Kategoriat
Peliarvostelut

Warrior Knights

1980-luvulla ilmestyneen klassikkopelin uusittu versio on sotaa ja politiikkaa keskiaikaisessa Euroopassa.

Vuonna 2006 Fantasy Flight Games julkaisi löyhästi keski-aikaiseen Eurooppaan sijoittuvan keskiraskaan sotastrategian. Alkuperäinen Derek Carverin Warrior Knights julkaistiin jo vuonna 1985.

Uusi versio on Corey Konieczkan käsialaa Bruno Faiduttin ja Pierre Cléquinin tuella. Se on jonkin verran velkaa vanhemmalle, mutta se on käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen.

Warrior Knightsin kansi

Paronien sotaa vallasta

Kuningas on kuollut ja maa on vajonnut kaaokseen. Paronit – pelaajat – koettavat saada heitä tukevien aatelisten avulla tukevan jalansijan valtiossa voidakseen vaatia valtaistuinta itselleen. Tähän yritetään päästä valtaamalla alueita, hankkimalla lisää resursseja ja joukkoja sekä osallistumalla politikointiin.

Vaikutusvaltamerkkien loputtua pelaaja, joka on saanut merkkejä eniten, pääsee valtaistuimelle.

Pelissä jokainen pelaaja valitsee itselleen paronin, joka johtaa neljää aatelista. Aateliset johtava paronin joukkoja ja sotivat tämän puolesta. Paronit taas hoitavat politiikan, joka kautta saa virkoja, voi aloittaa löytöretkiä, nousta kirkon johtajaksi tai kokousten puheenjohtajaksi.

Aateliset sotivat

Aateliset liikkuvat pelilaudalla valloittaen linnoituksia itselleen tai tuhoten vastustajan joukkoja. Aatelisia on neljää erilaista, joiden erilaisuus tulee aatelisen erikoiskyvystä. Jotkut pystyvät vähentämään miestappioita, joiltakin saa voittopisteitä ja niin edelleen.

Linnoituksia voi vallata hitaasti piirittämällä vähillä miestappioilla, tai sitten suoraviivaisella hyökkäyksellä nopeasti, mutta suuremmin tappioin. Hyökkäykset ratkaistaan korteilla, jotka määräytyvät joukkojen määrän suhteen. Aatelinen vastaa kahtasataa miestä taktisten kykyjensä ansiosta.

Jokaista sataa miestä kohden aatelinen saa käteensä yhden kortin. Korteista poistetaan kaksi vapaavalintaista ja loput kortit näytetään. Korteista on mahdollista saada kolmea erilaista asiaa. Tappioiden vähentäminen, tappioiden aiheuttaminen ja voittopisteet. Kun kortteja on vertailtu, enemmän voittopisteitä saanut aatelinen tai kaupunki voittaa. Voittopisteillä voi onnistua tuhoamaan vastustajan joukot jopa kokonaan, tämä riippuu voittopisteiden määrien välisestä erosta.

Aatelinen ryöstämässä kaupunkia. Kuva: Chris Norwood / BGG
Lorenz von Linden aikoo ryöstää kaupungin. Kuva: Chris Norwood / BGG

Rahaa ja kortteja

Kullan hallinta on erittäin tärkeää. Kaikki rahansa heti käyttävä pelaaja saa jossakin vaiheessa kärsiä, kun verojen tai joukkojen palkkojen maksun aika koittaa. Jos joukoille ei voi maksaa palkkaa, lähtevät ensimmäisenä palkkasoturit. Resursseja saa valloitetuista kaupungeista ja nopeaa tuottoa haluavat voivat rahoittaa tutkimusmatkaa. Tällöin tosin saattaa käydä myös niin, että sijoitus menetetään.

Pelin aikana pelataan toimintokortteja. Kierroksen alussa valitaan halutut toimintokortit omasta pakasta. Toimintokortit asetetaan pelilaudalle kolmeen eri pinoon, johon ne sekoitetaan. Tästä puheenjohtaja nostaa yksi kerrallaan toimintokortteja ja se aatelinen, jonka kortti nostetaan, saa toimia tehdä kortin toiminnon. Mukaan laitetaan myös niin sanottuja neutraaleja toimintokortteja.

Jokaisessa kortissa on sininen, keltainen tai punainen lippu. Käytetty kortti laitetaan lipun osoittamaan pinoon ja kun oikea määrä kortteja on pinossa, alkaa tämän korttipakan mukainen vaihe: verot, palkkojen maksu tai äänestys. Pakassa olevat omat kortit saa takaisin pakkaansa. Jokainen voi siis vaikuttaa siihen kuinka nopeasti palkkojen maksu, verot tai äänestys tapahtuvat.

Korteilla voi liikuttaa omaa aatelistaan, hyökätä, palkata joukkoja, hankkia lisää uskonmerkkejä (se jolla on eniten merkkejä, on kirkon johtaja) ja monta muuta asiaa.

Kohtaloita, tapahtumia ja politiikkaa

Pelissä nostetaan myös Fate-kortteja. Nämä kortit ovat käytössä erittäin ahkerasti, koska yhdessä kortissa on monta asiaa ja niitä käytetään monien asioiden käsittelyyn kuten esimerkiksi puolueettomien kaupunkien puolustuskortteina, jokukojen mahdolliseen kapinointiin liittyen ja tutkimusmatkojen lopputuloksen selvittämiseen. Jos pelin ohjeissa lukee jossakin vaiheessa ”valitse aatelinen satunnaisesti” kortti nostetaan tästä samasta pakasta, josta näkee kuka on kyseessä. Tällä korttipakalla on useita toimintoja ja peli pyörii hyvin paljon sen ympärillä. Voisin sanoa että jos kerran minuutissa joku ei käy pakalla, on jotakin unohtunut.

Pelin yksi mielenkiintoisista korteista on Event-kortti. Korteissa on kolmea erilaista väriä. Sinisiä (jotka vaikuttavat kaikkiin), vihreitä (jollekin paronille hyviä asioita) ja punaisia (jollekin paronille huonoja asioita). Kirkonpää voi päättää maksaa yhden Faith-merkin saadakseen vihreän kortin itselleen tai maksaa yhden merkin punaisesta siirtääkseen tämän haitan jollekin toiselle. Korttia ei saa katsoa ennen valinnan tekoa.

Äänestykset ovat tärkeä osa pelin kokonaisuutta. Äänestyksissä voi saada itselleen joukkoja, erilaisia etuja tai toimistoja. Nämä auttavat kyseistä paronia tavoitteiden saavuttamisessa, joskus myöskään eivät. Äänestyksissä jokainen pelaaja ottaa omia äänestysmerkkejään ja valitsee äänestyksessä käytettävän määrän. Äänimäärät lasketaan ja suurimman äänimäärän antaja saa ottaa kortin tai päättää asiasta. Äänestystä ennen voidaan myös sulkea pois joku paroneista.

Sotatantereilla on vielä hiljaista. Kuva: Anthony Hemme / BGG
Sotatantereilla on vielä hiljaista. Kuva: Anthony Hemme / BGG

Yhteenveto

Peli on mielenkiintoinen, mutta ei pääse oikeuksiinsa kahdella pelaajalla, sillä äänestykset, yksi pelin mielenkiintoisimmista piirteistä, ei toimi kahdella pelaajalla.

Peli on pitkä ja sääntöjä on paljon. Hieman kokeneemmat pelaajat oppivat säännöt kahden tai kolmen kierroksen kuluessa, sillä yleensä jo tässä vaiheessa on ehtinyt tapahtumaan suurin osa tulevista tapahtumista ainakin jonkinlaisena versiona.

Peli on keskiraskas sotastrategia ja sellaisista pitävien kannattaa ainakin harkita peliin tutustumista, satunnaista pelailua harrastaville Warrior Knights on olla liian raskas peli. Peli on kuitenkin mielenkiintoinen ja säännöissä jopa erikseen kehotetaan tekemään pelaajien välisiä liittoja ja sopimuksia eli jännitteitä pyritään saamaan ilmaan.

Peli on ehdottomasti parhaimmillaan neljällä pelaajalla, sillä tällöin laudalla on tapahtumia riittävästi. Pelialueen koko kuitenkin määräytyy pelaajien mukaan, joten tapahtumat pysyvät riittävän tiiviinä pienemmälläkin määrällä.

Komponentit ovat perinteistä tasoa, joskin korttien olisin toivonut olevan hieman parempaa materiaalia. Niitä joutuu pelissä pyörittelemään melko paljon ja usein.

Jos jonakin kylmänä talvipäivänä on tylsää, niin miksipä ei ottaisi Warrior Knightsia pöydälle ja koettaisi valloittaa palan Eurooppaa, mutta arki-iltoihin kannattaa harkita toista vaihtoehtoa. Ensimmäisellä kerralla peli saattaa venyä jopa kaksi tuntia odotettua pidemmäksi, mutta pelaaminen onnistuu myös selkeästi lyhyemmässä ajassa, kun kokemusta kertyy. Pienemmällä porukalla peliaika on luonnollisesti lyhyempi.

Korttipinot odottavat. Kuva: Chris Norwood / BGG
Korttipinot kasvavat. Mikä laukeaa ensin? Kuva: Chris Norwood / BGG

Faktat Warrior Knightsista

Suunnittelija:  , , ,

Julkaisija:  Fantasy Flight Games (2006)

Mutkikkuus: Pelissä on jonkin verran muistettavaa, joten sääntöjen opiskeluun kannattaa panostaa, mutta jo ensimmäisellä pelillä säännöt oppii.

Onnen vaikutus: Pelissä on tuuria mukana korttien muodossa.

Vuorovaikutus: Peli on sota- ja politiikkapeli, eli vuorovaikutusta riittää.

Teema: Löyhästi keskiaikaiseen Eurooppaan liittyvä sotastrategia

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, pelissä on sen verran vaihtelua.

Kieliriippuvuus: Englanninkielistä tekstiä on aika paljon.

Pelaajamäärä: 2–6, paras neljällä, hyvä 3–6 pelaajalla.

Pituus: 240 minuuttia

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *