Oranienburger Kanal

Oranienburg on kaupunki Berliinin lähistöllä. Se on saanut nimensä hollantilaistyyliseltä linnalta, jonka Orange-Nassaun prinsessa Louise Henriette rakennutti 1600-luvulla. Sittemmin nimi sai huonoa kaikua natsien perustettua alueelle yhden ensimmäisistä keskitysleireistä. Tälle Uwe Rosenbergin pelille nimensä on kuitenkin antanut kanava, joka rakennettiin 1800-luvulla teollistumisen myötä.

Kanavan rannoille nousi monenlaista teollisuutta ja tähän prosessiin pelaajat pääsevät osallistumaan. Pelilaudoille rakentuu kanavia, rautateitä, teitä ja polkuja ja niiden keskelle erilaisia rakennuksia, jotka edustavat teollisuutta, kauppaa ja yhteiskunnan rakenteita. Tehokkaampi rakentaja vie voiton. Fields of Arlen tapaan Oranienburger Kanalkin on yksin- tai kaksinpeli.

Toiminnonvalintoja ja resursseja

Mekaniikaltaan Oranienburger Kanal on toiminnonvalintapeli. Joka vuoro, tarjolla on seitsemän toimintoa, joista pelaajat valitsevat vuorotellen viisi. Aloittaja saa valita kolme, toisena pelaava kaksi, ja seuraavalle kierrokselle vuoro vaihtuu.

Toiminnot ovat yksinkertaisia: niillä saa rakentaa rakennuksia, tehdä väyliä ja kerätä resursseja. Joka kierros tarjolla on jokunen rakennus, joista valita. Rakennukset on lajiteltu kolmeen eri pakkaan, jotka käydään läpi järjestyksessä, joten pelin edetessä rakennuksista tulee voimakkaampia, mutta myös kalliimpia.

Resurssienhallinta on lainattu Glass Roadista: pelaajilla on resurssipyörät, joihin tavaroita kerätään. Neulan toisella puolella ovat savi, puu ja malmi eli perusresurssit, joita voi kerätä itse toiminnoilla. Toisella puolella ovat teräs ja tiili, ja näitä saa lisää liikuttamalla neulaa vastapäivään, jolloin perusresursseja kuluu jokaista yksi ja tilalle tulee yksi teräs ja tiili. Kierroksen aikana saa yhden ilmaisen siirron, lisää saa maksamalla rahaa. Perustavaraakin voi hankkia rahalla, jos tiukka paikka tulee.

Tavaraa tarvitaan rakennuspuuhissa. Rakennukset maksavat puuta, savea, tiiltä, terästä ja rahaa. Polkuja tehdään savesta, teitä tiilistä, rautateitä puusta ja teräksestä ja kanavia kaivetaan rahalla. Usein tavarasta on sopivasti puutetta, tai jos jotain onkin paljon, juuri sille on vähänlaisesti käyttöä. Rahaa saisi tietysti aina kulumaan, mutta se mokoma onkin sitten suoraan voittopisteitä, joten rahankäyttöäkin saa miettiä tarkkaan.

Rakennuksia pystyyn

Monessa Rosenbergin pelissä – kuten vaikka Glass Roadissa tai Nusfjordissa – rakennellaan rakennuksia omalle pelaajalaudalle. Ei siis mitään uutta siinä, mutta Oranienburger Kanal tarjoilee sittenkin oman kierteensä tuttuun kuvioon. Rakennuksilla on erikoiskykynsä, toki, mutta nepä eivät tapahdukaan pelkästään sillä, että rakennuksen laudalleen pystyttää.

Jokaisen rakennuksen voi aktivoida kaksi kertaa: silloin kun se on ympäröity joka puolella väylillä ja silloin kun siihen pääsee kahden sillan kautta. Rakennuksen voi siis tehdä ja jättää laudalle odottamaan sopivaa hetkeä, jolloin se kannattaa aktivoida. Toisaalta parhaiden rakennusten kanssa joutuu vähän raapimaan päätään, jotta ne saa varmasti aktivoitua kaksi kertaa. Toisinaan jostain rakennuksesta tyytyy ottamaan voittopisteet ilman, että oikeastaan yrittääkään aktivoida sitä.

Rakennuksia on paljon ja ne tekevät monenlaisia asioita. Efektit käyttävät symboliikkaa, joka on tavallaan johdonmukaista, mutta myös hyvin vaikeaselkoista. Monen pelikerran jälkeenkin joidenkin rakennusten symboliikkaa pitää perata ohjeiden kanssa. Onneksi pelissä on hyvät vihkoset, joista selviää jokaisen rakennuksen toiminta selkeästi. Rakennuksilla voi muuntaa resursseja toisiksi, saada tavaraa, tienata pisteitä ja niin edelleen – mahdollisuuksia on paljon, sillä erilaisia rakennuksia on pakassa 60 ja pakkoja on lisärit huomioiden kuusi.

Mitään erityisen temaattista näissä rakennuksissa ei ole, eikä niiden rakentaminen tunnu erityisesti miltään. Joissain rakennuksen efekti tuntuu erityisen sopivalta nimen huomioiden, mutta mitään erityisempää teeman tuntua Oranienburger Kanal ei tarjoa. Kunhan tässä rakennellaan ja yritetään menestyä. Minulle sekin riittää oikein mainiosti, mutta jos vahvaa teemaa kaipaa, niin Fields of Arle tai vaikka Ora et Labora voittavat Oranienburger Kanalin selvästi.

Rosenbergin laatua

Uwe Rosenbergiltä osaa odottaa laatua tällaisista peleistä ja sitä saakin: jos on Rosenbergin tämänsorttisten pelien ystävä, Oranienburger Kanal ei petä. Tämä on mainio rakentelupulma, jossa pitää pikkuisen huomioida vastapuolen tarpeita, mutta ei kovin paljon. Mukana on yksinpelimuotokin, joka toimii lähes suoraan kuten kaksinpeli: joka vuoro tehdään neljä toimintoa ja yksi toimintoruuduista on aina blokattuna. Ihan hauskaa sekin oli, vaikka kaksinpelinä kilvoitellen tämä minulle paremmin maistuu.

Hyvin onkin maistunut. En vielä osaa sanoa, mihin tämä tarkalleen sijoittuu Rosenbergin pelien asteikolla. Toistaiseksi en ainakaan nosta tätä Fields of Arlen ja A Feast for Odinin edelle, mutta eipä tämä varsinkaan Feastin kanssa oikein kilpailekaan. Pelin kestoksi luvataan laatikon kyljessä 45 minuuttia ja se pitää paikkansa. Ensimmäisiin peleihin saa hyvin todennäköisesti käyttää tunnin tai vähän ylikin, mutta kunhan pelin juonesta saa kiinni, peliaika lyhenee kyllä tuohon kolmeen varttiin tai jopa puoleen tuntiin.

Liikkeelle pääseminen voi alkuun tuntua tahmealta, mutta kun peliä vähän oppii, oman pelilaudan 4×4-ruudukon täyttäminenkin käy mahdolliseksi. Rakennusten aktivoiminen, reittien rakentaminen, siltojen pystyttäminen – kaikki tämä on todella mielenkiintoista pähkäilyä, etenkin kun osa toiminnoista, kuten rautateiden ja kanavien rakentaminen, on todella niukkoja. Tarjolla olevat rakennukset tuovat pelille oman suuntansa. Niissä vaihtelua riittää: kuudessa pakassa on paljon pelattavaa, etenkin kun pakkaa ei edes käytetä kokonaan yhden pelin aikana. Rakennusten voimat ohjaavat pelaamista niin paljon, että peliä ei voi pelata jollain yhdellä tietyllä kaavalla.

Pelin lopussa pisteitä ropisee monesta suunnasta. Rakennusten nimellisarvot ovat tärkein pistelähde, kakkosena ovat pelin aikana kerätyt voittopisteet ja kolmosena rahat. Reittien rakentelukin tuottaa pisteitä ja tyhjät reitit laudalla vähentävät pisteitä. Vähän mietityttää rahan arvokkuus, suora 1:1-suhde rahan ja voittopisteiden välillä tekee välillä rahan käyttämisestä hankalaa, kun joutuu pohtimaan, paljonko rahan kuluttamisesta lopulta hyötyy.

Spielworxxin laatua

Valitettavasti Spielworxxilta osaa puolestaan odottaa heikompaa laatua, eikä siinäkään tule yllätyksiä. Pelin toteutus on ihan kiva, mutta kaukana täydellisestä. Kuvitus on Harald Liesken käsialaa, ja se on ihan siivoa jugend-tyylissään. Kuten todettua, korttien symboliikka on kovin sakeaa ja paikoin vaikeaselkoista. Osassa korteista on virheitä ja osa on selvästi liian tehokkaita. Vähän ihmetyttää myös, että kortit eivät ole neliöitä; nyt kaikkia reittilaattoja on tyhmästi sekä pitkiä että lyhyitä, koska kortit ovat suorakulmion muotoisia.

Spielworxxin toimintatapaan kuuluu, että peleistä tehdään pieni painos, eikä uutta tule. Sen sijaan pelit yritetään lisensoida muille julkaisijoille. Näin kävi esimerkiksi La Granjan kanssa. Silloin uusi painos oli jokseenkin samanlainen kuin Spielworxxin alkuperäinen. Oranienburger Kanalin kanssa tilanne on toinen: pelin on lisensoinut ranskalainen Sylex, jonka versio Kanal on pistetty reippaasti uusiksi. Kuvia on vielä vähänlaisesti ja peli on myöhästynyt alkuperäisestä aikataulustaan vuodella – siksi itsekin kyllästyin odottelemaan – mutta ainakin ne neliskulmaiset kortit on luvattu.

Oranienburger Kanal on ihan käyttökelpoinen peli, mutta tällä hetkellä se on niin kallis, etten sitä kehtaa suositella oikein kenellekään. Kanal lienee säällisemmän hintainen ja toivon mukaan se on myös laadultaan parempi. Täytyy sitten pelin ilmestyessä – toivon mukaan Essenin messuilla syksyllä 2024 – itsekin pohtia, päivitänkö. Siihen asti nautiskelen tästä erinomaisesta rakentelupulmasta.

Faktat Oranienburger Kanalista

Suunnittelija: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Spielworxx (2023)

Mutkikkuus: Säännöiltään peli on yksinkertainen. Toimintoja on vähän ja ne ovat suoraviivaisia. Säännöissä on vain pari vähän hankalammin muistettavaa kohtaa. Vaikeinta on rakennusten toimintojen tulkitseminen, mutta siihen on hyvät ohjeet.

Onnen vaikutus: Pelissä on satunnaisuutta ainoastaan saataville tulevissa rakennuksissa, muuten kaikki on pelaajien valinnoista kiinni.

Vuorovaikutus: Mikään vahvan vuorovaikutuksen peli Oranienburger Kanal ei ole, mutta pelin aikana käy taatusti monta kertaa niin, että vastapuoli vie juuri sen haluamasi toiminnon nenäsi edestä.

Teema: Yleinen teollistumisen tunnelma välittyy, mutta mitään erityisen oranienburgilaista tästä on vaikea aistia.

Uudelleenpelattavuus: Kuusi pakkaa kortteja tarkoittaa, että samoja rakennuksia ei tarvitse ihan heti katsella uudestaan. Parillakin pakalla pärjäisi pitkään. Oranienburger Kanal kestää hyvin käyttöä.

Saavutettavuus: Korttien symbolien tulkitseminen edellyttää melkoista hieroglyfiosaamista. Korttien tekstikin on kovin pienikokoista. Toivottavasti Kanal parantaa korttien luettavuutta.

Pelaajamäärä: 1–2.

Pituus: 30–60 minuuttia.