Etanaralli

Lasten kasvaessa tulee jatkuvasti metsästettyä uusia, sopivia lasten­pelejä. Huomasin, kuinka lautapeliblogeista sekä Koko perhe pelaa että Puutyöläinen kehuivat kilvan erästä kilpa”juoksu”peliä, jossa pääosassa on kuusi eriväristä etanaa. Peli on tietysti jo otsikossa mainittu Etanaralli, Fortin pariskunnan suunnittelema mainio lastenpeli.

Pitihän se sitten testata. Nyt kun peliä on meidän perheessä pelattu lähemmäs viisikymmentä kertaa, voimme todeta, että onhan tämä mainio tapaus. Mutta mikä pelissä oikein toimii?

Kahden nopan dilemma

Etanat etenevät kahta kuvionoppaa heittämällä. Toinen noppien symboleista osoittaa, mikä kuudesta etanasta liikkuu, toinen taas sen, mihin ruutuun etana pääsee. Jos siis heittää oranssin ja violetin kuvion, voi joko liikuttaa oranssin etanan violettiin ruutuun tai violetin etanan oranssiin ruutuun.

Ihan päämäärättömästi etanoita ei liikutella, vaan jokainen pelaaja saa pelin alussa salaisen tavoitekortin, jossa näkyy kolme eriväristä etanaa. Näistä mahdollisimman monta tulisi saada maaliin ja kolmen parhaan joukkoon.

Liikkumista mutkistaa se, että etanan peittämä ruutu nähdään saman­värisenä kuin itse etana. Tämä voi johtaa kahteen asiaan. Esimerkiksi jos useampi peräkkäinen sininen ruutu on peitossa, voi hännillä oleva etana loikkia sen sinisellä nopalla pitkiäkin matkoja seuraavan vapaan symbolin luokse.

Lisäksi jos seuraava sopiva ruutu on toisen etanan “värjäämä” ruutu, pelaaja loikkaa etanan päälle. Tällöin alla oleva etana on jumissa, eikä pääse liikkumaan. Kasa voi kasvaa jopa useamman etanan korkuiseksi, mikä on aina viihdyttävää.

Kun kolmas etana ylittää maaliviivan, peli loppuu. Ensimmäiseksi lyllertäneestä etanasta saa kolme pistettä, toisesta kaksi ja pronssisija tarjoaa yhden pisteen. Piste-erot eivät ole koskaan kovin suuret, lopussa kun pisteitä tulee jotain nollan ja kuuden pisteen väliltä.

Vekkulia kilpajuoksua

Etanarallissa on monta asiaa kohdallaan. Kahden nopan tarjoamat valinnat eivät aikuisen päätä huimaa, mutta lastenpeliksi purtavaa on sopivasti ja pienissä paloissa. Tämä pitää myös vuorot ripeinä.

Kun mukaan yhdistetään salaiset roolit, niin mietittävää onkin paljon enemmän. Tiettyjen värien jatkuva edistäminen voi paljastaa omat suosikit muille, joten pitäisikö välillä liikuttaa jotain toista väriä? Pienemmät eivät näistä nyansseista välitä, mutta on aina hienoa, kun peli kasvaa ja jalostuu lapsen mukana.

Eikä pidä unohtaa julkaisija HABA:n ehtymätöntä jippokatalogia ja sen vetovoimaa. Etanarallin houkuttimena toimivat magneetit, joiden avulla etanat kulkevat kilparataa pitkin jopa pystysuoraan. Metallisen laatikon hyödyntäminen pelilautana onkin nerokas kikka, vaikka välillä pelitilanteen hahmottaminen on normaalia hankalampaa. Pieni kurkottelu ei kuitenkaan haittaa ja ainakin lapsista idea on hirvittävän jännä.

Etanarallia suositellaan viisivuotiaasta ylöspäin, mikä on erityisesti salaisten tavoitekorttien vuoksi aivan ymmärrettävää. Peliä voi kuitenkin pelata avoimin kortein vaikka innokkaan kolmivuotiaan kanssa. Meillä viisi- ja kolmivuotias pelaavat keskenään ilman ongelmia.

Kestosuosikki

Etanaralli on saavuttanut perheessämme kestosuosikin maineen ja se on ollut sekä lasten että aikuisten mieleen. Nopat, etanoiden jumiu­tuminen toisten alle ja peitettyjen ruutujen tarjoama kumi­nauha­efekti tekevät pelistä samaan aikaan sopivan kaoottisen, hauskan ja jännit­tävän. Peli tuntuu kuitenkin hallitulta kaaokselta, jossa omilla päätöksillä voi vaikuttaa lopputulokseen.

Lastenpeleissä samanlaista koko perheen suosiota ei ole saanut tätä ennen kuin Kilpikonnakisa. Peleillä onkin paljon yhteistä, kuten salaiset tavoitteet, arvaamattomat pelitilanteet, mutta myös pienet, taktiset päätökset. Jos aikuiset saavat valita, niin kilpparit ovat edelleen vahvempia, mutta lasten keskenään pelatessa etanat voittavat.

Jos etsii erinomaista lastenpeliä alle kouluikäisille, Etanaralli on lähestulkoon pakkohankinta.

Lautapelit.fi:n uusi painos (2026)

— Mari Lötjönen (7.10.2026)

Lautapelit.fi julkaisi vuonna 2026 Etanarallista uuden painoksen. Peli on säännöiltään ja perusolemukseltaan aiemman kaltainen. Ulkoasussa on pieniä eroja, ja myös sääntökirjaa on selkeytetty joidenkin sanamuotojen osalta. Sääntökirjan selkeytykset ovat kuitenkin enemmän visuaalisia kuin varsinaisen tekstisisällön suurempaa muokkausta. Etanapinon syntyminen on nyt hivenen selkeämmin ilmaistuna säännöissä. Mitään sääntöjä ei ole kuitenkaan muutettu. 

Olen samoilla linjoilla aiemman arvostelun Etanarallista kirjoittaneen Sampsan kanssa: Etanaralli ajaa yhä asiansa koko perheen pelinä ja innostaa myös aikuisia pelaamaan muutaman kierroksen peliä putkeen ilman lapsiakin. Tuntuu, että voitto on ihan hyppysissä, sitten nopat eivät suosikaan ja oma etana jääkin ihan maaliviivan vierestä etanakasan alle jumiin. Hulvattomimmalta tuntuvat hetket, kun joutuu itse siirtämään pakolla toista etanaa niin, että se jumittaa oman etanasuosikin menon.

Visuaalisia eroja tarkemmin verrattuna aiempaan painokseen:

Pelilaatikon kansikuva on sama mutta se on aseteltu eri tavalla. Aiemman keltaisella kehystetyn ikkunan sijaan kansikuva on nyt koko kannen kokoinen. Fontteja on myös vaihdettu. Aiemmin pelilaatikon kaikki kyljet ovat olleet vihreitä, nyt niihin on lisätty värejä: syksyinen oranssi ja talvinen sinivalkea. Pelilaatikon kannessa etanat ovat kohokuvioita aiempaan tapaan. Nämä kohokuvat vetävät lapsia puoleensa kuin magneetti, pitäisi päästä painelemaan etanan silmistä! 

Pelinappuloina toimivien etanoiden selkään on lisätty kunkin etanan oman värinen symboli. Aiemmin symbolit ovat olleet vain etanoiden kyljissä, nyt myös selässä. Tämä on selkeä parannus! Helpottaa muistamista, että etana muuttuu myös ruuduksi ollessaan tasamaastossa.

Nopissa värilliset kuviot ovat saaneet tehosteiksi mustat ohuet reunukset, jotka selkeyttävät niiden tulkintaa valkoiselta pohjalta. Tämä voi olla makuasia, mutta omasta mielestäni se on parannus.

Korteista on poistettu vihreä kehystys. Testiporukan mielestä tämä on täysin makuasia, ovatko aiemman vai tämän version kortit hienommat. Tämä muutos on melko huomaamaton. 

Pelilaudan pahviosissa aiemmin punaiset opastenuolet on muutettu valkoisiksi. Palkintokorokelaatta on saanut symboleita nurmikolle kaveriksi. Ensimmäisellä pelikerralla nämä symbolit hämäsivät hetken: ”jos radan lopussa ei enää ole sopivaa kuviota etanan ja maaliviivan välissä, etana kiipeää palkintokorokkeelle”. Nämä kuvioinnit olisi voinut jättää pois palkintokorokelaatasta. Etanaralli ei ollut aiemmin tuttu peli ja meni hetki tulkita tuota viittausta maaliviivaan, jota pelissä ei tosiaan visuaalisesti ole, ja mitä nämä symbolit ovat nurmikolla palkintokorokkeiden ympärillä. 

Hetki kesti myös tajuta, että pelilaatikon sisäpinnalla olevat symbolit ovat samat kuin pelilaatikon ulkopuolella, joten niistä pystyy seuraamaan missä järjestyksessä symbolit menevät, jos ei ole näköyhteyttä sivuun, jossa etanat menevät. On jännä, että tästä ei ole vinkattu sääntökirjassa ollenkaan, mutta lasten suusta kuultiin tämäkin totuus.

Faktat Etanarallista

Suunnittelija: Marie Fort, Wilfried Fort

Julkaisija: HABA (2018), Lautapelit.fi (2026)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot, mitä nyt sääntökirjassa etanoiden pinoaminen on selitetty turhan hankalaselkoisesti. Toimii myös lasten keskenään pelattavana.

Onnen vaikutus: Nopat ovat aika satunnaisia ja toisinaan on vain valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi. Omaa tuuria voi kuitenkin hyvillä päätöksillä hiukan loiventaa.

Vuorovaikutus: Muiden peliä seuraa, jotta arvaisi toisten pelaajien tavoitteet. Myös etanat voi tarkoituksella jumittaa pinojen alle, jos oikein ilkeäksi ryhtyy.

Teema: Hauska teema on magneettien takia myös osuva.

Uudelleenpelattavuus: Kyllä tästä hupia irtoaa useammaksi pelikerraksi.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 15 minuuttia.