Gimme That!

Monet peliharrastajat pelaavat lautapelejä saadakseen älyllisiä haasteita ja päästäkseen mittelemään päätöksenteon taidossa. Sellaista Gimme That! ei tarjoa. Tämä on ehta idioottipeli, jossa pelaajat pääsevät tekemään jotain ihan tyhmää. Tuloksena on ilahduttavan intensiivinen peli, joka näyttää niin kummalliselta, että se vetää varmasti yleisöä puoleensa.

Pelin on suunnitellut Dave Campbell, jonka aikaisempiin meriitteihin kuuluu aivan yhtä lailla hölmö Taco katti pukki juusto pizza.

1, 2, 3, 4, 5, 6…

Tavoite on yksinkertainen. Jokainen pelaaja saa eteensä kupongin, jossa on 50 perunaa. Ne pitää laskea ja numeroida kynällä. Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä saa kupongin numeroitua täyteen. Tulinkin jo paljastaneeksi pelin ensimmäisen jujun: kyniä on vain yksi. Sen saa pelin alussa viimeksi ranskalaisia syönyt pelaaja (tässä ensimmäinen strategiavinkkikin samalla).

Mitä muut pelaajat sitten tekevät? Heidän tehtävänään on viskoa ilahduttavan suurikokoista noppaa ja tehdä, mitä noppa käskee. Muusinuijalla pelaajat hakkaavat pöytää ja ylävitosilla ja fistbumpilla tekevät läpyt tai nyrkkitervehdykset keskenään. Kun suoritus on tehty, noppa siirtyy seuraavalle pelaajalle, joka heittää noppaa ja niin edelleen.

Kiinnostavimmat nopansivut ovat LEFT, jonka kohdalla kaikki pelaajat – myös se, joka parhaillaan numeroi pottuja niin nopeasti kuin ehtii – antavat pottukuponkinsa vasemmalle, ja kynä, jonka heittänyt saa ryövätä kynän itselleen. Nyt hänestä tulee potunnumeroija ja edellinen numeroija liittyy nopanheittäjien joukkoon.

Nopeus on valttia

Gimme That! on hirveää kaahausta alusta loppuun. Säännöt on syytä selvittää hyvin pelin alussa, koska pelin aikana niitä ei ehdi miettiä. Onneksi ne ovatkin todella helpot. Yksi erä ei kovin pitkään kestä: tähän mennessä voittaja on selvinnyt viimeistään viidessä minuutissa. Tämä Blue Orangen versio onkin vielä alkuperäistä Dolphin Hatin julkaisua nopeampi: siinä piti numeroida sata pottua, nyt riittää puolet vähemmän. Veikkaan, että vähemmän on parempi, mutta jos oikein potuttaa, mikäänhän ei estä printtailemasta omatekoisia pidempiä kuponkeja.

Peli vetää 3–8 pelaajaa. Enemmän on parempi. Olen testannut peliä kolmella ja kuudella ja vaikka molemmat toimivat, kuusinpeli oli hauskempi. Kahdeksalla pelaajalla kaaos lienee holtitonta, eikä kynää saa luultavasti kovin pitkään pitää. Toisaalta kolminpelissä nopanheitto on nopeampaa ja peli sikäli kiivastahtisempi. Oli miten oli, pelatessa on kauhea paniikki päällä ja pelikokemus on sen verran intensiivinen, ettei tätä välttämättä kovin monta kertaa putkeen pysty pelaamaan.

Gimme That!:n pelaaminen on niin tyhmän näköistä touhua, että se jo tekee pelistä erinomaisen conipelin. Uskoisin pelin toimivan erinomaisesti myös nuorisotiloissa ja vastaavissa, kynnys lähteä peliin mukaan on melko matala ja madaltuu vain, kunhan katselee yhden kierroksen sivusta. Pelin sattumanvaraisuus varmistaa sen, ettei tätä ole mahdollista ottaa liian vakavasti.

Voi olla, että pidemmän päälle kannattaa vaihtaa pelin mukana tuleva lyijykynä johonkin paremmin heittelyä kestävään kynään. Pelin nimi on myös todella mitäänsanomattoman tylsä. Siinäpä Gimme That!:n suurimmat heikkoudet. Mikä hienointa, pelissä tulee mukana 20 upeaa pottukuningastarraa annettavaksi palkintoina voittajille.

Faktat Gimme That!:sta

Suunnittelija: Dave Campbell

Julkaisija: Dolphin Hat Games (2022), Blue Orange (2023)

Mutkikkuus: Pelin säännöt opettaa noin 15 sekunnissa.

Onnen vaikutus: Peli on silkkaa kaaosta. Nopeus on valttia, mutta kuponkien kierrättäminen varmistaa, ettei nopein todellakaan aina voita.

Vuorovaikutus: Pelaaminen vaatii toisten pelaajien koskettamista ja kynän saa anastaa hyvinkin ronskisti suoraan toisen kädestä.

Teema: Kukapa ei perunoista pitäisi, ja jos ei pidä, voi kuvitella laskevansa vaikka riisinjyviä.

Uudelleenpelattavuus: Pelikokemus on siinä määrin intensiivinen, ettei tätä välttämättä monta kertaa jaksa putkeen pelata. Toisaalta, jos on paikassa, jossa on yleisöä, uusia kokeilijoita ei ole vaikea saada.

Saavutettavuus: Peliä voi pelata erilaisilla intensiteettitasoilla, mutta pelaajien on pystyttävä pelaamaan suunnilleen samalla tasolla, jotta pelikokemus on kaikille miellyttävä. Pelaaminen vaatii vähän paineensietokykyä, mutta toisaalta yksi peli ei kestä pitkään, joten se sopii myös harjoitukseksi paineensietokyvyn kehittämiseksi.

Pelaajamäärä: 3–8. Enemmän on parempi, kunhan pelaajat mahtuvat riittävän lähelle toisiaan, jotta kynän siirtäminen pelaajalta toiselle onnistuu kätevästi.

Pituus: 3–10 minuuttia.