Mmm!

“‘Mmm! sanoi hiiri kun juustoa söi” on vanha knizialainen sananlasku. No ei oikeasti, mutta suunnittelija Reiner Knizia on varmaan ajatellut jotain tämänkaltaista, kun nimesi pelinsä näin hupsusti. Eipä sillä, harvemmin pelkkä mumina riittää vastaukseksi, kun mietitään mitä pelattaisiin.

Emme silti anna nimen häiritä, sillä sen alta paljastuu aika mainio yhteistyöpeli lapsille, joka on saanut vaikutteita kupongin­täyttö­pelien puolelta. Ruokaruudukkoa tässäkin pelissä täytellään, nyt vain hiirten päillä.

Ryöstöretkellä

Pelaajat ovat hiiriä, joiden tavoite on anastaa kaikki ruokakomeron ruoat. Nämä ruoat (porkkanat, kalat, leivät, juustot ja kurkut) on kuvitettu pelilautaan ja ne pitäisi peittää hiirilaatoilla. Temaattisesti hiiret ovat silloin napanneet ruoan mukaansa. Kun lauta on joka ruutua myöten täynnä hiiriä, ryöstöretki ruokakomeroon onnistui ja peli on läpäisty.

Joka vuoro heitetään kolmea noppaa ja Yatzyn tapaan ne joko “lukitaan” laudalle niitä vastaavien ruokien päälle tai heitetään uudestaan. Joka heiton lopuksi vähintään yksi nopista on asetettava laudalle. Kun pelaaja päättää vuoronsa, korvataan nopat hiiri­laatoilla ja lauta on jälleen hieman täydempi.

Noppien heittelyssä on kuitenkin omat riskinsä. Jos käykin niin, että jonkun heiton jälkeen ei voi laittaa laudalle yhtään noppaa, vuoro loppuu. Tällöin hiirilaatatkin jäävät laittamatta, vuoro siis menee hukkaan.

Tämän lisäksi viekas kissa liikkuu yhden pykälän rataansa pitkin. Kissa liikkuu myös silloin, jos pelaaja ei saa vuorollaan vähintään yhtä ruokaa kokonaan hiirten peittoon. Mikäli kissa saapuu radan päähän, se ehtii ruokakomerolle ja peli on hävitty.

Riskienhallintaa ja todennäköisyyksiä

Mmm! on oikein vekkuli tapaus. Noppien heittely ja lautaruudukon täyttäminen muistuttaa yksinkertaisia kupongintäyttöpelejä. Mukaan on leivottu myös pientä riskinottoa. Pelin alussa kaikki nopat on helppo saada laudalle, mutta kun ruoat hupenevat, myös jotkut noppien symbolit muuttuvat turhiksi. Loppupuolella pitääkin jo miettiä, lopettaako homman suosiolla tähän vai vieläkö kokeilee onneaan.

Ruokien väheneminen myös tiivistää peliä loppua kohden. Viimeisillä kierroksilla on jäljellä yleensä vain yksi tai kaksi ruokaa, joten niiden heittäminen on myös paljon epätodennäköisempää, mikä taas saa kissan liikkumaan. Joissain lasten yhteistyöpeleissä draaman kaari on hakusessa ja loppu voi tulla vähän yllättäen, mutta Mmm! menee aina hyvällä tavalla tiukoille.

Pelaajamääräksi on laitettu 1–6, mutta pelaajaylärajaa ei oikeastaan ole. Toki noppia heitellään vuorotellen yhteiselle laudalle, minkä vuoksi isomman porukan peleissä odottelun ja tekemisen välinen suhdeluku on aika kehno. Peliähän voi pelata vaikka yksinkin, sillä kyseessä on käytännössä yhdessä pelattava soolopeli, mutta kyllä tätä mieluiten pelaa 2–4 pelaajan kesken.

Sopivasti haastetta

Mmm! ei ole mikään superhelppo peli. Erityisesti, jos pelaa lasten ehdoilla. Meillä voittotilastot taitavat olla helpommalla laudalla aika fifty-fifty. Jos aikuinen tulee mukaan ja ohjailee lapsia, voittoprosentit nousevat huomattavasti.

Tähän vaikuttaa osaltaan lasten ikä. Pelin suositusikä on viisi vuotta, mikä on aika osuva arvio. Viisivuotias hoksasi muutaman pelikerran jälkeen noppien hajauttamisen tärkeyden, osasi pedata jo tulevia vuoroja ja pohtia, milloin lopettaa heittonsa, mutta mukana pelaava kolmivuotias ei tällaisia hienouksia oivalla. Toisaalta kolmivuotiaskin pystyy pelaamaan peliä aivan hyvin, mikä on hieno juttu.

Jos peli muuttuu turhan helpoksi, voi laudan kääntää ympäri. Toisella puolella onkin sitten oikeita jumboruokia, joiden peittämiseen vaaditaan jo taitoa ja ripaus onnea. Lisäksi ohjekirjassa on vielä muunnelma, jossa ruokia laitetaan vuoron aikana aina vain samalle sarakkeelle tai riville. Meillä näille lisähaasteille ei ole ollut vielä tarvetta, sillä pelkästään laudan helpompi puoli jaksaa edelleen innostaa.

Mmm! on osoittautunut erittäin mainoksi yhteistyöpeliksi, joka opettaa vaivihkaa lapsille myös todennäköisyyksiä ja riskien­hallintaa ja jossa noppien heittely on aikuisestakin viihdyttävää. Pelin ehkä suurin kompastuskivi on kirjoitushetkellä kehno saatavuus alan kotimaisista liikkeistä. Peliä himoitsevan kannattaakin katsella ulkomaisten puljujen suuntaan.

Faktat Mmm!:stä

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Pegasus Spiele (2015)

Mutkikkuus: Kyseessä on yksinkertainen noppapeli, jota voi pelata hyvin eri ikäisten kanssa. Sääntökirja ei ole kaikista selkein, mutta onneksi lipareen lopussa on vuoron tapahtumia selkeyttävä kaavio.

Onnen vaikutus: Joskus nopat määräävät, tuleeko voitto vai ei. Taidokkaalla pelillä voi kuitenkin vaikuttaa todennäköisyyksiin ja voittoprosentteihin.

Vuorovaikutus: Peliä pelataan yhdessä keskustellen, mutta toisaalta voisi tätä pelata yksinkin.

Teema: Hiiri-kissa -leikki on teemana harmiton ja oikein sopiva.

Uudelleenpelattavuus: Peli etenee joka kerta samalla kaavalla, mutta kaksipuoleinen lauta ja sääntömuunnelmat antavat pelille lisähaastetta.

Kieliriippuvuus: Peli ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 1–6, mutta en minä tätä ainakaan viisin- tai kuusinpeliksi suosittelisi. Odottelua tulee silloin liikaa.

Pituus: 20 minuuttia.