Lautapelisuunnittelu

Lautapelisuunnittelun askeleita 9 – Sääntökirja

Lautapelaajana sinulla on varmasti joskus ollut sääntökirja kädessä juuri luettuna. Paras tilanne tämän hetken jälkeen on se, että sinulla on selkeä kuva siitä minkälainen peli on, kuinka sitä pelataan ja haluat päästä pelaamaan. Pahin tilanne on, että et ole saanut selvää säännöistä, kaikki on epäselvää kökköä ja mietit, että ehkä tätä voi pelata toisen kerran.

”Huono sääntökirja on yhtä kuin huono peli”, ajattelee moni. Sääntökirjalla on todella iso osa pelin onnistumisessa. Se on ainut kosketuspinta suunnittelijan ja pelaajan välillä ja on erityisen tärkeää, että kaikki osat sääntökirjasta on mietitty.

Minulle sääntökirjan kirjoittaminen on vaikein osa pelisuunnittelua. Sääntökirjan kun pitää olla helppolukuinen, antaa kaikki vastaukset heti ensimmäisen lukukerran jälkeen sekä olla sellainen, että siihen palatessa löytää etsimänsä helposti. Kuulostaa hankalalta ja sitä se onkin.

Milloin sääntökirjan kirjoittaminen kannattaa aloittaa?

Itse teen sen mahdollisimman myöhään pelisuunnitteluprosessissa, hieman ennen sokkotestausta tai kilpailuun lähettämistä. Tämä siksi, että säännöt elävät alkuvaiheessa todella paljon. Itse iteroin pelejäni suht tiuhaan tahtiin palautteen perusteella ja sääntökirjan pitäminen ajan tasalla tässä prosessissa tuntuu liian työläältä.

Siinä vaiheessa kun pelitestauksen kommentit alkavat olla hienosäätöön liittyviä tiedän, että olisi aika kirjoittaa säännöt puhtaaksi. Ennen tätä minulla on kuitenkin muistissa pelitestausraportit ja alkuvaiheen muistiinpanot, joten aivan tyhjältä pöydältä ei tarvitse sääntöjä muistella.

Tiedostan kuitenkin sen, että sääntökirjan kirjoitus heti alkuun toimii joillain suunnittelijoilla. Jos kirjoitat sääntökirjan ennen ensimmäistä peliä, saatat huomata, että jokin mekaniikka on liian vaikea. Peliä on myös paljon helpompi testauttaa, kun sääntökirja on heti alkuun olemassa. Minulla sokkotestaus jää ehkä hieman paitsioon juuri sääntökirjan puutteen takia.

Toinen etu heti alkuun kirjoittamisessa on, että komponenttien tarve tulee myös selville ja tuleva työn määrä proton kyhäämiseksi on selvillä jo ennen kuin aloitat. Omissa protoissa ensimmäisten testien lomassa saatan joskus huomata, että hei, tätä mekaniikkaa varten tarvitsen vielä lisää komponentteja. Jos olisin säännöt laittanut paperille, olisin saattanut huomata tämänkin puutteen.

Sääntökirjan sisältö

Erilaisia sääntökirjoja on yhtä paljon kuin on lautapelejäkin, se että jonkinlainen sääntökirjan toimii yhden pelin kanssa ei tarkoita, että se toimisi toisen pelin kanssa. Mielestäni sääntökirjoja on kolmea eri tyyppiä:

  1. Asiallinen
  2. Temaattinen
  3. Hierarkinen

Asiallisina sääntökirjoina pidä suurinta osaa sääntökirjoista. Ei mitään turhia höpötyksiä vaan tiivistetysti asiat omilla paikoillaan. Usein mennään samalla kaavalla: lyhyt esittely, komponentit, alkuasettelu, kuinka pelataan ja pelin loppu. Esimerkkeinä hyvästä asiallisesta sääntökirjasta annan Alean tekemät opukset , kuten Castles of Burgundyn sääntökirja.

Alean sääntökirjoissa on vielä sellainen hyvä ominaisuus, että sivun laidassa on säännöt toistamiseen lyhyesti. Tämä auttaa palaamaan pelin pariin kuukausien tauon jälkeen. Ei tarvitse lukea koko kirjaa uudestaan, kun vain muistuttelee itselleen kuinka pelata sivupalkin sääntöjen avulla.

Tämä on myös rakenne, johon olen itse tykästynyt kirjoittaessani sääntökirjoja, kuten voi todeta Honshun sääntökirjasta. Asiallisilla sääntökirjoilla päästään heti pelaamaan, koska ne etenevät samaa rataa kuin pelikin, jonka vuoksi pelin voi opettaa samanaikaisesti kun sääntökirjaa lukee. Tämä on tietysti oma taitonsa, jonka puuttuessa pääsee varmasti himoittuun sääntöjen selittäjät ovat p…..stä -salaklubiin.

