Ticket to Ride: San Francisco

Ticket to Riden kevytversiot ovat edenneet nyt jo neljänteen osaansa. San Francisco ei keksi pyörää uudestaan, vaan on edellisten osien tapaan hyvin tiivis, noin vartissa pelattava perusvarma paketti. 

Nähtävyyksien bongausta  

Ticket to Riden perusidea ei ole muuttunut mihinkään vuosien varrella. Tarkoituksena on rakentaa reittikorttien esittämien matkakohteiden välille yhtenäinen rataverkosto. Tässä onnistumisesta palkitaan pisteillä, epäonnistumisesta rangaistaan vastaavalla määrällä miinuspisteitä. 

Vuorollaan pelaaja voi joko nostaa lisää reittikortteja, nostaa pakan päältä tai pöydällä tarjolla olevista kulkuneuvokorteista kaksi tai rakentaa kulkuneuvokorteilla reittejä pelilaudalle. Rakentaessa tulee käyttää pelilaudalle merkittyjä värejä, tosin harmaisiin ruutuihin pelatessa värin saa päättää itse. 

San Franciscossa uutuutena ovat turistimerkit. Näitä on seitsemän erilaista, ja niitä asetellaan pelin alussa eri kaupunkeihin. Näistä viisi on ennalta määriteltyjä, loput kaksi asetetaan pelilaudalle viimeisenä vuorossa olevien pelaajien päätöksen mukaan. 

Turistimerkin saa ottaa kaupungista itselleen, jos rakentaa kaupunkiin reitin eikä vielä omista kyseistä merkkiä. Nämä merkit tuottavat pelin lopussa pisteitä, jos niitä on onnistunut saamaan vähintään kaksi. Täydestä seitsemän setistä pisteitä tulee 12, mikä vastaa keskimäärin kahta valmistunutta reittikorttia. 

Toinen uutuus ovat lauttareitit. Nämä ovat käytännössä ruutuja, joihin on pakko pelata jokerikortti. Tällaisia reittejä pelilaudalla on kolme, joista yksi on pelilaudan ainoa viiden pituinen reitti. 

Niin kovin tuttua 

San Franciscosta ei itsessään ole pahaa sanottavaa. Se on hyvin helppo opettaa, ja yhden erän pelaa erittäin nopeasti. Teema toimii (kulkuneuvoina toimivat raitiovaunut jokerien ollessa lauttoja) ja komponentit ovat totutun hienot.

Pelissä on yksi viiden pituinen reitti muiden reittien ollessa enintään kolmen mittaisia. Koska reitit ovat lyhyitä, mutta raitiovaunujen määrää on kasvatettu kahteenkymmeneen, ehtii pelissä tehdä enemmän reittejä kuin aiemmissa pikkupeleissä. Peli onkin tasapainottelua reittien rakentamisen ja turistimerkkien keräämisen välillä.

Mitään sinänsä uutta peli ei kuitenkaan tuo mukanaan. Molemmat uudet mekaniikat on nähty isommissa Ticket to Ride -peleissä jo aiemmin. Erot aikaisempiin pieniin versioihin ovat hyvin pieniä, ja näihin pieniin versioihin alkaa olla kyllä hieman ähky.

Ei sinänsä, San Francisco on pikkupeleistä kenties toimivin, mutta kenenkään ei varmasti ole pakko omistaa kaikkia neljää pikkuversiota. Olisikin hienoa, jos näihin turboversioihin saataisiin jotain oikeasti uutta. Tällaisena ne alkavat tuntua jo saman toistolta.

Jos et vielä omista yhtään Ticket to Riden pikkupakettia, on San Francisco erinomainen valinta. Sen sijaan aiempien versioiden omistajien kannattaa harkita uuden paketin hankkimista kahdesti, sen verran samankaltainen se on edeltäjiinsä nähden.

Faktat Ticket to Ride: San Franciscosta 

Suunnittelijat: Alan R. Moon 

Julkaisija: Days of Wonder (2022) 

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset. Ne hallitsee varmasti viimeistään yhden pelin jälkeen. 

Onnen vaikutus: Kohtalainen. Joskus pakasta ei vain saa haluamiaan kortteja, mutta harvemmin ne peliä lopullisesti ratkaisevat. 

Vuorovaikutus: Pelaajat taistelevat samoista reiteistä ja turistimerkeistä, joten muiden tekemisiä on syytä tarkkailla. 

Teema: Toimii kuten ennenkin, raitiovaunut ovat varsin hienoja. 

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Eriä ottaa helposti useammankin, sen verran lyhyitä ne ovat. 

Kieliriippuvuus: Ainoat tekstit komponenteissa ovat kaupunkien nimet. 

Pelaajamäärä: 2–4. 

Pituus: Yksi erä kestää noin 10–20 minuuttia.