Kategoriat
Peliarvostelut

P’achakuna

Millaista on samota laaman kanssa Perun vuoristossa ja käydä kauppaa kankaiden väriaineista? Se selviää abstraktissa kaksinpelissä P’achakunassa.

P’achakuna on pohjimmiltaan nouda ja toimita -peli, jossa kuskataan väriaineita kylästä toiseen. Vahvin vertailukohta löytyy kuitenkin ihan jostain muualta kuin tämän genren edustajista, nimittäin klassisesta Muuttuvasta labyrintistä. Myös P’achakunassa pyöritellään reittipalasia ja muutosten kautta avautuu uusia kuljettavia reittejä kylien välillä. Jännää!

Suomalaisittain huomionarvoisinta on kuvittajan nimi. Johanna Tarkela debytoi pelin kuvittajana ja komea kuvitus onkin yksi pelin kantavia voimia. Kuvittajaan voit tutustua tarkemmin Lautapelioppaan tekemän haastattelun kautta.

P'achakunan kansi

Värien lumoissa

Tie voittoon on yksiselitteinen – kerätä nopeiten seitsemän eriväristä väriainetta. Tämä onnistuu käymällä seitsemässä kylässä, keräämällä niistä kylän väriä vastaava väriaine ja myymällä se sitten eteenpäin. Myydessä pelaaja saa palkaksi samaa väriä ja on taas vähän lähempänä voittoa.

Sen lisäksi, että kylistä saa väriä myytäväksi, niillä on myös tietyt värit, joita ne haluavat ostaa. Kysyntä vaihtuu aina kaupanteon jälkeen eli kun tietty väri on viety sopivaan kaupunkiin, sinne arvotaan jälleen uusi kysyntälaatta.

Ongelmana on, että pelaajaa kuvaava laamameeple jaksaa kantaa vain yhtä väriainepalasta kerrallaan. Näin ollen matkat on suunniteltava tarkkaan, sillä pelaajan on mietittävä, minne kylään väriaineensa vie, mutta myös, mitä väriä hän sitten saa tilalle ja minne se sitten viedään ja niin edelleen. Voittaja on yleensä se, joka ketjuttaa kuljetuksensa parhaiten.

Myös kylien kysyntä tulee ottaa huomioon. Kaupungit ostavat aina kahta väriä, mutta toisen kysyntä on toista suurempaa. Suuremmasta kysynnästä saa enemmän väripaloja omaan taskuun. Ylimääräisillä väripaloilla voi esimerkiksi tehdä lisäsiirtoja tai saada toisen, tai jopa kolmannen laaman kartalla liikkumaan.

Ensin myydään sininen väri kylään, sitten kysyntä vaihtuu ja uusi väripala taas laaman kyytiin. Kuva: Sampsa Ritvanen

Palaset pyörimään

Liikkuminen on pelin mielenkiintoisinta antia. Lauta koostuu heksoista, joissa on erimuotoisia vuoria. Toinen pelaajista liikkuu aina laattojen niittyjä pitkin, toinen vain vuoristoissa. Alkuun laamat eivät juuri liiku mihinkään törmäämättä vuoreen tai niittyyn, mutta koska jokainen vuoro aloitetaan yhden laatan pyörityksellä ja sitten liikutaan, alkavat omat pienet laamanpolut vähitellen muotoutumaan.

Jäynääkin voi tehdä, sillä toisen menoa voi hidastaa tarkoituksella liikuttamalla hänelle epäedukkaita laattoja. Myös väriaineita voi viedä kaupunkeihin, mihin toinen on matkalla ja käydä poistamassa sopiva kysyntälaatta. Tällä tavalla ei välttämättä edistä omaa peliä mitenkään, mutta toisen peli voi mutkistua huomattavasti. P’achakuna onkin hyvin vuorovaikutteinen peli, jos pelaajat sille päälle sattuvat.

P'achakunan komponentteja
Pelin komponentit ovat värikkäitä ja selkeitä. Kuva: Sampsa Ritvanen

Tuuria matkassa

Paperilla P’achakuna vaikuttaa aivoja sopivasti kuormittavalta kaksinpeliltä, mitä se osittain onkin. Totiseksi taisteluksi peli kuitenkin soveltuu huonosti ihan jo merkittävän tuurielementtinsä vuoksi. Vaikka peli on muuten kovin hallittua, uudet kysyntälaatat arvotaan aina oman vuoron lopuksi ja ne voivat tehdä pelistä oikukkaan. Voi käydä niin, että sinä myit värisi ilman voittoa, ja kysyntälaatan vaihtuessa sama kylä hamuaakin juuri sitä tuotetta, mitä vastapelaajalla on.