Temaattinen sääntökirja on vaikein tyyli kirjoittaa sääntökirjoja, mutta onnistuessaan myös pelaajille erittäin palkitseva. Czech Games Edition onnistuu näissä todella hyvin, käy katsomassa esimerkiksi Dungeon Lordsin sääntökirjaa. Tämä tyyli on pelille ominainen, yleensä hyvin tarinanomainen ja epäasiallisempi.

Sääntökirja voi sisältää fluffia eli täytetekstiä, jolla ei varsinaisesti ole pelin kannalta merkitystä, mutta joka tuo lisää tunnelmaa ja teemaa esille. Temaattiset sääntökirjat jäävät yleensä myös parhaiten pelaajille mieleen. Huonona puolena temaattisissa sääntökirjoissa on se, että ne voivat olla hyvin poukkoilevia ja epäsopivia nopeasti opetettavaksi suoraan sääntökirjasta. Pelaajan pitää ensin sisäistää sääntökirja, jonka jälkeen se voidaan opettaa eteenpäin.

Hierarkinen sääntökirja kuuluu lähinnä sotapelien maailmaan. Nämä ovat kirjoja, joissa kappalejaot ovat kohdallaan ja jotka pitävät jokaisen säännön paikallaan. Combat Commander: Pacificin sääntökirja on juuri tällainen. Tämän tyypin sääntökirjat eivät mielestäni toimi europeleissä, koska niissä on tarkoitus päästä heti pelaamaan, kun sotapeleissä on ensin päästävä oikeaan mielentilaan ja sitten vasta pelaamaan.

Hierarkinen sääntökirja toimii, kun kaikki pelaajat ovat lukeneet säännöt: sääntökysymyksissä on helppo palata oikeaan kohtaan vain katsomalla sisällysluettelosta oikea kappale.

Miten tehdä hyvä sääntökirja?

Itse sääntöjen kirjoittamiseen ei voi antaa muita vinkkejä kuin muuhunkaan suunnitteluun. Tekemällä oppii: lukemalla sääntökirjoja ja opettamalla sääntökirjoista huomaa nopeasti pelaajien tarpeet. Kirjoita drafti ja julkaise pelaajille luettavaksi. Olen käyttänyt hyväksi lautapeliseuran foorumin pelisuunnitteluosuutta sääntökirjojen testausta varten. Kukin proto on saanut oman ketjun, josta löytyy luettavaksi silloinen sääntökirja. Olen saanut yllättävän hyvin palautetta sääntökirjoista, kiitos siitä teille lukijoille.

Enemmän tietoa asiasta saa vaikka BGGssä olevan ketjun Rule book writing kautta. Paras sääntökirja on myös yksi palkintokategoria Saksan Deutscher Spiele Preis -kisoissa. Viimeisen viiden vuoden voittajat ovat:

Kun olet kirjoittamassa sääntökirjaa, kurkkaa noiden pelin sääntöjä. Helpoin tapa päästä eteenpäin on ottaa mallia niiltä, jotka asian osaavat.

Kerro suosikki- ja inhokkisääntökirjasi. Minkälainen sääntökirja toimii sinulle? Mikä ottaa eniten päähän sääntökirjoissa?

8 vastausta artikkeliin ”Lautapelisuunnittelun askeleita 9 – Sääntökirja”

  1. Arvostan asialinjan sääntökirjoja. Etenkin tuo Alean tyyli tiivistää säännöt on tosi hyvä. Haban uusissa sääntökirjoissa on myös tosi mainio tiivistelmä sääntöjen lopussa, siitä on helppo virkistää mieleen ne yksityiskohdat, joita ei kuitenkaan muista ulkoa.

  2. Hyvä teksti. Itse olen kyllä huomannut, että sääntöjen auki kirjoittaminen jo suunnittelun alkuvaiheilla pitää hyvin työn järjestelmällisyyden. Sääntöjä täytyy paljolti muuttaa alkuperäisesti, mutta on helpompi pysyä kartalla, kun on joku dokumentti mistä katsoa sen hetkiset ohjeet. Huomaan, ettei tule tehtyä hölmöjä suunnitelmavirheitäkään, kun koittaa jotenkin auki kirjoittaa miten peli toimii.

  3. Paljon sääntökirjoja lukevana en pidä näistä tsekkiläistyyppisistä sääntökirjoista, joihin upotetaan sekaan huumoripätkiä tai muuten teemaa tukevia jorinoita. Ne hidastavat muutenkin monesti varsin pitkän sääntökirjan lukua.

    En pidä myöskään Alea-sarjan sääntökirjoja parhaina esimerkkeinä (eivät toki huonojaan ole). Alean sääntökirjat ovat taiton osalta raskaita eivätkä siten houkuta lukemaan ja niissä on poikkeuksetta hyvin niukasti sääntöjen opettelua tukevia kuvia. Viimeaikoina luetuista säännöistä huonoimpana esimerkkinä tulee mieleen Castles of Mad King Ludwig, jossa on paljonkin vikaa. Ensinnäkin se on epäkäytännöllinen aukeava iso haitari, rakenteeltaan epäselvä ja tiivistettävissä huomattavasti tiiviimmäksi ja helppolukuisemmaksi paketiksi. Hyvänä sääntökirjana pidän esimerkiksi AquaSpheren ohjekirjaa, jossa varsin monimutkaiseksi peliksi on muistettu kaikki oleelliset seikat säännöissä: komponenttien esittely kuvin, riittävät esimerkit, selkeä taitto. Yksinkertaisemmissa peleissä komponentteja on ihan turha esitellä, mutta mitä enemmän sälää laatikosta löytyy sitä turhauttavampaa on itse arvailla mikä on sääntökirjassa mainittu ’tukikohta’, ’ansa’ tai muu vastaava.

    Viimeinen vinkki kaikille sääntökirjojen rustaajille: jos/kun pelissä on tietty teema, jota halutaan pelissä tuoda esiin, niin älä tee sitä selkeän sääntökirjan kustannuksella. Tarkoitan tällä sitä, että on parempi kirjoittaa sääntöihin (hihasta ravistettu esimerkki) ’Nosta kortti lintupakasta’ kuin ’Tutki lintuja’ jos se siis tarkoittaa kortin nostamista lintupakasta. Mikään ei ole sääntöjen opettelemisen kannalta hölmömpää kuin ”kääntää” peliohjekirjan kieltä selkokielelle. Teema ei näin tule yhtään paremmin pelissä esiin, mutta sääntöjenlukijan käämit kyllä palaa.

  4. Minä en pidä Castles of Burgundyn sääntökirjaa kovinkaan hyvänä. No se sivupalkki on kyllä kätevä kun koittaa etsiä oikeata kohtaa. Mutta tuossa pelissä jotkut asiat säännöissä on esitetty huonossa järjestyksessä, eikä kaikki ole luontevasti niillä kohdin missä luulisi.

    Days of Wonderilta löytyy omaan makuun parhaat säännöt. Runsaasti kuvitusta ja hyvin havainnolliset set-upit, komponentit kuvin esitetty.

  5. ”Paljon sääntökirjoja lukevana en pidä näistä tsekkiläistyyppisistä sääntökirjoista, joihin upotetaan sekaan huumoripätkiä tai muuten teemaa tukevia jorinoita. Ne hidastavat muutenkin monesti varsin pitkän sääntökirjan lukua.”

    Joissain sääntökirjoissa on fiksusti fluffit kirjoitettu eri fontilla tai taustavärillä. Näin ne saa näppärästi skipattua ja luettua silloin kun fluffittaa. Dale of Merchants on tästä hyvä esimerkki.

  6. Meduriksen sääntökirja on melko erikoinen viritys, siinä on kehitelty vaihteeksi jotain vähän uutta. Vaikea sanoa, toimiiko se.

    Solarius Missionin sääntökirja oli sen verran työläs, että koin tarpeelliseksi tehdä siitä tiivistetyn version (jolla on silti mittaa seitsemän sivua). Sääntökirja tuntuu tosi raskaalta ja peli on vaikea opettaa siitä.

    Tämä on muuten yksi sääntökirjan käyttötapa, jota artikkelissa ei oikein sivuttu. On sääntökirjoja, joista peli on helppo opetella; on sääntökirjoja, joista sääntöjä on helppo tarkistaa pelin aikana – mutta miten tehdään sääntökirja, josta peli on helppo opettaa?

    Yksi kriteeri tässä on ainakin se, että säännöt etenevät selvässä järjestyksessä ja että seassa on mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä. Avainkohdat pitäisi mieluusti olla korostettu, ettei niiden etsimiseen kulu aikaa.

  7. Mites nämä Uwe Rosenbergin sääntökirjat, esim just aloitin lukemaan Ora et laboraa. Ja ensimmäisenä pitää päättää että mitä niistä neljästä ensin tutkii.

    Toki ne säännöt on hyvin kirjoitettu, paljon kuvitusta ja aika miellyttävä tyyli. Mutta hiukka rassaa tuo jakautuminen moneen eri prujuun.

    Eli ainakin minulle tärkeää olisi YKSI sääntökirja. Bonusta jos mukana on hyvä player aid joka pelaajalle

  8. Uwen sääntökirjat ovat noin yleensä ottaen aika hyviä. Tuo Ora et Labora nyt on vähän ääriesimerkki, siinä olen samaa mieltä että tiivistys olisi hyvä. Mutta jako kahteen ohjekirjaan on ihan hyvä, jos toinen on varsinainen ohjekirja ja toinen sitten se, missä selostetaan kaikki yksittäiset kortit sun muut.

    Fields of Arlen ohjekirjassa on vähän sellaista sekavuutta, että kaikki ei löydy ihan sieltä, mistä ensin etsisi, mutta noin yleensä ottaen Uwen ohjekirjat ovat laadukkaita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *