The Fellowship of the Ring: Trick-Taking Game

Vuonna 2019 ilmestynyt The Crew: The Quest for Planet Nine sai aikaan paljon pöhinää omaperäisellä ideallaan: ennen sitä en olisi ajatellut, että yhteistyötikkipeli olisi edes mahdollinen idea. The Crew onkin väistämätön edeltäjä The Fellowship of the Ring: Trick-Taking Gamelle.

Tämä Bryan Bornmuellerin suunnittelema tikkipeli on The Crew’n tavoin skenaariopohjainen yhteistyöpeli, joka kattaa Taru sormusten herrasta -trilogian ensimmäisen kolmanneksen. Peli perustuu nimenomaan kirjoihin, joten tarina kulkee läpi kirjoista tuttujen tapahtumien. Jatkoa on luvassa: The Two Towers: Trick-Taking Game on tulossa vuonna 2026.

Sormuksen saattue

Peli koostuu 18 luvusta, joiden aikana hankkiudutaan Repunpäästä syntymäpäiväjuhlista Rivendelliin ja sieltä aina saattueen hajoamiseen asti. Jokainen luku on oma skenaarionsa, jossa on omat reunaehtonsa, ja tarkoitus on pelata skenaariot läpi järjestyksessä ja siirtyä aina seuraavaan, kun edellisestä selviää.

Pohjalla on tavanomainen tikkipeli. Pakassa on viisi maata, joista neljässä on kortit 1–8 ja yhdessä, sormuksissa, on kortit 1–5. Sormukset eivät ole valttimaa; ainoastaan sormusten ykkönen on erikoisempi kortti. Pelissä on maantuntopakko, eli muiden on pakko pelata ajettua maata. Tikkiä ei saa aloittaa sormuksilla, jos niitä ei ole pelattu ensin toisella maalla aloitettuun tikkiin. Sormusten ykkönen on valttikortti, jolla voi halutessaan voittaa tikin.

Luvuissa tarjolle tulee tietty valikoima hahmoja ja tavallisin tavoite on suorittaa kaikkien valittujen hahmojen tehtävät onnistuneesti yhden jaon aikana (”lyhyt tavoite”). Toisinaan tavoitteena on suorittaa kaikki hahmot onnistuneesti (”pitkä tavoite”), jolloin onnistumiset voi kerryttää useamman jaon aikana. Kaikkien jaossa mukana olevien hahmojen on kuitenkin onnistuttava tavoitteessaan: jos yksikin epäonnistuu, jako on hävitty.

Pelaajille jaetaan kortit ja sen jälkeen valitaan hahmot. Frodo menee pelaajalle, jolla on kädessään sormusten ykkönen, muuten pelaajat saavat itse valita sopivan hahmon. Hahmoja on usein tarjolla enemmän kuin pelaajia on, ja toisinaan osa hahmoista on pakollisia ja osa vapaavalintaisia. Ensimmäisessä skenaariossa, esimerkiksi, on pakko valita Frodo ja Bilbo. Tarjolla ovat myös Pippin ja Gandalf, jolloin nelinpelissä nämä molemmat on valittava, mutta kolminpelissä toinen jää käyttämättä.

Frodon tavoitteena on voittaa tikeissä sormuksia. Nelinpelissä riittää kaksi, kolminpelissä pitää saada viidestä sormuksesta vähintään neljä. Bilbon on voitettava vähintään kolme tikkiä. Pippinin on saatava vähiten tikkejä (tasapeli riittää) ja Gandalfin on voitettava vähintään yksi tikki. Monella hahmolla on myös vaihtomahdollisuus: Pippin saa jaon alussa vaihtaa yhden kortin Frodon, Samin tai Merrin kanssa. Gandalf taas saa jaon alussa yli jääneen kortin (pakassa on 37 korttia, eli aina jää yksi yli) käteensä ja vaihtaa sitten kortin Frodon kanssa.

Hahmojen tavoitteet liittyvät joko tiettyyn määrään tikkejä tai sitten tiettyjen korttien voittamiseen. Sam, Legolas ja Gimli esimerkiksi kaikki ovat voittoehdoiltaan samanlaisia: jokaisen on voitettava tietty sattumanvarainen kortti omasta maastaan (ruskea, vihreä tai harmaa).

Matkantekoa

Yksittäisessä erässä ei pitkään mene. Alkupään luvut ovat etenkin kokeneemmille tikinpelaajille sen verran helppoja, että niiden parissa saattaa ihmetellä, mitä tolkkua pelissä ylipäänsä on. Näkemys saattaa muuttua luvun viisi kohdalla, kun päästään Vanhaan metsään ja vaikeustaso ottaa ensimmäisen isomman nykäyksen eteenpäin.

Olen itse pelannut kampanjan lähestulkoon läpi, jäljellä on enää kaksi skenaariota, ja tähän mennessä pelikertoja on kertynyt 62. Siitä voi laskea, että keskimäärin yhteen skenaarioon on tarvittu noin neljä yritystä, mutta tasan nämä eivät ole menneet: skenaario 9 on ollut ylivoimaisesti työläin ja moni skenaario on mennyt kertayrityksellä. Vaikeustaso siis heittelee ja eteneminen on vaihtelevaa.

Kampanjaa voi hyvin pelata eteenpäin vaihtelevilla pelaajille, en ole mitenkään erityisemmin pyrkinyt pelaamaan samoilla pelaajilla. Peliporukkani on tikkipeleihin tottunutta ja päässyt nopeasti sisään peliin. Vähemmän kokeneiden tikinpelaajien kannattanee harjoitella alkupään helpommilla skenaarioilla ennen myöhempiin hyppäämistä. Enimmäkseen pelit on pelattu kolmella pelaajalla; yhdessä sessiossa oli neljä pelaajaa. BoardGameGeekissä nelinpeliä pidetään ylivoimaisesti parhaana pelaajamääränä; niin se luultavasti onkin, mutta kyllä tätä kolmistaankin pelaa.

Myös kaksin ja yksin

Peliä voi pelata kahdestaan ja yksinkin. Niistä en osaa sanoa mitään. Alkuperäisen The Crew’n kampanjan pelasin läpi kaksinpeleinä; se toimi, mutta sen jäljiltä ei jäänyt liiemmin halua toistaa elämystä. Tässä kaksinpeli on toteutettu siten, että mukana on kolmas pelaaja, jonka korteista rakennellaan pyramidi, josta osa korteista on valittavissa. Yksinpelissä pelataan nelinpeliä, jossa pelaajien käsikorteista saa kerralla nähdä vain neljä korttia. Yksinpeli on pidetympi kuin kaksinpeli, eli jos ajatus tällaisesta yksinpelistä tuntuu kiinnostavalta, The Fellowship of the Ring epäilemättä palvelee tarkoitustaan.

Mutta mitä kampanjan jälkeen? Omalta osaltani vastaus on selvä: peli menee kiertoon kuten The Crew’kin. En usko, että hirveästi on halua seikkailun pariin palata. Jos olisi, se suuntautuisi kyllä The Two Towersiin. Ohjekirja tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia jatkopeleille. Laatikon voi aina resetoida ja pelata uudestaan, mutta mukana on myös ohjeet lisäpeleille. Niissä mukana on Frodo, Gandalf ja satunnainen valikoima muita hahmoja ja lisäsääntöjä. Niillä pelataan sitten pitkää peliä, eli sellaista, jossa kaikkien hahmojen tavoitteet on saatava suoritettua. Tällä tavalla saanee ihan käypäisiä satunnaisskenaarioita.

Tyylikäs peli

Kiiltävään laatikkoon pakattu peli on ilo silmälle. Laatikko on käytännöllisen kokoinen ja sen sisältä löytyy kolme lokeroa. Kampanjan edetessä tarvittavat tavarat on jaoteltu kahteen lokeroon ja niihin pelin saa järjestettyä jotenkin järkevästi kampanjan pelaamisen aikana.

Kuvitustyyli jakaa mielipiteitä. Omassa peliporukassani Elaine Ryanin ja Samuel Shimotan lasimaalauksia muistuttavaa piirrostyyliä lähinnä inhottiin. Ainakin se on omaperäistä, johdonmukaista ja kaikkea muuta kuin elokuvista tuttua kuvastoa. Siitä siis pisteet. Kokonaisuudessa on muutenkin laadun tuntua, mutta korttien laatu jättää vähän toivomisen varaa: kortit saa helposti sekoitettua mutkalle.

Jos haluaa parhaan yhteistyötikkipelielämyksen, The Crew: Mission Deep Sea tarjoaa sen. The Fellowship of the Ring on yleisesti ottaen vaikeusasteeltaan vähän helpompi, mikä voi toki olla hyväkin asia. Tietysti jos Taru sormusten herrasta aiheena maistuu, niin sitten tätä on helppo suositella. Mikään todella immersiivinen tarinallinen elämys peli ei tietenkään ole, mutta on siinä jonkun verran oivallustakin mukana miten kirjan henkilöiden erityispiirteet on pelin mekanismeihin sovellettu.

Faktat The Fellowship of the Ring: Trick-Taking Gamesta

Suunnittelija: Bryan Bornmueller

Julkaisija: Office Dog (2024)

Mutkikkuus: Tikkipelejä tunteville oppimiskynnys on matala, joskin pelin erikoisuudet tuottavat ajoittain päänvaivaa, vaikka ohjekirjassa skenaariokohtaisia lisäohjeita onkin. Ilman tikkipelikokemusta alkuun pääseminen voi olla vähän työlästä.

Onnen vaikutus: Pelin voi joskus hävitä heti jaossa (pelaajan tavoitteena on voittaa joku tietty kortti, joka jää jaosta ylimääräiseksi kortiksi). Yksittäinen jako on sen verran nopea, ettei se juuri haittaa.

Vuorovaikutus: Menestyminen vaatii hyvää yhteistyötä ja toisten pelin ja mahdollisuuksien pähkäilyä.

Teema: Taru sormusten herrasta -teema ei itse pelaamiseen välity, mutta jos aihe kiinnostaa, se on varmasti plussaa, sen verran hyvin kirjan tapahtumia on peliin sovitettu.

Uudelleenpelattavuus: Kampanjassa riittää pelattavaa moneksi tunniksi, mutta sen jälkeen pelihalut voivat ainakin samalla porukalla olla vähissä.

Saavutettavuus: Sujuva pelaaminen edellyttää englannin osaamista. Kokemus tikkipeleistä auttaa.

Pelaajamäärä: 1–4. Kaksinpeliksi harkitsisin vakavasti.

Pituus: Yksi jako 5–10 min.