Habitats

Safaribussi pysähtyy metsän laitaan. Kiikarein varustautuneet turistit astuvat varovasti ulos, kuin peläten että jostain syöksyy nälkäinen leijona. Hetken päästä puheensorina alkaa ja innolla jo tiiraillaan, missä niitä luvattuja antilooppeja näkyisi. “Ne vaativat ortogonaalisesti kolme savannilaattaa naapuriksi, eli tuolla metsänreunassa niitä on jos jossain”, kertoo opas. Turistit kohottavat kulmakarvojaan.

Corné van Moorsel hankki Habitats-pelilleen rahoituksen Kickstarterista alkusyksystä 2016 pienen Cwali-kustantamonsa kautta. Van Moorsel on jo jokusen lautapelin suunnitellut, mutta painosmäärät ovat ilmeisesti melko vaatimattomia, koskapa pelien reittaajia on BGG:ssä tyypillisesti vain muutama sata. Korkeimmalle BGG-listauksessa on Cwalin (van Moorselin) peleistä ponkaissut Factory Fun, joka on sijalla 690.

Backasin Habitatsin Kickstarterissa pitkälti tunnepohjalta. Kun teemassa yhdistyvät villieläinpuistot ja Afrikka, ei peliä voi jättää väliin, eihän? Jotain pientä maltoin Habitatsin ideasta ja mekaniikasta lukea: laattojen asettelua, eri habitaattien yhdistelyä kunkin lajin vaatimuksien mukaan, keraamisia eläintokeneita (tehoaa minuun! Helppo asiakas…).

Pelin julkaisemisen ja sen meille tulon välissä pelistä ehti ilmestyä useampikin positiivisesti yllättynyt arvio. Tubettaja nimeltä Counter Culture jopa listasi sen Essenin toiseksi suurimmaksi yllätykseksi tänä vuonna. Ilmaan oli siis ehtinyt kertyä odotuksia, kun viimein pääsimme itsekin puistonrakentajiksi.

Pidä eläimet ja turistit tyytyväisinä

Habitats on suunniteltu 2–5 pelaajalle 12 ikävuodesta ylöspäin, ja peli kestää reilut puoli tuntia. Tehtävänä on suunnitella sellainen luonnonpuisto, jossa eläimillä on ympärillään oikeanlaisia ekotyyppejä, habitaatteja. Erilaisia eläimiä on kaikkiaan 68, ja erilaisia habitaatteja neljä: aavikko, savanni, järvi ja metsä.

Esimerkiksi krokotiili tarvitsee paljon vettä, seepra vettä ja savannia. Aavikkoilves sen sijaan on tyytyväinen vain, jos sen välittömässä läheisyydessä on kivikkoista aavikkoa ja metsää. Vaaditut ympäristöt voivat sijaita laatan naapurissa vaaka- tai pystytasossa.

Eläimet kannattaa pitää tyytyväisinä, sillä väärin asetelluista laatoista ei pisteitä heru. Eläinlaattojen lisäksi peliin kuuluu kasvi-, “tiirailu”- ja trekking-laattoja. Tiirailulaatta kuvaa turistia, joka ihailee maisemia tornista tai kiikareilla. Trekking-laatat tuovat turisteja läheisten laattojen luo. Näistä kaikista saa pisteitä, jos laatan osoittamat ehdot täyttyvät. Lisäpisteitä jaetaan kunkin kierroksen erikoistavoitteista, jotka ovat kaikille pelaajille yhteiset.

Laatat valitaan keskellä pöytää olevalta “markkinapaikalta”, jossa on pelaajamäärästä riippuen tietty määrä oikeinpäin olevia laattoja vaaka- ja pystyrivistöissä. Omalla keramiikkaeläimellään voi liikkua yhdellä vuorolla yhden askelen eteenpäin tai sivulle; oman pepun tai pyrstön suuntaan ei saa peruuttaa. Kierroksia on kolme, ja esimerkiksi kaksinpelissä kumpikin pelaaja asettelee ensimmäisellä kierroksella yhdeksän, toisella kuusi ja kolmannella kierroksella niin ikään kuusi laattaa puistoonsa. Erikoistavoitteiden pisteytys tehdään kierrosten välissä. Loppupisteytyksessä lasketaan, kuinka paljon kukin on saanut niin sanotusti aktivoitua omia puistolaattojaan. Eniten yhteispisteitä kerännyt voittaa.

Olen hieman hullaantunut

Joskus tunnepohjaltakin voi onnistua: ei kaduta, että hankin tämän pelin. Olen peräti hiukan hullaantunut. Usean pelin tappioputken jälkeen (aina Kaitsulle hävinneenä) teki mieli kesyttää Habitats, ja sitten kun lopulta voitin, halusin silti pelata lisää. Pelissä on ripaus Glen Morea (kas siinäpä peli, jossa en ole voittanut vieläkään) niin laattojen hankkimisessa kuin niiden aktivoitumisessa. Myös Castles of Mad King Ludwig tulee pahvinpalasia asetellessa mieleen: ne täytyy saada keskenään tiettyyn järjestykseen, jos haluaa maksimoida pistesaldon.

Vaikka Habitats koostuu pelillisesti useasta osasesta, olennaisinta on ehdottomasti osata miettiä laattojensa paikka oikein. Jokaisen eläimen tai turistin toivetta on mahdoton täyttää. On suuri kiusaus eksyä miettimään aina uusimman eläinlaatan vaatimusten täyttämistä, jolloin kokonaisuus ja “suuri suunnitelma” kärsii.

Marketissa kilpailua samoista laatoista syntyy vain vähän; meillä keramiikkaeläimet seikkailivat suurimman osan aikaa omilla reviireillään, eikä ruuhkaa syntynyt. Isompi riski oli se, jos jäi pyörimään nurkkaan, jolloin seuraavalla vuorolla oli vain yksi mahdollinen etenemissuunta. Kierrosten lyhykäisyys pakotti miettimään hyvin tarkasti, mitä laattoja edes potentiaalisesti ehtii nappaamaan. Yhdessä pelissä en koko aikana saanut ainuttakaan metsälaattaa.

Erikoistavoitteet eivät toimi pelin ratkaisijana, ainakaan niin kuin niiden on ehkä ajateltu toimivan. Itse keskityin ensimmäisessä pelissä tavoitelaattojen voittamiseen, mistä seurasi se, että kokonaisuus kärsi ja mies vei voiton paljon paremmalla puistosuunnittelullaan.

Entäs ne puutteet? Mitään vakavaa ei tule mieleen. Trekking-laatat saisivat olla selvemmät; nyt polut hukkuvat muuhun väritykseen, ja laatat tulee helposti asettaneeksi sääntöjen vastaisella tavalla (polkusivu ei saa olla yhteydessä toiseen laattaan). Kaitsu ei tykkää kuvituksesta, minusta se ei ole niin kamala. Mutta miksi eläinlajien nimet on merkitty laattaan mutta kasvilajien nimiä ei? Kasvilajien variaatio saisi sitä paitsi olla suurempi, niitä on vain kolme erilaista, kun taas eläinlajeja on 68.

Kaiken kaikkiaan laattojen moninaisuus, tai pitäisikö sanoa biodiversiteetti, on kuitenkin kiitettävää ja tuo vaihtelevuutta pelikertojen välille. Kaksinpelissä laattoja jää käyttämättä jopa yli puolet. Peliboksin koko antaa ymmärtää, ettei tämäkään vielä riitä, vaan suunnitelmia on selvästi jo tehty lisälaatoille.

Faktat Habitatsista

Suunnittelija: Corné van Moorsel

Julkaisija: Cwali (2016)

Mutkikkuus: Habitatsin ikäsuositus on 10+, mutta kyllä koululainen tämän jo ymmärtää jos on edes vähän lautapelikokemusta kertynyt. Peli on helppo selittää ja ohjekirja on kohtuullisen hyvin kirjoitettu. Turisti- ja tielaatat vaativat vähän perehtymistä, jotta niiden logiikan ymmärtää.

Onnen vaikutus: Vähäinen. Markkinoille nousevat laatat ovat ainoa satunnaistekijä.

Vuorovaikutus: Markkinoilla omaa eläintään liikuttamalla voi rajoittaa toisten pelaajien laattavalikoimaa. Se ei kuitenkaan yleensä ole itsetarkoitus, koska omien pisteiden maksimointi on tärkeämpää. Muuten kukin keskittyy oman puistonsa rakentamiseen.

Teema: Villieläinpuiston rakentaminen on hauska teema, jota pelimekaniikka tukee aika osuvasti. Jotain voi villieläimistä oppiakin, sillä 68 eläinlaattaa ovat kaikki erilaisia. Kasvillisuuden olisi voinut ottaa teemaan vielä vahvemmin mukaan.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Jokainen peli luo uudenlaisen puzzlen pelaajan pähkittäväksi.

Kieliriippuvuus: Komponenteissa ei ole olennaista tekstiä eläinlajien nimien lisäksi, ikonien merkityksen ymmärtäminen riittää pelaamiseen.

Pelaajamäärä: 2–5.

Pituus: 30–50 minuuttia