Kategoriat
Peliarvostelut

1825

Francis Tresham tuli aloittaneeksi jotain suurta luodessaan 1829:n vuonna 1974. Englannin rautateiden alkuaikoihin sijoittuva peli ja erityisesti sen Yhdysvaltoihin sijoittuva jatko-osa 1830: Railroads and Robber Barons aloittivat 18xx-sarjan, joukon samoihin perusmekaniikkoihin perustuvia junapelejä. Nykyään sarjassa on kymmeniä pelejä ja lisää tulee. Sarjasta on tullut oma pieni harrastuskenttänsä lautapeliharrastuksen sisälle. Pelejä julkaistaan pääasiassa hyvin pieninä painoksina pienelle, mutta vaativalle yleisölle.

1829 vanheni – lautapelibloggaaja Chris Farrell on todennut, että peli kestää 12 tuntia, joista hauskaa pelattavaa on kuutisen tuntia. 1825 on tuoreempi versio samasta ideasta ja tuntuvasti tiiviimpi paketti, tavallisen pelin pelaa neljään tuntiin.

1825 on jaettu kolmeen yksikköön, Unit 1, 2 ja 3, joista jokainen on itsessään kelpo peli. Yhdistämällä yksiköt saa isompia pelejä, joiden parissa aikaa saa kulumaan tuntikausia.

Pelin idea

1825 Unit 1:n kansi

Pelaajat ostavat rautatieyhtiöiden osakkeita ja kun firmaa on myyty tarpeeksi, se aloittaa toimintansa. Kunkin firman isoin osakkeenomistaja on toimitusjohtaja, joka hallinnoi firmaa eli päättää minne rataa rakennetaan ja mistä junat kulkevat. Junilla ajaminen tuottaa rahaa, joka voidaan kerätä firman kassaan tai jakaa osinkoina osakkeenomistajille.

Jos firma jakaa osinkoja, sen osakekurssi nousee. Jos osinkoja ei heru, osakkeen arvo laskee. Pelin lopussa lasketaan pelaajien omistamien osakkeiden arvo ja käteinen raha, ja eniten varallisuutta kerännyt voittaa. Tavoitteena on siis hankkia lupaavien firmojen osakkeita, kehittää omia firmoja mahdollisimman tuottoisasti ja dumpata osakkeet, jos kurssi on korkealla ja firman kehitys näyttää rajalliselta.

Kesy, mutta järeä

18xx-peliksi 1825 on varsin kesy. 1830:n jälkeläisissä, joita suurin osa sarjan peleistä on, osakekeinottelulla on isompi rooli. Osakkeiden ostaminen ja myyminen heiluttelee hintoja ja toisten pelaajien osakkeiden arvon tuhoaminen on taiteenlaji. 1825 keskittyy enemmän radanrakenteluun ja laadukkaan osakesalkun kehittämiseen. Peli on muutenkin sarjan edustajaksi melko yksinkertainen ja sopii siten hyvin ensimmäiseksi 18xx-tuttavuudeksi. Peli on silti tarpeeksi haastava, jotta sen parissa viihtyy vuosia.

Aikaa pelin pelaamiseen on syytä varata. Yksittäiset yksiköt pelaa varsin helposti 2–4 tuntiin kunhan tietää mitä tekee, useamman yksikön yhdistäviin peleihin on syytä varata enemmän aikaa. Koko Englannin kattava jättipelin pelaa noin puolessa päivässä eli aikaa kuluu, mutta kokemus on siitä edestä mojova.

Laskemista ja rahankäsittelyä 18xx-peleissä riittää, joten kannattaa varata pelaajille laskimia ja korvata pelin paperirahat vaikkapa pokeripelimerkeillä, sillä niiden käsittely on huomattavasti paperirahaa nopeampaa ja säästää hyvän tovin aikaa. Loppupelissä kynä ja paperi tai taulukkolaskentaohjelma ovat hyviä apuja. Oma suosikkiratkaisuni on 18SH.

1825 World – Peli loppu
Tässä tilanne kaikki Unitit kattavan pelin lopussa. Pelin 24 firmasta on perustettu 19 (perustamatta jäivät Walesin TVR ja CRC, pohjoisen HR ja GNS ja Keski-Englannista FR). Kuten huomata voi, pelin painopiste on Keski-Englannissa Birminghamin, Liverpoolin ja Manchesterin seuduilla – Lontoo on toki yksittäinen arvokkain kaupunki, mutta suurin kuhina kävi Unit 2:n laudalla. Kuva: Mikko Saari

1825 Unit 1

Ykkösyksikkö kattaa eteläistä Englantia, Lontoo on kartan fokus. Ensimmäiseen yksikköön on eniten laajennusosia, kolmella Regional Kitillä mukaan saa Cornwallin, Walesin ja pienen Pohjois-Norfolkin. Kartalla on tilaa, vaikka Lontoon ympärille vähän ruuhkaa muodostuukin, joten tähän settiin mahtuu enemmänkin pelaajia. Viidellä pelaajalla tästä saa oikein mainion pelin.

Peruspeli toiminee, lisäosilla mukaan saa pienempiä firmoja, jotka piristävät peliä mukavasti. Sen kerran kun olen kokeillut peliä viidellä pelaajalla ja kaikilla lisäosilla, Wales ja Cornwall jäivät täysin käyttämättä. Pohjois-Norfolkin lisäosa oli sen sijaan erittäin mukava lisä, samoin kuin pieni London, Tilbury & South End -lisäosa. Tahtoo siis sanoa, että ilman Walesia ja Cornwalliakin pärjää.

1825 Unit 2

Toisen yksikön keskipisteenä on Manchester-Liverpool-parivaljakko. Kartta on suhtkoht tiivis ja toimii erittäin hyvin myös kahdella pelaajalla. Kolminpelinäkin toimii mainiosti: yhtiöitä riitti jokaisen pelaajan ajettavaksi ja radanrakentamisessa oli mukavasti haastetta.

Kakkosyksikköön on vähemmän laajennoksia, vain yksi, joka lisää pari pikkufirmaa mukaan. Nämä firmat tuovat peliin vähän väriä, mutta eivät mielestäni ole mitenkään välttämättömiä. Sen kerran kun olen kokeillut, toinen firmoista oli mukava apu, mutta toinen jäi kokonaan käyttämättä.

1825 Unit 3

Kolmosyksikkö kattaa Skotlantia ja pohjoisinta Englantia, ja on yksinomaan kahdelle pelaajalle tarkoitettu. Kaksinpeli toimii hyvin, toisin kuin ehkä voisi. Aikaa kaksinpeliinkin menee helposti kolmisen tuntia, mutta tämä on peli, jossa riittää mietittävää.

Pohjoisessa on kaksi isoa rautatieyhtiötä, joista toinen tuntuu hieman helpommalta kuin toinen, mutta kuvittelisin, että kokeneiden pelaajien kesken peli on suhtkoht hyvässä tasapainossa. Ainakin kun pitää mielessä, että CR ja GSWR eivät saa päätyä samalle pelaajalle…

Valitettavasti 1825:n saatavuus on erittäin heikkoa. Jos peliä tulee vastaan järkevällä hinnalla, kannattaa siis tarttua tilaisuuteen. Unit 2 ja Unit 3 ovat kumpikin yksinään mainioita pelejä kahdelle tai kolmelle pelaajalle, Unit 1 on ehkä vähän tylsempi peli yksinään.

Faktat 1825:stä

Suunnittelija:

Julkaisija: Hartland Trefoil (1994–2002)

Mutkikkuus: 18xx-peliksi 1825 on melko yksinkertainen ja vailla liiempia mutkia, mutta se on myös aika erilainen kuin muut pelit. Sääntökirjojen laatu on valitettavan heikko.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole lainkaan satunnaistekijöitä.

Vuorovaikutus: Negatiivista vuorovaikutusta on vähemmän kuin monissa muissa 18xx-peleissä, esimerkiksi toisten pelaajien yritysten arvoon ei voi vaikuttaa negatiivisesti eikä firmoja voi dumpata toisten riesaksi.

Teema: Varsinkin koko Englannin kartalla pelaaminen on yksinkertaisesti lumoavaa.

Uudelleenpelattavuus: Strategisia ulottuvuuksia riittää. Yksittäisten Unitien kohdalla pelaaminen voi olla paikka paikoin vähän kaavamaista, mutta vaihtelua silti riittää.

Kieliriippuvuus: Sääntöjen ulkopuolella olennaista tekstiä ei ole.

Pelaajamäärä: 2–9, yksittäisillä Uniteilla saa mielekkäitä pieniä pelejä ja yhdistelemällä mukaan mahtuu enemmänkin väkeä.

Pituus: Yksittäisen Unitin voi pelata parissakin tunnissa, isompiin peleihin pitää sitten varata enemmän aikaa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

2 vastausta aiheeseen “1825”

Hieman ampuu otsakkeesta huti tämä, mutta.. Missä ovat muut tunnetut 18xx sarjan pelit (1830, 1856 tai 1870)?

En ole pelannut yhtäkään noista kolmesta, jotka varmasti ovat kyllä ne suosituimmat 18xx:t, ainakin Suomessa. 1830 on muutenkin sarjan suosituin peli ja 1856 ja 1870 ovat sen verran hyvin saatavilla, että niitä on pelattu paljon.

Oma kokemukseni rajoittuu tähän 1825:een, 1860:een, 18VA:aan ja Steam over Hollandiin, ja tutuin näistä minulle on juuri 1825. Luulisin, että noista joku muu varmaan osaisi kirjoittaa arvostelut, eri juttu sitten se, kannattaako sitä vaivaa nähdä. Steam over Hollandista voisin arvostelun kirjoittaakin, mutta sitä ennen pitäisi saada vielä yksi kolminpeli pelattua – ja sittenkin on vähän siinä ja tässä, kannattaako arvostelua tehdä, kun peli on niin heikosti saatavilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.