18xx-pelit

18xx-pelit ovat löyhä perhe rautateiden alkuaikoihin sijoittuvia pelejä, joissa kehitetään rautatieyhtiöitä ja pelataan osakkeilla. Genre sai alkunsa Francis Treshamin vuonna 1974 julkaisemasta 1829-pelistä. Nimi tulee vuodesta 1829, jolloin suoritettiin Rainhillin kokeet, joissa valittiin veturi Liverpoolin ja Manchesterin väliselle junaradalle. Kokeet voitti Stephensonin isä ja poika -kaksikko George ja Robert Rocket-veturillaan, jonka mukaan Reiner Knizian Stephensons Rocket -peli on nimetty.

Sittemmin 18xx-perhe on saanut runsaasti jatkoa. Francis Tresham teki muutaman pelin lisää, mutta myös muut suunnittelijat innostuivat hyödyntämään hyvää runkoa. Kaikki 18xx-pelit muistuttavat vahvasti toisiaan, mutta eri pelien välillä on muutakin eroa kuin alue, jota kartta kuvaa.

Pelien tuntomerkkinä on nimeämiskaava. Alkuun nimet olivat 1800-luvun vuosilukuja, mutta koska rautatiet saivat jotakuinkin kaikkialla alkunsa pienen ajan sisällä, pelkistä vuosiluvuista on täytynyt luopua: on Georgian osavaltioon sijoittuva 18GA, Alabamaan sijoittuva 18AL, Koreaan sijoittuva 18Korea, Intiaan sijoittuva 18 India ja niin edelleen.

Osakekauppoja, sijoittajia ja johtajia

18xx-pelit ovat rautatieaiheisia talouspelejä, joissa pelaajat hallitsevat rautatieyhtiöitä. Yhtiöt eivät ole pelaajien omia, vaan pelaajat ostavat niiden osakkeita ja se pelaajista, jolla on osake-enemmistö saa päättää, mitä yhtiö tekee. Tavallinen kaava on, että yhtiön osakekanta on jaettu yhdeksälle osakekirjalle: kahdeksan on tavallisia 10 % osakkeita ja yksi on yhtiön johtajan 20 % tuplaosake. Tuplaosakkeen merkitys on siinä, että pelaajien osakekirjojen määrä on tavallisesti rajallinen, jolloin kaksi osaketta yhdellä osakekirjalla on eduksi.

Pelit jakautuvat osakekierroksiin (stock round eli SR) ja toimintakierroksiin (operating round eli OR). Osakekierroksilla pelaajat ostavat ja myyvät osakkeita, toimintakierroksilla yhtiöt tekevät toimiaan: rakentavat rataa, perustavat asemia, hankkivat junia ja ajavat junillaan. Junilla ajaminen tuottaa rahaa, joka joko pidetään yhtiön kassassa tai jaetaan osinkoina osakkaille. 10 % osake oikeuttaa 10 % osingoista.

Tavallisesti noudataan kahta mallia: toisessa pelin alussa SR:t ja OR:t vuorottelevat ja pelin edetessä osakekierrosten väliin tulee lisää operointikierroksia, toisessa suhde on kiinteä, tavallisesti kaksi OR:ää jokaista SR:ää kohden.

Osakekaupoille on peleissä monenlaisia malleja. Tavallisesti pelaajat voivat perustaa uusia yhtiöitä valitsemalla jonkun vapaana olevan yhtiön, määrittelemällä sille par-arvon eli alustavan pörssikurssin ja ostamalla johtajan tuplaosakkeen. Mitä sen jälkeen tapahtuu riippuu sitten pelistä. Kaksi perusmallia ovat full capitalization ja incremental capitalization.

Full cap -peleissä edellytetään tavallisesti, että yhtiön osakekannasta ostetaan 60 %, jonka jälkeen yhtiö saa käyttöönsä koko osakepääomansa verran rahaa (par-arvo kertaa kymmenen). Incremental cap -peleissä yhtiö alkaa toimia heti, kun johtajanosakkeet on ostettu. Loput osakkeista menevät yhtiön kassaan ja kun osakkeita ostetaan, yhtiö saa niistä lisää rahaa. Tavallisesti mitään IPO-hintaa ei ole, vaan osakkeita ostetaan senhetkisen kurssin mukaisella hinnalla.

Näistä käytännöistä on kuitenkin varsinkin nykyään monia muunnelmia. Valtaosa peleistä osuu kuitenkin karkeasti jompaankumpaan kategoriaan.

Sekin vaihtelee, missä määrin pelaajien toimet osakekierroksella pörssikursseja heiluttelevat. Osassa peleistä yhtiön kurssi putoaa aina, kun joku pelaajista myy yhtiön osakkeita. Tällä tavalla pelaajat voivat hyökätä toisten pelaajien kimppuun ostamalla heidän yhtiönsä osakkeita ja myymällä ne sitten saman tien pois. Toisissa peleissä vain yhtiön johtajan myynnit heiluttavat hintaa, osassa taas kurssit liikkuvat vain yhtiön toiminnan johdosta.

Osakkeiden lisäksi pelaajilla voi olla erilaisia pikkufirmoja (private companies). Yksinkertaisimmillaan ne tuottavat tuloja joka OR; usein summia, jotka ovat alkupelissä parempia kuin junafirmojen tulot, mutta jotka pian kalpenevat vertailussa. Näitä privateja voi yleensä myydä omistamilleen yhtiöille, joka on tapa ohjata rahaa yhtiöstä omaan taskuun. Lisäksi pikkufirmoilla voi olla erityiskykyjä: niiden avulla voi vaikkapa saada ylimääräisiä rakennusoikeuksia, lisäasemia tai jotain muuta pientä näppärää.

Alunperin näiden firmojen merkitys on ollut pienehkö ja lähinnä tuoda eroja pelaajien alkuasemiin, mutta monissa uudemmissa peleissä private companyillä tehdään kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita.

Kiskoa maahan ja asemia perustamaan

Operointikierroksilla yhtiöt rakentavat rataa laudalle. Kaikki rata on lähtökohtaisesti yhteistä. Radanrakentaminen tapahtuu pelaamalla heksalaattoja laudalle. Pelin alussa käytössä on vain yksinkertaisia ratoja: suoria ja mutkia. Nämä ratalaatat ovat perinteisesti väriltään keltaisia, joten vaihetta kutsutaan keltaiseksi vaiheeksi. Seuraavaksi tulee vihreä vaihe, jossa keltaisia ratalaattoja on mahdollista päivittää vihreiksi. Vihreät laatat tarjoavat haarautuvia ja risteäviä ratoja. Päivityksen on säilytettävä kaikki olemassaolevat ratayhteydet, joiden päälle se voi sitten lisätä uusia. Ruskeat ja harmaat radat tarjoavat vielä mutkikkaampia yhteyksiä. Radanrakentamisessa on yleiset peruspiirteensä ja paljon pelikohtaista vaihtelua esimerkiksi sen suhteen, miten paljon rataa yhdessä vuorossa saa rakentaa ja mitä radanrakentaminen maksaa. Useimmiten se on ilmaista, ellei rataa rakenna vuorille tai muuhun vaikeaan maastoon.

Rautatieyhtiöillä on tavallisesti määritelty aloituskaupunki, josta toiminta on aloitettava: New York Central lähtee New Yorkista, Baltimore & Ohio Baltimoresta, LNWR Lontoosta ja niin edelleen. Aloituskaupunkiin tulee yhtiön asema eli token (suomeksi toukka). Näillä tokeneilla on pari keskeistä merkitystä: ensinnäkin jokaisella ajettavalla reitillä on tavallisesti oltava vähintään yksi yhtiön asema ja lisäksi yhtiöiden reitit eivät voi ulottua sellaisen kaupungin läpi, joka on täynnä muiden yhtiöiden asemia. Tämä rajoittaa myös radanrakennusta: et voi kajota rataan, johon yhtiölläsi ei ole pääsyä toisten yhtiöiden asemien vuoksi. Kaupunkeihin mahtuu vain rajallisesti asemia – yleensä keltaisessa vaiheessa yksi, vihreässä kaksi, ruskeassa ehkä kolme – ja oikeaan paikkaan laitettu asema sekä edistää omaa peliä että tuhoaa kilpailijoiden mahdollisuuksia.

Junat liikkeelle

Junat on tavallisesti määritelty sen mukaan, kuinka monessa kaupungissa ne voivat käydä. 2-juna kulkee yhdestä kaupungista seuraavaan, 3-juna voi pysähtyä kolmella asemalla ja niin edelleen. Asemia ei yleensä saa ohittaa. Kakkosen juna lähtee siis joltain asemalta, ajaa seuraavalle ja tuottaa rahaa muutaman kympin: keltaisten kaupunkien arvo on tavallisesti 20 ja seuraava asema on hyvällä todennäköisyydellä kympin arvoinen pikkuseisake. Tämän 30 yhtiö voi sitten ottaa kassaansa tai maksaa osinkoina, jolloin jokaiselle osakkeelle maksetaan 3 rahaa. Se ei ole paljon se, mutta meno onneksi paranee pelin edetessä.

Yhtiöllä voi olla useampi juna, mutta jos haluaa käyttää useampaa junaa, niille on löydettävä erilliset reitit. Kaksi saman yhtiön junaa ei saa ajaa samaa ratayhteyttä. Yhdestä asemasta voi ajaa helposti pariin suuntaan, mutta sitten tarvitaan lisäasemia – etenkin kun junat paranevat ja reitit pitenevät.

Pelin lopussa käytössä on jo isoja, nopeita junia. Perinteisesti parhaat junat ovat olleet dieselvetureita, joilla on rajattoman pitkä kantama, mutta sellaisten junien reittien optimointi on niin työlästä, että dieselvetureista on pitkälti luovuttu. Nykyään parhaat junat ovat usein vaikkapa 8E-pikajunia, jotka voivat ohittaa pikkukaupunkeja, tai 4×2-junia, jotka ajavat nelosen reitin menopaluuna eli tuotto kaksinkertaistetaan. Tällaisia junia on paljon helpompi laskea ja loppupelin reitinlasku nopeutuu.

Junia ostetaan pankista, jossa ne ovat myynnissä tiukassa järjestyksessä. Ensin kaikki kakkoset, sitten kolmoset, sitten neloset ja niin edelleen. Käytettyjä junia voi ostaa myös muilta yhtiöiltä; silloin hinta on usein joko lähellä nollaa tai sitten kaikkia firman rahoja. Junien ostaminen yhtiöiden kesken on nimittäin ainoa tapa siirrellä rahaa yhtiöstä toiseen, joten sitä käytetään lähinnä silloin, kun yksi pelaaja omistaa useamman firman ja haluaa keplotella junia ja rahoja omistamiensa yhtiöiden välillä parantaakseen tietyn yhtiön asemaa. Voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen nähnyt yhtiöiden välisiä junakauppoja kahden eri pelaajan yhtiöiden välillä.

Osinkotulot taskuun

Kun junat ajavat, ne tuottavat rahaa. Oletuksena rahat jaetaan osakkaille osinkoina. Incremental cap -peleissä yhtiökin voi tienata osinkoja kassassaan olevista osakkeista. Joskus – lähinnä junanostosyistä – yhtiö voi kuitenkin haluta pitää tuotot omassa kassassaan. Tätä päätöstä ei kuitenkaan pidä tehdä kevyesti. Ensinnäkin osinkotuottoja tarvitaan kipeästi seuraavalla osakekierroksella, jotta voi parantaa osakesalkkuaan. Toiseksi osingonmaksu vaikuttaa yhtiön pörssikurssiin.

18xx-peleissä pörssi nimittäin pitää osinkoja maksavista yhtiöistä. Jos yhtiö maksaa osinkoja enemmän kuin nykyisen pörssikurssinsa verran, sen arvo nousee. Joissain peleissä arvo voi nousta jopa useita hyppäyksiä, jos maksettavat osingot ovat moninkertaiset kurssiin nähden. Jos osinkoa maksetaan, mutta ei tarpeeksi, kurssi pysyy yleensä samana ja jos yhtiö ei maksa osinkoja jostain syystä, kurssi putoaa.

Tämähän on aivan päinvastaista kuin miten pörssiosakkeet nykyään toimivat; osingonmaksuhan usein pudottaa kurssia suunnilleen osingon verran, kun pääomaa poistuu yhtiöstä. 18xx-pelien tapa toimia on kuitenkin historiallisesti totuudenmukainen: 1800-luvun pörssissä arvostettiin nimenomaan hyviä osingonmaksajia.

Kalusto ruostuu

Tärkeä osa pelejä on junien ruostuminen. Tavallisesti ensimmäisen nelosen junan ostaminen ruostuttaa kakkosen junat: ne yksinkertaisesti poistetaan pelistä. Viitosen juna ruostuttaa kolmoset ja usein nelosetkin vielä ruostuvat ja vasta viitoset ovat pysyviä junia, joilla voi ajaa pelin loppuun asti. Ruostuminen on hankalaa, sillä useimmiten yhtiöillä on pakko olla juna. Ilman junaa yhtiö ei voi ajaa, sen kurssi putoaa ja osakkeenomistajat ovat tyytymättömiä. Siispä junakaupoille on suunnattava. Tässä kohtaa sitten toivotaan, että firman kassassa on rahaa.

Valtaosassa peleistä nimittäin käy niin, että jos yhtiö ei pysty omilla rahoillaan ostamaan junaa, yhtiön johtaja on henkilökohtaisesti vastuussa ja joutuu maksamaan puuttuvat rahat omasta taskustaan. Jos rahaa ei sieltäkään löydy, johtaja joutuu myymään osakkeita, kunnes rahat riittävät. Koska junien hinnat nousevat pelin edetessä jyrkästi, tämä voi tehdä rumaa jälkeä pelaajan varallisuudelle.

Ruostumisen kiivaus ja nopeus vaihtelee pelistä toiseen. Pahimmillaan junavalikoima voi olla sellainen, että uudet junat eivät välttämättä ehdi ajaa kuin kerran, jos sitäkään, ennen kuin ne jo ruostuvat. Toisessa ääripäässä ovat pelit, joissa junat eivät ruostu ollenkaan. Useimmiten jotain ruostumista kuitenkin tapahtuu.

Lempeämmästä päästä löytyy myös pelejä, joissa johtaja ei ole vastuussa junaostoksista. Yhtiö voi jäädä junattomaksi, jolloin se saattaa esimerkiksi ajella vuokravetureilla, kunnes se pystyy ostamaan junan. Näissä peleissä on myös yleensä mahdollista hylätä yhtiö kokonaan ja jättää se pelin hallintaan, kunnes se joko menee konkurssiin tai saa tilanteensa korjattua niin, että se alkaa taas kiinnostaa sijoittajia. Valtaosassa peleistä yhtiön johtaja ei voi kuitenkaan luopua omistuksistaan, mikäli johtajuutta ei ole mahdollista siirtää toiselle pelaajalle (ja näissä peleissä 20 % osuuden omistaminen yhtiöstä on aina jonkunmoinen riski joutua roskayhtiön johtajaksi vasten tahtoaan).

Lopulta peli päättyy

18xx-peli päättyy tavallisesti johonkin seuraavista lopputuloksista: pelin pankista loppuvat rahat, joku yhtiö kiipeää pörssin huipulle, joku pelaajista menee konkurssiin tai päästään käsiksi pelin viimeisiin juniin. Tämä viimeisin on vähän uudempi tapa lopettaa pelit. Tavallisesti pelataan OR-setti loppuun ja sen jälkeen lasketaan pisteet.

Raha ratkaisee pelin lopussa. Pelin aikana kerättyyn käteiseen lisätään yhtiöiden arvo, eli jokainen omistettu osake on sen pörssikurssin arvoinen. Lopputulokset ovat usein tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia. Varallisuus on siis moninkertaistunut, tavallisesti pelit kun aloitetaan joillain satasilla.

Yksi 18xx-pelien helmasynneistä on ollut vähän tylsä loppuvaihe. Radanrakennus alkaa olla jo valmista, reitteihin tehdään korkeintaan pieniä viilauksia, mutta pankissa riittää vielä rahaa. Tässä vaiheessa peliä voi onneksi jouduttaa siirtymällä laskemaan rahat paperilla ja monet nykyaikaiset pelit huomioivat ongelman jollain tapaa ja esimerkiksi rajoittavat loppupelissä radanrakentamista. Silloin on helppo vain todeta, että peli kestää enää näin ja näin monta OR:ää, jotka voi laskea kerralla valmiiksi ja nopeuttaa prosessia tuntuvasti.

Tuntikausien ajanvietettä

18xx-pelit ovat pitkiä. Varsinkin vielä parikymmentä vuotta sitten peleillä oli taipumus kestää usein neljästä kuuteen tuntia. Nykyään tarjolla on onneksi paljon hyviä pelejä, joiden kesto asettuu jonnekin kolmen-neljän tunnin välille tai jopa alle kolmen tunnin, jolloin pelit ovat helpommin pelattavissa arki-iltoina.

Aloittelijoilta lyhytkään peli ei kuitenkaan yleensä suju kovin nopeasti. Ensinnäkin pelissä on monia osia, joiden sujuva hoitaminen vaatii kokemusta ja toiseksi aloittelijoiden kesken peli ei yleensä etene yhtä ripeästi kuin kokeneilla pelaajille. 18xx-peleissä on hyvä huomata, milloin pelin kulkua on syytä edistää esimerkiksi hankkimalla lisää junia, jotta peli etenee. Aloittelijat ostavat harvoin junia tarpeeksi aggressiivisesti, mikä saa pelin junnaamaan paikoillaan.

Tärkeä keino nopeuttaa pelaamista on käyttää pelimerkkejä. 18xx-peleissä liikkuu paljon rahaa ja vaikka pelien mukana usein paperirahanippuja tuleekin, niitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu käytettäväksi. Hyvä pelimerkkisetti jouduttaa peliä. Kuten yllä totesin, pelin loppuvaiheissa on myös mahdollista nopeuttaa peliä eri tavoin. Nämäkin ovat asioita, jotka kokemus opettaa.

Yksi nopeutuskeino on käyttää 18xx.games-palvelua. Se on varsinaisesti tarkoitettu 18xx-pelien pelaamiseen netissä, mutta sitä voi käyttää myös pöydän äärellä pelattaessa. Silloin 18xx.gamesissa pidetään kirjaa pelaajien omistuksista ja rahoista ja kirjataan kaikki siirrot. 18xx.games laskee reitit automaattisesti ja huolehtii rahaliikenteestä. Oma vaivalloisuutensa toki tässäkin, vaatii tarkkuutta että kaikki siirrot tulee merkittyä oikein ja virheiden korjaaminen on työlästä. Lisäksi kannattaa kyllä opetella itsekin laskemaan reittejä, eikä vain jättää tehtävää tietokoneelle.

Aloittelijaporukalla on siis syytä varata lyhyemmällekin pelille aikaa koko päivä. Jos mukana on yksikin kokenut pelaaja, joka pystyy pitämään pelin vauhdissa ja neuvomaan tarpeeksi, lyhyemmät 18xx-pelit pelaa kyllä noin neljässä tunnissa vähän kokemattomammallakin porukalla. Toki tässäkin on porukkakohtaista vaihtelua. Jos tiedät, että oma peliporukkasi ei ole sieltä nopeimmasta päästä, 18xx-pelien kohdalla kannattaa suosiolla varata tunti-pari lisäaikaa, sillä peleissä on paljon päätöksentekopaikkoja ja siten runsaasti mahdollisuuksia jäätämiseen ja jumittamiseen.

Mikä junissa kiehtoo?

