Kategoriat
Peliarvostelut

Lands of Galzyr

Lands of Galzyr on avoimen maailman hiekkalaatikkopeli, jossa pelaajat ovat seikkailijoita. Galzyr on kiinnostava paikka täynnä seikkailuja, joihin tarttua. Mitä haluat tehdä? Valinta on sinun, peli ei sinua tietylle linjalle pakota.

EnnakkojuttuLands of Galzyr on elokuussa 2021 keräämässä rahoitusta Gamefoundissa vuonna 2022 tapahtuvaa julkaisua varten. Tämä arvio perustuu vajaalla ennakkoversiolla pelattuihin peleihin. Arvioitu versio pelistä ei vastaa täydellisesti lopullista julkaistua peliä. Pyrimme päivittämään juttua, kunhan peli on ilmestynyt.

Olen seurannut Sami Laakson ja Snowdale Designin uraa ensimmäisestä Dale of Merchantsista alkaen vaikuttuneena ja kiinnostuneena. Sami on tehnyt alusta asti itse omannäköisiään ja erittäin korkealaatuisia pelejä. Dale of Merchants on edelleen suosikkejani pakanrakennuspeleistä ja vaikka Dawn of Peacemakers ei minulle samanlaiseksi kestosuosikiksi muodostunutkaan, senkin kampanjan pelasin mielenkiinnolla läpi.

Lands of Galzyr kuitenkin arvelutti, kun pelin kerrottiin olevan tarinavetoista seikkailemista avoimessa maailmassa. Ei kuulosta minun jutultani, ajattelin, mutta tartuin kuitenkin Samin tarjoukseen testikappaleesta. Luotin Samin näkemykseen sen verran, että peli täytyi kokeilla.

Lands of Galzyrin tapahtumat sijoittuvat Galzyriin, joka sijaitsee samassa Daimyrian maailmassa kuin aikaisemmatkin Snowdalen pelit. Galzyr on hillerien kotiseutua, jossa Gemsedin kuningaskunnasta irrottautuneet kaupunkivaltiot ovat sotineet entistä emämaataan vastaan vuosisatoja. Alue on luonteeltaan levoton, odottamaton ja vaarallinen – mikäpä siis olisi parempi paikka seikkailuille!

Lands of Galzyrin kansi

Mitä vain voi tapahtua

Pelaajat ovat seikkailijoita, jotka ovat saapuneet erinäisistä syistä Galzyriin. Jokaisella on pelin alussa vähän taitoja ja joku tavoite, josta aloittaa. Sen jälkeen seikkailut aukeavat edessä ilman suurempia rajoituksia. Lands of Galzyr on hiekkalaatikko, jossa saa seikkailla mielensä mukaan.

Lands of Galzyrin tapahtumakortti
Näitä tapahtumakortteja katsellaan paljon. Kortista valitaan ylhäältä alkaen ensimmäinen kohta joka pätee. Kuva: Mikko Saari

Peliä voi pelata joko kilpailullisena tai ilman kilpailua. Käytännössä sillä on kovin vähän merkitystä, eikä se vaikuta muuhun kuin pelin lopetusehtoon. Kilpailullisessa pelissä pelataan, kunnes joku saa kerättyä tietyn määrän mainetta, yhteistyö- ja yksinpelissä taas tietty määrä kierroksia. Itse pelaaminen ei muutu: pelaajat seikkailevat kartalla tehtäviensä perässä ja kummallakin tavalla pelatessa voi vapaasti seikkailla yksin tai yhdessä.

Säännöt eivät juurikaan asetu pelaamisen tielle. Mekaanisesti Lands of Galzyr on yksinkertainen ja jos pelin osaa, se on tavattoman helppo opettaa uusille pelaajille. Omalla vuorolla saa ensin liikkua kartalla, tavallisesti korkeintaan kaksi askelta, ja sen jälkeen tapahtuu jotain. Oman tehtävän tapahtumapaikoilla voi suorittaa tehtävää, kaupungissa voi valita jonkun kaupungin kohteista ja jos on tiellä kaupunkien välillä, nostetaan tapahtumakortti.

Tapahtumat vievät pelaajat tarinakirjan pariin, josta luetaan pieni tarinanpätkä ja sitten pääsee tekemään vähän valintoja, joihin yleensä liittyy kykytarkistuksia. Usein saa valita parista eri vaihtoehdosta, joiden vaikeusaste ja vaadittu taito vaihtelee. Onnistuminen tarkistetaan nopanheitolla ja saatujen onnistumisten määrästä riippuu, mitä tapahtuu. Lopulta tapahtuma ratkeaa ja pelaaja saa mahdollisesti tehtävän loppuun tai pääsee sen seuraavaan vaiheeseen.

Kun kaikki ovat tehneet siirtonsa, tulee seuraava päivä. Kalenterissa voi olla ajastettuja tapahtumia, jotka saattavat tapahtua, sen jälkeen pelataan taas kierros ja tätä jatketaan, kunnes peli loppuu.

Aysala-kuningaskalastajan hahmolauta
Hahmolaudoilta löytyy keskeltä rahavarat – mittari on sen verran jähmeä, että rahamäärä pysyy tallessa pelikertojen välilläkin – ja oikeasta reunasta hahmon taidot. Nämä eivät ole Aysalan alkuperäinen osaaminen, olen pelin edetessä hieman kehittänyt hahmon taitoja uuteen suuntaan. Aysala on nyt monitaitoisempi ja saa käyttää yhtä oikeanväristä erikoisnoppaa kaikessa muussa paitsi tutkimus- ja eräilyhommissa (ja niihinkin saa viereisen erikoisnopan, joka on perusnoppaa parempi). Alareunassa näkyy kolme paikkaa esineille. Kuva: Mikko Saari

Digitaalinen tarinakirja

Periaatteessa Lands of Galzyrissa mennään tällaisten tarinakirjapelien tavallisilla kuvioilla. Pelaajilla voi esimerkiksi olla erilaisia avainsanoja, jotka saattavat vaikuttaa tehtävissä ja kykytarkistuksetkin ovat ihan perusjuttua. Aivan tavanomainen tapaus Galzyrin tarinakirja ei kuitenkaan ole.

Se ei ensinnäkään ole kirja, vaan digitaalinen ja toteutettu yksinkertaisesti verkkosivustona. Sivusto on tehty PWA-tekniikalla, mikä mahdollistaa sen asentamisen esimerkiksi puhelimelle ikäänkuin sovelluksena, jolloin sen käyttäminen ei vaadi asentamisen jälkeen nettiyhteyttä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin vain tavallinen nettisivu.

Tämä on heti herättänyt vastustusta joissain pelaajissa, joille fyysinen kirja olisi mieluisampi vaihtoehto. Nämä ihmiset ovat kuitenkin väärässä. Kirjoista saa toki pitää, mutta tällaista tarinakirjaa ei ihan noin vain paperikirjana tehtäisikään.

Ensinnäkin verkkosivuston käyttäminen on helpompaa kuin kirjan: oikea numero löytyy vaivattomasti, muita tapahtumia ei tule vahingossa silmäiltyä ja valinnat tarinan etenemisen suhteen on helppo tehdä nappeja painelemalla. Siinä missä esimerkiksi Above and Below’ssa tarinakirjassa tapahtumissa on useimmiten vain yksi tehtävä ja siinä joko onnistuu tai ei onnistu, Lands of Galzyrin tapahtumissa on aina useita vaihtoehtoisia toimintatapoja ja niissä 3–4 eriasteista onnistumista tai epäonnistumista. Tällaisen valintapaljouden kanssa sumpliminen olisi paperikirjan kanssa jo työlästä.

Eikä siinä vielä kaikki. Tarinakirja tietää pelistä sen, mikä kuukausi ja viikonpäivä on. Pelissämme oli kesä, jolloin eräs satunnaistapahtuma liittyi jäniksiin, jotka olivat istuttamassa puita ja tarvitsivat siihen apua. Jos sama tapahtuma tulisi vastaan talvella, numero veisikin ihan eri tehtävään. Ja jos tapahtumakortin mukaan sunnuntaisin kuuluu lukea numero 0123, kyseisen numeron takaa löytyykin jotain ihan muuta, jos ei ole sunnuntai. Näin tapahtumia on itse asiassa moninkertainen määrä numeroihin verrattuna.

