ensimmäisenä 1000 pistettä kokoon. Perinteisen korttipakan lisäksi pelissä on erikoiskortteja, kuten koira joka antaa vuoron pelaajan parille, feenikslintu on puoli enemmän kuin edellinen pelattu kortti, sekä lohikäärme joka on pelin korkein kortti, mutta antaa pöydällä olevat pisteet vastapuolelle. Korttiyhdistelmistä löytyy muun muassa pommi, jonka voi pelata minkä tahansa kortin tai yhdistelmän päälle eikä sitä voita kuin isommalla pommilla.

Olen aina pitänyt Tichusta, silloinkin kun en hallinnut peliä ja sen pelaaminen tuotti stressiä. Nykyisin peli – ainakin sujuessaan – on varsin rentouttavaa pelattavaa.

Blue Skies. Excel-taulukkoa muistuttava Blue Skies on aluehallinta- ja tuottojenkahmintapeli. Olen vuoden aikana pelannut kaksi hyvin erilaista peliä, joista ensimmäistä hallitsi sopiva korttikäsi (voitto) ja toista surkea korttikäsi, jota paikkasi hyvä tuuri kuution nostoissa (toinen sija). Pelilaudan alueet saisivat olla vielä paremmin merkattuja ja alueiden hallinnasta saisi olla reaaliaikainen seuranta, mutta muutoin Blue Skies on mitä mainioin talouspeli.

Wabash Cannonball. Wabash Cannonball on vanha junapeliklassikko, joka syöksi peliporukkamme Winsomen junapelien lumoihin. Ja onhan tämä yhä edelleen hyvä. Pelissä ostetaan osakkeita, rakennetaan rataa ja saadaan osinkoja. Pelin viehätys perustuu spekulointiin ja riskinottoon. Monetko osingot on vielä tulossa? Mikä on myynnissä olevan osakkeen todellinen arvo?

Quartermaster General. Quartermaster General on toiseen maailmansotaan sijoittuva epäsymmetrinen sotapeli, jossa kaksi joukkuetta – akselivallat ja liittoutuneet – ottavat yhteen maailmankartalla. Pelaajat pyörittävät omaa maataan ja sitä vastaavaa korttipakkaa, joka on kaikilla omanlaisensa. Kortit antavat joukkoja ja taisteluvuoroja, mutta pelin suola on erikoiskorteissa, jotka antavat tehdä jotain ylimääräistä. Sinkoilevista korteista huolimatta vuorot ja kierrokset liitävät nopeaan tahtiin.

PitchCar. PitchCar on neppailupelien klassikko ja maailman paras kilpa-ajopeli, ainakin jos minulta kysytään. Pelissä neppaillaan kiekkoja eli autoja itse pusatulla radalla, ja se joka ylittää maalilinjan ensimmäisenä kolmen kierroksen jälkeen saa luvan tuulettaa. Olen huomannut olevani voittoisa nopeilla moottoriradoilla, joissa lyönti vaatii voimaa ja uskallusta, kun taas hitaat, tarkkoja määrämittaisia lyöntejä vaativat radat eivät sovi ajotyyliini. Vuoden mittaan pelatuissa peleissä on tullut lyötyä nyyppää, mutta myös kepitettyä mestareita.

Tammany Hall. Siirrytäänpä sitten kertaheitolla raskaampaan osastoon. Tammany Hall on Streetsin ja Living Forestin ohella listan toinen kokonaan uusi peli, jota en ole pelannut aiemmin. Peliporukassamme oli vaihe, jolloin kaipasimme viisinpelejä, ja luin että Tammany Hall olisi viisinpelien parhaimmistoa. Ja huh, onpa julma kaverinlyöntipeli!

Peli sijoittuu New Yorkin kasvuvuosiin, kun italialaiset, irlantilaiset, englantilaiset ja muut hallitsivat kaupungin alueita. Pelissä pelataan neljä neljän kierroksen mittaista vaalikautta. Jokainen vaalikausi päättyy vaaleihin, joissa selvitellään sokkohuutokaupalla kenen hallintaan mikäkin alue jää. Kaupungin virat jaetaan vaalien jälkeen uusiksi, ja kukin virka antaa kyseiselle pelaajalle jonkinlaisen lisäedun.

Brass: Birmingham. Meidän peliporukassamme Brass: Birmingham nauttii erityissuosiota, vaikka itse en ole pelille syttynyt aivan niin paljon kuin muutama muu. En silti kieltäydy tästä, sillä onhan se mainio talous- ja verkostonrakentelupeli. Ymmärrän kyllä etteivät kaikki tästä pidä, niin usein säännöt menevät sekaisin kokeneidenkin pelaajien päässä, ja vuorot tuppaavat kestämään. Peli vaatii tarkkuutta.

Taj Mahal. Yksi Reiner Knizian suunnittelu-uran huippuvuosien parhaita tuotoksia on aluehallinta- ja huutokauppapeli Taj Mahal. Pelin alueita otetaan yksi kerrallaan hallintaan huutokaupalla, jossa valuuttana ovat kortit. Pelattujen korttien värit taas vaikuttavat siihen millaisia etuja ja pisteitä pelaajat siltä kierrokselta keräävät. Normaalissa huutokaupassa voittava pelaaja pelaa 3–4 korttia, mutta onpa nähty 8–10 kortinkin kierroksia. Tappiolle jäänyttä kirpaisee!

Imperial. Viimeisenä paketissa on hirveä lyömispeli Imperial, jota pelatessa porukan kaverisuhteiden kannattaa olla vakaalla pohjalla, sillä tässä pelissä ei kavereita tehdä. Tämän vuoden Imperial-sessio sai ällistyttävän käänteen, kun jo varmaan voittoon kiitämässä ollut Saksa kampitettiin pelin viimeisillä kierroksilla. Aivan pieni, puolihumoristinen lausahdus ”entä jos minä siirränkin tykkini…” poiki melkoisen ketjureaktion. joka käänsi koko pelin lopputuloksen nurinkuriseksi. Enpä kyennyt istumaan parin viimeisen kierroksen aikana. Huikea peli, joka yllättää aina.

Sampsan vuosiäänestyspelit

Osallistun Lautapelioppaan vuosiäänestykseen jo kymmenettä kertaa ja äänestys soljuu jo melko rutiinilla. Lempipelejä pääsee pelaamaan tarpeeksi tiuhaan, joten ne pyörivät mukana vuosittain. Muun muassa kestosuosikit CrokinoleYellow & Yangze ja Roll for the Galaxy ovat keikkuneet jo useampana vuonna listalla (trion neljäs jäsen Tichu putosi jo viime vuonna listalta).

Tänä vuonna listalta tipahtavat Res ArcanaBunny Kingdom ja DecryptoRes Arcanan kohdalla kaipasin korttipakkaan vaihtelua ja kyllästyin lisärien odotteluun. Pari viimeisintä kolmin- ja nelinpeliä myös venyivät vähän liian pitkiksi, mikä latisti pelin imua. Kahdestaan sopivassa seurassa peliä tulisi hinkattua vaikka kuinka. Eikä sillä, voisin ihan hyvin hankkia pelin joskus vielä uudestaan kokoelmaan.

Bunny Kingdomia ei mielenkiintoisten alkupelien jälkeen tullut koskaan uudestaan lainattua (vaikka tätäkin pelaisin heti uudestaan) ja Decrypto ei koskaan saanut kanssapelaajilta kannatusta. Peli ei oikein lunastanut täyttä potentiaaliaan vaisuksi jääneiden ensimmäisten kokeilujen aikana. En kuitenkaan raaski pelistä vielä luopua, vaan katsotaan, miten lapset suhtautuvat peliin isompina.

Hansa Teutonican pelilauta
Hansa Teutonica. Kuva: Mikko Saari

Uusista tulokkaista Hansa Teutonica oli kirkkaasti vuoden kovin peli. Se on hyvällä tavalla wanhan ajan europeli (eli vuorovaikutuksellinen, kestoltaan napakka, mutta syvällinen) ja täten meidän peliporukalle nappiosuma. Vahva veikkaukseni on, että peli nousee tänä vuonna aika korkealle myös vuosiäänestyksessä, sen verran kovaa suitsutusta se on viime aikana saanut osakseen.

Muut uutuudet ovat Nidavellir, jonka sokkohuutokauppa- ja settien keräys -häkkyrää pelaavat edelleen kaikki mielellään, sekä The Crew: Mission Deep Sea, joka kyllä tippuu jo ensi vuonna taas pois listalta. Tikkipelit kun ovat lähinnä minun fiksaationi, eikä muilla riitä niitä kohtaan yhtä paljon rakkautta.

Viimeinen ”uusi” peli on Escape: The Curse of the Temple, sillä sain sen takaisin kokoelmiini usean vuoden poissaolon jälkeen. Olen viime aikoina kokeillut useita uusia ja vanhempia reaaliaikaisia pelejä ja täytyy todeta, että vanhassa vara parempi – Escape on edelleen tämän kategorian kuningas.

Pelattujen pelien rintamalla on hiljaista, sillä elämä on sopivan kaoottista lapsiarkineen ja muuttoineen. Pari valonpilkahdustakin kuitenkin löytyy. Aloitimme puolison kanssa My Cityn pelaamisen kesän alussa ja se oli tarkoitus taputella kesän päätyttyä. Alkuun tahti olikin hyvä ja peli osoittautui juuri sellaiseksi kuin olin kuvitellut -– nopeasti etenevä, välillä aivonystyröitä vaativa, mutta kokonaisuutena hyvin miellyttävä kokemus. Sellaiseen ”kun lapset nukahtavat ja jaksat vain jonkun yhden helpon pelin” -tyyppiseen tilanteeseen rakennettu paketti.

Olin itsekin hieman yllättynyt, miten paljon pidin pelistä, sillä yksikseen pelattavat, kupongintäyttöpelien tapaiset pelit eivät ole sitä suurinta herkkuani. Kuitenkin yhdeksän pelin jälkeen tuli sattumusten kautta pidempi tauko, mikä on hallaa tällaisille useita kymmeniä eriä vaativille peleille. Nyt pelin pöytääminen tuntuu jotenkin vähän hankalalta, vaikka kokemus olisikin mainio.

Toinen mainitsemisen arvoinen on MicroMacro 2: Itse teossa. Tämä osoittautui erittäin hyväksi viihteeksi koko perheelle ja sitä ratkottiin osittain yksin, kaksin vaimon kera sekä myös vanhempien lasten kanssa. Ja vaikka 4-vuotias ei pelistä niinkään välittänyt, niin kuusivuotias oli jo elementissään. Aiheetkin ovat alkuperäistä kevyempiä, tässä kaupunginosassa ei hillu esimerkiksi psykopaatteja. Myös tehtävien eteen laitetut symbolit, jotka kertovat miten lapsiystävällinen tehtävä on, toimivat hyvin. Pienten lasten vanhempien kannattaakin valita ensimmäiseksi MicroMacro-peliksi Itse teossa (ja oikeastaan muidenkin, sillä sisarpeli on alkuperäistä joka osa-alueella vähän parempi).

MicroMacron katumaisemaa
MicroMacron katunäkymää. Kuva: Sampsa Ritvanen

Mikon pelailuja

Elokuun alun pelailuja väritti top 100 -listan tekeminen ja sen tuoma into pelata kaikkea vähän unohduksiin jäänyttä. Olin jo pistämässä Antiquityä myyntiin vähiin jääneen pelaamisen vuoksi, mutta tulimmepa nyt kuitenkin pelanneeksi. Sen verran hauskaa meillä oli, että Antiquity saa toistaiseksi jäädä hyllyyn ja sen sijaan yritämme pelata sitä uudestaan odottamatta kahta vuotta.

Antiquity on omintakeinen peli. Sen epämääräisen historiallisissa puitteissa pelaajat kehittävät kaupunkiaan ja riistävät ympäröivää maaseutua. Pelin edetessä maaseutu kaupunkien ympärillä saastuu kaupunkien vaikutuksesta ja tulee myös kulutetuksi: metsät hakataan tasaiseksi, aukea maa viljellään hedelmättömäksi, vuoret tyhjennetään malmeista ja järvet kalasta. Tällaista rajallisten luonnonvarojen kuvaamista harvoin näkee lautapeleissä. Nusfjordissa meri ei tyhjene kaloista, eivätkä Fields of Arlen pellot lakkaa tuottamasta. Toki monet pelit edustavat sen verran lyhyttä ajallista mittakaavaa, ettei luonnonvarojen ehtyminen ole relevanttia.

Antiquitykin joutuu tekemään myönnytyksiä pelattavuuden vuoksi. Pelimme päätyi tilanteeseen, jossa kummankin pelaajan vaikutusalue oli jokseenkin umpeen saastutettu ja itse pysyin pinnalla vain joka vuoro maastoa siivoavan alkemian laitoksen ansiosta. Hieman helppo ratkaisu, mutta tässä kohtaa täytyy myöntää, ettei julmempi peli olisi miellyttävä pelata. Ainakin kaksinpelissä pitäisi silloin olla laajempi pelilauta, jotta pelaajilla olisi enemmän luonnonvaroja riistettäväksi – mikä on sinänsä osuva huomio tämän päivän maailmassa, koska eipä meilläkään ole mitään lisämaapalloa, jolle laajentua.

Lähikuva Antiquityn saastekiekkojen peittämästä pelilaudasta
Laudan keskialue oli jo läpeensä saastunut, mutta keskellä oli sattumalta yksi metsä, joka ei ollut kummankaan pelaajan hallinta-alueella. Se sai yksin kukoistaa. Kuva: Mikko Saari

Toinen vanhempi ja yhtä lailla omaperäinen peli on Neuland. Tobias Stapelfeldtin ja Peter Eggertin suunnittelema peli ilmestyi Eggertspielen julkaisuna 2004, firman ensimmäisenä merkittävänä julkaisuna. Peli on karun näköinen, mutta on se mekaanisestikin karu. Vuonna 2008 ilmestyi Klemens Franzin kuvittama toinen painos, joka teki pelistä nätimmän. Vaikka pelistä vähän särmiä hiottiinkin, se jäi silti suurelle yleisölle liian kulmikkaaksi ja oudoksi, eikä ollut häävi menestys.

Minulta löytyy yhä alkuperäinen laitos. Se on viehättävä tapaus. Mekaanisesti peli on resurssien tuotantoa ja konvertointia. Siinä on pari omaa jippoa. Ensinnäkin mikään laudalla ei ole pelaajien omaa kuin väliaikaisesti. Jos minun nappulani on kaivoksessa, sieltä kaivettava malmi on hetkellisesti minun, mutta kun nappulani poistuu, kaivos on vapaa käytettäväksi. Mitään ei voi myöskään liiemmin varastoida. Nappulan voi jättää laatalle odottamaan seuraavaa vuoroa, mutta seuraavalla vuorolla se on käytettävä, muuten se lahoaa itsestään.

Kaiken konvertoimisen päämääränä on saada aikaiseksi tuotantoketjujen päässä olevia kehittyneimpiä tuotteita ja rakentaa laitoksia, jotka muuttavat näitä tuotteita voittopisteiksi. Tavallaan kuivaa kuin mikä, mutta kokonaisuutena kuitenkin kiehtovaa ja mielenkiintoista, sillä pelaajien on menestyäkseen palloteltava resursseja, pohdittava pelin rytmiä ja osattava tähdätä oikeisiin tavoitteisiin. Tavoilleni uskollisena epäonnistuin ja löysin taas itseni pelin lopussa heikosta asemasta, joka ei voinut johtaa kuin tappioon.

Lähikuva Neulandin pelilaudasta
Neulandin ykköspainos on omalla karulla tavallaan oikein elegantti. Kuva: Mikko Saari

Vuosiäänestyksen valintoja pääsen nyt miettimään 20. kertaa. Mahtaakohan minun lisäkseni olla monia, jotka ovat osallistuneet äänestykseen joka kerta? Luulisin, että en ole sentään ainoa. Omalla listallani on takuuvarmasti mukana ainakin Magic: The Gathering, sillä Arenassa päivittäisellä pelaamisella kertyneitä tunteja ei sovi ohittaa.

Ilmeisiä nostoja listalle ovat myös viimeisen vuoden kolme kuumaa uutuuspeliä: Ark Nova, Beyond the Sun ja Lost Ruins of Arnak. Näille kaikille on kertynyt parikymmentä pelikertaa. Ark Nova ja Arnak ovat edelleen erittäin käypää kamaa, joille ennustan ihan kelvollisia mahdollisuuksia vielä ensi vuonnakin, Beyond the Sunin tähti sen sijaan on ollut hieman laskussa. Mutta nyt katsellaan taakse, ei eteen, joten Beyond the Sun kuuluu nyt listalle. Ykkössuosikkini A Feast for Odin on nostettava kupongille; se on paitsi lempipelini, myös saanut oikein mukavasti pelikertoja vuoden aikana.

Tämä viisikko on se ilmeisin osa kuponkia, viimeistä kahta peliä täytyy sitten hieman puntaroida. Päädyin nostamaan listalle hieman yllättäen L.A.M.A.:n. Tämä Reiner Knizian superkevyt korttipeli on osoittautunut erittäin toimivaksi ja yli kaksikymmentä pelikertaa puhuvat puolestaan. Pöydälläni odottaa julkaisija Amigon 40-vuotista taivalta juhlistava L.A.M.A. Party Edition, jota ei olla vielä ehditty testata – sitä seuraavaksi sitten.

Viimeiselle paikalle on useampikin ehdokas. Toinen kepeä korttipeli Krass Kariert on sekin saanut mukavasti peliaikaa niin kotona kuin peliporukan kesken. Great Western Trailia on tullut pelattua lähes kymmenen kertaa, samoin Fields of Arlea. Kaikki nämä voisivat aivan hyvin ottaa viimeisen paikan listalta. Miksei Everdellkin. Päädyn kuitenkin antamaan kupongin viimeisen sijan vanhalle suosikille mahjongille, joka koki vuoden aikana todella ilahduttavan uuden nousun.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauk­sen jälkeen

Haluaisitko nähdä oman nimesi tällä listalla? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.

Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Lautapeliblogien päivi­tykset

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

3 vastausta aiheeseen “Lautapelioppaan uutiskatsaus 29.8.2022: Vuoden peli -finalistit”

Atlantis Rising -pelin kohdalla olisi voinut mainita että kyseessä on kakkosedikan arvostelu, ja mahdollisesti verrata alkuperäiseen.

Hei! Olet oikeassa, kakkosedikkahan se oli testissä. Ensimmäistä versiota en ole pelannut, joten vertailu ei onnistu :) Onko sulla kokemusta molemmista versioista?

>Onko sulla kokemusta molemmista versioista?

Vain ensimmäisestä, kerran 5-6p. Muistikuvissa kovin tuuripitoinen sekin eikä temaattisesti antoisa edes genreharrastajille. Siksi yllättävää että juuri tästä pelistä uusi editio. Kaipa co-op’eissa on edelleen niin vähän valinnanvaraa, että tällainenkin kannattaa kierrättää?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.