Kategoriat
Peliarvostelut

878 Vikings: Invasions of England

Vuonna 878 viikingit ovat ryöstelleet Englannin rannikkoa jo 75 vuotta. Nyt viikingit ovat koonneet ison armeijan, jolla he hyökkäävät valloittaakseen. Onko Englannin hajanaisista kuningaskunnista torjumaan tämä uhka?

”Oi Herra, vapahda meidät Pohjolan asukkien vihalta.”

Kyseinen rukous on väitetysti yorkilaisen munkin kirjoittama viikinkien hyökättyä Lindisfarnen luostariin vuonna 793. Voi olla, että sama huudahdus kaikuu yhä edelleen esimerkiksi lautapelipöydillä, kun 878 Vikings: Invasions of England otetaan esille.

Tässä pelissä 2–4 pelaajaa pääsee taistelemaan Englannin herruudesta alueenhallinnan ja noppapohjaisen taistelun keinoin. Kaksinpelissä toinen pelaajista edustaa englantilaisia, toinen viikinkejä. Nelinpelissä pelaajat toimivat pareittain ottaen vastuulleen yhden ryhmittymän. Englantilaisten ryhmittymiä ovat aateliset (thegns) ja sotilaat (housecarls), viikinkien ryhmittymiä puolestaan pohjanmiehet (norsemen) ja berserkit (berserkers).

Joten teroita miekkasi ja puhdista rengaspanssarisi, sillä nyt taistellaan vallasta!

878 Vikingsin kansi

Seitsemän kierrosta sotaa

878 Vikings kestää pisimmillään seitsemän kierrosta ja kullakin kierroksella jokainen ryhmittymä saa yhden vuoron. Vuorojärjestys vaihtelee kierrosten välillä, sillä se arvotaan joka kierroksella nostamalla pussista summassa yksi kuutio, joka määrittelee seuraavana vuorossa olevan ryhmittymän. Koko kierroksen vuorojärjestystä ei kuitenkaan arvota heti kierroksen alussa, vaan seuraavana vuorossa oleva ryhmittymä arvotaan vasta, kun aiempi ryhmittymä on suorittanut vuoronsa loppuun saakka. Ainoastaan ensimmäisellä kierroksella pohjanmiehet ovat aina aloittava ryhmittymä.

Ryhmittymän vuoro koostuu viidestä vaiheesta, jotka käydään tässä järjestyksessä: vahvistusvaihe (Reinforcements Phase), johtajavaihe (Leader Phase), liikkumisvaihe (Movement Phase), taisteluvaihe (Battle Phase) ja nostovaihe (Draw Phase). Kerron seuraavaksi tarkemmin eri vaiheista, mutta käyn johtajavaiheen poikkeuksellisesti vasta liikkumis- ja taisteluvaiheen jälkeen, sillä se ”rikkoo” kyseisten vaiheiden perussääntöjä joissain määrin. Huomioithan myös, että aivan kaikkia sääntöjä ja yksityiskohtia en kuitenkaan käsittele, vaan pyrin ennemmin antamaan yleiskuvan pelin kulusta.

Pelilauta lintuperspektiivistä
Pelilauta kuvaa Englantia. Kuva: Juho Ljokkoi

Vahvistusvaihe

Vahvistusvaiheessa ryhmittymät saavat lisäjoukkoja pelilaudalle. Siinä, miten ja missä määrin kukin ryhmittymä saa lisävahvistuksia, on jonkin verran eroa viikingeillä ja englantilaisilla.

Viikingit saavat lisäjoukkoja laudalle pääsääntöisesti vain johtajakorttien avulla. Viikinkiryhmittymistä ainoastaan kierroksella ensimmäisenä vuorossa oleva ryhmittymä kääntää uuden johtajakortin, joka määrittelee, minkä johtajan sotajoukkoineen viikingit saavat kyseisellä kierroksella ja mihin johtajan voi asettaa. Johtajan asettamisen jälkeen pelaaja voi myös asettaa aiemmalla kierroksella taisteluista paenneet sotajoukkonsa joko jonkin pelissä olevan johtajan joukkoihin tai mihin tahansa viikinkien hallitsemaan rannikkokaupunkiin.

Englantilaisilla puolestaan vuorossa oleva ryhmittymä saa asettaa reservistään oman ryhmittymänsä sotajoukkoja englantilaisten hallitsemiin kaupunkeihin, joissa on kyseisen ryhmittymän merkki. Englantilaisilla ei ole pelin alkupuolella johtajia, mutta jos peli kestää viidennelle kierrokselle saakka, saa ensimmäisenä vuorossa oleva englantilaisryhmittymä asettaa Alfred Suuren joukkoineen haluamalleen englantilaisten hallitsemalle alueelle. Reservivahvistusten asettamisen jälkeen pelaaja voi myös asettaa aiemmalla kierroksella taisteluista paenneet sotajoukkonsa haluamaansa englantilaisten hallitsemaan kaupunkiin tai Alfredin joukkoihin (jos Alfred on jo pelissä mukana).

Liikkumisvaihe

Vuorollaan pelaajan pitää pelata liikkumiskortti. Pelaajilla on siis käytettävissään toimintokortteja, joista osa on liikkumiskortteja, osa tapahtumakortteja. Liikkumiskortit kuvastavat, kuinka monta armeijaa pelaaja voi liikuttaa ja kuinka monen alueen verran (eli ns. liikkumispisteet). Tapahtumakortit puolestaan ovat erilaisia erikoiskortteja, joilla pelaajat voivat esimerkiksi vahvistaa joukkojaan taistelussa, parantaa liikkuvuuttaan liikkumisvaiheessa tai heikentää vastustajan toimintoja eri vaiheissa. Tapahtumakortteihin on merkitty missä vaiheessa ja kenen vuorolla kortin voi pelata. Olipa siis minkä tahansa ryhmittymän vuoro, voi kuka tahansa pelaaja pelata tapahtumakortin myös liikkumisvaiheessa, jos kortin rajoitukset sen sallivat.

Armeijaa voi liikuttaa, jos vähintään yksi nappula kuuluu pelivuorossa olevaan ryhmittymään. Esimerkiksi siis englantilaisten aatelisten pelaaja voi liikuttaa myös englantilaissotilaita, kunhan liikkuvaan armeijaan sisältyy vähintään yksi aatelisnappula.

Johtajattomat armeijat pysähtyvät alueille, joissa on vihollisjoukkoja, eivätkä voi enää liikkua samalla vuorolla. Ne eivät voi myöskään jättää joukkoja matkan varrelle tai ottaa uusia joukkoja mukaan edetessään alueelta toiselle. Vuorossa olevan pelaajan pitää liikuttaa kaikkia haluamiaan armeijoita ennen kuin siirrytään taisteluvaiheeseen.

Kaksi isoa armeijaa kohtaa
Johtajien komentamat armeijat kohtaavat taistelussa Sussexissa. Kuva: Juho Ljokkoi

Taisteluvaihe

Jos liikkumisvaiheen jälkeen samalla alueella on sekä viikinkien että englantilaisten joukkoja, syntyy taistelu. Vuorossa oleva pelaaja valitsee, missä järjestyksessä taistelut suoritetaan, jos useammalla alueella syttyy taistelu yhtä aikaa. Vuorossa olevan pelaajan puoli katsotaan hyökkääjäksi ja vastustajan puoli puolustajaksi. Puolustajalla on taisteluissa aloite eli puolustaja toteuttaa taisteluvaiheen vuoronsa ensin ja vasta sitten hyökkääjä toteuttaa oman vuoronsa. Myös taistelun alussa tai sen aikana kaikkien pelaajien on mahdollista pelata tapahtumakortteja, jos kortin rajoitukset sen sallivat.

Taistelussa osapuolet heittävät noppia siten, että saman puolen molemmat ryhmittymät heittävät noppansa yhtä aikaa. Käytettävien noppien lukumäärä perustuu taistelussa olevien joukkojen määrään ja jokaisella ryhmittymällä on hieman erilaiset nopat käytettävissään.

Noppatulokset voivat olla osumia, pakenemisia tai käskyjä. Jokaista osumaa kohden vastapuolen pitää poistaa yksi nappulansa taistelusta, mutta vastapuoli saa itse päättää minkä nappulan se poistaa. Jokaista pakenemista kohden vuorossa olevan puolen pitää poistaa yksi oma nappulansa taistelusta ja asettaa se laudalta löytyvään paenneiden sotilaiden ruutuun. Jokaista käskyä kohden vuorossa olevan puolen pelaaja voi päättää siirtää yhden nappulansa viereiselle alueelle, kunhan viereisellä alueella on vähintään yksi hänen puolensa nappula jo valmiiksi.

Noppien osoittamat toiminnot toteutetaan järjestyksessä osumat, pakenemiset ja käskyt. Kun toiminnot on toteutettu, vuoro siirtyy vastapuolelle, joka vuorostaan heittää omat noppansa ja toteuttaa niiden osoittamat toiminnot. Tätä jatketaan siihen saakka, kunnes jommallakummalla puolella ei ole enää yhtään nappulaansa taistelualueella ja se puoli, jolla nappuloita jää jäljelle, on taistelun voittaja. Jos viikingit voittavat taistelun kaupunkialueella, he merkitsevät kaupungin valloitetuksi hallintamerkillä. Jos taas englantilaiset voittavat taistelun viikinkien hallitsemalla kaupunkialueella, viikinkien hallintamerkki poistetaan sieltä.

Joukoilla on jonkin verran eroavaisuuksia. Esimerkiksi englantilaisten puolustautuessa he saavat avukseen fyrdin eli nostoväen. Fyrd on melko heikkoa väkeä (eli heillä on aika huonot nopat), mutta fyrd tuo kuitenkin englantilaisille lisää sotajoukkoja taisteluun. Berserkit eivät puolestaan tunne pelkoa ollenkaan eikä heidän nopissaan siten ole yhtään pakenemisvaihtoehtoa ja niin edelleen. Lisäksi aatelisilla ja pohjanmiehillä on mahdollisuus saada enemmän noppia taisteluun kuin esimerkiksi berserkeillä tai englantilaissotilailla. Siten taistelussa olevilla ryhmittymillä ja sotajoukkojen määrällä on jonkin verran merkitystä todennäköisyyksiin menestyä taisteluissa.

Spy-kortti ja joukkoja ja noppia laudalla
Vakooja tuo joukkoja taisteluun englantilaisten puolelle. Kuva: Juho Ljokkoi

Johtajavaihe

Johtajavaihe käydään tosiaan läpi oikeasti heti vahvistusvaiheen jälkeen, mutta se tapahtuu periaatteessa limittäin ja lomittain liikkumis- ja taisteluvaiheen kanssa. Perusajatus kuitenkin on, että kaikki johtajat liikkuvat ja taistelevat johtajavaiheen aikana ennen kuin johtajattomat armeijat liikkuvat ja taistelevat liikkumis- ja taisteluvaiheessa.

Johtajat liikkuvat kuten muutkin armeijat ja kukin johtaja lasketaan mukaan liikkumiskortin osoittamaan enimmäismäärään liikutettavista armeijoista. Johtajattomista armeijoista poiketen johtajat voivat jättää joukkoja matkan varrelle sekä ottaa uusia joukkoja mukaan ennen tai jälkeen liikkumisensa tai liikkumisen aikana.

Johtajien taistelut tapahtuvat välittömästi, kun johtajan armeija liikkuu alueelle, jossa on vihollisjoukkoja. Taistelu tapahtuu normaaliin tapaan, mutta jos johtaja voittaa taistelun, hänellä on vielä vuorossa olevan ryhmittymän joukkoja mukanaan sekä hänellä on liikkumispisteitä jäljellä, johtaja voi jatkaa liikkumista taistelun jälkeenkin ja aloittaa esimerkiksi uuden taistelun jollain toisella alueella, jossa on vihollisjoukkoja. Jos johtajan sotajoukot loppuvat eikä hänen alueellaan ole yhtään saman puolen joukkoja, johtaja on voitettu ja hänet poistetaan pelistä.

Nostovaihe

Vuoronsa lopuksi pelaaja nostaa kortteja pakastaan niin, että hänellä on kolme korttia kädessään. Jos pelaajalla ei ole yhtään liikkumiskorttia, hänen pitää paljastaa kätensä muille, sekoittaa kortit pakkaansa ja nostaa uudet kolme korttia niin kauan että hänellä on vähintään yksi liikkumiskortti kädessään.

Nostovaiheessa on hyvä muistaa, että ainoastaan vuorossa oleva pelaaja nostaa kortteja nostopakasta, vaikka muutkin pelaajat olisivat pelanneet korttejaan esimerkiksi taisteluvaiheessa. Nostovaiheen jälkeen pussista nostetaan uusi kuutio, joka määrittelee seuraavan ryhmittymän vuoron.

Kolme käsikorttia, mm. Ceolwulf-kortti.
Kuva: Juho Ljokkoi

Kierroksen (tai pelin) päättyminen

Kun kaikki ryhmittymät ovat pelanneet vuoronsa kierroksella, tarkistetaan, onko jompikumpi puoli täyttänyt pelin voittoedellytykset. Peli voi päättyä joko alueenhallintaan tai Wedmoren rauhansopimukseen.

Peli voi päättyä alueenhallintaan kahdella tapaa. Jos minkään kierroksen lopuksi viikingit hallitsevat 14 tai useampaa kaupunkia, peli päättyy ja viikingit voittavat. Jos taas minkään kierroksen lopuksi viikingit eivät hallitse yhtään kaupunkia, peli päättyy ja englantilaiset voittavat.

Peli voi myös päättyä Wedmoren rauhansopimukseen. Jokaisella ryhmittymällä yksi liikkumiskortti kuvastaa rauhansopimusta, joka toimii muuten tavallisen liikkumiskortin mukaisesti, mutta se jätetään vuoron päätteeksi näkyville pelilaudan viereen. Jos kierrosten viisi, kuusi tai seitsemän päätteeksi alueenhallinnallista voittoedellytystä ei ole täytetty ja molempien puolien tai saman puolen molempien ryhmittymien rauhansopimuskortit on pelattu, peli päättyy rauhansopimukseen. Tällöin viikingit voittavat, jos he hallitsevat yhdeksää tai useampaa kaupunkia. Muissa tilanteissa englantilaiset voittavat.

Jos voittoedellytykset eivät ole täyttyneet, vuorojärjestyskuutiot palautetaan pussiin, kierrosmerkkiä siirretään yksi askel eteenpäin ja uusi kierros alkaa.

Yleiskuva pelilaudasta pelin aikana
Kuva: Juho Ljokkoi

Viikinkien tärkein ase oli… noppa

Lautapelisivustoilla 878 Vikingsia kritisoidaan jonkin verran noppavetoisuudesta. Tottahan se on, että iso osa peliä pyörii noppien heittelyssä, mikä voi pahimmillaan saada pelaajat repimään hiukset päästään, jos noppatuuri ei taisteluissa ole kohdillaan. Minä olen kokenut noppavetoisuuden jännittävänä ja jopa hauskana osana peliä. On suorastaan huvittavaa, kun kaikki nopat laittavat sotajoukkoja pakenemaan taistelusta! Kuvastaahan se toisaalta myös oikeita taisteluja, joissa sotajoukkojen taistelutahto voi murtua aiheuttaen massapaon.

