Kategoriat
Peliarvostelut

Ghost Castle

Ghost Castle on puitteiltaan mahtipontinen peli, jonka teema ja todelliset ansat houkuttelevat pikkupelaajia kuin hunaja mehiläisiä. Siitä, kuinka onnistunut peli lopulta on juonensa ja sääntöjensä puolesta voidaan varmasti olla montaa mieltä, mutta 1980-luvulta asti riittänyttä suosiota lienee turha lähteä kiistämään. Pakene siis vielä, kun voit, äläkä vaan herätä kummitusta!

Seistessäni pelinappuloineni Kummituslinnan huipulla valmiina lähtemään alas sen narisevia portaita minut valtaa jonkinlainen nostalgia ja palaan pelihetkiin kutakuinkin kolmen vuosikymmenen päähän. Se taisi olla jokin joulu ehkä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, kun katselimme silmät kiiluen pimeässä hohtavan pääkallon liikkeitä ja toivoimme pääsevämme ensimmäisenä ylös linnaan sulkemaan ruumisarkku ja näin saamaan kummituksen lopettamaan kummittelun.

Mielikuviini peli on jättänyt omalla tavallaan lähtemättömän vaikutuksen. Tuollaiseen rakennelmaan en pelimaailmassa sitä ennen ollut törmännyt – enkä sen puoleen ehkä sen jälkeenkään.

Ghost Castlen kansi

Moderni päivitys

2020-luvun versio on tietysti jotakin vielä hieman mahtipontisempaa, joskin eroja voi näinkin pitkällä aikajanalla pitää melko pieninä. Tornin huipulle on entisen pääkallon tilalle lennähtänyt kuulan laukaiseva pimeässä hohtava kummitus ja pyöritettävä hämähäkkihyrrä on kadonnut. Samoin on valitettavasti käynyt niin sanotuille kauhistusnaamareille. Samalla myös pelin kulku on jonkin verran muuttunut; nyt pyritään linnasta ulos, kun aiemmin pyrittiin sen huipulle.

Jos pelikehittäjät ovat käyttäneet paljon aikaa ja energiaa Ghost Castle -pelin puitteiden luomiseen, ei ihan samaa voi sanoa siitä, kuinka paljon he ovat uhranneet resurssejaan pelin juonikuvioiden pohdiskeluun. Sääntökirja on hetkessä läpikäyty, jonka jälkeen enemmän ja vähemmän monotoninen pelaaminen voi alkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin totaaliteilaamassa peliä, mielestäni se vain kaipaisi enemmän vaihtelua.

Nappuloita pelilaudalla
Varo, ettei taulu potkaise! Kuva: Kaisa Sutela

Heitä ja liiku

Omalla vuorollaan pelaaja heittää noppaa, etenee sen kertoman silmäluvun verran ja vaihtoehtoisesti joko jää odottamaan paikoilleen tai vaaravyöhykkeelle päädyttyään laukaisee kuulan, joka mahdollisesti teilaa vaaravyöhykkeellä olevan pelaajan tai pelaajat.

Teilatut pelaajat palaavat pelilaudalla edelliseen turvaruutuun, jonka jälkeen matka jatkuu taas eteenpäin. Paljon muita sääntöjä ei sitten olekaan, mitä nyt matkan varrella voi valita käyttääkö pidempiä ja turvallisempia reittejä vai koittaako onneaan ja oikaisee vaarallisemman reitin kautta.

Lapsia tämä yletön toistaminen ei kuitenkaan tuntuisi haittaavan, vaan jokainen laukaistu kuula ja sitä seuraava odotus siitä, mikä ansa tällä kertaa laukeaa saa aikaan jännittyneen ihastunutta tunnelmaa.

Pelinappula seisomassa kirveen alla.
Heilahtaako kirves? Kuva: Kaisa Sutela

Viihdyttävä lastenpeli

Ghost Castle on siis ehdottomasti lasten peli. Meillä lapsipelaajat ovat viisi- ja kolmevuotiaat, joista viisivuotias tuntuisi olevan aika lailla pelin ihannekohderyhmää. Toki sen parissa varmasti viihtyvät myös muutaman vuoden vanhemmat. Niin ikään kolmevuotias on pelin mielenkiintoisen teeman vuoksi jaksanut pelata sitä jonkin verran, joskin hänen kohdallaan pelin paras anti on ollut itse linna, joka on ollut hyvä ottaa mukaan muihin leikkeihin.

Aikuisporukalla en näe tätä peliä pelattavan, joskin ainakin ensimmäisellä kerralla se vaatii ehdottomasti aikuisen apua. Pelin pelaamista nimittäin edeltää linnan kokoaminen, joka ei mustavalkoisten ohjeiden avulla ole se kaikista helpoin tehtävä. Ihan mukava tehtävä kuitenkin.

Tästä päästäänkin siihen ongelmaan, että peli vie melkoisesti tilaa olettaen, että sitä ei jokaisen pelikerran jälkeen jaksa purkaa ja koota uudelleen. Meillä se ainakin toistaiseksi on jäänyt koottuun muotoonsa pysyvästi.

Tiivistetysti voi siis sanoa, että Ghost Castle on suureellisiin puitteisiin ja kohderyhmäänsä nähden tarttuvaan teemaan nojautuva yksinkertainen peli, joka ainakin aikuisen näkökulmasta jättää yksitoikkoisuutensa puolesta hieman toivomisen varaa. Lapset kuitenkin ovat tässä suhteessa armollisempia ja versioita on riittänyt vuodesta toiseen, joten eiköhän tämäkin peli ole suosituksensa ansainnut.

Nappuloita portailla ja tasanteella.
Pelin alussa pitää heti selvitä vaarallisista portaista. Portaathan ovat perinteisesti vaaran paikka kotona, joten älä liukastu! Kuva: Kaisa Sutela

Faktat Ghost Castlesta

Suunnittelijat: ,

Julkaisijat: Milton Bradley, Alga (1970, 2021)

Mutkikkuus: Peli itsessään on todella simppeli ja tulee (aikuisen näkökulmasta) jo ensimmäisellä pelikerralla vähän liiankin tutuksi. Pelin ainoat mutkikkaat hetket vietetäänkin pelilaudan kokoamisen parissa.

Onnen vaikutus: Pelin voittajaksi selviytyy tuurin perusteella. Kenen hahmot jäävät ansoihin useimmin, kuka taas päättää kokeilla rohkeasti oikoreittejä ja selviytyy niistä kolhuitta. Turhautua tietysti voi, jos ansat laukeavat toistuvasti omaan niskaan, eikä etenemistä tapahdu, mutta tästä tuskin voi tuntea huonommuutta vastapelaajia kohtaan. Maaliin on päästävä tasaluvulla, joten loppusuorallakin voi yhtä hyvin kompastua. 

Vuorovaikutus: Kun jokainen pelaaja yrittää pelastaa oman niskansa, yhteispelistä on turha puhua. Paha mieli toki voi pienelle pelaajalle tulla, jos omat hahmot kokevat muita kehnomman kohtalon, mutta loppupeleissähän se on kummitus, joka kiusaa, eivät toiset pelaajat.

Teema: Teema todellakin toimii! Ghost Castle nojaa sataprosenttisesti niin teemaansa kuin mahtipontisiin puitteisiinsa. Ilman niitä tästä pelistä ei kannata edes puhua.

Uudelleenpelattavuus: Hmm. Lasten mielestä Ghost Castle on oikeinkin toimiva yhä uudestaan ja uudestaan pelattuna. Omasta mielestäni pelin kaikki hienoudet tulevat esiin jo ennen ensimmäisen pelin päättymistä, jonka jälkeen pelailu muuttuu melko pitkälti samojen toimintojen toisiaan seuraavaksi ketjuksi.

Kieliriippuvuus: Kun säännöt on läpikäyty, ei sanoja tai lukutaitoa tarvita.

Pelaajamäärä: 2–6. Vaikka peli sisältää kahdeksan pelinappulaa, on valmistaja kokenut sen maksimipelaajamääräksi kuusi. Tämä lienee ihan hyvä, jo neljälläkin pelaajalla ansat laukeavat sen verran tiheästi, että eteneminen pelikentällä on suhteellisen hidasta. Jos pelaajia on 2–4 jokainen pelaaja ottaa kaksi pelinappulaa, jolloin peli tietysti hieman pitenee.

Pituus: Kuten sanottua pelin pituus vaihtelee melko suurestikin sen perusteella, kuinka onnekkaita pelaajat sattuvat olemaan. Mitä useammin ansat laukeavat pelaajia teilaten, sitä kauemmin peli kestää. Jos taas nopat ovat pelaajien puolella ja oikoreittejä valikoivat pelaajat onnistuvat yrityksissään, peli voi päättyä nopeastikin. Puolisen tuntia lienee ainakin suuntaa antava veikkaus.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

2 vastausta aiheeseen “Ghost Castle”

Vanhassa Kummituslinnassa oli tarkoituksena mennä linnaan sulkemaan se ruumisarkku, jotta kummitus saa rauhan ja lopettaa kummittelun. Ei siis karata linnasta. Siinähän oli ylimmällä portaalla se keinulautamekanismi, että kun laittaa nappulan siihen, niin se arkun kansi menee kiinni ja peli päättyy sen pelaajan voittoon. Pääkallon pudotusreikä oli sen arkun sisässä.

Totta. En kyllä olisi tuota muistanutkaan. Eli siinä siis kuljettiin päinvastaiseen suuntaan, kun nyt peli alkaa portaiden laskeutumisella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *