Pandemic Legacy

Pandemic Legacy: Season 1

Useita vuosia BoardGameGeekin top 100 -listan kärkisijaa pitänyt Twilight Struggle joutui vuoden 2016 alkaessa luovuttamaan paikkansa Pandemia-lautapelin pohjalta tehdylle Pandemic Legacylle.

Nimen perässä oleva Legacy tarkoittaa, että peli on kampanjavetoinen kokemus, joka muuttuu joka pelikerran jälkeen pysyvästi riippuen pelaajien omista valinnoista. Peli on tästä johtuen myös kertakäyttöinen siinä mielessä, että kun tarina on pelattu läpi, peliä ei voi enää varsinaisesti jatkaa.

Tämä on toinen peli samantyylisestä sarjasta, ensimmäinen oli Risk Legacy vuonna 2011. Vältän tässä arvostelussa kaikenlaisia spoilereita tarinasta, joten jos peli ei ole tuttu, voit hyvin lukea koko tekstin tulematta spoilatuksi juonenkäänteistä.

Laatikon sisältö

Uusia sääntöjä peruspeliin

Pandemic Legacyn kansiLuultavasti isolle osalle Pandemia on tuttu peli, joten en kertaa kaikkia sen sääntöjä, vaan kerron lähinnä Legacyn eroista peruspeliin nähden. Mikäli Pandemia ei ole tuttu, niin kannattaa lukea ensin Hannu Sinisalon Pandemia-arvostelu.

Pandemic Legacy alkaa käytännössä täysin samanlaisena pelinä kuin Pandemia, mutta jo ensimmäisen pelin aikana pelin mukana tuleva ”Legacy”-pakka alkaa tuomaan peliin pysyviä muutoksia ja haasteita.

Peli on siis yhteistyöpeli, jossa yritetään estää maailmaa kaatumasta tautiepidemioiden alle. Vuorollaan pelaaja tekee 4 toimintoa, joita voi olla muun muuassa liikkuminen, lentäminen, tutkimuskeskuksen rakentaminen, tautikuution poistaminen tai lääkkeen keksiminen. Tämän jälkeen pelaaja nostaa kaksi korttia pelaajien pakasta. Seuraavaksi nostetaan vielä tartunta-arvon verran kaupunkikortteja ja näihin jokaiseen lisätään yksi tautikuutio kyseistä väriä, jonka jälkeen on seuraavan pelaajan vuoro.

Pelaaja saattaa omalla vuorollaan nostaa ”Epidemia”-kortin pakasta, joka on yksi pelin todella nerokkaista mekaniikoista. Tällöin tartunta-arvo (eli se montako kaupunkikorttia nostetaan vuoron lopussa) nousee yhdellä pykälällä, kaupunkikorttien pakasta otetaan alin kortti ja lisätään siihen kaupunkiin kolme tautikuutiota. Tämän jälkeen vielä sekoitetaan koko kaupunkikorttien poistopino ja laitetaan se kaupunkikorttipinon päälle. Näin ollen samat kaupungit pyörivät yleensä yhden pelin aikana pelissä ja tekevät pelistä haastavan, mutta mahdollistavat myös paremmin suunnittelun täyden onnen sijasta.

Näin toimitaan, kunnes pelaajat voittavat tai häviävät pelin. Voittaa voi vain mikäli pelaajat löytävät lääkkeet kaikkiin tauteihin (ellei peli toisin kerro), mutta hävitä voi usealla eri tavalla, kuten pelaajien korttipakan loppumiseen, tautikuutioiden loppumiseen tai liian monen ”outbreakin” tapahtumiseen.

Kokonaisuutena Pandemic Legacy jakautuu kahteentoista kuukauteen, joista jokaista pelataan maksimissaan kaksi kertaa. Mikäli ensimmäisen pelin kuukaudesta voittaa, siirrytään seuraavaan kuukauteen. Mikäli ensimmäisen pelin häviää, pelataan vielä toinen peli samaa kuukautta, mutta riippumatta tämän pelin tuloksesta siirrytään tämän jälkeen seuraavaan kuukauteen. Näin ollen pelin voi läpäistä 12 pelikerralla voittamalla jokaisen pelin, mutta häviämällä aina ensimmäisen pelin kuukaudesta maksimipelimäärä on siis 24 peliä.

Alkavaa paniikkia. Kuva: Mikko Saari
Ho Chi Minh Cityssä on koettu outbreak ja kaupunki alkaa panikoida. Chennaihin on puolestaan perustettu tutkimusasema. Kuva: Mikko Saari

Ryhmäkohtainen kokemus

Ensimmäisenä näkyvä ero Pandemiaan on maailman tautitilanteen seuranta. Aina kun kaupungissa tapahtuu ”outbreak”, eli sinne pitäisi laittaa neljäs tautikuutio samaa väriä, kaupungin tilanne heikkenee ja tämä merkitään tarralla. Alussa kaikki maailman kaupungit ovat tasolla 0, mutta jokainen tarra nostaa tasoa yhdellä kohti tasoa 5, joka on maksimi.

Tasolla 1 kaupungissa on levotonta, mutta tällä ei vielä ole peliin vaikutusta. Tasoilla 2–3 kaupungissa mellakoidaan, jolloin sinne ei voi lentää, eikä sieltä voi lentää mihinkään.  Tasolla 4 kaupunki on kaatumassa, jolloin jo sinne liikkuminen normaalilla liiketoiminnolla vaatii myös samaa väriä olevan kortin poisheittämisen. Tasolla 5 kaupunki on kaatunut ja sinne liikkuminen vaatii kahden kaupungin väriä olevan kortin poisheittämistä.

Nämä muutokset merkitään siis pelilautaan tarroilla ja ne ovat pysyviä pelistä toiseen!

Lääkintämies Nooa. Kuva: Mikko Saari
Lääkintämies Nooa selvisi tammikuusta hengissä ja sai hyviä kontakteja, joista on hyötyä jatkossa. Kuva: Mikko Saari

Toinen ero on jokaisen pelin (myös hävityn) lopussa ansaittavat päivitykset. Nämä voivat olla uusia kykyjä hahmoille, tai kehityksiä eri tautien parantamiseen, tai pysyviä tutkimuskeskuksia ympäri maailmaa tai monia muita asioita, jotka auttavat pelaajia tulevissa peleissä.

Pelaajat joutuvat murehtimaan myös rahoituksesta. Perus-Pandemiasta tuttujen hyödyllisten tapahtumakorttien määrä pakassa riippuu pelaajien rahoituksesta. Voitto pienentää rahoituksen määrää, tappio kasvattaa, eli tappioputki helpottaa peliä hieman.

Peli tuo paljon muitakin yllätyksiä ja muutoksia kun tarina etenee, mutta valitettavasti en juurikaan voi muista jutuista kertoa pilaamatta kokemusta. Sen voin kuitenkin sanoa, että luvassa on mielenkiintoinen kokemus.

Siviilit. Kuva: Mikko Saari
Jos hahmosi kuolee pysyvästi, voit jatkaa peliä siviilinä. Siinä on omat haasteensa… Kuva: Mikko Saari

Tarinankerrontatrendi vahvasti esillä

Pandemic Legacyn vahvin puoli on pelin luoma tarina. Jokaisena kuukautena pelaajille annetaan tehtävänanto ja mahdollisia muita tietoja tai kykyjä, jotka vaikuttavat seuraavaan peliin. Pelaajat saavat myös luoda ja nimetä oman hahmonsa sekä antaa taudeille nimet jos haluavat.

Peli on ehdottomasti parhaimmillaan kun pelaajat malttavat keskittyä peliin ja ehkä jopa hieman roolipelata omia hahmojaan ja ryhmäänsä. Legacy-pakan antamat tarinat kannattaa myös lukea huolellisesti läpi, jotta tarinasta saa kaiken irti.

Kaikki nämä asiat yhdessä johtavat yhteiseen kokemukseen, jonka luultavasti muistaa pitkän aikaa. Jokaisen ryhmän lauta on pelin loputtua erilainen ja kaikilla on hieman erilainen kokemus pelistä.

Itse tulin jopa aloittaneeksi pelin uudestaan toisella kopiolla eri ryhmällä ja olen nauttinut tästä toisesta pelikerrasta paljon, vaikka tietenkin paras terä tarinan yllätyksistä on menetetty. Toisaalta kuitenkin erilaisen ryhmän valinnat ja dynamiikka antavat uudelleenpeluuarvoa.

Negatiivisina asioina voisi pitää ainakin sitä, että peli tosiaan loppuu jossain vaiheessa, eikä sitä käytännössä voi enää pelata. Toisaalta ainakin itselläni on hyllyssä harvoja isompia lautapelejä, joita olen pelannut yli tuon keskiarvon 18 peliä, joten mielestäni tämä ei ole kovin iso miinus.

Toiseksi suosittelen hyvin vahvasti käyttämään aina samaa ryhmää, joten jos noin 18 pelin järjestäminen samalla ryhmällä kuulostaa äärimmäisen vaikealta, kannattaa harkita. Varsinkin jos pelien väli venyy kuukauteen tai yli, niin helposti tarinasta tulee liian irrallinen kokemus. Pelaajien vaihtelu pelikertojen välissä ei jotenkin mielestäni sopisi tähän mitenkään. Aiempi kokemus Pandemiasta ei ole tarpeen, mutta vaikka olisit täysin kyllästynyt Pandemiaan, tarjoaa Pandemic Legacy mielestäni aivan uuden kokemuksen.

Yksi peli kestää noin 50–60 min kaikkine Legacy-lisineen, joten muutaman pelin saa helposti pelattua illassa. Oma ensimmäinen ryhmäni pelasi tämän koko pelin itse asiassa läpi kahdelta istumalta, joka oli melkoinen vuoristorata. Nyt toisella ryhmällä ollaan pelattu 11 peliä muutamassa viikossa. Suosittelisin ennemmin tätä jälkimmäistä tapaa, vaikka tuo ensimmäinenkin kokemus oli kyllä melkoinen.

Pelin koko nimi on muuten Pandemic Legacy – Season 1, joten voisi olettaa, että tätä on tulossa jossain muodossa lisää. Minä ainakin odotan kovasti, vaikka Twilight Strugglen kärkipaikan menetys aivan hitusen harmittaakin, mutta ainakin ohitse mennyt peli on myös loistava.

Pelistä on olemassa sininen ja punainen versio; näillä ei ole mitään eroa keskenään kantta lukuunottamatta. Erivärisistä kansista on hyötyä, jos pelaa peliä yhtä aikaa parilla eri porukalla.

Salaiset kansiot. Kuva: Mikko Saari
Tällaisten kansioiden luukkujen takana on salaisuuksia: ainakin tarrjoa liimattavaksi pelilautaan ja sääntökirjaan. Kuva: Mikko Saari

Faktat Pandemic Legacystä

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Z-Man Games (2015)

Mutkikkuus: Melko yksinkertainen vuororakenne, mutta vuorollaan joutuu usein miettimään mikä olisi paras tapa useista vaihtoehdoista, varsinkin roolien kyvyt huomioiden. Legacy-muoto myös saattaa hieman lisätä pohdintoihin muuta ajateltavaa

Onnen vaikutus: Peli pohjautuu kortteihin, joten onnea on mukana ja joskus pelin häviää vaikka olisi tehnyt mitä, mutta pääasiassa onnella on huomattavasti pienempi vaikutus kuin hyvällä suunnittelulla.

Vuorovaikutus: Yhteistyöpeli, joten vuorovaikutus on jatkuvaa. Peli myös jatkuvasti haastaa erilaisilla tavoilla, joten usein tarvitaan runsaasti yhteistyötä, jotta löydetään paras tapa toimia kussakin tilanteessa.

Teema: Teema on melko hienosti sidottu pelimekaniikoihin ja edelleen Legacy-muoto luo teeman ympärille upean tarinan, joka on jokaiselle ryhmälle hieman omanlaisensa.

Uudelleenpelattavuus: Peliä voi siis pelata vain 12–24 peliä, jonka jälkeen peli loppuu. Periaatteessa pelin loputtua voisi vielä pelata laudalla normaalia Pandemicia, mutta lähtökohtaisesti tämä on kokemuspeli, joka loppuu joskus, joten sinänsä uudelleenpeluuarvo on heikko. Toisaalta jos yhtä peliä tulee pelattua noin 18 peliä on se jo mielestäni hyvä uudelleenpeluuarvo. Toki aina voi ostaa toisen kopion ja aloittaa erilaisella ryhmällä ja kokea pelin uudelleen, kuten itse olen tehnyt.

Kieliriippuvuus: Melko paljon tekstiä kokonaisuutena, mutta yleiset toiminnot ja vuoron rakenne ovat selkeitä. Lähinnä Legacy-muodon tuomat tarinaelementit vaativat enemmän kielitaitoa, mutta koska kyseessä on yhteistyöpeli, riittää jos yksi osaa suomentaa nämä osuudet.

Pelaajamäärä : 2–4. Peli on helpompi pienemmällä pelaajamäärällä ja mielestäni tällainen tarinavetoinen peli tulisi muutenkin kokea mahdollisimman monella pelaajalla, joten suosittelen etsimään neljän ryhmän. Jos ei mahdollista, niin peli toimii täysin kaikilla pelaajamäärillä ja on tietenkin mahdollista hallita esimerkiksi useaa hahmoa kerralla jos pelaajia on alle 4.

Pelin pituus: noin 45–60 min.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Pandemic Legacy: Season 1

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:43
Aito keskiarvo:4.32
Tasoitettu keskiarvo:3.99
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 7
  • 4: 13
  • 5: 22

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

10 vastausta artikkeliin ”Pandemic Legacy: Season 1”

  1. On tämä tosiaan merkittävästi mielenkiintoisempi kuin tavallinen Pandemia. Itse perus-Pandemiaa oikein jaksaisi pelata, mutta tämä kiinnosti kyllä, etenkin kun sopivaa peliseuraa löytyy kotoa, joten ei ole kovinkaan hankala operaatio saada vaadittua pelimäärää kokoon. Pelikerhossa ei onnistuisi järkevässä ajassa.

  2. Omalta osalta viimeinen pelikerta jäljellä. 4 pelaajaa ja 3h aikaikkuna ja aina keretty 2 erää ottaa poislukien eka kerta kun luettiin säännöt ja makusteltiin rauhassa. Jos joku pelaaja joutuu yhden pelikerran jättämän väliin, niin se ei ole katastrofi. 3 voi pelata välissä erän ja kertoa sitten että mitä tapahtui ja päästä takaisin tarinaan. Meillä pisin tauko taisi venyä lähelle 3 viikkoa joulunaikaan ja silloin alkaa jo tarina unohtua, mutta nopeasti se tuli mieleen, että ainiin viimeksi tuolla tapahtui tuota ja tuota.

    Nyt kun koko kampanja on kohta takana, niin on kyllä vähän sellainenkin olo, että pandemiaa on nyt tarpeeksi saatu. Lisää ei tarvita ennen season 2:sta. Eli todella sopiva pelinmäärä.

  3. Pelattiin vaimon kanssa koko kampanja läpi kahteen kuukauteen ja parempaa pariskuntapeliä ei ole tullut vastaan. Ei olisi itse pystynyt odottamaan aina viikkoa seuraavaa peliä, vaan pystyi heti seuraavana iltana pelaamaan seuraavan kuukauden. Itse pelattiin peliä, niin että kumpikin pelasi kahdella hahmolla ja oli mielestäni oikein hyvä ratkaisu, kun peliin sai isomman määrän erikoistaitoja. Peli koukutti myös pelaamaan uudestaan ja uudestaan jatkuvilla yllätyksillä ja odotuksella, että mitähän ensi kuukautena tapahtuu. Upeaa on myös se, että ne ratkaisut mitä ensimmäisessä pelissä teki kummitteli meidän pelissä vielä viimeisessä kuukaudessa viimeisillä vuoroilla! Iso littipeukku!

  4. Ehkäpä meidänkin pitäisi seuraavassa pelissä kokeilla ottaa toiset hahmot mukaan, olisihan se näppärää saada kaikki erikoiskyvyt messiin.

  5. Hoi! Jos peli kiinnostaa niin nyt olis tällainen palkintoskaba menossa:

    ”Osallistu kirjaston lautapelikilpailuun ja voita Pandemic Legacy -lautapeli!”

    ”Mikä kirjaston valikoimassa olevista peleistä on lempipelisi? Kerro se meille. Samalla voit jättää toiveen myös uusista lautapeleistä.”

  6. Uudelleenpelattavuudesta: Voisiko joku vielä tarkentaa miksi samaa pelisettiä ei voisi pelata yhden peliporukan jälkeen toisella porukalla? Jättääkö ensimmäinen läpipeluu niin suuria fyysisiä muutoksia pelin komponentteihin ettei niitä voi välttää millään tapaa, esimerkiksi toteuttamalla tarrakiinnitykset jollain toisella tavalla joka olisi peruttavissa?

  7. Itselläni on Pandemic Legacy loppupuolella mutta ei vielä läpikäytynä. Uskoisin, että jos haluaa nähdä vaivaa, niin peliä on mahdollista pelata niin, että se on vielä toimiva useammallekin pelikerralle. Tällä tarkoitan sitä, että uudenveroisena sitä ei pysty myymään pois, mutta jos itse haluaa kampanjan uudelleen pelata, niin se onnistunee. Muokkauksiin kuuluu paljon juurikin tarrojen liimausta, joten jos sen on valmis toteuttamaan muulla tavalla, uudelleenpelattavuus on heti parempi. Sille ei tietenkään mahda mitään, että yllätykset eivät toisella kerralla ole enää yllätyksiä.

  8. Aika paljon saa kyllä nähdä vaivaa, jos meinaa pelin pitää sellaisessa kunnossa, että se on pelattavissa uudelleen. Ei ole minusta sen arvoista.

  9. Itsellä oli myös ennen ensimmäistä peliä tarkoituksena pitää peli uudelleenpelattavana, mutta keinottelu vaikutti liian työläältä. Jälkeenpäin ajatellen ei se mahdottomuuskaan olisi ollut, mutta en ole katunut tarrojen liimaamista. :)

  10. Pelissä on jo niin paljon pelattavaa, että ei kannata ainakaan miettiä niitä menneitä euroja. En usko että uudelleenläpipeluu toisi mitään lisäarvoa, pikemminkin vähentäisi sen ensimmäisen kokemuksen muistoja.

    Sitä paitsi kuten joku sanoi, niitten komponenttien repiminen oli oikeasti hauskaa ja loi paljon tunnelmaa. Pelissä on kohtia, joissa voi tehdä isoja päätöksiä, ja niistä seuraa isoa tuhoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *