Wolfgang Warsch teki läpimurtonsa vuonna 2018. Ennen sitä oli ilmestynyt pari peliä, jotka eivät jättäneet suurempia jälkiä. Vuonna 2018 sen sijaan ilmestyivät That’s Pretty Clever!, The Quacks of Quedlinburg (Räävelin rohtotohtorit) ja The Mind. Vuoden puhutuimpiin peleihin kuulunut The Mind oli Spiel des Jahresin pääsarjan finalisti, That’s Pretty Clever! ja The Quacks of Quedlinburg olivat Kennerspiel-sarjan finalisteja. Quacks sitten voittikin Kennerspielin.
Fantasy Flight Games koetteli pelien valmistamisen teknisten mahdollisuuksien rajoja peleillään Discover: Lands Unknown ja KeyForge. Näiden pelien jippona oli yksilölliset pelikappaleet.
Richard Garfieldin suunnittelema KeyForge on taistelukorttipeli, jossa jokainen pakka on uniikki ja proseduraalisesti luotu. Peliin ilmestyi jonkin verran lisäosia, kunnes se ajautui hieman tuuliajolle. Pakkojen luontiin tarvittava algoritmi muun muassa menetettiin, jolloin uusien pakkojen luominen kävi mahdottomaksi. Nykyään KeyForgella on uusi julkaisija ja peli on heräämässä taas henkiin.
Corey Konieczkan Discover: Lands Unknownissa jokainen pelikappale on ainutlaatuinen: pakettiin on arvottu kaksi eri maastoa ja viisi skenaariota ja jokaisen pelin yhdistelmä on uniikki. Tarkoitus olisi, että oman pelinsä pelattuaan voisi vaikka vaihtaa peliä kaverin kanssa ja saada uudenlaisen elämyksen. Ajatus herätti pelaajissa runsaasti vastustusta, eikä peli mikään huikea menestys ollutkaan: sen keskiarvo on BGG:ssä nykyään 5,8 / 10, eikä tätä samaa tekniikkaa ole sittemmin hyödynnetty muissa peleissä.
BoardGameGeekin suosikit
- Brass: Birmingham – Alkuperäinen Brass ilmestyi jo 2007, mutta vuonna 2017 käynnistyi Roxley Gamesin Kickstarter-kampanja, jossa ilmestyi uusi versio Brassista (Lancashire) ja tämä uusi Birmingham. Kampanja oli todella suosittu ja potkaisi Brassin uuteen suosioon.
- Nemesis – Awaken Realmsin Alien-henkinen selviytymiskauhupeli oli kolmen miljoonan punnan Kickstarter-menestys. Peli on ollut sittemmin varsin suosittu scifikauhun ystävien keskuudessa.
- Root – Kickstarterin kautta julkaistu metsäneläinten valtataistelu oli läpimurtopeli sekä Leder Gamesille että Cole Wehrlelle. Pelisarja on saanut sittemmin paljon jatko-osia ja sen maailmaan on tehty roolipelikin.
- Everdell – Pelin ensimmäinen Kickstarter-kampanja ei ollut huippumenestys, mutta hyvin tämä on kantanut: viime vuonna tuorein kampanja keräsi jo lähes viiden miljoonan dollarin potin. Andrew Bosleyn kuvitus, toimiva pelimekaniikka ja runsas määrä lisäosia on tehnyt Everdellistä suursuosikin.
- Underwater Cities – Listan ensimmäinen peli, jota ei ole joukkorahoitettu! Vladimír Suchýn vaativa strategiapeli on hieman Terraforming Marsia muistuttava korttivetoinen asutusprojekti meren alla.
- The Quacks of Quedlinburg – Palkittu vähän vaativampi perhepeli on taikajuomateemaista onnenkoetusta.
- Teotihuacan: City of Gods – Italialaisen Daniele Tascinin T-sarjaan kuuluva noppatyöläistenasettelupeli on raskaiden europelien ystävien suosiossa.
- Architects of the West Kingdom – Uusiseelantilaisen Garphill Gamesin West Kingdom -trilogian avausosa Architects on pidetty työläistenasettelupeli. Sarjan suosituin peli on kuitenkin vuonna 2019 ilmestynyt Paladins.
- Obsession – Dan Hallaganin joukkorahoittama peli on mainio esimerkki siitä, mitä hyvää joukkorahoituksella voidaan saada aikaan. Hankalaan taloudelliseen tilanteeseen joutuneen viktoriaanisen ajan englantilaissuvun selviämiskamppailu on ihanan omaperäinen aihe.
- Decrypto – Vähän vaativampi partypeli jakaa pelaajat kahteen joukkueeseen, joiden tarkoituksena on arvata toistensa sanat kryptisten vihjeiden perusteella.
Lautapelioppaan parhaat
BoardGameGeekin viiden parhaan pelin lista löytyy Lautapelioppaan sadan parhaan pelin listalta, vain sillä poikkeuksella, että Nemesis puuttuu. Arvosteluakaan ei siitä ole, äänimääränsä perusteella se olisi melkein sadan parhaan listalla.
Korkeimmin sijoittunut on Brass: Birmingham, joka löytyy sijalta 35. Everdell on sijalla 54, Root on sijalla 74 ja The Quacks of Quedlinburg on sijalla 88.
Petri
Brass: Birmingham. Onko tämän ilmestymisestä jo viisi vuotta? Uskottava kai se on. Kaveriporukka pelaa tätä säännöllisesti enkä kieltäydy kutsusta, jos Birmingham on pöydässä, mutta en tiedä onko se niin hyvä että sitä pitää pelata useita kertoja vuodessa. Varma top 15 -listalainen, mutta ei yllä top 10:een.
Architects of the West Kingdom. Ensipelin jälkeen reaktio oli vau! mutta toisessa pelissä putosi jo maan pinnalle: tässäkö kaikki? Oikein mainio työläistenasettelupeli, ja rankkaan pelin yhä siinä kategoriassa korkealle (tosin rankkaan puhtaat työläistenasettelupelit aika matalalle). Pelaajahahmojen kyvyt eivät ole tasapainossa, joten niillä ei kannata edes pelata.
Imaginarium. Pari peliä pelattiin, ja muistan vain hirvittävän härdellin, josta kuitenkin pidin. Peli ei jää jumiin vaan aina löytyy jotain, joka edistää omaa peliä. Visuaalisesti kaunis peli, jossa voi puuhata kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tätä voisi pelata useamminkin.
Astro Drive. Tämä löytyy kirjastosta ja silloin tällöin lainaan sen. Mukavan leppoisa arcadepelien pohjalta kehitetty lautapeli. Olen pelannut tätä ainoastaan kaksinpelinä, mutta voin kuvitella nelinpelin melko kaoottiseksi.
AuZtralia. Martin Wallacen suunnittelema monsteripeli, jossa Cthulhu tipahtaa Australiaan, ja tuhoaa pelaajien rakennelmat. Menestys on tuurista kiinni, vaikka järkeilyäkin tarvitaan. Jätti kylmäksi, mutta pitihän se testata.
Mikko
Vuoden 2018 paras peli on Everdell. Kickstarter jäi minulta välistä ja alkuun ohitinkin pelin yhdentekevänä, nättinä-mutta-tylsänä Kickstarter-tapauksena. Peli löytyi kuitenkin kirjastosta, kokeilin ja ihastuin: sehän olikin erinomainen peli. Bellfaire-lisäosan hankin, se on hyödyllinen, mutta muuten en ole lisäosiin kajonnut.
Root on vuoden harmittavin peli: haluaisin sitä pelata, mutta peliporukassa vastaanotto oli sillä tavalla nuivaa, että siinä vaiheessa kun piti päättää, hankinko toisen lisärin vai en, päädyin myymään koko pelin. Tätä olisi mukava pelata säännöllisesti, mutta satunnaisesti kerran-pari vuodessa ei vain nappaa.
Vuoden korttipelihelmiä ovat Krass Kariert ja Shards of Infinity. Ensimmäinen on edelleen maistuva tikki- ja kiipeämispelin sekoitus, jossa on juuri sopivasti jippoa helpossa pelissä. Jälkimmäinen taas on nopea ja näppärä pakanrakennukseen perustuva kaksinkamppailu, jota olen pelannut puhelimella tekoälyä vastaan satoja ja satoja eriä. Sen peli on kestänyt hienosti.
Partypeleistä helpompi Just One ja haastavampi Decrypto ovat edelleen erinomaisia. Näistä Just One on saanut enemmän peliaikaa, mutta pidän Decryptoa palkitsevampana kokemuksena.
Muuten haluan mainita Blue Lagoonin, joka jäi vähän hetken välähdykseksi, mutta pelaisin tätä kyllä edelleen napakan fillerimittaisen pelin tarpeeseen. Knizia tietää mitä tekee. Underwater Cities on taas raskaammasta päästä oikein kelpo peli, etenkin lisäosansa kanssa. Mukavaa päänvaivaa.
Lautapeliartistit
2018 oli ihan pätevä vuosi peleille. Se ei pärjää vuodelle 2017, joka toki on yksi parhaista vuosista lautapelijulkaisujen suhteen, mutta sisältää varsin hyviä pelejä, joista seuraavaksi meidän kymmenen suosikkiamme.
10 Sonar Family. Perheversio Captain Sonarista. Tiimipeli, jossa koitetaan upottaa toisen joukkueen sukellusvene. Tätä voi pelata vuoropohjaisesti tai reaaliaikaisesti, erityisesti reaaliaikainen versio on hauska. Toimii lasten kanssa mainiosti, mutta aikuisille tämä on helposti hiukan tylsä.
9 Architects of the West Kingdom. West Kingdom -sarjan kevyin ja lähestyttävin peli on työläistenasettelupeli, jossa normaalista poiketen saadaan kaikki työläiset heti käyttöön. Työläisiä asettamalla kerätään resursseja, rakennetaan rakennuksia ja katedraalia.
Pelissä on erityisen hauskoja mekaniikkoja mukana, toiminnot paranevat mitä enemmän työläisiä toimintoruudussa on, ja mitä enemmän työläisiä ruudussa on, sitä houkuttelevampi tilanne on muille pelaajille lähettää muiden työläisiä vankilaan. Ainoa syy, miksi Architects on näin alhaalla listalla, on se, että peli alkoi toistaa itseään melko nopeasti. Se on kuitenkin varsin mainio peli.
8 Brass: Birmingham. BoardGameGeekin top 100 -listalta sijalta kaksi löytyvä talous- ja teollisuuspeli, jossa pelaajat koittavat voittaa markkinat 1700–1800-luvun Birminghamissa. Rakennetaan omia tehtaita, raiteita ja kanavia, kehitetään omia tehtaita paremmaksi, myydään tuotettuja tuotteita ja tienataan rahaa.
Kaikki pelit tällä listalla yläpuolella ovat meistä hiukan parempia, mutta kyllä tämäkin on oikein toimiva peli. Montaa peliä tätä ei olekaan tullut pelattua, koska peli oli meillä kirjastosta lainassa. Voi olla, että lisäpelien myötä Brass: Birmingham nousisi listalla ylöspäin.
7 Obsession. Viktoriaanisen Englannin aikaan sijoittuva peli, jossa pelaavat ovat kunnioitetun perheen johtajia, tavoitteenaan tehdä perheestä ja perheen tiloista vielä entistäkin kunniakkaampia. Tämä on vuonna 2018 julkaistuista peleistä uusin tuttavuus, pelikertoja vasta muutama takana. Niiden perusteellakin se pääsi jo kymmenen parhaan listalle, tiputtaen esimerkiksi Chronicles of Crimen juuri ulkopuolelle.
Obsessionissa pelaajat rakentavat tiluksilleen uusia huoneita tai ulkotiloja, joissa järjestävät kutsuja. Kutsuihin kutsutaan vieraita. Tärkeää on kuitenkin pitää huoli, että on tarpeeksi palvelijoita järjestämään toimivat kutsut. Pelin voittaa se pelaaja, joka on parhaiten kehittänyt tiluksiaan. Tämä ottaa varmaankin harppauksia ylöspäin lisäpelikerroilla.
6 Underwater Cities. Vedenalaisen kaupungin rakentamista korttipelinä. Kaupungit rakentuvat yksittäisistä kupoleista, niiden yhteyteen rakennetuista laitoksista sekä kupoleita yhdistävistä tunneleista.
Pelin ydin ja hienous piilee korttien ja laudalta valittavien toimintojen värien yhdistämisessä. Toiminnot saa tehdä vain jos kortin ja toiminnon väri täsmää. Värejä on kolmea erilaista, joten värien täsmääminen ei ole haastavaa, mutta optimoiminen onkin pelin suola. Underwater Cities ei ole ihan meidän suosikkipeli, mutta perusvarma hyvä valinta.
5 Space Base. Kevyt, nopea ja toimiva koneenrakennus ja draftauspeli. Pelaajat rakentavat omaa avaruusasemaansa ja koittavat saada asemansa toimimaan tehokkaammin kuin muiden. Vuorollaan heitetään kahta noppaa, riippuen mitä on asemaansa hankkinut voi saada rahaa, jolla asemaa kehitetään, pisteitä, joilla peli voitetaan tai toimintoja, joilla voi saada mitä tahansa.
Erityisen hauskan ja toimivan pelistä tekee se, että myös muut saavat asemansa tuottoja toisen heitoilla. Tuotot eivät ole niin hyviä muiden vuoroilla, mutta tekevät Space Basesta tehokkaasti etenevän! Peli päättyy, kun joku pelaajista pääsee 40 pisteeseen, eli se, joka saa koneensa nopeiten tuottamaan pisteitä, voittaa pelin. Tätä nopeasti pelattavaa peliä voi suositella kenelle vain.
4 Treasure Island. Yksi vastaan loput -tyyppinen sosiaalinen päättelypeli, jossa yksi pelaajista on Long John Silver ja piilottaa aarteensa saarelle. Muut pelaajat ovat kilpailevia merirosvoja, jotka yrittävät löytää piilotetun aarteen ennen kuin Long John pääsee tyrmästä pakoon hakemaan aarteensa itselleen.
Aarretta etsitään rajaamalla saaren karttaa, joko vetämällä viivoja, rajaamalla pois tiettyjä alueita tai ilmansuuntien avulla. Kaikilla etsijöillä on erikoiskyky, joka auttaa heitä eri tavoin. Pelinä Treasure Island on ehkä enemmän pelikokemus kuin peli, mutta hyvin hauska sellainen!
Tässä pelaajamäärä on laatikon mukaan 2–5 mutta missään nimessä ei kannata pelata kahdella pelaajalla, parhaimmillaan peli on neljällä tai viidellä. Kahdella pelaajlla Long John voittaa pelin lähes varmasti. Peli on myös Vincent Dutraitin kuvittama, tunnistettavan kaunista taidetta!
3 Teotihuacan. T-sarjan paras peli! Teotihuacanissa pelaajien työläisinä toimivat nopat, jotka kiertävät rondel-tyyppistä lautaa ympäri, rakentaen toiminnoillaan Teotihuacanin kaupunkia. Pelin voittaa eniten pisteitä kerännyt pelaaja, ja pisteitä voikin saada monella eri tavalla. Tämä toimii myös soolopelinä mainiosti!
Teotihuacan on melko raskas ja varsinkin alkuun voi olla vaikeuksia hahmottaa, että miten tästä edes voi pisteitä saada. Kun peliin pääsee sisälle, huomaa että tämä on varsin toimiva kokonaisuus!
2 Just One. Helppo, nopea ja hauska partypeli. Tämä on Codenamesin ohella useimmin pöydälle nouseva partypeli. Ei tätä pisteistä kuulu pelata, vaan sana kerrallaan katsotaan kuinka kekseliäitä vihjekomboja löytyy ja arvaako vuorossa oleva pelaaja. Voi pelata yhden tai sata sanaa ja toimii aina yhtä hyvin. Etenee nopeasti ja kaikki ovat ainakin tähän asti tykänneet. Just Onen kanssa ei vaan voi mennä vikaan.
1 Terraforming Mars: Prelude. Tämä lisäosa on pakollinen hankinta kaikille Terraforming Marsin ystäville. Terraforming Mars oli meille top 5 -peli jo ennen Preludea, mutta tämä lisäosa nosti peliä vielä ylemmäs, mahdollisesti jopa suosikkipeliksemme. Nykyään emme pelaa koskaan ilman Preludea.