Tätä pahentaa myös pelin lumipalloefekti. Alussa pari hyvää värimyyntiä tehnyttä pelaajaa on vaikea saada enää kiinni. Voi olla, että voittaja on tiedossa jo ensimmäisen vartin sisällä, vaikka peliä on vielä jäljellä vajaa puoli tuntia.

En halua väheksyä pelin taitoelementtiä, sillä ensikertalainen ei todennäköisesti pärjää peliä enemmän pelannutta vastaan. Voi myös hyvin olla, että tuuri tasoittuu pelin aikana tarpeeksi ja liioittelen kysyntälaattojen arpomisen merkitystä, mutta epäreiluuden tunnetta se ei silti poista. Peli soveltuukin ehkä paremmin pariskuntien väliseksi illanviettopeliksi, jossa ei ole tarkoitus optimoida vuoroja liian tarkkaan, eikä pieni arvaamattomuus ole pahaksi.

Laamoja pelilaudalla
Useampi laama nopeuttaa värien kuskausta kummasti. Kuva: Sampsa Ritvanen

Vaisu kokemus

Ongelmana vain on, ettei myöskään itse pelin pihvi eli reittien rakentelu saanut minua syttymään. Idea on hieno, mutta reittipalat tuntuvat turhan jähmeiltä, eikä mitään suuria “ahaa”-elämyksiä synny. Pelin alkupuolella laamat liikkuvat vaivalloisen hitaasti ja loppupuolella reitit ovat niin valmiita, että toisen pelaajan estelyllä ei ole suurta merkitystä.

Ulkoasu pelissä on kyllä kohdillaan ja väripalaset ja laamameeplet ovat nekin ihan mainioita, vaikkakin turhan pieniä. Välillä ulkoasu on jopa mennyt käytettävyyden edelle. Esimerkiksi kysyntälaatat on pelissä tarkoitus asettaa pystyyn pelilaudassa oleviin koloihin. Laattoja on kuitenkin vaikea nähdä niiden ollessa pystyssä, eivätkä ne kunnolla edes pysy laudan koloissa. Hyvin nopeasti ryhdyimme latomaan laatat vaakatasoon laudan päälle.

Vaikka P’achakuna on nätti ja pelissä on myös omat hetkensä, minuun se ei tehnyt suurta vaikutusta. Enemmän kaksinpelejä pelaavalla P’achakuna voi kuitenkin olla kokeilun arvoinen tapaus. Erityisesti, jos tällaiset kevyemmät nouda ja toimita -pelit ovat lähellä sydäntä.

Kaksi laamaa kisaamassa kohti samaa kylää
Nyt on kova kilpailu siitä, kumpi pelaaja saa kaupattua värinsä ensin. Kuva: Sampsa Ritvanen

Faktat P’achakunasta

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Treecer (2021)

Mutkikkuus: Säännöt eivät ole kovin vaikeat, mutta noviisille myyntien ketjuttaminen ei avaudu ennen ensimmäistä peliä.

Onnen vaikutus: Kysyntälaatat tuovat peliin epävarmuutta. Muuten peli on hyvin deterministinen.

Vuorovaikutus: Toisen pelaajan peliä voi sabotoida melko reippaasti, jos sille päälle ryhtyy.

Teema: Laamat ja Perun vuoristomaisemat ovat kivaa katseltavaa, vaikka teema on sinällään pelissä toisarvoinen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ohjekirjassa on sivutolkulla faktaa sekä luonnollisista väriaineista sekä kamelieläimistä ja niiden eroista. Tämä on mukava, vaikkakin hieman turha lisä.

Uudelleenpelattavuus: Pelin aloitus on aina samanlainen (palat voi asetella kahdella eri tavalla), joten muutaman pelin jälkeen peli alkaa jonkun verran toistamaan itseään.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi kielitaitoa.

Pelaajamäärä: 2.

Pituus: 45 minuuttia.

P'achakunan  laamat ja väriainepalikat niiden selässä
Väriaineet pysyvät laamojen selässä tyydyttävästi, mutta kuution muotoisina ne pysyisivät paremmin. Kuva: Sampsa Ritvanen
close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.