Frosthaven

Frosthaven on odotettu jatko-osa BGG:n ykköspaikkaa hallinneelle Gloomhavenille. Tiivistetysti Frosthaven on samantyyppinen, yhteistyössä pelattava pitkä, monia kymmeniä skenaarioita sisältävä luolastoholvaus, johon on lisätty sisältöä myös skenaarioiden välille. 

Frosthavenilla on vankka perusta Gloomhavenissa, joten en käy toistamaan pelin sääntöjä ja mekaniikkoja, vaan niihin voi käydä tutustumassa Gloomhavenin arvostelussa. Voidaan kuitenkin todeta, että vuosien varrella muutamat pelaajia vaivanneet rosot on Frosthavenissa hiottu pois. 

Jos oli Gloomhaven iso peli, niin Frosthaven on isompi, karkeasti sisältöä on noin kolmannes enemmän. Esittely sisältää lieviä paljastuksia sisällöstä, joten jos haluaa kokonaan välttää spoilaantumiset, ei lukemista kannata jatkaa. 

Pitkä ja polveileva kampanja

Frosthaven sisältää noin 130 skenaariota, mutta pelaajien valinnoista riippuen kaikki eivät tule kampanjassa pelattavaksi. Tarinassa on kolme pääjuonihaaraa liittyen jetimäisten Algoxien klaanien keskinäiseen suhteeseen, konerotu Unfetteredin aktivoitumiseen ja muinaisen valtakuntansa palauttamisen perässä oleviin rapu-Lurkereihin. 

Pelin eteneminen on esitetty viidellä skenaariokaaviolla, joista availlaan etenemisen mukaan luukkuja kuin joulukalenterissa konsanaan. Palkintona pääsee liimailemaan skenaariotarroja pelilaudalle. Minulle kaaviot  eivät ole mitenkään lisäarvoa tuova lisä Gloomhaveniin verrattuna, mutta ihan kiva, että sellaiset tarjotaan. 

Tuttuun tapaan pelattava skenaario valitaan avatuista ja pelaamattomista. Toisinaan valintaa ei anneta, vaan jatketaan edellisen skenaarion aloittamaa tarinakaarta linkitetyn skenaarion muodossa, mikä vahvistaa tematiikkaa. Yleensä kuitenkin skenaariota edeltää edelleen jokin satunnainen, pienimuotoinen matkatapahtuma. 

Parannellut skenaariot

Skenaarioiden alussa valittavaa hahmokohtaisten tavoitteiden vaihtoehtoja on lisätty kiitettävästi. Vielä kymmenienkin pelikertojen jälkeen tuntuu, että vastaan voi tulla uusi. Tällä kertaa tavoite valitaan kahden sijaan kolmesta kortista, mikä on toimiva muutos. Uusista mekaniikoista pelin aikana avautuvat ryhmäkohtaiset haasteet ovat erinomaista lisää. 

Frosthaven parantaa perustavanlaatuisesti skenaarioiden etenemistä Gloomhaveniin verrattuna. Nyt vain alku on esitetty skenaariokirjassa, mikä pitää skenaarion yllätykset pitkälti salassa. Aivan mahtavaa! Uudet osiot paljastetaan erillisessä kirjassa. Samaa systeemiä käytettiin toki jo Gloomhavenin Forgotten Circles -lisäosassa, mutta yhteen kirjaan laitettuna edestakainen selaaminen kävi hermoon alta aikayksikön. Palautteesta on opittu. 

Frosthavenissa on myös Forgotten Circlesin kaltaisia monipuolisempia ja monimutkaisempia skenaarioita. On makuasia, mitä niistä pitää, mutta hyvänä lisänä skenaarioalustus kuvaa skenaarion kompleksisuutta kolmiportaisella asteikolla. Kompleksisuudesta seuraa kuitenkin välillä kovasti admin-puuhaa, minkä jälkeen yksinkertainen skenaario voikin olla aika rentouttava. Alimman kompleksisuusasteen skenaariot ovat kuitenkin melko harvassa, useimmiten skenaariot ovat keskimmäisellä vaihtoehdolla merkittyjä. 

Skenaarioiden vaikeustaso on varsin napakka, haastavampi kuin Gloomhavenissa. Tällä kertaa haastavuus on enemmän skenaarioissa itsessään kuin lisää vihollisia kutsuvien vihollisten korttinostoissa, minkä yhdistän parantuneeseen suunnitteluun ja testaukseen. 

Monet viholliset on tuttuja jo Gloomhavenista, mutta mukana on toki paljon uusia. Gloomhavenin kavalkadi oli perinteisempää fantasiaa, mikä vetoaa minuun enemmän. Uusissa on jotain hitusen humoristisempaa, vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi piraijapossuista. Ehkä eniten tyydytystä on tullut maahisten (imp) joukkoon hyvin istuvasta tulokkaasta, lumimaahisesta, mutta se on enemmän seurausta peliseuran antipatiasta tämän pelimaailman maahisia kohtaan. 

Kuolleet viholliset ovat edelleen pelihahmojen pääasiallinen tulolähde. Tällä kertaa kaikki viholliset tiputtavat saalista kuollessaan, mikä selkiyttää pelaamista. Poimittava saalis voi osoittautua paitsi rahaksi myös erinäisiksi resursseiksi, joilla voi väsätä hahmolle uusia varusteita ja mikstuuroita. Osapakoista kuhunkin skenaarioon tehtävän saalispakan muodostaminen ylitti kuitenkin viitsimyskynnykseni heti alkuunsa. Onneksi nykyään löytyy sovelluksia pelaamista helpottamaan, olen itse käyttänyt ilmaista Gloomhaven Secretariatia. 

Hahmot 

Frosthaven sisältää 17 uutta hahmoluokkaa. Eniten Frosthavenin hahmoluokissa arvostan monipuolisempaa kattausta hahmojen taitoja ja kykyjä. Nyt niihin sisältyy kiinnostavasti myös muutakin kuin taistelupakan muokkaamista, esimerkiksi Blinkblade-aloitushahmo voi valita kyvyn, joka tekee immuuniksi liikuntakyvyttömyydelle. Lisähaastetta voi hakea kullekin hahmolle kahden luokkatavoitteen tai -haasteen muodossa, mutta ne ovat täysin vapaaehtoisia, ja hyvä niin. 

Hahmot ovat erikoisempia kuin Gloomhavenissa, ehkä hieman monimutkaisempia, tosin korttien symboliikkakin, kuten myös niiden päivittäminen, on uudistunut pelien välillä. Frosthavenin hahmoista on ehkä hivenen vaikeampi vain hahmoa katsomalla ja nimen perusteella saada käsitys sen roolista, mutta pelatessa ne edelleen omaksuu nopeasti. Hahmolautoihin on nyt tehty oivalliset opastukset kertomaan, miten hahmolta sujuu lähi- ja kaukotaistelu, kuinka liikkuva se on, mitä elementtejä se tuottaa ja käyttää jne. 

Frosthavenissa olen pitänyt myös muutoksista uusien hahmojen aloitustasoon ja kehittymiseen. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että hahmoista ei tule liian nopeasti puolijumalia, mikä pitää pelaamisen hauskempana. Silti pidän eniten alkutason hahmoista, jolloin valintoja ja lyhyen aikavälin tavoitteita on enemmän, esimerkiksi jonkin tietyn yrtin löytäminen skenaariosta mikstuuran tekemistä varten. 

Kylä pohjoisessa 

Taisteluiden välille on tuotu Frosthavenin kehittymistä omassa Outpost-vaiheessaan. Tähän liittyen on ajan etenemistä, ajoittain tarinaa, kylään liittyvää tapahtumaa, mahdollisesti hyökkäyksiltä puolustautumista, rakennusten hyödyntämistä ja rakentamista sekä hahmojen kehittämistä. Teeman kannalta tämä Outpost-vaihe on oikein hyvä, mutta välillä ja vähitellen sitä arvostaa enemmän Gloomhavenin yksinkertaisempaa “tapahtuma, torille, ja takaisin seikkailemaan” ‑kuviota. 

Frosthavenin tapahtumat niin kylässä kuin matkustaessa ovat mielenkiintoisempia kuin Gloomhavenissa. Pohjoisessa eletään vain kesää ja talvea, ja vuodenaika vaikuttaa tapahtumatarjontaan. Lähtökohtaisesti kesällä on ihan kivaa ja talvella saa enemmän varautua Frosthavenia vastaan kohdistuviin uhkiin. Skenaarioissa tämä vuodenaikadualismi ei kuitenkaan temaattisuuden kannalta harmillisesti näy. Tapahtumia on kuitenkin paljon ja toistuvat tapahtumat ovat harvemmassa. 

Frosthavenissa on tarinaa paljon Gloomhavenia enemmän. Tähän liittyen toinen sovellussuositukseni onkin parikymppiä maksava Forteller Gamesin Frosthaven-sovellus. Äänitys on tehty hyvin ja etenkin useamman hengen kampanjassa se helpottaa tarinaan syventymistä. 

Frosthaveniin ympätty resurssitalous, jonka avulla kylää ja hahmojen varusteita kehitetään, on kiinnostava idea. Tosin kun perusresursseja voi myös (rajoitetusti) ostaa ja resursseilla tehtyjä asioita myydä rahaksi, niin homma myös konvertoituu tietyssä mielessä takaisin rahaksi. Yrtit ovat siksi mielenkiintoisempia. 

Omaan makuun resursseja kertyy turhan sukkelaan, ja niillä saa tehtyä kaiken tarjolla olevan melko nopeasti. Hieman hankalampi hankinta olisi enemmän mieleeni. Viimeisimmän uuden hahmon kanssa meni noin kaksi skenaariota siihen, että perusresursseja eli puuta, metallia ja nahkaa alkaa pursuta jo joka nyssäkästä ja kapsäkistä, toki tässä auttaa kasakkamainen ote skenaarioiden puhdistamisessa. 

Gloomhaveniin verrattuna varustetarjonnassa on parannettu. Tietyt varusteet olivat Gloomhavenissa niin hyviä, että ne käytännössä otti hahmolle kuin hahmolle, toki johonkin tiettyyn skenaarioon saattoi ottaa vaihtoehtoisen tavaran. Varusteet ovat nyt monipuolisempia, ja hyviä ja kiinnostavia vaihtoehtoja on paljon. 

Laatikon sisältöä 

Frosthaven parantaa myös komponenttien hallinnassa, mikä onkin tarpeen, sillä pelin mukana tulee 27(!) pahviarkkia komponentteja. Siihen päälle vielä ne toista tuhatta korttia, niin saa jo muutaman tunnin käytettyä ennen kuin pelaaminen on mahdollista. Komponenttien lajittelua varten mukana tulee kuitenkin kelpo ohjelappunen.

Gloomhavenin insertti oli melkoisen onneton, mutta Frosthavenin laatikosta löytyy hyvin käyttökelpoinen insertti. Karttalaatoille (jotka olivat yllättävän taipuneita) ei kuitenkaan ollut omaa paikkaa, joten niille hankin kolmannen osapuolen lajittelulokerikon. (Folded Spacen pahvinen lokerikko on päällisin puolin toimiva, mutta taipuisin silti suosittelemaan mieluummin tavallista kodinkansiota.) Lisäksi vihollistokeneille hankin omat lokerikot (peli sisältää kyllä muovipussit jokaiselle viholliselle), mutta olen silti tyytyväinen pelin tarjoamaan sisällönhallinnan ratkaisuihin. 

Ohjekirja on tehty mukavasti Gloomhaven-pelaajia huomioiden sillä muutokset Gloomhaveniin verrattuna on korostettu sinisellä. Pelin edetessä avautuu lisäsääntöjä ja -ominaisuuksia, ja ohjekirjaa pääsee täydentämään niihin liittyvillä sääntötarroilla. 

Pelilautaan liimaillaan myös tuttuun tyyliin skenaariotarroja, ja kaupungin kehittymistä todennetaan tarjoilla. Kun rakennuksilla on eri tasoja, niin liioitellen voidaan lohkaista, että karttalaudan Frosthaven-osuus alkaa saada kolmiulotteisia ominaisuuksia, kun tarraa liimataan tarran päälle. 

Frosthavenin ensimmäisessä painoksessa on jonkin verran virheitä, joista monet liittyvät ohjekirjan lisäsääntöjen lisäämiseen. Ne on kuitenkin melko helposti havaittavia, eivätkä virheet ole sellaisia, että peliä kannattaisi niiden takia välttää. Hyvä on silti vilkaista pelin FAQ ja errata. 

Suurin kritiikkini kohdistuu pelistä löytyvään ja sen aikana avautuvaan pulmakirjaseen. Ei siinä mitään, että sellainen on mukana, pelin sisäisiä pulmia on ollut pelisarjassa ennenkin. Toisin kuin aiemmin, tällä kertaa se on välttämätön pääjuonen läpäisemiselle. En ole pulmista tässä yhteydessä kiinnostunut, mutta lyhyehkön vilkaisun perusteella ne eivät edes ole hauskoja tehdä; mielipide, jonka kanssa en ole yksin. Onneksi internet auttaa, kuinka skipata pelistä tämä osuus. 

Gloomhaven ja Frosthaven – “Firsthaven” ja “Besthaven”? 

Frosthavenin ilmestymisestä seuraa varmasti kysymyksiä Haven-pelien välillä. Onko Gloomhaven nyt syrjäytetty? Onko Frosthaven automaattisesti parempi valinta? Millä Haven-pelillä kannattaa aloittaa? 

Gloomhavenin etuna on, että sitä on nopeampi pelata; se keskittyy enemmän edelleen kerrassaan erinomaiseen toimintomekaniikkaan sivupolkuja sisältävässä kampanjassa jättäen admin-touhun vähemmälle. 

Frosthaven vaatii ensiksikin enemmän viitseliäisyyttä ja vaivaa skenaarioiden välillä. Skenaarioiden kattaus on laajempi ja vastaan tulee enemmän mieleen jääviä tehtäviä, niin hyvässä kuin pahassa. Skenaarioiden erityissäännöt tukevat paremmin tarinaa; esimerkiksi loppumattomat viholliset voivat jakaa mielipiteitä, mutta ne kyllä auttavat tekemään päätöstä tehtävän mukaisen pakenemisen ja vihollisten tappamisen välillä. 

Gloomhavenin kampanjaan sitoutuminen ei ole pieni asia, mutta pienempi silti kuin Frosthavenissa. Jotta peleistä saa kaiken irti, pitää niitä pelata säännöllisesti. Yli puolen vuoden viikoittaisen pelaamisen jälkeen Gloomhaven olisi loppusuoralla, mutta Frosthavenissa riittää vielä sisältöä ja skenaarioita pelattavaksi, karkeasti arvioiden vähintään vielä se kolmannes. Se vastaa sitä, mitä olin jo pelin Kickstarter-kampanjasta asti kuullut, eli lupaukset lunastetaan. Useimmille kertaläpipeluu lienee tarpeeksi, minä odotan tilaisuutta uuteen läpivetoon, jossa pääsee vähemmällä, kun ei tarvitse enää hidastaa pelaamista muun muassa tarrojen kiinnittämisellä. 

Mutta mitä siis Haven-noviisille? Gloomhavenin toinen laitos on tulossa ensi vuonna, ja kun silloin Frosthavenin parannukset yhdistyvät Gloomhaveniin, niin se ei voi olla muuta kuin ihanteellinen hankinta. Sitä ennen Gloomhaven: Jaws of the Lion on edelleen mainio astinlauta Gloomhavenin maailmaan. Tosin Gloomhaveneita saattaa saada melko edullisesti nykyisin, niin sekään ei ole huono valinta, ei millään muotoa. 

Frosthaven on kattavampi peli kuin Gloomhaven. Täydellinen Haven-peli se ei ole, mutta se osoittaa, millainen on. Toivoakseni se nähdään uudessa Gloomhavenissa. 

Faktat Frosthavenista

Suunnittelijat: Isaac Childres

Julkaisija: Cephalofair Games (2022) 

Mutkikkuus: Gloomhaven-kokemuksella pystyy Frosthavenia jo helposti pelaamaan. Ensikertalaisille sääntöjä on paljon luettavaksi, mutta pelimekaniikka itsessään on melko yksinkertainen. 

Onnen vaikutus: Onni liittyy lähinnä vihollisen toimintoihin ja hyökkäyksiin taistelussa. Tuntemus vihollisten käyttäytymisestä vie pitkälle. 

Vuorovaikutus: Peli on yhteistyötä skenaarioiden voittamiseksi, mutta kullakin pelaajalla voi olla omia pyrkimyksiään kehittää hahmoaan, mikä ei läheskään aina käänny optimaalisimmaksi tavaksi päihittää skenaario. 

Uudelleenpelattavuus: Pelissä riittää pelattavaa useaksi sadaksi tunniksi, ja kampanjan voi pelata uusiksi, jos ei haittaa, että sisältö on pääsääntöisesti avattu ja tarrat liimailtu ensimmäisellä kerralla. Pelkästään jonkin skenaarion pelaaminen uudelleen tarjoaa vaihtelua jo sillä, että viholliset todennäköisesti toimivat erilailla. Kun tähän lisätään pelaajien eri hahmot, eri tasot ja eri varusteet, on uudelleenpelattavuus erinomaisella pohjalla. 

Saavutettavuus: Pelaaminen itsessään ei vaadi hirveän paljon kielitaitoa kunhan vain ymmärtää hahmonsa korttien tekstin. Tarinan seuraaminen ja skenaarioiden erityissäännöt kuitenkin tarvitsevat vankkaa ymmärrystä. Peli on kokonaisuudessaan iso, mutkikas ja työläs hallittava ja vaatii pelaajilta sitoutumista ja panostamista.

Pelaajamäärä: 1–4. Toimii hyvin eri pelaajamäärillä, omasta mielestäni silti parhaimmillaan kolmella pelaajalla. 

Pituus: 90–150 minuuttia skenaariota kohden.