18xx-peleillä on ystävänsä, jotka saattavat suhtautua peleihin jopa fanaattisella innostuksella. Maailmalla järjestetään useita pelkästään 18xx-peleille omistettuja tapahtumia. Junathan ovat lautapelien kestoaihe, junanörttien ja lautapeliharrastajien välillä lienee jonkun verran päällekkäisyyttä.

18xx-peleissä kiehtovaa on se, miten tiiviin verkoston erilaisia suhteita ne tarjoavat. Peleissä on harvemmin satunnaiselementtejä, mutta ne ovat silti huomattavan kaoottisia järjestelmiä. Pelaajien ulottuvilla on laaja valikoima erilaisia muuttujia, joita sörkkimällä tuloksena on hyvin erilaisia lopputulemia. Nämä odottamattomat seuraukset ovat pelien suola. Pelaajat saavat tehdä paljon valintoja ja niillä on runsaasti merkitystä.

Harvat muut pelit tarjoavat yhtä paljon rahan liikettä, valintojen rikkautta ja monipuolisia mahdollisuuksia vaikuttaa menestykseensä. Yrittäjiä on kyllä ollut paljon, onnistumisia ehkä harvemmin. Splotterin Indonesian nostan esimerkkinä erinomaisesta onnistumisesta: siinä on paljon 18xx-pelien viehätyksestä ja kaoottisuudesta, jonkun verran yksinkertaisemmin säännöin.

Osa viehätyksestä on epäilemättä siinä, että 18xx-peliperhe tarjoaa laajan valikoiman pelejä, jotka ovat sopivasti erilaisia. Kun on oppinut genren perusteet yhden pelin parissa, on helppo hypätä toisen pelin pariin ja soveltaa osaamaansa uudessa hiekkalaatikossa, jossa on vähän erilaiset säännöt ja parametrit. Pelit myös pyrkivät historiallisten yksityiskohtien mallintamiseen, vaikka monet ottavatkin vapauksia historian suhteen tarjotakseen kiinnostavamman pelikokemuksen.

Miltä 18xx-pelien tarjonta näyttää?

Pelien määrä on myös kasvanut tuntuvasti. BoardGameGeekin tietokannasta on arvioitavissa, että 1990-luvulla ja sitä ennen pelejä ilmestyi noin 50, 2000-luvulla toiset 50, 2010-luvulla noin 75 ja 2020-luvulla uusia nimikkeitä on tullut jo noin 100.

Yhteensä nimikkeitä on nyt loppukesästä 2026 jonkun verran yli 300, mutta lukemassa on mukana lisäosia ja paljon erilaisia pienprojekteja ja todella harvinaisia pelejä. Pelejä, joilla on BoardGameGeekin ranking-listan sijoitus eli ne eivät lisäosia ja niillä on edes joitain kymmeniä reittauksia eli joku on niitä pelannutkin, on noin 130.

Valikoimaa siis piisaa. 18xx-pelit ovat edelleen oma pieni kuplansa, mutta 2000-luvun alussa pelejä julkaistiin harvoja kaupallisesti julkaistuja poikkeuksia lukuunottamatta käsintehtyinä pienpainoksina, joihin oli pitkät jonotusajat. Nykyään julkaisijoita on enemmän, Kickstarteria hyödynnetään ja pelien kompontenttien laatu on parantunut, pitkälti kiitos kiinalaisten lautapelitehtaiden kehittymisen.

Suomalaisista lautapelikaupoista ei edelleenkään saa juurikaan 18xx-pelejä, lukuunottamatta isoimpien julkaisijoiden (lähinnä GMT Gamesin) julkaisemia pelejä. Käytännössä pelinsä joutuu siis yhä tilaamaan pitkälti ulkomailta. Hinnat ovat sen mukaiset, käytännössä pelien hinnat pyörivät siinä sadan euron paikkeilla kuluineen.

Aikaisemmin kaksinpelejä pelaavan ei juuri kannattanut 18xx-pelien suuntaan katsella ja jossain määrin pelit tarjoavat edelleen eniten potkua isommilla pelaajamäärillä. Nykyään on kuitenkin saatavilla useita 18xx-pelejä, jotka tarjoavat aivan mainioita pelikokemuksia jo kahdella pelaajalla.

Mistä aloittaa

Ylivoimaisesti paras tapa aloittaa on etsiä jostain 18xx-konkareita, joiden pelivalikoimaa ja kokemusta pääsee hyödyntämään. 18xx-pelit ovat sen verran kalliita ja vaivalloisia hankkia, että kokeileminen ennen ostamista on hyvä idea. Pelaaminenkin on miellyttävä kokemus, jos joku pystyy opettamaan pelin ja varmistamaan, että peli sujuu mukavasti.

Sinänsä ei ole mitään väliä, millä pelillä aloittaa. Jos aihe kiinnostaa, kaikki käyvät. No, ensikokeiluihin kannattaa ehkä valita ennemmin joku lyhyempi kuin pidempi peli, mutta toisaalta, jos 18xx-peleissä nimenomaan kiinnostaa se järeys, niin miksipä sitä välttää. Peleissä on aika paljon laskemista, kun reittejä sumplitaan ja osinkoja maksetaan, mutta sääntökuormaltaan useimmat 18xx-pelit ovat kevyempiä kuin raskaimmat europelit. Pitkiä pelit kyllä ovat, etenkin aloittelijoiden kesken, mutta pelaavathan jotkut vaikka Ark Novaakin neljä tuntia.

Pidän siis yleistä suosittelua helpoista aloittelijapeleistä vähän tarpeettomana. 18Chesapeakea suositellaan usein vasta-alkajille, samoin Shikoku 1889:ää. Eivät ne sen kummempia ole kuin monet muutkaan 18xx-pelit.

1830: Railways and Robber Barons on yhtenä vanhimmista 18xx-peleistä edelleen käypä tapaus, mutta genre on 40 vuoden aikana edennyt jonkun verran. 1846: Race for the Midwest on aika helposti saatavilla oleva peli, jota pidän aivan mainiona tutustumispelinä, mutta toisaalta se on omanlaisensa peli, eikä edusta ihan valtavirtaa – mutta onko nykyään enää mitään valtavirtaa jota edustaa on ihan relevantti kysymys.

Siis: mitä nyt saat käsiisi, mikä kiinnostaa ja mihin löytyy pelin osaava opettaja, siinäpä se. Pääkaupunkiseudulla ainakin 1830 ja 1846 löytyvät kirjaston valikoimista, joten ne ovat sikäli hyviä aloituspisteitä. Tuosta kaksikosta suosittelen kyllä tarttumaan 1846:een, mikäli lähtee aloittelijaporukalla testaamaan.

Jos tykkää pelata netissä, jo mainittu 18xx.games on erinomainen palvelu pelien testaamiseen. Pelejä voi pelata joko kirjepeleinä tai reaaliaikaisesti. Pelata voi tuntemattomien kanssa, omalla porukalla tai vaikka saman koneen äärellä hotseat-peleinä. Palvelu sopii hyvin myös uusien pelien opettelemiseen ja erilaisten juttujen kokeilemiseen, sillä voit pelata peliä hotseatina yksin. 18xx.games huolehtii sääntöjen noudattamisesta. Tarjolla on tätä kirjoittaessani 90 eri peliä. Suomalaista peliseuraa 18xx.gamesiin voi etsiä esimerkiksi Lautapelaajat-Discordin 18xx-pelit-foorumilta.

Huomattavia 18xx-pelejä

18xx-pelit kestävät kyllä pelaamista kymmeniä ja kymmeniä pelikertoja – monet pelaavat 1830:tä yhä 40 vuotta pelin ilmestymisen jälkeen säännöllisesti – mutta monille 18xx-pelien ystäville vaihtelukin on mieluista. Uusien 18xx-pelien opetteleminen on kiinnostavaa, sillä ne tarjoavat usein kohtuullisen pienellä uudella sääntökuormalla uusia haasteita ja näkökulmia tuttuihin kuvioihin.

Genren aloitti 1829, mutta sitä ei kannata enää pelata; se ei ole ollut relevantti vuosikymmeniin. Pelin uudempi versio 1825 on sekin jo hyvin vanhanaikainen ja hyvin vaikeasti saatavilla. 1830: Railways and Robber Barons toi genreen paljon taloudellista suhmurointia ja bisnesjulmuuksia, ja se on edelleen pelaamisen arvoinen, vaikka onkin jo 40 vuotta vanha. Shikoku 1889 on suosittu moderni ja napakampi versio 1830:stä.

1846: Race for the Midwest on monena versiona julkaistu, laajasti pidetty ja mukavan sutjakka peli. Pelaan sen itse 18xx.gamesin kanssa noin puoleentoista tuntiin kolminpelinä, nelinpeli pokerichipeillä rauhalliseen tahtiin pelattuna vie pari tuntia pidempään. Yhtä kaikki sujuva ja edelleen kiinnostava peli.

1822: The Railways of Great Britain potkaisi käyntiin oman aligenrensä, jonka tunnusmerkkinä on hurja määrä huutokauppoja. Jokaisella osakekierroksella huutokauaptaan useita erilaisia bonuksia antavia pienyhtiöitä ja pienempiä rautatieyhtiöitä, joita voi sitten fuusioida isompiin yhtiöihin. Pelissä on paljon vaihtelua. Peliperheestä löytyy sitten Kanadaan sijoittuva 1822CA, Meksikoon sijoittuva 1822MX ja Yhdysvaltojen luoteisnurkaan sijoittuva 1822PNW.

18Korea on Suomessa pidetty Koreaan sijoittuva peli, jonka erikoisuutena on todella voimakkaat erikoiskykykortit ja kesken pelin tuleva Korean sota, joka pyyhkäisee Pohjois-Korean tyhjäksi ja pois pelistä ja pommittaa kaikki Etelä-Korean kaupungit maan tasalle.

1862: Railway Mania in the Eastern Counties on klaustrofobinen peli, jossa pienellä kartalla operoi iso joukko firmoja, jotka ajavat erilaisia junia (rahtijunat, pikajunat ja lähijunat) erilaisin tavoittein. Samalta suunnittelijalta (Mike Hutton) on myös oivallinen 1860: Railways on the Isle of Wight, joka on suunniteltu erityisesti kahdelle tai kolmelle pelaajalle.

18 Indian pelilauta on sitten hyvin laaja, koko Intian niemimaa, ja yhtiöt voivat rakentaa rataa nopeasti. Pelissä junat eivät ruostu ja niitä voi vieläpä myydä takaisin pankkiin, joten haasteena ei ole selviytyä ruostuvista junista. 18 India onkin leppoisa hyvän mielen 18xx-peli insinööreille, jotka nauttivat rataverkkojen rakentamisesta.

1817 tarjoaa ekonomisteille paljon mahdollisuuksia. Pelissä on lainoja, fuusioita, lyhyeksi myyntiä ja muuta taloudellista kieroilua. Sellaisesta pitäville peli lienee genren huipentuma. Kestoksi luvataan 6–9 tuntia, eli kannattaa varautua pitkiin vääntöihin.

18GB: The Railways of Great Britain on parhaita pelejä perinteisellä Iso-Britannian kartalla ja paras moderni 1829:n ja 1825:n manttelinperijä. Peli toimii myös hienosti koko pelaajamääräskaalalla kahdesta kuuteen.

Osaa näistä peleistä on yhä saatavilla uutena ja muitakin löytää yleensä käytettynä ihan hyvin. All-Aboard Games on tällä hetkellä keskeisin 18xx-peleihin keskittynyt julkaisija. AAG julkaisee uusia pelejä Kickstarterin kautta, mutta vanhoja pelejä on yhä saatavilla. AAG myy pelejä suoraan ja toimittaa Saksan varastosta eurooppalaisille ostajille.

Kaikki Lautapelioppaassa arvostellut 18xx-pelit.

Artikkelin vanha versio vuodelta 2009. Aion alun perin jyrätä vanhan jutun tällä uudella versiolla, mutta totesin sillä olevan sen verran historiallista arvoa, että päätinkin säästää sen.