Kun vielä todetaan, että pelin tekijät pystyvät korjaamaan tapahtumiin jääneitä virheitä ja vaikka lisäämään tapahtumakirjaan kokonaan uusia tapahtumia pelin julkaisemisen jälkeen, alkavat paperikirjaa puoltavat syyt olla vähissä. Kampanjasivuilla luvataan myös, että jos joskus käy niin, että Snowdale Design ei pysty tarinakirjaa tarjoamaan, se julkaistaan avoimena lähdekoodina – ja kun kyse on vain tavallisesta nettisivusta eikä mistään sovelluksesta, tarinakirjan saaminen jonnekin muualle ylläpidettäväksi on yksinkertaista.

Pelin tämän ominaisuuden suhteen olen täysin myyty.

Kolme tehtäväkorttia
Ilmoitustaululla on aina tarjolla kolme tehtävää. Mikä näistä kiinnostaisi? Turvallisuusalan hommat (todennäköisesti jotain rikollista), tutkimustyö yliopistolle (kuitenkin jotain vaivalloista ja huonosti palkattua) vai Olamide-dodon bisnesideat (luultavasti jotain täysin sekopäistä ja kalliiksi käyvää)? Kuva: Mikko Saari

Pysyvä maailma

Lands of Galzyrin maailma on pysyvä. Kun peliä seuraavan kerran pelataan, se jatkuu siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. Tämä on toteutettu yksinkertaisen toimivalla mekanismilla, joka perustuu korttien organisoimiseen. Valtaosa pelin korteista on aluksi kirjastossa, jossa ne pidetään numerojärjestyksessä. Aina välillä peli käskee ottamaan kirjastosta tietyn kortin tai palauttamaan kortin kirjastoon.

Tarjolle tulevat tehtävät ovat esimerkiksi omassa lokerossaan, mistä uusi tehtävä otetaan aina tarvittaessa lokeron edestä. Kun joku tehtävä on suoritettu loppuun, se palautetaan kirjastoon ja tilalle neuvotaan ottamaan joku tietty uusi tehtävä, joka menee tehtävälokeron perälle ja sieltä se sitten pikkuhiljaa tulee saataville. Tämä kierto varmistaa sen, että samoja tehtäviä ei ihan heti näe. Snowdalelta arvioidaan, että yksinpelissä kestää noin 24 pelisessiota ja moninpeleissä noin 12 pelisessiota, että samoja tehtäviä alkaa kiertää uudestaan.

Sekin, että jonkun jutun näkee uudestaan, ei ole ongelma. Minusta oli lähinnä hauskaa, kun pelikaveri törmäsi samaan lintukaksikkoon, jotka olin itse tavannut aiemmin matkani varrella. Jos linnut olisivat yhä olleet minun mukanani, satunnaistapahtumassa olisi tapahtunut jotain muuta, mutta nyt linnut olivat taas tavattavissa ja pelikaverini kohtasi heidät – ja tapaaminen menikin vähän eri tavalla kuin minulla. Ei siis ole suurikaan kriisi, jos jotain sisältöä kohtaa uudestaan, tilanne menee todennäköisesti vähän eri tavalla.

Maailma voi siis muuttua. Meidän pelissämme Galzyrissa operoi kuumailmapallopalvelu, jolla voi lennellä paikasta toiseen. Tällaista ei pelin alussa ole, mutta me saimme sellaisen aikaiseksi, joten jatkossa se palvelee meitä aina kun aloitamme uuden pelin. Aikakin kuluu: jokainen pelikerta on aina yksi kuukausi ja kun syksy saapuu, laudasta käännetään esiin talvipuoli ja se taas näkyy tapahtumissa. Teshunen kaupunki on raunioitunut ja autio, mutta kun tulee heinäkuu, siellä pidetään vuotuinen festivaali, jonka aikana autiokaupunki kuhisee elämää – silloin siellä kannattaa ehdottomasti vierailla.

Tallennusmekanismi koskee myös pelaajia. Kaikki hahmon kortit kerätään nippuun ja pistetään pelin jälkeen omaan lokeroonsa. Seuraavassa pelissä niistä jatketaan. Samojen pelaajien ei tarvitse olla jokaisessa pelissä mukana, eikä haittaa, jos joku on pelannut jo pitkään ja toinen vasta aloittaa, pelissä ei voi kehittyä sillä tavalla, että pelaajien välillä olisi suuri ero kyvyissä – eikä silläkään olisi liiemmin väliä, jos olisi. Lands of Galzyriin on helppo ottaa uusia pelaajia mukaan lennosta.

Tähän oikeastaan liittyykin yksi valituksen aihe: pelaajahahmoja eli tallennuspaikkoja on neljä. Se on harmillista, koska Lands of Galzyriin olisi niin helppoa ottaa pelaajia mukaan. Säännöt ovat niin kevyt, että ne opettaa hetkessä, siksi olisi hauskaa, jos tallennuspaikkoja olisi useampi. Yksittäisen hahmon resetoiminen on toki helppoa, eli jos joku pelaa joskus pelin-pari, eikä sen jälkeen jatka kampanjassa, tämän hahmon voi sitten resetoida alkutilaansa, jolloin joku muu voi pelata sillä. Hahmojen alkutehtäviä saattaa sitten nähdä useammankin kerran, mutta sellaista se on. Koko maailmankin voi halutessaan palauttaa alkutilaansa helposti lajittelemalla kortit takaisin kirjastoon.

Tämä pysyvä maailma on kerrassaan herkullinen ominaisuus ja se on tehty todella yksinkertaisella ja vaivattomalla tavalla.

Pelilaatikon korttikirjasto
Vasemmalla puolella korttikirjasto: ihan edessä tehtävien arkisto, sen jälkeen kaikki kortit numerojärjestyksessä. Oikealla puolella on tallennuslokerot, ensin eri hahmoille ja niiden takana maailman tallennuslokero. Kortit mahtuvat laatikkoon myös muovitettuina ja vaahtomuovipalikat pitävät ne hyvin paikoillaan. Kuva: Mikko Saari

Onko Lands of Galzyr hyvä peli?

Omalta kohdaltani se olennainen kysymys tässä ennakkokappaleen kanssa on tietysti se, onko peli ostamisen arvoinen. Tähän vastaus on todennäköisesti ei.

Kyse ei ole siitä, onko Lands of Galzyr hyvä peli vai ei. Se on erinomaista työtä: tallennusmekanismi on yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva ja digitaalinen tarinakirja kaikkine mahdollisuuksineen on todella mielenkiintoinen. Tähän asti näkemäni perusteella tarinat on kirjoitettu hyvin ja ne tarjoavat mielenkiintoisia käänteitä. Galzyr on paikkana täynnä kaikenlaista mielenkiintoista, jota olisi kiinnostavaa penkoa ja tutkia.

Omalla kohdallani kyse on enemmänkin siitä, että peli ei lopulta istu omiini ja peliseurani mieltymyksiin. Aikoinaan Above and Below’n parissa koin isoksi ongelmaksi sen, että peli yritti olla yhtä aikaa resurssioptimointi- ja rakentelupeli ja toisaalta tarinallinen seikkailu, eikä tämä yhdistelmä lopulta toiminut kovin hyvin. Lands of Galzyr ei yritä olla tällainen hybridi, vaan se on rehdisti pelkkää tarinaa alusta loppuun.

Tästä seuraa se, että yksittäinen peli Lands of Galzyria ei ole sinänsä mitenkään erityisen mielekäs kokonaisuus, jolla olisi selkeä alku tai loppu. Se on enemmän käytännöllisyys: tässä on tällainen järkevän mittainen kokonaisuus, jonka parissa ei mene liian kauan aikaa. Kilpailullisessa pelissä voittajalla ei ole liiemmin merkitystä: se on melko sattumanvarainen asia, jolle ei kannata antaa juurikaan painoarvoa. Toisaalta seikkailut jäävät yleensä sillä tavalla kesken, että kiinnostusta seuraavaan pelikertaan jää hautumaan.

Kokonaisuudellakaan ei ole varsinaisesti mitään alkua tai loppua. Peli ei pakota millekään tietylle polulle. Siinä missä videopelimaailman hiekkalaatikkopeleissä on yleensä se peliä edistävä pääjuoni ja sitten valtavasti sivutehtäviä koluttavaksi, tästä laatikosta puuttuu se pääjuoni ja sen sijaan tarjolla on todella runsaasti sivujuonia. No, Sami Laakso lupaili maailman taustalle hieman isompaa juonenkuviota, joka etenee taustalla pelaajista riippumatta ja johon voi mennä mukaan jos haluaa, tai voi olla menemättä. Peli ei pakota mihinkään muuhun kuin jatkuvaan seikkailemiseen haluamallasi tavalla.

Peliporukassani tällainen peli ei saisi luultavasti riittävästi pelikertoja samoilla pelaajilla, jotta tarinoihin pääsisi kunnolla sisään. Lands of Galzyr toimii toki satunnaisestikin pelattuna, mutta yhden kerran pelattuna siinä ei ole liiemmin järkeä ja toisaalta hahmojen määrä rajoittaa sitä, minkä verran pelissä voi olla silloin tällöin mukana olevia pelaajia, jotka kuitenkin haluaisivat jatkaa siitä, mihin ovat viimeksi jääneet.

Kotona, missä pelikertoja olisi helpompi saada, peli ei saanut niin innostunutta vastaanottoa. Meillä nyt vain pidetään enemmän suoraviivaisista, kilpailullisista peleistä. Kaksinpeli on sinänsä mielestäni paras pelaajamäärä Lands of Galzyrille: on hauskempaa, kun tarinoita voi jakaa toisen pelaajan kanssa, pieni kilpailuasetelma maineen keräämisessä on ihan mukava juttu ja samalla pääsee itse olemaan pääosassa suuremman osan pelistä.

Jäljelle jää yksinpeli. Yksin olisi helppo saada pelikertoja ja kyllä näiden seikkailujen parissa yksinkin viihtyisi. En vain ole kovin innokas yksinpelaaja yleisesti ottaen. Siksi ensifiilis olikin haikein mielin sanottu ei. Testipelien myötä aloin kuitenkin epäröidä, enkä nyt tätä kirjoittaessani vielä lainkaan tiedä, mitä teen siinä vaiheessa kun joukkorahoituskampanja käynnistyy – voi hyvin olla, että lähdenkin mukaan, voi olla että jätän väliin. Päätös ei ole ihan helppo.

Lähikuva pelilaudasta
Talvisessa Rienshtumin kaupungissa odottaa pari seikkailua. Lisäksi kaupungissa voisi vierailla messukeskuksessa, kasinolla, areenalla, torilla, toivomuskaivolla ja satamassa. Satamasta aukeaa laivareitti muihin kaupunkeihin, mutta mitäköhän toivomuskaivosta saisi? Se selviää vain vierailemalla kaupungissa. Kuva: Mikko Saari

Kenen kannattaa matkustaa Galzyriin?

Tarinoiden ystäville Lands of Galzyria on helppo suositella. Yksinkertaiset, sopivasti taustalle jäävät pelimekaniikat antavat tilaa tarinoille ja valinnoille. Pelimaailman pysyvyys tekee valinnoista mielekkäämpiä, mutta toisaalta pelin joustavuus ei sido tiukkaan kampanjarakenteeseen. Kevyttä roolipelimäistä avointa maailmaa etsiville Lands of Galzyr on varma valinta. Optimoijat ja strategistit pysykööt loitolla, seikkailijoille ja tutkijoille täällä sen sijaan on paljon nähtävää.

Pelin ikäsuositus on 14+, osin varmasti ihan teknisistä syistä, ja tietysti Suomessa pelin runsas englanninkielisen tekstin määrä rajoittaa pelaajia jonkun verran. Toisaalta Lands of Galzyr toimii varmasti perhepelinä mainiosti. Säännöt ovat yksinkertaiset ja aikuinen voi lukea tarinoita lapsille suomeksi.

Tapahtumissa on paljon kaikenlaista: on iloista ja höpsöä, mutta myös vakavampia sävyjä. Galzyrissa on vaaraa, sotaa ja julmuuttakin. Tarinat eivät ole näissä suhteissa kovinkaan yksityiskohtaisia ja jättävät paljon tilaa pelaajien mielikuvitukselle, eli lasten kanssa pelattaessa aikuisen on helppo pehmentää tapahtumia hieman tarvittaessa, eivätkä lapset välttämättä näe Galzyrin julmia puolia samalla tavalla.

On helppo nähdä, että Lands of Galzyr ei istu joka makuun, mutta joillekin peli on varmasti juuri sitä, mitä he ovat kaivanneet. Erilaisia strategiapelejä riittää, tällaisia tarinallisempia pelejä on selvästi vähemmän. Kun toteutus on vielä teknisesti erittäin hyvin tehtyä, ei voi kuin kunnioittaa Sami Laakson ja kumppanien saavutusta ja toivoa sille parasta rahoituksen keräämiseen.

Lands of Galzyrin nopat
Kustomoidut nopat ovat värikkäät, laadukkaat ja helppokäyttöiset. Sitten kun ne mokomat vielä heittäisivät parempia tuloksia… Kuva: Mikko Saari

Faktat Lands of Galzyrista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Snowdale Design (2022)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset, eivätkä tule tarinoiden tielle. Peli on vaivaton opettaa uusille pelaajille. Peliin pääsee sisään hyvin pienellä opastuksella, kun läheskään kaikkia sääntöjä ei tarvitse edes kertoa heti.

Onnen vaikutus: Tapahtumat ovat hyvin sattumanvaraisia ja varsinkaan voittopisteiden kertymisen suhteen peli tuntuu aika satunnaiselta. Se tietysti kuuluu asiaan. Noppatuuriakin on runsaasti, mutta siinäkin pelaajilla on mahdollisuus valita, kuinka isoja riskejä ottavat.

Vuorovaikutus: Kukin seikkailee omia seikkailujaan. Yhdessäkin on mahdollista seikkailla, osassa tapahtumista voi tehdä yhteistyötä toisen pelaajan kanssa.

Teema: Galzyr on mielenkiintoinen paikka ja jo pelilautaa katsellessa mielenkiinto herää: mitäköhän seikkailuja tuolla on, ja tuolla, ja tuolla…

Uudelleenpelattavuus: Paketista riittää pelattavaa ilman merkittävämpää toistoa pidemmäksi aikaa kuin useimmat pelin parissa tulevat viettämään. On myös helppo nähdä, miten tätä voisi laajentaa lisäosilla. Galzyriin voi helposti heittäytyä pidemmäksikin aikaa.

Kieliriippuvuus: Peliporukassa on oltava vähintään yksi, joka on sujuvasti englannintaitoinen ja pystyy suomentamaan tarinat. Muillakin pelaajilla kielitaito on avuksi, jos ei välttämätöntä olekaan.

Pelaajamäärä: 1–4. Toimii koko määrällä, pienemmillä pelaajamäärillä saa toki pelata itse enemmän ja katsella muiden seikkailuja sivusta vähemmän.

Pituus: 60–150 minuuttia, kesto riippuu ennen kaikkea siitä, miten perinpohjaisesti tarinoihin uppoutuu ja miten huolella niitä lukee.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

2 vastausta aiheeseen “Lands of Galzyr”

Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja kunnianhimoisella. Vuodenaikojen vaihtelua hyödynnetään peleissä aivan liian vähän, ja vaikka sattuisi olemaan, niin se jää aika pinnalliseksi. Tässä tunnutaan sen suhteen menemään vähän syvemmälle. Muutenkin pelistä tulee jokseenkin mieleen tämän hetken hitti hiekkalaatikko/kevytRPG lautapeli Destinies. Näen paljon yhtäläisyyttä. Muuten, Destiniesin kohdalla ennen ensimmäistä pelikertaa ihmettelin, miksi max pelaajamäärä oli 3,joka tuntuu erikoiselta numerolta. Mutta kun pelasin, niin tajusin. Samat syyt kuin Galzyrissa. Mitä useampi pelaaja, sitä pidemmäksi käy downtime.

Kiitos kattavasta ennakosta, Mikko!

Henri, pelissä on neljä seikkailijaa enimmäkseen siksi, koska pelissä on siten neljä tallennuspaikkaa. Voit pelata sitä neljän eri hengen kanssa eri aikoina. Koska mikään ei sitten estä, etteikö peliä voisi halutessaan pelata myös samanaikaisesti jokaisella seikkailijalla, en halunnut sitä keinotekoisesti estää. Moni varmasti pelaa peliä mielummin kahdella tai kolmella pelaajalla, mutta ihmetystä tulisi, jos pelin jokaisella seikkailijalla ei halutessaan voisi pelata myös samanaikaisesti. 🙂

Suunnitteilla on myös laajentaa seikkailijakatrasta muutamalla uudella tulokkaalla, jos peli menestyy. Täten tallennuspaikkoja olisi entistäkin enemmän – asia, joka Mikkoa ymmärrettävästi hiukan harmitti ennakossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.