Kategoriat
Peliarvostelut

Forest Shuffle

Sekametsässä asuu monenlaisia eläimiä ja kasvaa paljon erilaisia puita. Kasvata metsääsi hienoimmat puut ja houkuttele eläimiä kerätäksesi kunnon pistesaaliin.

Forest Shuffle liittyy trendikkäiden luontoaiheisten pelien joukkoon. Metsässä ollaan! Englanninkielinen nimi Forest Shuffle hukkaa alkuperäisen saksalaisen nimen sanaleikin. Mischwald tarkoittaa sekametsää, mutta sen voi tulkita myös viittaavaan korttien sekoittamiseen.

Peli on vihreä myös tuotantoarvoiltaan: se aloittaa Lookout Gamesin Green Line -sarjan, jonka peleissä ei ole lainkaan muovia. Laatikko ei ole käärittynä muoviin (se on kiinni pienillä tarroilla), kortit ovat paperikääreessä ja kaikki paperi on FSC-sertifioitua.

Mekaanisesti Forest Shufflen sukulaisia löytyy avaruudesta ja Karibialta: kaukana ei olla Race for the Galaxysta ja San Juanista.

Forest Shufflen kansi

Korttimetsää kokoamassa

Forest Shuffle on korttipeli, jossa tavoitteena on kehittää mahdollisimman eloisa ja pisteitä tuottava metsä. Pelaaminen on yksinkertaista: vuorollasi joko nostat kortteja tai pelaat yhden kortin. Kortteja on kahdenlaisia: puita ja niiden ympärille pelattavia kasveja, eläimiä ja sieniä. Peli päättyy, kun pakasta nousee kolmas talven saapumisesta kertova kortti.

Koko operaatio pyörii korteilla. Kortit ovat Race for the Galaxyn tapaan sekä pelattavia asioita että maksuvälineitä. Jokaisessa puukortissa on kuvattu yksi puu, mutta muissa korteissa on aina kaksi asiaa. Kortti voi olla jaettu joko pysty- tai vaakasuunnassa. Pystysuunnassa jaetut kortit pelataan puiden vasemmalle ja oikealle puolelle ja vaakasuunnassa jaetut puiden päälle tai alle. Jokaisen puun ympärillä on siis neljä paikkaa, johon pelata kortti, ja puun alle piiloon sujahtava puoli kortista ei ole käytössä.

Korttien nostamiseen ei liity mitään suurempia jippoja. Kortteja voi nostaa pakasta tai aukiolta. Kaikki käytetyt kortit pelataan aukiolle, eli kortit, joilla maksat pelaamasi kortit, menevät muiden nostettaviksi. Se tuo mukavan lisäkierteen: joskus kädessäsi voi olla kortti, jonka haluat pitää muiden pelaajien ulottumattomissa. Nostamista rajoittaa vain se, että vuorolla saa nostaa korkeintaan kaksi korttia ja käden maksimikoko on tiukka kymmenen; siitä ei saa mennä yli edes väliaikaisesti.

Korteilla voi olla vaikutuksia, kun ne pelaa. Tavallisia ovat korttien nostaminen, uuden vuoron saaminen ja lisäkorttien pelaaminen pöytään jollain rajoituksella. Osa näistä vaikutuksista tapahtuu aina kun kortin pelaa, osa taas on bonuksia, jotka saa käyttöönsä, kun kortin maksaa tietynvärisillä korteilla. Tämäkin on oiva lisäkierre: pelatako kortti aiemmin vai odottaako pidempään, jotta saa kerättyä oikeanväriset kortit ja laukaistua bonuksen?

Aukiolle kertyy pelin aikana kortteja jatkuvasti. Siellä olevat kortit eivät kuitenkaan ole loputtomiin saatavilla: jos vuoron lopussa aukiolla on vähintään kymmenen korttia, se tyhjennetään.

Käden täydeltä Forest Shufflen kortteja
Korteissa on paljon informaatiota ja niitä saa kädessäänkin plärätä jonkun verran, jotta pysyy kärryillä, mitä värejä kädestä löytyy – etenkin kun jokainen kortti on yhtä aikaa kahta eri väriä. Kuva: Mikko Saari

Talvi on tulossa

Metsää ja Westerosia yhdistää se, että molemmissa odotetaan talven tuloa. Kaksi talvikorttia sekoitetaan pakan alimpaan kolmannekseen, kolmas tulee kolmanneksen päällimmäiseksi. Kun talvikortti nousee pakasta, se laitetaan syrjään ja kun kolmas kortti nousee esiin, peli päättyy välittömästi. Metsässä ei tunneta armoa tai tasoittavia kierroksia. Kuten aina, tämä piirre pelissä jakaa mielipiteitä, mutta äkkiloppu on ainakin jännittävä ja lisää painetta loppupeliin.

Pelin lopussa lasketaan pisteet ja siinä onkin jonkunmoinen operaatio. Laskettavaa voi olla paljon, joten pisteenlaskuoperaatio vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Ei se mikään ylenmääräinen rasite ole, mutta onpahan nautinto, kun Board Game Arenassa pisteet lasketaan automaattisesti.

Erilaisia pisteenlaskutapoja korteista löytyy monia. Helpoimpia ovat tietysti kortit, jotka antavat jonkun kiinteän pistemäärän, jollain ehdolla tai suoraan. Paljon on kertoimia, jotka perustuvat tietyn lajisten, väristen tai tyyppisten eläinten lukumäärään. On setin keruuta, kuten hevoskastanjat tai erilaiset perhoset ja niin edelleen. Forest Shufflessa on kovin monia tapoja kerätä pisteitä.

Varsinaisia pelinaikaisia komboja Forest Shufflessa ei pääse rakentelemaan. Muutama kortti hyötyy muista pelin aikana, mutta enimmäkseen kombojen rakenteleminen liittyy pelin lopussa kerättäviin pisteisiin.

Pöytään pelattuja pyökkikortteja, joiden ympärillä on runsaasti eläinkortteja.
Peippo on tehnyt pesän pyökkiin – tämä onkin melkoinen myökkipyökkimetsä. Se on realismia se: pyökki syrjäyttää herkästi muut puulajit ja Forest Shufflessakin muodostaa herkästi metsiä. Eläinfaktana puolestaan puissa saalistava Beech Marten ei ole suomeksi pyökkinäätä. Suomessa koivut ovat yleisempiä, joten laji tunnetaan koivunäätänä. Virallinen nimi on kuitenkin kivinäätä ja uusi suositus kylänäätä. Kuva: Mikko Saari

Peura olohuoneessa

Kaikki nämä pisteenkeräämistavat eivät ole ihan tasavertaisia. Jos et halua lukea strategiapohdiskelua, hyppää seuraavaan väliotsikkoon. Pelissä on yksi kovin ylivertainen strategia, joka joidenkin mielestä tärvelee koko pelin.

Susi on pelin paras yksittäinen kortti: se on kallis (kolme korttia, mikä on kallein hinta pelissä), mutta tuottaa viisi pistettä jokaisesta peurasta metsässäsi. Bonustoimintona susi antaa lisävuoron, mutta ennen kaikkea se antaa normaalina toimintona yhden kortin jokaisesta peurasta. Vaikka se on kallis kortti, se voi silti olla hintansa puolesta neutraali tai jopa positiivinen, jos peuroja on metsässä tarpeeksi. Mikä parasta, peurat ovat enimmäkseen oikein hyviä kortteja nekin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varsinkin pienemmillä pelaajamäärillä voitto on varma ja piste-ero voi hyvinkin olla reippaasti yli sata pistettä, jos peurat ja sudet kertyvät yhdelle pelaajalle. On ihan sama, pelaatko parinsadan pisteen hyvän pelin vai sadan pisteen kehnon pelin, jos vastapuoli saa useamman suden ja runsaasti peuroja ja kerää reippaasti yli 300 pistettä. Olen pelannut muutaman tällaisen täysin yksipuolisen pelin, eikä se ole erityisen kiinnostavaa kumpanakaan osapuolena.

Muitakin hyviä kortteja toki on. Tree Ferns, esimerkiksi, on aivan varteenotettava kortti: kuusi pistettä jokaisesta sammakkoeläimestä voi tarkoittaa yli 40 pisteen pottia yhdellä kortilla. Jotkut pitävät pelkkien puiden pelaamista vahvana strategiana ja linnuillakin voi saada hyvää jälkeä. Toisaalta pakassa on myös kortteja, jotka tuntuvat suoraan sanottuna vähän ansoilta, tai ainakin niillä on aika vaikea saada luotettavasti paljon pisteitä. Jos esimerkiksi onnistuu keräämään kaikki viisi erilaista perhosta, tienaa huikeat 20 pistettä. Se on vähän, olkoonkin, että perhoset ovat ilmaisia pelata.