Alkua nopeuttava lisäri antaa buustia, esimerkiksi tuotantoja, lisää kortteja tai vaikka ilmaisen kaupungin rakentamisen. Terraforming Marsin alku on helposti melko hidas ja tylsä, mutta Prelude muuttaa tilanteen niin, että peli lähtee välittömästi vauhdilla liikkeelle. Muut lisäosat, pelkkiä lisäkarttoja lukuunottamatta, hidastavat jo valmiiksi pitkähköä peliä. Preludella voi myös säätää pelin pituutta aloittamalla vaikka kolmella aloitusbonuksella.
Tämä kuuluu varmasti meidän lisäosien top 3 -listalle. Jos Terraforming Marsista tehdään vielä uusia painoksia, pitäisi tämän kuulua jo peruspelin yhteyteen.
Muutama poiminta vuoden 2018 peleistä, joita emme ole pelanneet:
Nemesis on ehdottomasti kiinnostavin peli tältä vuodelta, jota emme ole pelanneet. Tämä täytyy joskus löytää pöytään! Teema on kiinnostava, peli näyttää hienolta ja piiloroolit ovat aina kiinnostavia.
Everdell on nykyään jo käytännössä klassikoiden joukkoon noussut peli. Olimme kirjastojonossa peliin sijalla 17, ja todettiin että ehkä joskus myöhemmin. Nyt pitäisi varmaan hommata peli jostain testiin.
Mage Knight: Ultimate Edition on kuulemma soolopelien kuningas ja niitäkin tulee melko paljon pelailtua. Mage Knight on vaan melkoisen kallis tapaus, eikä tule vastaan ihan joka päivä. Tämä tulee kyllä vielä joskus hommattua kun vain tulee oikeaan aikaan ja hintaan vastaan.
Veeti
Viisi vuotta sitten ilmestyi oikein mainioita pelejä, ja saatoin itsekin täysi-ikäistyä kyseisenä vuonna. Seuraavaksi muutama poiminta omista huipuistani.
KeyForge. Magic: the Gatheringin luojan Richard Garfieldin uudesta korttipelistä piti tulla haastaja isoimmille keräilykorttipeleille. FFG:n julkaisemassa pelissä kaikki pakat luodaan algoritmilla, eikä kortteja voi vaihtaa pakkojen välillä. Useamman vuoden porskuttanut KeyForge ei koskaan saavuttanut haluamaansa suosiota, ja viimeistään pakka-algoritmin tuhoutuminen saattoi pelin haudan lepoon. Uutta laajennusta on luvattu tulevaisuuteen, mutten usko KeyForgen nousevan enää tästä uuteen kukoistukseen. Peli itsessään oli hauska, vaikkakin ”parhaita” pakkoja myytiinkin kalliilla niiden avaamisen jälkeen.
Villainous. Ravensburgerin Disney-kelmipeli on erittäin mainio tapaus. Erilaisten hahmojen tavoitteet ja pelimekaniikat pitävät pelin mielenkiintoisena, ja uusia hahmoja on tullut tasaiseen tahtiin vuosien varrella. Nykyisin Villainous-pelejä on myös Marvelin ja Star Warsin kelmeillä, mutta itselleni Disney-pahikset riittävät mainiosti.
Root. Epäsymmetrinen kamppailu metsän hallinnasta sulatti sydämeni ensimmäisellä kerralla. Uskomattoman kaunis taide, hyvin tasapainotetut osapuolet ja mielenkiintoinen pelattavuus tekivät tästä pakkohankinnan ja yhden suosikkipeleistäni. Lisurit ovat näemmä teema, sillä tähän on tullut niin uusia faktioita kuin yksinpelilisäosia.
Welcome to…. Asuinalueiden kaavoittaminen kupongintäyttämisellä on yllättävän hauskaa. Welcome to… on nykyään yksi ensimmäisiä pelejä, minkä kaivan esille kokemattomampien pelaajien kanssa tai muuten kevyttä peliä etsiessä. Erilaiset uudet teemanaapurustot (sanoiko joku lisäri?) tuovat vaihtelua, mutta jo peruspelissä on mukavasti erilaisia strategioita uudelleenpelattavuutta ajatellen.
The Mind. Yksi vuoden 2018 mielenkiintoisimpiä pelejä – tai ”pelejä”. Keskustelu pelin ja ilmiön ympärillä oli mielenkiintoista, ja The Mindia pelaa sopivalla porukalla aivan mielellään. Pelin ”salaisuus” ja sen käyttäminen tekee pelistä melko turhaa, mutta tässä päästäänkin pelaamisen ytimeen: aina ei tarvitse optimoida, vaan hauskaakin saa pitää. Omaan kokoelmaani se ei ole päätynyt, mutta tätähän voi pelata esimerkiksi 6 nimmt!:n korteilla.
Decrypto ja Just One. Decrypto ja Just One kilpailevat omassa mielessäni Codenamesin kanssa sanapartypelien paremmuudesta. Decrypto on hyvä kilpailija, mutta se jää omissa kirjoissani kahden muun jalkoihin näistä kolmesta ”raskaimpana”. Kasautuva aineisto tekee pelistä mielenkiintoisen ja erilaisen, mutta kaipaan itse tämäntyyliseltä peliltä kevyempää otetta, mitä Just One tarjoilee. Sanojen ja vihjeiden keksimisessä täytyy ottaa yhä useampi ihminen huomioon, ja yhteistyöpeliksi tämä on harvinaisen onnistunut.
Sampsa
5 Lowlands tuntuu lammasköörikikkailuineen erehdyttävästi Uwen farmipeliltä, mutta padon rakentaminen tekee siitä paljon oletettua interaktiivisemman. On hauska seurata, kun pelaajat puntaroivat ja yhyttävät toinen toistaan rakentamaan patoa. Toisinaan pöydästä kuuluu myös ulvahtelua, jos padonrakennus jää puolitiehen ja vesi vie lampaita mukanaan. Padon ja lampaiden välinen dilemma siis toimii. Suurin harmi on rajallinen uudelleenpelattavuus, sillä peruspelissä erilaisia rakennuksia on liian vähän.
4 Agricola: All Creatures Big and Small – The Big Box on paras tapa pelata pikku-Agricolaa. Kun kaikki lisäosien rakennukset on leivottu mukaan pakettiin, niin vaihtelua ainakin piisaa. Ihailen edelleen kovasti Agricola: ACBAS:n supertiukkaa työläisenasettelua ja minimalistista lähestymistapaa. Mikäli pelaisin enemmän kaksinpelejä, niin tämä kyllä löytyisi omasta pelihyllystä.
3 The Mind on “kokemuspeli”, jota on vaikea arvottaa tällaisella top-listalla. Ensimmäisillä pelikerroilla se oli aivan tajuttoman maaginen, helposti kympin peli, mutta nykyisin en sitä kovin mielellään edes pelaa. Halusin kuitenkin nostaa The Mindin kolmen kärkeen pelkästään muistojen ja kokemusten voimalla, sillä kyseessä on vuoden 2018 yksi tärkeimmistä peleistä.
2 The Quacks of Quedlinburg löytyy varmaan suurimman osan listalta ja ihan syystä. Onnenkoetuspeliksi Quacks on paljon taktisemman tuntuinen kuin ehkä lopulta onkaan ja pussin rakentaminen on pirun viihdyttävää. Erityisesti, jos pahvimerkit suojaa kolikkosuojiin (asiasta on pitkä keskustelu BoardGameGeekin puolella), jolloin ne kilahtelevat houkuttelevasti pussin uumenissa. Ne myös suojaavat merkkejä kulumiselta, mikä on peliä enemmän pelaaville oikea ongelma.
1 Yellow & Yangtze on edelleenkin Knizian paras peli, mikä on paljon sanottu. Tigris & Euphratesin kulmat on hiottu ja perusrunko modernisoitu, enkä ole kertaakaan haikaillut alkuperäisen pelin pariin. Joka ikinen pelikerta on ollut hauska, jännittävä ja hyvällä tavalla omituinen – pelin taistelut kun ovat edelleen hyvin uniikkeja ja dynaamisia kokemuksia. Pelin tulevaisuus näyttää myös hieman lupaavammalta, kun uusi (vaikkakin omaan silmään hieman rumempi) versio HUANG ilmestyy Kickstarteriin 28.2.2023.
Kunniamaininta:
Etanaralli on timanttisen kova lastenpeli, joka pitäisi löytyä jokaisen lapsiperheen kotoa. Salaiset tavoitteet, nerokas noppasysteemi, nopea peliaika ja magneettien hyödyntäminen jaksavat viihdyttää myös aikuista edelleen.