Näkipä noppatuurin sitten myötäilevän todellisten taistelujen sattumanvaraisuutta tai ei, pelimekaniikan suhteen hyvin rajattu mahdollisuus vaikuttaa noppiin ei varmasti miellytä kaikkia pelaajia. Pelaajilla on kyllä tapahtumakortteja, joilla he voivat edistää omia suunnitelmiaan tai haitata vastapuolen peliä ja lisäksi pelaajat voivat koittaa optimoida tuhovoimansa painottamalla taisteluissa parempinoppaisia joukkoja. Siltikään 878 Vikingsissa ei valitettavasti pysty erityisemmin tasoittelemaan varsinaista noppatuuria. Olenpa nimittäin pelatessa nähnyt tilanteita, joissa selkeästi ylivoimainen armeija häviää taistelun täysin huonon noppatuurin vuoksi ilman, että pelaaja on voinut vaikuttaa asiaan mitenkään. Jos pelkkä ajatuskin vastaavanlaisesta tilanteesta saa niskakarvasi pystyyn, ei 878 Vikings välttämättä ole sinua varten.

Mainitsemani tapahtumakortit tuovat onneksi joka tapauksessa kaivattua lisätaktikointia ja -jännitystä peliin. Tunne on nimittäin oikein makoisa, kun pääsee pelaamaan oikeat kortit juuri oikealla hetkellä. Ei ole vain kerran tai kaksi, kun 878 Vikingsia pelatessa pöydän ympäriltä on kuulunut epäuskoisia huudahduksia ja jännittyneitä hihkaisuja, kun pelaajat ovat paljastaneet korttinsa taistelun alussa.

Viikinkien Feigned Retreat -taistelukortti
Viikingit käyttävät epäkristillisiä taistelutaktiikoita. Kuva: Juho Ljokkoi

Varhaiskeskiaikaista riskienhallintaa

Noppatuuria syvempänä haasteena 878 Vikingsille on esitetty pelattavien joukkojen epätasapainoisuutta: joidenkin pelaajien mukaan pelin voittaminen on helpompaa englantilaisilla pelattaessa. Omat kokemukseni osittain tukevat kyseistä väitettä, mutta asia ei ole niin yksioikoinen.

Viikingit ovat tehokkaampia ja voimakkaampia pelin alkupuolella, kun englantilaiset ovat vielä hajallaan ympäri pelilautaa. Pelaamissani peleissä viikingit usein valloittivatkin pelin ensimmäisillä kierroksilla alueita varsin vaivattomasti ja tehokkaasti. Englantilaiset puolestaan vahvistuivat tasaisesti pelin aikana tuottaen yhä voimakkaampaa vastarintaa viikingeille. Tästä johtuen englantilaisilla pelaaminen helpottuu, mitä edemmäs peli etenee, kun se vastavuoroisesti vaikeutuu viikingeillä pelatessa.

Sen sijaan että peli olisi jo alkujaan painotukseltaan totaalisen rikki, mielestäni pelissä onnistumiseen vaikuttaa myös pelaajan taito ottaa huomioon eri mahdollisuudet ja uhkat pelin aikana. Niin kädessä olevat kortit, vuorojärjestys kuin noppien tuloksetkin ovat kaikki lopulta tuurielementtejä – tärkeää on siis jättää itselleen mahdollisuus reagoida muuttuviin tilanteisiin. Siten 878 Vikingsin voisikin nähdä eräänlaisena riskienhallintana, kun punnitsee mitä kortteja käyttää ja missä vaiheessa tai pohtii, vyöryykö armeijallaan eteenpäin vai jääkö taktisesti puolustamaan jo valloitettuja alueita.

English Traitors -kortti ja joukkoja laudalla
Englantilaiset petturit voivat kääntää tilanteen jollain alueella viikingeille suotuisaksi. Kuva: Juho Ljokkoi

Mielekästä mittelöintiä – mutta ei kaikille

Kaiken kaikkiaan tykkään 878 Vikingsista paljon. Teema on kiinnostava ja vahvasti mukana näkyen muun muassa korteissa niin kuvituksen kuin tietoiskujen muodossa. Eivätkä riskien optimointi ja osittainen onnenkoetuselementti hidasta menoa, vaan tekevät 878 Vikingsista toimivan kokonaisuuden.

Hehkutuksesta huolimatta minulla on ollut vaikeuksia saada peliä pöydälle saakka. 878 Vikings vaatinee sen verran kiinnostusta juuri teemaan ja aiheeseen, että omissa peliporukoissani pelikynnystä ei ole ylitetty kovin usein. Se on harmi, sillä 878 Vikings on viihdyttävä ja suhteellisen kevyt sotapeli.

Voihan se olla, että 878 Vikings ei herätä innostusta kovin monessa myöskään sen vuoksi, että se muistuttaa nopeasti katsottuna ”Riskiä steroideilla”. Lisäksi hyviä alueenhallinta- ja sotapelejä alkaa olla jo kattavasti markkinoilla, joten kilpailua 878 Vikingsilla riittää eikä se keveydessään välttämättä enää tarjoa pelaajille tarpeeksi vastinetta. Pelaamattomuuden vuoksi päädyinkin lopulta myymään oman kappaleeni eteenpäin, jos se vaikka jossain pääsisi tiheämmin pöydälle. Silti taistelisin Brittein saarten vallasta edelleen mielelläni, jos joku ehdottaisi sitä.

Lisäosalla lisäsälää

878 Vikings: Viking Age Expansionin kansi

878 Vikingsille on julkaistu myös lisäosa, joka on nimetty varsin ytimekkäästi Viking Age Expansion. Se tuo mukanaan yhdeksän moduulia, joista pelaajat voivat halutessaan lisätä yhden tai useamman kerralla peruspelin täydennykseksi. Minulla ei valitettavasti ole juurikaan kokemusta lisäosan moduuleista ja niiden lisäarvosta, enkä siten voi arvioida niitä. Omistin kyllä myös lisäosan, mutta en käyttänyt moduuleita pelikerroilla juuri ollenkaan, koska usein pelaajat olivat uusia ja koin moduulien vain tuovan tarpeetonta lisäsälää peliin.

Voin toisaalta myös olla ennakkoasenteissani olosuhteiden uhri, sillä ainakin Shut Up and Sit Down totesi arvostelussaan lisäosan kokonaisuudessaan aivan tarpeettomaksi. BoardGameGeekissä on toisaalta useampia keskusteluja, joissa lautapeliharrastajat pohtivat moduulien miellekkyyttä ja kyllä siellä useampikin moduuli saa kannatusta puolelleen.

Faktat 878 Viking: Invasions of Englandista

Suunnittelijat: , ,

Julkaisija: Academy Games (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat loppujen lopuksi varsin suoraviivaiset, mutta yksityiskohtia ja erityistilanteita löytyy sen verran, että sääntökirjaa joutunee selailemaan ensimmäisten pelikertojen aikana useastikin. Sääntökirja ei ole kaikista selkein kokonaisuus, mikä voi hidastaa pelin oppimista.

Onnen vaikutus: Niin käsikortit, vuorojärjestys kuin noppamenestyskin ovat tuurielementtejä, joihin ei juuri pysty vaikuttamaan. Onnellakin on siis tässä pelissä osansa.

Vuorovaikutus: Peli on jatkuvaa kamppailua alueenhallinnasta ja harvoin on vuoroja, jolloin ei ainakin yhdellä alueella sodittaisi eli vuorovaikutusta riittää koko pelin ajan.

Teema: Teema on erityisen vahvasti läsnä pelissä aina tapahtumakorttien tietoiskuista lähtien. Historiallisesta näkökulmasta mielestäni yksi parhaimpia viikinkipelejä.

Uudelleenpelattavuus: Vaikka pelin perusmekaniikka on simppeli ja suoraviivainen, pelikerrat eroavat toisistaan erilaisten tuurielementtien vaikutuksesta. Vaikeaa olisi nähdä, että yksikään pelikerta olisi täysin sama. Kenties runsaan pelaamisen jälkeen alkaa hahmottua tietyt taktiikat, jotka toimivat eri puolilla pelattaessa, mutta siihen mennessä peliä on jo ehtinyt pelata paljon.

Kieliriippuvuus: Englannin kieltä riittää niin säännöissä kuin korteissa – kielitaito on siis tärkeää, jotta peliä voi pelata.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 60–120 minuuttia

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.