Kategoriat
Peliarvostelut
Suosikki – yli 5 vuotta suosiossaSUOSIKKI

Quest for El Dorado

Quest for El Dorado on Reiner Knizian suunnittelema pakanrakennusta ja kilpajuoksua hienostuneesti yhdistelevä peli.

Quest for El Dorado yhdistää pelimekaniikoista pakanrakentamisen ja kilpajuoksun – molemmat hyvinkin tuttuja elementtejä, mutta harvoin näitä näkee niputettuna samaan peliin. Pelin suunnittelusta vastaa Reiner Knizia.

Peli ilmestyi alunperin Ravensburgerin julkaisemana vuonna 2017. Kesällä 2020 pelistä ilmestyi uusi Vincent Dutrait’n kuvittama laitos monelta eri julkaisijalta useilla eri kielillä, mukaanlukien Lautapelit.fi:n pohjoismainen julkaisu. Tämä suomalainen laitos voitti Vuoden strategiapelin palkinnon vuonna 2021.

Quest for El Doradon kansi

Modulaarisuus takaa vaihtelun

Ravensburgerin laitoksen kansikuva

Ennen pelin alkua rakennetaan pelilauta 6–8 isosta kaksipuolisesta heksalaudasta – kaikkiaan näitä pelilaudan rakentamiseen käytettäviä lautoja on kymmenkunta. Erillisessä esivalmisteluläpyskässä on mallina eri muutamia karttavaihtoehtoja kolmi­portaisella vaikeusasteikolla, mutta mikään ei estä rakentamasta pelilautaa omasta päästä. Vaihteleva lauta takaa sen, että pelikerroista tulee keskenään erilaisia.

Yksittäiset heksalaudat pilkkoutuvat pienempiin ruutuihin, joissa on kuvattu sekä värein että symbolein, minkälaisesta maastosta on kyse ja siis minkälaisella kortilla kyseiseen ruutuun pääsee. Suurin osa ruuduista on vihreää viidakkoa, keltaisia alku­asukas­kyliä ja sinisiä vesiruutuja, mutta lisäksi mukana on harmaita ja punaisia ruutuja, joihin pääsee millä tahansa korteilla, mutta punaisten ruutujen osalta pelatut kortit menettää pysyvästi. Lisäksi on vuori­ruutuja, joihin ei ole koskaan asiaa eli ne ovat pysyviä esteitä.

Kukin pelaaja saa samat kahdeksan aloituskorttia, jotka sekoitetaan ja käteen nostetaan neljä korttia. Loppupakalle löytyy paikka pelaaja­kohtaiselta laudalta, jossa on myös oma paikkansa käytetyille korteille sekä lyhyelle vuorotiivistelmälle. Pelaajien tutkimus­retkikunta­nappuloille löytyy aloitusheksalta paikat vuorojärjestys huomioiden. Kun vielä pelilaudan sivuun levitetään 18 kolmen kortin pakkaa, joista kuusi on kerrallaan ostettavissa, on pelivalmistelut tehty.

Palasista koostuva pelilauta
Pelattava reitti rakennetaan maastolaatoista. Tämä tuo peleihin vaihtelua, vaikka osa reiteistä vaatii runsaasti pöytätilaa. Kuva: Sampsa Ritvanen

Pakan säätämistä

Pelivuoro koostuu käsikorttien pelaamisesta. Kortteja voi käyttää joko laudalla liikkumiseen tai uuden kortin ostoon, mutta samaa korttia ei kerralla näihin molempiin. Kaikkia neljää korttia ei ole pakko käyttää vaan osan voi jemmata seuraavaa kierrosta varten tai turhat kortit nakata suoraan poistopakkaan. Vuoron päätteeksi käsi täydennetään aina neljään korttiin, joten jos tuli jotakin jemmanneeksi, niin uusia kortteja saa sitten vähemmän.

Liikkumisen säännöt eivät yllätä. Pelattu kortti kertoo minkälaiseen ruutuun voi liikkua. Kortin numero taas kuinka monesta vastaan­tulevasta symbolista selviää. Pelilaudan ruutuihin on merkitty symbolein kuinka monta liikkumispistettä ruutuun pääseminen vaatii – määrä vaihtelee yhdestä neljään. Oleellista on, että yksittäiseen ruutuun pitää päästä yhdellä kortilla. Siten esimerkiksi kakkosen viidakkoruutuun pääseminen vaatii vähintään kakkosen viidakkoveitsi-miehen – millaista ei esimerkiksi pelaajien aloituskädestä löydy lainkaan, hankalammista 3–4 symbolin ruuduista nyt puhumattakaan.

Koska pelaajien aloituspakka koostuu pelkästään ykkösen viidakko-, mela- ja rahakorteista, on katse käännettävä korttimarkkinoille, sillä parempia liikkumiskortteja tarvitsee, vaikka kuinka katsoisi kartasta helpoimmat ja pidemmät kiertotiet. Lisäksi omassa reitti­suunnit­telussa on huomioitava myös muut retkikunnat, sillä pelaajan varaa­maan ruutuun – saati sen läpi – ei pääse, vaan varatut ruudut pitää kiertää.

Pelaajien nappuloita pelilaudalla ja korttikäsi
Keltaisella pelaajalla on monta vaihtoehtoa – hän voi kulkea viidakon läpi, meloa veden halki tai hakea luolalaatan. Kuva: Sampsa Ritvanen

Tahallista ja tahatonta estelyä

Quest for El Doradossa pelaajien välinen blokkailu on merkittävässä roolissa, vaikka se toki osin tahatontakin on, kun ei vastapelaajan seuraavia käsikortteja tiedä. Pelilaudan suunnittelussa tämä blokkaaminen on toki otettu huomion eli yksikään pelaaja ei voi kokonaan kulkureittiä sulkea vaan vähintäänkin pystyy valitsemaan toisen reitin, jos ei ihan vierestä pystyisikään puikahtamaan.

Korttimarkkinoilta saa vuorossa ostaa yhden kortin. Keltaiset rahakortit antavat ostosten tekemiseen kortin arvon mukaisen rahamäärän, kaikki muut kortit lasketaan puolikkaina rahoina. Ostettu kortti samoin kuin ostokseen käytetyt kortit menevät pelaajan käytettyjen korttien pinoon, josta kortit tulevat käyttöön siinä vaiheessa kun pelaajan nostopakka loppuu, jolloin käytettyjen korttien pino sekoitetaan uudeksi pakaksi.

Korttien ostamiseen kulminoituu iso osa peliä: minkälaiseksi oman pakkansa haluaa muovata, minkälaisia kortteja kartasta selviytymiseen tarvitsen? Quest for El Doradossa, samoin kuin kovin monissa muissakin pakanrakennuspeleissä, kompastuskiveksi helposti muodostaa oman pakan tuntuva kasvaminen. Aina ei siis kannata rynnätä kortti­markkinoille, vaikka kädessä ylimääräisiä kortteja olisikin, jos loppu­tuloksena pakkaan tulee kortti, jolle ei keksi aidosti järkevää käyttöä.

Quest for El Doradon korttimarkkinat
Torilaudalla on kuusi ostettavaa korttipakkaa. Muut pakat odottavat vuoroaan laudan yläpuolella. Kuva: Sampsa Ritvanen

Kilvan El Doradoon

Kun liikkuminen ja ostokset on hoidettu ja mahdolliset turhat kortit nakattu käytettyjen korttien pinoon, täydennetään käsikorttien määrä neljään ja pelivuoro siirtyy seuraavalle. Tällä, hyvin kompaktilla ja nopealla vuorosyklillä jatketaan askel askelelta kohti reitin viimeistä tavoitelaattaa, El Doradoa.

Kilpajuoksu on pääsääntöisesti varsin tasaista ja pelisuunnittelussa tähän on vielä erityisesti kiinnitetty huomiota: isojen heksalautojen väleihin arvotaan pelin aluksi kapeat liuskat, joiden läpiraivaaminen maksaa ensimmäiselle pelaajalle ekstraa. Vaivanpalkaksi pelaaja sentään saa tämän liuskan itselleen ja aikanaan, jos peli päättyy tasa­tilantee­seen, ratkaistaan voittaja sen pelaajan eduksi jolla näitä liuskoja on hallussaan enemmän.

Quest for El Doradohan päättyy tietenkin sen kierroksen päätteeksi, kun yksi tai useampi pelaaja saavuttaa tämän viimeisen laatan eli löytää El Doradon. Tässä kohtaa pelikello näyttää ensimmäisillä kerroilla peli­laatikon mainitseman 45 minuuttia, mutta lisäpeluulla puoli tuntiakin on täysin saavutettavissa. Napakka perhepeli siis on kyseessä.

Sinisen, valkoisen ja keltaisen pelaajan nappulat laudalla
Sininen pelaaja pääsi maaliin. Jos muut pääsevät samalla vuorolla maaliin, eniten esteitä kerännyt voittaa. Kuva: Sampsa Ritvanen

Kevyttä pakarakennusta koko perheelle

Quest for El Dorado on osoittautunut viihdyttäväksi peliksi, joka sopii pelattavaksi hyvin vaihtelevalla sakilla. Vaikka syvällisestä pelistä ei kyse olekaan (siitä Spiel des Jahres -ehdokkuuskin jo kertoo), niin tiukasti peliharrastajan silmin katsottuna jotain lisäniksiä olisi vielä voinut olla. Toki samaan hengenvetoon on kyllä myönnettävä, että suunnittelupuolella on niitä oivaltaviakin ideoita mukana.

Tästä esimerkkeinä pelilaudan muodostavat heksalaatat, joissa on vaihtelua: on “peruslautoja”, joissa liikkuminen on hinnaltaan saman­arvoista, mutta mukana on myös selkeitä reittivalinnan sisältäviä lautoja, joissa on mahdollista valita kalliimpi lyhyt oikorata tai pidempi, mutta samalla helpompi kiertotie.

Pelisuunnittelun oivallus on myös rajatut korttimarkkinat, jossa kerrallaan on tarjolla kuutta eri sorttimenttia ostettavana. Kun yksi näistä (kolmen kortin) pakoista myydään loppuun saa seuraava uuden kortin ostaja valita, mikä pakka tulee tarjolle. Tämä on hieno strateginen lisäelementti.

Pisteenä i:n päällä mukaan voi halutessaan ottaa luolat. Tällöin pelilaudan tiettyihin heksoihin pinotaan läjä laattoja, joista päällimmäisen saa kun kyseisen ruudun viereen pääsee. Nämä luolalaatat antavat kertakäyttöisen lisäedun joko samantien tai myöhemmin käytettäväksi.

Läjä Quest for El Doradon luolamerkkejä
Luolamerkit tarjoavat kertakäyttöisiä etuja. Kuva: Sampsa Ritvanen

Korttituuri Quest for El Doradossa on vahvasti läsnä, sillä käsikortteja on vain se neljä kerrallaan käytössä. Samalla kuitenkin on muistettava, että siihen osuuteen pelin pakanrakennuselementti antaa sentään mahdollisuuden vaikuttaa. Jos kätensä rakentaa siten, että siellä on tasan yksi hyvä meloja ja pakan koko on kasvanut 15 korttiin, niin on helppo laskea mikä on todennäköisyys, että se vesimies on käytettävissä silloin, kun sitä tarvitsee.

Tämä pakan rakentaminen ja toisaalta sen koon rajaaminen on Quest for El Doradon kohdalla muutenkin miellyttävä pieni haaste, jossa päätösvalta ja valinnat jäävät pelaajan harteille. Etenkin pakan rajaamisen osalta vaihtoehtoina on pelilaudan hivenen syrjemmässä olevat “heitä kortteja pois”-ruudut että korttimarkkinoilta ostettavat “poista kortteja”-toimintokortit. Onpa joukossa myös kertakäyttöisiä kortteja, jotka eivät siten oman pakan kokoa jää kasvattamaan (vaikka välillä haluaisikin – sen verran hyviä lappuja niissä on). Pärjätä voi siis niin isolla kuin hyvin kapeillakin pakoilla – se on tullut jo nähtyä.

Keltainen pelaaja lähestyy estettä pelilaudalla
Nopeinta pelaajaa hidastavat esteet. Keltaisen pelaajan on veden ylitettyään pelattava kaksi viidakkoveistä ennen kuin hän voi edetä viidakkoon. Kuva: Sampsa Ritvanen

Kelpo peli

Kaikkinensa Quest for El Dorado on hyvä peli. Olen lämmennyt sille sitä enemmän mitä enemmän sitä on pelattu. Laajemmin katsottuna Quest for El Doradon vahvuus on tuttujen pelillisten elementtien yllättävä yhdistelmä ja pelin helppo lähestyttävyys. Peli onkin mitä oivallisin ensipeli pakanrakennusmekaniikan esittelyyn.

Quest for El Doradoon on tullut pari lisäosaa. The Quest for El Dorado: Heroes & Hexes sisältää kolme uutta pelilautaa, joilla on uusi elementti: kiroukset. Kiroukset haittaavat pelaajia. Vastineeksi liikkuminen pahaan ruutuun on ilmaista. The Golden Temples -lisäosaa voi pelata itsenäisenä pelinä tai yhdistettynä alkuperäiseen peliin. Siinä pelaajat ovat päässeet perille El Doradoon ja tutkivat nyt sen sisältöä.

Ravensburgerin Quest for El Doradon lisäosat eivät ole yhteen­sopivia Lautapelit.fi:n julkaiseman pelin kanssa (eri versioiden taustasta on BoardGameGeek Newsissä erittäin kiinnostava artikkeli). Heroes & Hexes on kuitenkin ilmestynyt myös Lautapelit.fi:n julkaisemana. The Golden Temples on toistaiseksi saatavilla vain Ravensburgerin julkaisemana.

Punaisen pelaajan nappula kolikkoruutujen ympäröimänä
Punainen pelaaja jäi jumiin, kun kädessä ei ole yhtään kolikkokorttia. Kuva: Sampsa Ritvanen

Faktat Quest for El Doradosta

Suunnittelija:

Julkaisija: Ravensburger (2017), Lautapelit.fi (2020)

Mutkikkuus: Peli on Spiel des Jahres -tasoa, eli perhepeliksi tarkoitettu. Sellaisena se myös toimii, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Onnen vaikutus: Tuuria on toki mukana, mutta oman korttipakan sisältöön voi vaikuttaa ja sitä kautta loiventaa tuurin merkitystä.

Vuorovaikutus: Pelaajat kisaavat kohti samaa maalia. Mukana on blokkailua, se tosin on osittain sattumanvaraista, eikä varsinaiselle ilkeydelle ole juuri sijaa.

Teema: Kilpajuoksuteema toimii hienosti, mutta aika abstraktihan peli on.

Uudelleenpelattavuus: Muuttuva pelilauta ja pakanrakennus varmistavat, että pelit eivät toistu samanlaisina.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, kevyellä suomennoksella tai apulapulla pärjää mukavasti.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 45 minuuttia, kokemuksen myötä nopeamminkin.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

10 vastausta aiheeseen “Quest for El Dorado”

Olemmeko tulkinneet toimintokorttien symbolit oikein? Kun pelaat toimintokorteista tutkija-kortin pöytään, niin tätä korttia ei heitetä pois käytön jälkeen. Jos sen sijaan pelaat pöytään matkapäiväkirja-kortin, niin tämä kortti heitetään pois käytön jälkeen. Ohjeissa ei näistä kahdesta kortista ole samaa mainintaa, kuten kenttäradio- ja kompassi-korteista, joista muistutetaan ohjeissa, että ne tulee heittää pois käytön jälkeen.

Oikein on tulkittu, matkapäiväkirjassa on sama kertakäyttöisen kortin merkki kuin kenttäradiossa ja kompassissa, joten sekin tuhotaan käytön jälkeen.

Miten olette tulkinneet esteet? Mitä ylipäänsä tarkoittaa ”Esteet estävät liikkumisen”?

Jos estettä ei pureta, niin liikutaanko silloin esteeseen? Kaksinpelissä tämä voi aiheuttaa tilanteen, jossa edellä oleva pelaaja pääsee toisella pelaajalla karkuun, ja jäljessä oleva pelaaja jää jumiin esteen taakse, kun samaan heksaan (esteeseen) ei pääse siirtymään.

Linjamentti, se tarkoittaa ihan sitä mitä siinä sanotaan: esteet estävät liikkumisen. Esteen läpi ei siis pääse kulkemaan. Jos estettä ei pureta, esteestä ei pääse menemään, sen taakse jää jumiin. Ei siis voi käydä niin, että joku menee esteen ohi ja toinen jää jumiin. Este ei ole ruutu, johon liikutaan, vaan este, joka pitää purkaa ennen kuin sen ohi pääsee menemään.

Kiitos paljon! Säännöt ovat kyllä hieman monitulkintaiset: ”Ensimmäinen esteen viereen saapuva pelaaja voi purkaa esteen”. Ajattelin, että _voi_ tarkoittaa vapaaehtoisuutta ja että jos 1. pelaaja ei sitä pura, niin sitten se jää siihen paikoilleen. Nyt kun luin englanninkielisiä ohjeita, niin huomasin, että siellä on selkeämmin sanottu (must overcome).

En myöskään ihan ymmärrä, mihin viittaa ”Muilta osin esteet toimivat samoin kuin heksat”. Itseleeni syntyi mielikuva, että se on kuin ruutu, johon voi siirtyä.

Hei, kysyisin sellaista, että kun pysähtyy luolalaatan viereen ja saa avata laatan, niin saako samalla vuorolla vielä laatan avaamisen jälkeen jatkaa korteilla liikkumista eteenpäin?. Säännöissä lukee että ”jos pelinappulasi pysähtyy luolan viereen kortin pelaamisen jälkeen, voit tutkia luolaa ja ”luolaa ei saa tutkia ohittamalla, vaan nappulan pitää pysähtyä”. Tarkoittaako tämä siis, että tällöin vuoro myös automaattisesti päättyy?

Iris, ei tarvitse vuoron loppua siihen. Riittää, että nappula pysähtyy hetkeksi. Voit siis liikkua luolan viereen, tutkia sen, ja jatkaa sitten liikkumista toisella kortilla.

Sääntö tarkoittaa tilannetta, jossa pelaat vaikka kahden askeleen liikkumisen, jolla kävelet luolan vierestä ja jatkat sitten matkaa luolan ohi samalla liikkeellä. Silloin et saa tutkia luolaa.

Hei! Pieni epäselvyys toimintokorttien osalta. Jos ostan toimintokortin (kompassi, tutkija, matkapäiväkirja tai alkuasukas) voinko pelata sen samalla pelivuorolla vai pitääkö se kierrättää poistopinon kautta?
Entä jos ostan kartoittajan, niin voinko liikkua niillä kahdella nostetulla kortilla samalla pelivuorolla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.