Kategoriat
Peliarvostelut

WolfWalkers: My Story

WolfWalkers: My Story on kevyt ja nopea kahden hengen korttipeli, joka aiheuttaa sopivissa määrin päänvaivaa ja pohtimista, ja kiitettävästi lievää turhautumistakin etenkin loppukierroksilla.

WolfWalkers: My Storyn teemallisena pohjana on Wolfwalkers-animaatioelokuva. Tämä näkyy vahvana brändäyksenä pelilaatikossa ja pelin kuvituksessa. Teemaan, henkilöhahmoihin ja korttien kuvaamiin tapahtumiin uppoutuminen vaatisi elokuvan tuntemista, mutta teema ja kuvitus on kuitenkin sen verran geneerinen, että se toimii ja viehättää, vaikka itse elokuva ei olekaan tuttu.

Mitään hurjaa ja pelottavaa ei vastaan tule, ja peruspeli sopii hyvin 8+-ikäsuositusta nuoremmillekin, jos vain pelin mekaniikkaa säätää pelaajien osaamisen mukaiseksi. 

Peli on varsin suoraviivainen ja helppo oppia, mutta vaatii ajattelua ja nokkeluutta. 

WolfWalkers: My Storyn kansi

Torilta tehtäviin

Kortit ovat kaksipuolisia. Toisella puolella on tarina, tapahtumaa tai henkilöä kuvaava kuva ja joukko symboleja. Toisella puolella on pisteitä tuottava tehtävä. 

Pöytään jaetaan kuuden kortin tori, josta pelaavat vuorollaan nostavat kortin ja pelaavat sen omaan pöytäänsä. Toriin nostetaan aina neljä tarina- ja kaksi tehtäväkorttia. Torilta nostettava kortti on pelattava siten päin kuin se torilla oli. Pelatuista korteista muodostetaan 5×5-ruudukko, ja kukin kortti on pelattava edellisten korttien viereen. Tehtävät toteutetaan asettamalla kortteja tarinapuoli ylöspäin symbolin sopivuuden mukaan. 

Juju on siinä, että pelaajan pitää tasapainoitella tehtävien ja tarinoiden välillä. Kaikki kortit pelataan samaan ruudukkoon, josta siis tehtävät vievät myös tilaa. Passata ei voi ja välillä on myös pakko nostaa tehtäviin sopimattomia kortteja. Koska kortteja ei saa siirtää pelaamisen jälkeen, on äkkiä edessä tärkeitä päätöksiä: nostanko vielä yhden tehtäväkortin lisäpisteiden toivossa vai pelaanko varman päälle ja yritän toteuttaa vain jo aloittamiani tehtäviä? Ehdinkö kerätä vielä symboleja, jos nostan uuden tehtävän? Kuinka montaa tehtävää vastustaja kerää, ja kilpailemmeko samoista symboleista torilla?

Tehtävien kirjo on riittävän laaja. On mukavan simppeleitä ”tietty määrä symboleita” tai symboleiden sijaintiin samoilla riveillä ja sarakkeilla olevia tehtäviä, ja sitten on isoja pistemääriä tuottavia ”symbolit tietyssä kuviossa” olevia tehtäviä, joiden nostaminen on sitä yllämainittua turhautumista aiheuttavaa. Etenkin, kun ruudukko alkaa täyttyä, ja torille ei vain ilmesty sopivia symboleja. 

Tuurin osuus on isohko, mutta peli myös sallii taktiikan vaihtamisen lennosta. Pelissä kyllä pysyy mukana vaikka hylkääkin yhden tai toisenkin tehtävän, joka ei tunnu täyttyvän ja hyppää rohkeasti uuteen haasteeseen, kunhan ei odota liian kauan. Peli on nopeasti ohi, ja sopivien symbolien nouseminen torille ei ole ollenkaan varmaa. Loppupelissä aloitetut tehtävät on vaikea toteuttaa.

Testipelien perusteella pelaajien pitää uskaltaa ottaa vaativimpiakin tehtäviä. Pelkkä varman päälle pelaaminen ei kannata, jos vastustaja on uskaliaampi. Toisaalta liika rohkeus tehtävien hamstraamisessa on varma tie häviöön. Tarkkaa tasapainottelua siis.

WolfWalkersin pelitilanne
WolfWalkers-peli menossa. Kuva: Tiina ja Esa

Kevyttä kilvoittelua

Pelaajien välistä vuorovaikutusta ei juuri ole. Torilta tarjolla kortit ovat ainoa kiistakapula. Nostopakka on avoin, joten pientä taktikointia voi harrastaa, kun seuraavan torille saapuvan kortin symbolit ovat tiedossa. Laajennuksista peliin voi nousta lisäsääntö tai toiminto, jolla voi jotain pientä jäynää tehdä, mutta peli ei ole silloinkaan mitenkään aggressiivista. Enemmänkin pientä nokittelua.

Vanhemmille tai kokeneemmille laatikosta löytyy lisäosa, joka tuo kaksi erillistä laajennusta joiden avulla peliä saa mukavasti monimuotoisemmaksi. Nämä lisäävät peruspelin kiinnostavuutta ja uudelleenpeluuarvoa.

Laajennukset ovat yksinkertaiset, mutta toimivat. Toisella nostetaan koko pelin voimassa oleva lisäsääntö (esimerkiksi laajempi tori). Toisella peliin nostetaan kolme kertakäyttöistä lisätoimintoa (esimerkiksi toiminto, joka sallii yhden kortin pelaamisen ruudukon ulkopuolelle). Vaihtoehtoja on tarpeeksi, jotta jokainen pelikerta tuntuu hiukan erilaiselta.

WolfWalkers yllätti ihan myönteisesti. Se on nopea, näppärä, ja viehättävä, vaikkakin jokseenkin tavanomainen pikkupeli. Se ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kyllä sillä saa aikaan tiukankin kamppailun, joka lisää pelin houkutusta uusintakierroksiin.

Peliä saa hankittua ainakin suoraan julkaisijalta.

WolfWalkersin laatikko ja kortteja
WolfWalkersin kortteja. Kuva: Tiina ja Esa

Faktat WolfWalkers: My Storystä

Suunnittelija:

Julkaisija: Value Add Games (2021)

Mutkikkuus: Säännöt ovat lyhyet ja suoraviivaiset, eikä pelin opettaminen ole vaikeaa.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana, mutta kyse on myös siitä, minkä verran itse haluaa ottaa riskiä ja yrittää tehtäviä.

Vuorovaikutus: Toisen peliin ei suoraan voi vaikuttaa, mutta kortteja noukitaan yhteiseltä torilta.

Teema: Aukeaa varmasti paremmin, jos on Wolfwalkers-elokuvan nähnyt, mutta viehättävä kuvitus toimii ilmankin.

Uudelleenpelattavuus: Kehittyneet säännöt tuovat peliin vaihtelua, kun kokemusta kertyy.

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole pelillisesti merkittävää tekstiä.

Pelaajamäärä: 2, kahdella pelillä 4.

Pituus: Noin 20–30 minuuttia.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.