Kategoriat
Peliarvostelut

Red Rising

Pierce Brownin kirjoihin perustuva Red Rising nojaa Fantasy Realms -pelin pelimekaniikkaan ja tarjoaa korttisettien keräilyä scifidystopian puitteissa.

Red Rising on Stonemaier Gamesin uusin julkaisu vuodelta 2021. Peli perustuu Pierce Brownin samannimiseen vielä suomentamattomaan kirjasarjaan, jossa tulevaisuuden dystooppisessa maailmassa yhteiskunta on jakautunut 14 kastiin.

Pelissä ihmisiä kuvaavat kortit ja erilaisia kasteja kuvaavat korttien värit. Tavoitteena on nostaa oman klaanin vaikutusvaltaa hankkimalla mahdollisimman hyödyllisiä seuraajia ja esimerkiksi kehittämällä laivastoa.

Red Risingin kansi

Tyylikäs teos

Red Rising on yksi Jamey Stegmaierin lempikirjasarjoista ja omien sanojensa mukaan Stegmaier on jo pitkään halunnut tehdä kirjoista pelin. Meidän peliporukasta kukaan ei ole kyseistä kirjasarjaa lukenut, joten on vaikea sanoa, kuinka hyvin teema on toteutettu. Pelissä ei kuitenkaan tunnu olevan mitään kovin temaattista paikkoja ja henkilöitä lukuun ottamatta. Fantasy Realms -peli on toiminut innoittajana Red Risingin mekaniikoille, korttien asettaminen ja ottaminen rivistä toimii molemmissa peleissä samalla tavalla.

Red Risingin metallinen hallitsijamerkki
Metallinen hallitsijamerkki. Red Rising ilahduttaa erityisesti visuaalisuudellaan, sillä pelin komponentit ja kortit ovat hienosti tehtyjä ja laadukkaita. Kuva: Lautapeliartistit

Pelin laatikko on erityisen tyylikäs ja mielenkiintoisen näköinen, mikä saa teemaa tuntemattakin kiinnostumaan pelistä. Komponentit ovat myös Stonemaier Gamesille tuttuun tapaan erittäin hyvälaatuiset ja kestävän oloiset.

Meillä oli testissä Collector’s Edition, jossa erona tavalliseen versioon ovat metalliset pelaajien kuutiot, osan korttien kultainen kiiltokoristelu sekä korteille löytyvät erilliset korttitelineet. Collector’s Editionin pelaajien omat kuutiot ovat kuitenkin väreiltään liian samankaltaiset ja korttitelineet liian matalia, jonka takia kortit eivät pysy niissä pystyssä. Tavallinen versio pelistä on siis nähdäksemme vähintään yhtä hyvä. Peli on kuitenkin visuaalisesti mielestämme erittäin hieno ja etenkin korttien grafiikka on tyylikäs. 

Pelaajan oma pelilauta
Kortteja voi sijoittaa omasta pakasta laudan neljään eri paikkaan, joista myös voi nostaa lisää kortteja käteensä. Kuvassa näkyvät myös pelin päättymiseen liittyvät kriteerit eli laivaston suuruus, vaikutusvallan määrä sekä punaisten merkkien muodostama heliumvarasto laudan keskellä. Kuva: Lautapeliartistit

Testasimme peliä monilla eri pelaajamäärillä, mutta aivan täyttä kuutta pelaajaa ei saatu kasaan. Täyden kuuden pelaajan kokemusta emme siis saaneet, mutta peli oli kuitenkin jo viidellä hengellä merkittävästi huonompi kuin pienemmillä pelaajamäärillä, joten emme usko, että peliä kannattaa kuudella pelaajalla edes pelata. Meistä parhaimmillaan peli oli kolmella tai neljällä pelaajalla ja myös yksin pelatessa peli on ihan ok.

Kahdestaan peli oli ehkä hieman tylsempi, koska pöytään ei uusia kortteja tullut ihan tarpeeksi tiuhaan ja siten peli helposti junnasi paikallaan. Viidellä pelaajalla peli taas venyi ja hyvät kortit katosivat pöydästä aina ennen omaa vuoroa ja siten oman vuoron suunnittelu oli käytännössä hyödytöntä.  

Yleiskuva Red Risingistä
Red Rising on kätevästi pieneen tilaan mahtuva korttipeli, joka sopii hyvin kevyempien lautapelien ystäville. Kuva: Lautapeliartistit

Käden rakennusta ja bonusten keräilyä 

Mars- ja Apollo-klaanien kortit
Jokainen pelaaja saa pelin alussa itselleen klaanin, jota edustaa. Eri klaaneilla on erilaisia kykyjä, esimeriksi Mars antaa Helium-resurssin aina kun pelaaja saa hallitsijamerkin itselleen pelissä. Sen sijaan Apollo-klaania edustava pelaaja muun muassa aloittaa pelin ja saa vielä yhden vuoron, jos joku muu pelaaja lopettaa pelin. Kuva: Lautapeliartistit

Pelin alussa kaikilla on kädessä viisi korttia ja oman klaanin laatta. Peliä pelataan kunnes pelin lopetus on käynnistetty ja kaikki pelaajat ovat saaneet saman verran vuoroja. Klaanien kyvyt ovat melko yksinkertaiset, mutta kuitenkin eroavat toisistaan tarpeeksi. Esimerkiksi Mars antaa pelaajalleen kyvyn saada heliumia aina kun pelaaja saa hallitsijamerkin ja Apollo antaa pelaajalla aina pelin ensimmäisen ja viimeisen vuoron.

Pelimekaniikat ovat hyvin yksinkertaiset. Voit vuorollasi tehdä kaksi toimintoa: johtaa tai tutkiskella. Johtamistoiminto tehdään huomattavasti paljon useammin kuin tutkiskelu. Johtamisessa ensin sijoitetaan kortti kädestä johonkin laudan neljästä paikasta ja tehdään kortissa oleva sijoitustoiminto (mikäli mahdollista). Tämän jälkeen pelaaja ottaa päällimmäisen kortin jostain toisesta paikasta tai nostopakasta ja saa tähän paikkaan liittyvän bonuksen (nostopakan tapauksessa heitetään bonuksesta noppaa).

Tutkiskelutoiminnossa puolestaan otetaan suoraan nostopakan päällimmäinen kortti ja asetetaan se johonkin neljästä paikasta ja otetaan sen paikan bonus.

Erona näillä toiminnoilla on siis se, että johtamistoiminnolla saa vaihdettua omia käsikortteja laudan muihin kortteihin ja tutkiskelutoiminnolla käsikortit pysyvät ennallaan. Meidän peleissä tutkiskelua tehtiin käytännössä ainoastaan silloin kun peli oli loppumaisillaan ja pelaaja oli lähes varma, ettei omia käsikortteja enää pysty parantamaan.

Lähikuvassa 4D Painter -kortti
Jokainen kortti edustaa sekä väriä eli kastia sekä kyseiseen kastiin kuuluvaa jäsentä. Kortin voi vuorollaan pelata pöytään johtamistoimintona, jolloin tapahtuu nuolisymbolin osoittama erillinen sijoitusseuraus (jos mahdollista). Vaihtoehtoisesti kortin voi jättää omaan pakkaan, jolloin kortista saa pelin loputtua vasemman yläkulman verran varmoja pisteitä sekä vasemman alakulman verran lisäpisteitä, jos lisäpiste-ehto toteutuu. Esimerkiksi 4D Painter –kortista saa pelin loputtua yhteensä 40 pistettä, jos pelaajan kaikki pakan kortit ovat erivärisiä. Kuva: Lautapeliartistit

Usein peli alkaa tilanteesta, jossa ei oikein tiedä mitä tehdä, koska haluaa eroon kaikista tai lähes kaikista korteista. Useimmissa peleissä alkuperäinen tavoite muuttuukin matkan varrella, koska pöytään ei vain tule sellaisia kortteja, joita sopivien korttiyhdistelmien rakentaminen vaatisi. Omalla vuorolla on todella usein turhauttavaa valita minkä kortin pöydästä haluaa, koska usein on vastassa tilanne, jossa pöydässä ei vain ole mitenkään hyödyllisiä kortteja, ja joudut joko ottamaan kortin sokkona nostopakasta tai valitsemaan kortin, josta ei ole juuri mitään hyötyä. Tämä oli juuri meille pelin suurin heikkous, että kortteja ei vain yksinkertaisesti tullut peliin pelaajien nähtäväksi tarpeeksi.

Pelin viimeinen kierros alkaa, kun kaikissa kolmessa bonuksessa (vaikutusvalta, helium ja laivaston suuruus) joku pelaajista on edennyt seitsemän pykälää. Kaikki pisteet pelin päätteeksi tulevat kerätyistä käsikorteista ja eri paikkojen bonuksista. Koska korteista saa usein selkeästi eniten pisteitä, voitti meidän peleissä jokaisen pelin se pelaaja, jolla oli eniten kortteja kädessä pelin päätteeksi. Kaikki aloittavat pelin viidellä kortilla, mutta on joitain kortteja, joilla voi saada käsikorttien määrää lisätä.

Kaksi kultakastin korttia
Kultaista väriä edustavat henkilöt kuuluvat pelissä ja kirjasarjassa ylimpään kastiin eli ovat sosiaalisessa hierarkiassa korkeimmalla. Kultaisen kastin jäseniä on korttipakassa muita kasteja enemmän, eli pelaajalla on varsin hyvä todennäköisyys saada pelissä kultaisen kastin jäsen pakkaansa. Kuva: Lautapeliartistit

Meidän peleissämme yhdellä pelaajalla saattoi olla jopa 10 korttia pelin päätteeksi, ja samassa pelissä toisella vain aloitusmäärä eli 5 korttia. Tästä harmillista tekee se, että pelaaja ei usein edes voi tehdä asialle mitään. Koska suurimmasta osasta korteista saa pelin päättyessä noin 30 pistettä ja bonuksista usein vain hieman yli 30, on käytännössä mahdotonta, että vähiten kortteja saanut pelaaja voisi voittaa. Se aiheuttikin usein meillä turhautumista, kun itsellä on vain 5 korttia ja joku pelaajista pelaa kortin toisensa perään, jolla omaa korttimäärää saa lisättyä.

Onneksi pelissä kuitenkin hieman vähennetään pisteitä, jos pelaajan kädessä on yli seitsemän korttia. Lisäksi pelissä tulee aina hyvä fiilis, vaikka lisää kortteja ei saisikaan, kun saa jonkin hieman harvinaisemman korttiyhdistelmän toimimaan.

Oudoin puoli pelissä on ”kiusaamiskortit”. Niitä ei ole hirveän monta ja eivätkä ne tunnu sopivan peliin lainkaan. Kortti, joka pakottaa vastustajan menettämään satunnaisen kortin kädestään, saattaa pilata kyseisen pelaajan pelin täysin, jopa niin pahasti, ettei pelaajalla välttämättä ole enää lainkaan mahdollisuutta taistella voitosta. Koska emme tunne kirjoja, on vaikea sanoa, ovatko tällaiset mekaniikat todella temaattisia, mutta ne tuntuvat turhauttavilta varsinkin, kun kyseisten korttien pelaaminen ole edes itsestä mukavaa.

Red Risingin laivastorata
Yksi pelin päättymisehdoista on, että vähintään yksi pelaaja on ehtinyt kasvattaa laivastoaan vähintään seitsemännelle tasolle asti. Kuva: Lautapeliartistit

Kirjojen ystäville

Kohderyhmää pelille on vaikea rajata. Koska peli on kevyenpuoleinen, nopea ja helppo oppia, se sopii aloittelijoillekin mainiosti ja varmasti vetoaa kirjasarjan faneihin. Monille raskaampien pelien ystäville Red Rising on todennäköisesti liian kevyt. Perheen nuorimmille peli on kuitenkin liian haastava ihan jo vaadittavan kielitaidon takia.

Alle tunnin peliksi peli toimi meilläkin ihan mukavasti ja ensimmäiset pelikerrat tarjosivat mukavia pohdintoja. Meistä peliä oli kivaa testata, mutta Red Rising ei tule todennäköisesti enää juurikaan pääsemään meidän porukan pöydälle. Sen voi kuitenkin ottaa esille, kun pääsee tutustuttamaan uusia ihmisiä lauta- ja korttipelien maailmaan. 

Pelaajien vaikutusvaltakuutiot
Toinen pelin päättymisehdoista liittyy vaikutusvaltaan, jota jonkun pelaajan on myöskin saatava vähintään seitsemän yksikköä. Vaikutusvaltaa merkitään pelaajan omilla metallisilla kuutioilla. Kuva: Lautapeliartistit

Faktat Red Risingista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Stonemaier Games (2021)

Mutkikkuus: Melko yksinkertainen korttidraftaus- ja kädenhallintapeli. Säännöt ovat todella lyhyet ja yksinkertaiset ja peli itsessään on nopea oppia ja pelata. Kortteihin tutustuminen vie kuitenkin vähän aikaa.

Onnen vaikutus: Kuten korttipeleissä aina, on tässäkin pelissä tuurielementti mukana. Joskus pelatessa tuntuu jopa siltä, että tuuria tulee tarvitsemaan paljon, koska aloituskäteen et voi mitenkään vaikuttaa. Koska pelissä on 14 eri väriä, on hyvinkin todennäköistä, että et näe jotakin väriä koko pelin aikana ollenkaan tai sinulla ei ainakaan ole mahdollisuutta saada jotain väriä itsellesi; pakka ei nimittäin ehdi kiertämään pelin aikana kokonaan läpi. Monesti kortista saa merkittävästi pisteitä vain, jos se on tietyn kortin kanssa. Onkin täysin tuurista kiinni, tuleeko täydentävä kortti ikinä edes näkyville.

Vuorovaikutus: Melko vähäistä. Hallitsijamerkin voi viedä toiselta ja pelissä on muutama outo kortin varastus mahdollisuus. Enimmäkseen kuitenkin rakennat omaa kättäsi.

Teema: Teema on melko pienessä osassa. Kortit on nimetty ja tehty teeman mukaisesti, mutta pelimekaniikat eivät tuo mitenkään teemaa esiin.

Uudelleenpelattavuus: Pakka ei kierrä ympäri pelin aikana ja klaaneja on kuusi erilaista, joten uudelleenpelattavuutta on jonkin verran. Pelit eivät kuitenkaan tunnu juurikaan erilaisilta keskenään, koska tavoitteena on aina käytännössä saada lisää kortteja.

Kieliriippuvuus: Jokaisessa kortissa on tekstiä, joka täytyy ymmärtää pelin sujumisen kannalta. Toisissa korteissa tekstiä on vieläpä melko paljon. Englanninkielen osaaminen on välttämätön pelaamisen kannalta.

Pelaajamäärä: 1–6, soolona parempi kuin kahdella hengellä. Parhaimmillaan kuitenkin kolmella tai neljällä hengellä. Viidellä tai kuudella peli tuntuu liian pitkältä pelin mielenkiintoon nähden. 

Pituus: 30–60 min.

Peliä on mahdollista pelata Tabletopiassa.

Ugly Dan -kortti ja noppa
Red Risingissa tuurin osuus on melko suurta johtuen korttipakasta, mutta noppaa heitellään vain harvoin. Kuva: Lautapeliartistit

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *