Kategoriat
Peliarvostelut

Cogbug

Virolaista käsityötä oleva Cogbug on kilpajuoksu pelilaudan poikki. Reitti rakennetaan hammasrattaista, joita siirrellään ja pyöritellään pelin aikana. Kuka saa rakennettua reitit nopeimmin?

Hammasrattaissa on jotain kiehtovaa, kun ne linkittyvät toisiinsa ja muodostavat järjestelmiä, joissa pyörivät rattaat pyörittävät muita rattaita.

Lautapeleissä hammasrattaita harvemmin näkee. Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti Tzolk’inin pyörivät työläisradat. Gunter Baarsin lastenpeli Kummitusjuna lienee kuitenkin lähempänä Cogbugia: siinä pelilaudalle lisätään hammasrattaita, tarkoituksena saada kummitukset pyörimään.

Kummitusjuna on Vuoden lastenpeli -voitostaan huolimatta aikuisen näkökulmasta täysin turhanpäiväinen viritys. Siksi Tarvo Metspalun suunnittelema Cogbug herätti mielenkiinnon: sama hammasratasidea, mutta tällä kertaa mukana olisi ihan oikea pelikin.

Cogbugin kansi
Cogbug on viroksi Keerdvärk. Kuva: Mikko Saari

Puiset rattaat

Cogbug on esineenä kiinnostava. Peli on puinen salkku, joka aukeaa pelilaudaksi. Laudalla on puutappeja, joihin voi asetella puisia laserleikattuja hammasrattaita, jotka yhdistyvät toisiinsa ja pyörittävät toisiaan.

Tavoite on yksinkertainen: omat pelinappulat pitää saada kuljetettua pelilaudan poikki. Hammasrattaissa menee värillisiä viivoja ja vain omaa väriä pitkin saa kulkea. Rattaista pitäisi siis saada rakennettua oman värin polku pelaamalla rattaita laudalle ja pyörittelemällä niitä.

Omalla vuorolla saa tehdä kolme eri asiaa: saa pelata hammasrattaan laudalle, pyöräyttää yhtä ratasta (ja kaikkea siinä kiinni olevaa) ja liikuttaa yhtä nappulaa niin pitkälle kuin se oman värin polkuja pitkin pääsee. Toiminnot saa tehdä haluamassaan järjestyksessä.

Laudalle pelattava ratas voi tulla joko sattumanvaraisesti pussista tai ottamalla laudalta aikaisemmin pelattu ratas ja siirtämällä se toiseen paikkaan (tai samaan paikkaan eri asennossa).

Lähikuva Cogbugin hammasrattaista
Punaisen pelaajan rakentamaa reittiä hammasrattaalta toiselle. Kuva: Mikko Saari

Kaoottista rallia

Cogbug on vähän ristiriitainen tapaus. Toisaalta se tuntuu shakkimaiselta päättelypeliltä, jossa siirrot ovat laskettavissa eteenpäin, mutta toisaalta se on vähän sattumanvarainen – rattaat nostetaan pussista sokkona – ja varsin kaoottinen.

Kaksinpelissä pelilauta ei ehdi onneksi kovin paljon muuttua vuorojen välillä, mutta nelinpelissä tilanne voi elää, kun rattaat vaihtavat paikkaa ja niitä pyöritellään. En ole sosiaalisen eristyksen vuoksi päässyt peliä kokeilemaan muuten kuin kaksinpelinä, mutta en suoraan sanottuna tiedä, haluanko edes – ajatus ei varsinaisesti houkuttele, sen verran kaoottiselta nelinpeli vaikuttaa.

Etenkin kaksinpelissä on mahdollisuuksia turhauttavaan blokkailukierteeseen siinä määrin, että pelin FAQ:ssa otetaan asiaan kantaa. Periaatteessa pelaajat voivat jumittua siirtelemään samaa ratasta edestakaisin, kun toinen yrittää tehdä siirron ja toinen kumoaa sen. Aivan täysin edellisen pelaajan siirtoa ei onneksi ole mahdollista kumota, koska laudalle kerran asetettua ratasta ei voi enää poistaa pelistä, mutta pikkuisen pelissä on turhauttavia blokkailun ja virheiden välttelyn piirteitä.

En yleisesti pidä peleistä, jotka tuntuvat siltä että ensimmäiseksi virheen tehnyt häviää – haluaisin mieluummin voittaa omalla osaamisellani kuin ratsastamalla vastapuolen virheillä – ja Cogbugissa on vähän tällaista tuntua.

Sääntökirja on yksi pienellä präntätty arkki, joka selittää varsin hyvin pelin säännöt. Joitain yksityiskohtia olisi voinut selostaa tarkemminkin, mutta kyllä peliä näillä säännöillä pelaa. Sääntöihin on myös tarjolla runsaasti variaatioita ja suunnittelija kannustaa omien sääntöjen kehittelyyn.

Isokin määrä hammasrattaita pyörii sujuvasti. Video: Mikko Saari

Edullista käsityötä

Peli on virolaista käsityötä ja kautta linjan varsin siististi tehty. Hammasrattaat asettuvat siististi paikoilleen ja isompikin ratasjärjestelmä pyörii sujuvasti. Laatikoksi taittuva pelilauta on näppärä, eikä toisaalta haittaa pelaamista. Rattaiden mahduttaminen laatikon sisälle vaatii kuitenkin vähän sommittelua.

Jos pitää vaikuttavan näköisistä peleistä, jotka houkuttelevat hypistelemään ja tutustumaan, Cogbug on oiva valinta. Se erottuu joukosta varmasti. Säännöt ovat suoraviivaiset ja helpot opettaa, joten kun pelin jättää esille, se herättää varmasti mielenkiintoa ja pelaaminenkin sujuu vaivattomasti.

Cogbugia voi ostaa ainoastaan suoraan valmistajalta. Tämä suoramyynti mahdollistaa hyvin kohtuullisen hinnan: peli maksaa vain 49 € ja se kulkee Virosta SmartPOST-pakettina Suomeen vain muutamalla eurolla.

Varoituksen sanana mainittakoon, että peliä kannattaa ainakin ensimmäiset kuukaudet säilyttää erillään muista peleistä, puu on käsitelty pellavansiemenöljyllä, joka tuoreeltaan jättää rasvatahroja.

Lähikuva rattaista ja nappuloista
Vihreä pelaaja hyökkää kolmella nappulla kohti punaista päätyä. Kuva: Mikko Saari

Faktat Cogbugista

Suunnittelijat:

Julkaisija: Edulab (2020)

Mutkikkuus: Pelin tavoite on suoraviivainen ja säännöt ovat sen verran yksinkertaiset, että ne opiskelee sääntölappusesta nopeasti ja opettaa helposti. Voit asettaa, kääntää ja siirtää, siinäpä se.

Onnen vaikutus: Laatat nostetaan pussista sattumanvaraisesti ja jos nostaa tyhjänpäiväisiä laattoja samalla kun vastapuoli nostaa vain omaa väriään, pärjääminen käy hankalammaksi – mutta toisaalta, laudalle jo pelatut laatat ovat myös vapaata riistaa ja kierrätettävissä.

Vuorovaikutus: Peliä voi pelata rakennellen omia polkujaan rauhassa tai tiukemmin blokkaillen, mutta laudalle tulee kyllä jossain vaiheessa vähän ahdasta. Kannattaa varmistaa, että pelaajilla on sama käsitys siitä, millaisella intensiteetillä halutaan pelata.

Teema: Peli on täysin abstrakti, vaikka ohjeissa vähän johonkin vakoiluteeman suuntaan viitataankin. Tämän pelin aiheena ovat hammasrattaat ja sillä hyvä, ja hyvä aihe se onkin.

Uudelleenpelattavuus: Suunnittelija kehuu, että sääntöjä voi muutella, jotta saa vaihtelua. Enpä tiedä. Veikkaan, että Cogbug on parhaimmillaan uusien ihmettelijöiden houkuttimena, ensivaikutelman luomisessa Cogbug nimittäin loistaa.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4. Olen pelannut vain kaksinpeliä.

Kesto: 30–100 minuuttia, kaksinpelejä ainakin pelaa helposti alle puoleen tuntiin. Kestoa voi säätää sillä, kuinka monta nappulaa pelaajien on saatava siirrettyä laudan poikki. Nelinpelissä kolmella nappulalla ja ahkeralla blokkailulla pelin saa varmasti venymään pitkäksi.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.