Peurat ovat onneksi itsessään sen verran hyviä, että niitä kannattaa kerätä metsäänsä lähes aina. On aivan perusasia, että aukiolle ilmaantuneet sudet ja peurat pitää kerätä pois kuljeksimasta. Jos niitä ei syystä tai toisesta halua pelata omaan metsäänsä, ne voi käyttää maksuna tilanteissa, joissa aukio tyhjennetään tai niistä voi pelata toisen puolen. On kuitenkin rajallista, minkä verran muille voi näin tehdä kiusaa. Joskus vastapuoli vain nostaa oikeat kortit käteensä ja voittaa varmasti.

Onko peli sitten rikki? Ei minusta, mutta en välttämättä suosittele Forest Shufflea kilpapelaamiseen tai pelaajille, joille pelin huolellinen tasapainotus on hyvin tärkeää. Kaikilla viittä pienemmillä pelaajamäärillä pakasta poistetaan kortteja, joten voi olla, että kaikki sudet eivät pelissä ole, eikä ole mitenkään varmaa, että ne peliä dominoivat. Joskus tulee ihan tyhmiä pelejä, mutta useimmiten ei, ja olen pelannut useamman todella tiukan ja jännittävän matsin, jossa voitto on ollut kiinni muutamista pisteistä ja siitä, kumman vuoron jälkeen peli katkeaa.

Hevoskastanjapuita, joiden ympärillä peuroja, rupikonnia ja pöllöjä.
Lehtopöllöt ovat erinomaisia kortinnostokoneita. Rupikonna on halpa, eikä pisteiltään huikea, vaan yhdistettynä puusaniaisiin alkaa jo houkutella eri tavalla. Kuva: Mikko Saari

Suoraviivainen rakentelupeli

Tätä genreä on viime vuosina nähty. Forest Shuffle on läheistä sukua vaikkapa Earthille. Muista vastaavista peleistä Forest Shuffle erottuu kuitenkin suoraviivaisuudellaan: siinä on hyvin vähän mitään ylimääräistä. Ei ole Earthin tai San Juanin toiminnonvalintaa ja seuraamista, ei Wingspanin valuuttoja ja korttien vahvistamia toimintoja, ei Ark Novan pelilautaa ja toimintoja. Joko nostat kortteja tai pelaat kortin ja siinä kaikki.

Tämä suoraviivaisuus on raikasta ja hauskaa. Vaikka Forest Shuffle ei missään nimessä ole erityisen omaperäinen tai uutta luova peli, sen peruskuvio on hiottu ja toimiva. Kaksipuoleiset kortit ovat hauska idea ja pisteytyksen monet mahdollisuudet antavat erilaisia tapoja pelata peliä, olkoonkin että kaikki eivät ole ihan tasaveroisia.

Peli on myös kuvitukseltaan kaunis. Toni Llobetin ja Judit Piellan piirtämä eläinkuvitus on viehättävää. Korttien asettelu on selkeää ja symboliikka yksinkertaista. Teksti on vähän pientä, eli näkörajoitteisilla voi olla vaikeuksia korttien tekstin lukemisessa. Jokaisessa kortissa lukee myös kuinka monta sitä pakassa on, mutta se tieto on niin pienellä, että harva sitä edes huomaa, jos ei tiedä, mistä etsiä.

Olen pelannut pääasiassa kahdella ja muutaman kerran kolmella tai neljällä. BoardGameGeekissä ollaan vankasti sitä mieltä, että peliä ei viidellä kannata pelata ja lähes yhtä vankasti pidetään kaksinpeliä parhaana tapana pelata. Koska pelissä on vähänlaisesti vuorovaikutusta, lisäpelaajista ei ole hirveästi iloa, pelin kesto vain venyy jonkin verran.

Lisäksi isommilla pelaajamäärillä peli käy ristiriitaisesti kovin lyhyeksi: toistaiseksi ainoassa nelinpelissäni sain sen verran vähän mitään aikaiseksi, että luulin voiton olevan auttamatta tavoittamattomissa. Eikä mitä, kaksinpelin mittapuulla aivan surkeat 64 pistettä riittivät nelinpelissä voittoon. En ole yhden pelin perusteella suuri nelinpelin fani; ehkäpä kokemuksen myötä sitäkin oppisi pelaamaan paremmin, mutta Forest Shuffle on minulle ensisijaisesti kaksin- ja kolminpeli.

Forest Shufflea pelatessa on hyväksyttävä, että joskus pelit ovat reippaasti epätasaisia, jos toisella pelaajalla käy tuuri. Pelaajien välistä vuorovaikutusta ei myöskään kannata juuri odottaa. Jos nämä seikat eivät haittaa, Forest Shuffle on sujuva ja nautinnollinen peli tällaisen pistekombojen rakentelemisen ystäville. Olen itse aikoinani pelannut yli sata peliä San Juania ja voin hyvin nähdä viihtyväni Forest Shufflen parissa samoin kolminumeroisen pelimäärän verran.

Kortteja kädessä.
Kenenkäs komeat sarvet siellä ovat? Kuusipeuran – tai uudelta nimeltään täpläkauriin. Pelissä on paljon keskieurooppalaisia lajeja, kuten lehtisammakoita, mutta myös kotoisia lajeja kuten orava ja punatulkku. Kuva: Mikko Saari

Sadan pelikerran jälkeen

20.12.2023

Forest Shufflelle tuli täyteen sata pelikertaa ennätysvauhdilla, kun innostuin pelaamaan peliä Board Game Arenassa. Valtaosa pelikerroista onkin tullut siellä, mutta vajaat parikymmentä peliä olen pelannut ihan korteillakin.

Tuskin tarvitsee sanoa, että olen ihastunut: sata pelikertaa on paljon pelattavaa, vaikka peli kestäisi keskimäärin vartin. Forest Shuffle on koukuttava peli, jota on tehnyt mieli pelata uudestaan ja uudestaan.

Tasapaino-ongelmista voin sanoa, ettei niitä haitaksi asti ole. Joskus pelejä voittaa hyvällä tuurilla ja häviää huonolla tuurilla, mutta sellaistahan kaikkien korttipelien kanssa on. Osa korteista on todella hyviä, mutta isompi ongelma on kehnot kortit – olisinkohan tämän 120 pelin aikana pelannut yhden villisianporsaan kerran, kun sillä sai kätevästi puun täytettyä, ja varsinaista villisikaa en kertaakaan. Lepakot ovat toinen, jota tulee pelattua hyvin harvoin. Melkein kaikelle muulle onkin sitten löytynyt joskus sopiva hetki.

Forest Shuffle on minulle ehdottomasti vuoden 2023 kirkkain pelihelmi.

Forest Shuffle: Alpine

(20.6.2024)

Pelin ensimmäinen lisäosa Alpine on pieni boksi, josta löytyy melko vähän kortteja, mutta samalla se on erittäin hyvä lisä peliin. Se on niin hyvä, että heti alkajaisiksi haluan sanoa, ettei Forest Shufflea kannata ilman sitä pelata, jos lisäri vain on tarjolla. Osta se siis heti, jos Forest Shufflen hankit.

Alpine lisää peliin nimensä mukaisesti vuoristoeläimiä: löytyy niin alppimurmeleita, vuorikauriita, gemssejä kuin komea metsokin. Uusina puulajeina peliin tulee sembramännyt ja lehtikuuset. Paketissa on 36 uutta korttia, jotka sekoitetaan pakkaan mukaan. Pakasta poistetaan ennen pelin alkua aikaisempaa hieman isompi siivu: kun ilman lisäosaa kaksinpelissä poistetaan 30 korttia, lisäosan kanssa kortteja lähtee 55. Peli siis pitenee hieman, kun pakassa on yksitoista korttia enemmän.

Lisäosa tekee pelille hyviä asioita:

  • Sudet ja peurat eivät ole enää yhtä hallitsevia. Lisäosassa ei tule yhtään uutta peuraa (jokunen sorkkaeläin täpläkauriiden iloksi kylläkin), joten susien mahdollisuus tienata iso potti on heikompi.
  • Perhosista tulee oikeasti käyttökelpoisia. Uusi apolloperhonen mahdollistaa kuuden perhosen setit, joista saa 35 korttia, ja kaksi hyvää tukikorttia perhosille (Gentians eli katkerot ja Alpine newt eli alppivesilisko) tuovat mukavasti lisäkertoimia.
  • Vuoristokorttien kerääminen on itsessään oikein mainio uusi strategialinja: sembramännyt tuottavat pisteitä vuorikorteista ja torvisieni antaa lisäkortteja aina kun pelaat vuorikortin.
  • Luolaan pelaaminen on hyödyllisempää, kun partakorppikotka (Bearded vulture) antaa luolakorteille lisäkerrointa.
  • Kaksi uutta puulajia tekee kahdeksan erilaista puuta vaativista korteista käyttökelpoisempia.

Lisäosasta ei ole juuri valittamista. Lepakot ovat edelleen kehnonpuoleisia, eivätkä ihan kaikki uudet kortit ole pelaamisen arvoisia. Metsäjänis-kortissa (Alpine hare) sanotaan, että se toimii kuin rusakko (European hare), mutta tämä on vähän liian tiiviisti sanottu: se tarkoittaa vain pisteytystä ja kettuja, mutta metsäjäniksiä ei saa pelata samaan pinoon kuten rusakkoja. Peruspelin “kaikki kahdeksan puuta”-kortit on lisäosan myötä muotoiltu huonosti – ehkä julkaisija olisi voinut ennakoida ja jättää korteista pois sen “kaikki”-sanan alunperinkin.

Mukavaa on, että peli on riittävän menestynyt saadakseen lisäosia ja on ilo, että lisäosa on näin hyvä. Lisääkin lisäosia on tulossa: odotan mielenkiinnolla, mitä loppuvuodesta 2024 ilmestyvä Woodland Edge -lisäosa peliin tuo.

Faktat Forest Shufflesta

Suunnittelijat

JulkaisijatLookout Games (2023)

Mutkikkuus: Sen verran suoraviivaisesta pelistä on kyse, että säännöt opettaa varsinkin kokeneille pelaajille nopeasti. Jos kielitaito vain sallii, tätä voi pelata perhepelinäkin ja voisin tarjota tätä vähän vähemmän pelanneillekin. Korttien tehokas hyödyntäminen vaatii kuitenkin vähän kokemusta ja pelisilmää, joka kehittyy harjoittelun myötä.

Onnen vaikutus: Ainahan korttipelissä tuuria on mukana. Tässä on paikka paikoin aika paljonkin: peli voi päätyä etenkin kaksinpelissä melkoiseen rökälevoittoon, jos toisella on hyvä tuuri ja sen verran taitoa, että huomaa ja osaa hyödyntää onnenpotkut.

Vuorovaikutus: Pelissä ei ole juurikaan vuorovaikutusta. Kannattaa vähän pitää silmällä, mitä muut pelaajat tekevät ja koittaa välttää avainkorttien syöttämistä suoraan käteen, mutta suoraa vuorovaikutusta pelaajien kesken Forest Shufflessa ei ole.

Teema: Luontoaihe on viime vuosina ollut suosittu ja eri korttien väliset suhteet ja korttien toiminnot ovat pelin abstraktiotaso huomioon ottaen järkeenkäypiä. Kaunis kuvitus tekee pelistä helposti lähestyttävän.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on sen verran satunnaisuutta ja erilaisia tapoja saada pisteitä, että vaihtelua tulee varmasti. Vaikka pyrkisikin jotain tiettyä strategiaa noudattamaan, sitä ei voi juuri koskaan tehdä puhtaasti, vaan aina pitää soveltaa jollain tapaa ja kehitellä sivustrategioita.

Saavutettavuus: Pelaaminen vaatii hieman kielitaitoa. Varsinkin apulappujen kanssa peliä pystyy pelaamaan vähän heikommallakin kielitaidolla. Isoin saavutettavuusongelma lienee korttien tekstin pieni koko. Jonkin verran käytetään väriä, mutta väritunnisteissa on myös symboli mukana, eli värisokeille ei pitäisi olla ylittämättömiä esteitä.

Pelaajamäärä: 2–5. Sujuvimmillaan kahdella tai kolmella pelaajalla, enkä varsinkaan viisinpeliksi tätä suosittelisi.

Pituus: 20–60 minuuttia. Laatikon kylki lupaa tuntia, mutta kokeneet pelaajat läiskivät kaksinpelin 20 minuutissa. 10 minuuttia pelaaja kohden lienee ihan kelpo arvio pidemmän päälle.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *