Jätinkirkko

Jätinkirkko-pelin nettisivuilta löytyvässä blogissa pelin suunnittelija Ville Puromäki kertoo suunnitelleensa aiemmin kymmeniä pelejä ystäviensä iloksi, mutta Jätinkirkko on hänen ensimmäinen julkinen julkaisunsa. Puromäellä on historiaa pokerimaailmassa pokeritoimittajana, mikä näkyy myös Jätinkirkko-pelin vahvana perustuksena – pokerikäsillä on merkitystä Jätinkirkossa.

Jätinkirkko onkin samaan aikaan sekä erityiskorttipakka että yksi pelimuoto, jota kyseisellä korttipakalla voi pelata. Korttipakan mukana tulevat säännöt niin jätinkirkko-pelille, jätinkirkko-turnaukselle, jätinkirkko-yksinpelille sekä linnoitus-pelimuodolle. Sääntövihkosessa myös mainitaan, että korttipakalla pelattavia pelejä tullaan julkaisemaan lisää neljän kuukauden välein (oletettavasti vuoden 2024 aikana): huhtikuun, elokuun ja joulukuun ensimmäisenä päivänä. 

Koska jo peruspaketissa sääntökattauksia on useampia ja uusiakin on tulossa, tätä arvostelua on ollut pakko rajata. Päätin keskittyä tässä arvostelussa jätinkirkko-pelimuotoon, sillä se vaikuttaa arvostelun kirjoittamisen aikana olevan korttipakan keskeisin pelimuoto, johon myös turnaus- ja yksinpeli-pelimuodot pohjautuvat. 

Kirkkoa rakentamaan

Pelin korttipakka koostuu 150 kortista. Kuusi korteista on enkeli-erikoiskortteja, joita käytetään ainoastaan linnoitus-pelimuodossa, mutta loput 144 korttia on jaettu kuuteen heimoon: tonttuihin, hiisiin, ihmisiin, noitiin, jättiläisiin ja tapioihin. Lisäksi jokaiselle kortille on määritelty yksi kolmesta säädystä: talonpoika, aatelinen tai kuninkaallinen. Sekä heimot että säädyt on listattu tässä heikoimmasta vahvimpaan – heimojen ja säätyjen vahvuudella on merkitystä tasapelitilanteissa. Jokaista kuutta heimoa ja kolmea säätyä on numerot 1–8 eli kaikkia kortteja on yhtä paljon.

Jätinkirkko-pelimuoto on suunniteltu 2–14 pelaajalle ja siinä kukin pelaaja rakentaa omaa, kymmenestä kortista koostuvaa jätinkirkkoaan. Peliä pelataan jaoissa ja yksi jako koostuu seitsemästä kierroksesta, joiden aikana pelaajien jätinkirkot rakentuvat.  Jakoja pelataan puolestaan yhtä monta kuin pelaajiakin on. Aina jaon päätteeksi pelaajat vertailevat jätinkirkkojaan ja saavat vertailun pohjalta pisteitä. Kun kaikki jaot on pelattu ja pisteytetty, eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Heimot liikkuvat ja kirkot kasvavat

Jaon aluksi kukin pelaaja saa kolme käsikorttia, minkä lisäksi neljä korttia asetetaan kuvapuoli ylöspäin pöydälle yhteisökorteiksi. Kullakin kierroksella pelaajalla on yksi vuoro, jolla pelaaja pelaa 1–2 korttia jätinkirkkoonsa, riippuen kierroksesta. Kortteja voi pelata joko omasta kädestä tai yhteisökorteista. Jos pelaaja käyttää yhteisökortteja, hänen on laitettava vastaava määrä kortteja omasta kädestään pelattujen yhteisökorttien tilalle – yhteisökortteja ei saa koskaan nostaa omaan käteensä.

Jätinkirkko muodostuu neljästä tasosta, joista jokaiselle tasolle pelataan eri määrä kortteja – ylimmälle vähiten (vain yksi) ja alimmalle eniten (neljä). Perussääntönä on, että alemman tason on oltava pokerikätenä vahvempi kuin ylemmän tason. Lisäksi toisella ja kolmannella tasolla on omat erityisvaatimuksensa: toisella tasolla korttien on oltava keskenään samaa heimoa, mutta numerot saavat olla erit, ja kolmannella tasolla on oltava vähintään pari eli kaksi korttia, joissa on sama numero, mutta kortit saavat olla eri heimoista. Ensimmäisellä ja neljännellä tasolla ei ole erityisiä vaatimuksia. 

Pelaaja saa asettaa kortteja jätinkirkkoonsa missä järjestyksessä tahansa ja jos kierroksella pelataan kaksi korttia, kortit saa pelata myös eri tasoille. Pelatessaan kortin pelaajan pitää ilmoittaa, mille tasolle pelaa sen ja tämän jälkeen kortti lukkiutuu eli sitä ei saa enää siirtää. Vuoron päätteeksi pelaaja nostaa, jälleen kierroksesta riippuen, 1–2 korttia nostopakasta ja sitten on seuraavan pelaajan vuoro.

Mun kirkko on vahvempi kuin sun kirkko!

Kun seitsemän kierrosta on pelattu, pelaajat aluksi tarkistavat, pysyvätkö heidän jätinkirkkonsa pystyssä. Jos pelaaja ei ole onnistunut täyttämään tasokohtaisia erityisvaatimuksia tai perussääntöä aina vahvenevista alemmista tasoista, hänen jätinkirkkonsa romahtaa, eikä hän voi saada pisteitä kyseisestä jaosta. Ne pelaajat, joiden jätinkirkot pysyvät pystyssä, vertailevat jätinkirkkoja keskenään taso kerrallaan.

Tasoilla 1–3 pelaajat vertailevat tasoilla olevien pokerikäsien vahvuuksia. Tässä pelissä käytössä ovat seuraavat korttiyhdistelmät heikoimmasta vahvimpaan: hai, pari, kaksi paria, kolmoset ja neloset. Jos kahdella pelaajalla on sama korttiyhdistelmä, pelaajat vertaavat yhdistelmän numeroita (suurempi numero voittaa pienemmän). Jos numerotkin menevät tasan, pelaajat vertaavat pokerikäsiensä heimoja ja sen jälkeen tarvittaessa vielä korttiensa säätyjä. 

Tason 4 voittaa puolestaan pelaaja, jolla on kyseisellä tasolla eniten samaa säätyä. Jos säätymäärät menevät tasan, verrataan säädyn korkeinta numeroa, sitten toiseksi korkeinta ja niin edelleen. Jos pelaajilla on numerovertailunkin jälkeen tasapeli, verrataan vielä lopuksi korttien säätyjä ja sen jälkeen korkeimman kortin heimoa.

Pelaaja saa jokaisesta voittamastaan tasosta yhden pisteen ja lisäksi se pelaaja, joka voitti eniten tasoja, saa yhden lisäpisteen. Jos tasojen voitoissa tulee tasapeli, lisäpisteen saa se pelaaja, joka voitti alimman eli 4. tason. Pelissä on myös muutama erikoistilanne, joista saa enemmän pisteitä kuin tavallisesti: jos pelaaja voittaa kerralla kolme tasoa, hän saa yhteensä viisi pistettä ja jos pelaaja voittaa kerralla kaikki tasot, hän saa 10 pistettä.

Pisteytyksen jälkeen aloitetaan uusi jako, joka pelataan samalla tavalla, ainut ero on se, että jaon aloittaa aiemman kierroksen aloittaneen pelaajan vasemmalla puolella istuva pelaaja. Kun kaikki jaot on pelattu ja pisteytetty, eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa koko pelin.

Kuvitus vahvistaa teemaa

Muun muassa Dale of Merchantsista ja Lands of Galzyristä tutun Sami Laakson kuvitus on raikasta ja kaunista. Korteissa on runsaasti erilaisia yksityiskohtia ja kuvistus sitoo peliä vahvasti teemaan. Hienosta kuvituksesta huolimatta pelin teema, eli suomalaisugrilainen muinaisusko, ei valitettavasti erityisesti näy noin muuten pelissä. Ihan totta puhuen pelatessa ei kauheasti tule mietittyä, mitä hahmoja korteissa on – niihin olisi voinut olla kuvattuna vaikka erilaisia kasveja tai lintuja. 

Toisaalta myös mietin teeman kannalta, miksi tontut ja hiidet on laitettu ihmisiä heikommiksi heimoiksi. En ole suomalaisugrilaisen muinaisuskon asiantuntija, mutta olen käsittänyt, että sekä tonttuja että hiisiä on aikoinaan kunnioitettu ja suoranaisesti pelättykin – onhan niillä koettu olevan maagisia voimia, joita meillä ihmisillä ei ole (vaikkakin molempien kanssa on koettu mahdolliseksi keskustella ja tehdä sopimuksia). 

Olipa niin tai näin, tietoisuuden lisääminen tämän alueen muinaisuskosta on mielestäni hieno teko. Eikä onneksi tämä teeman “sitoutumattomuus” heikennä Jätinkirkkoa pelinä ollenkaan, vaikka ei nyt suoranaisesti tuokaan mitään erityistä pelimekaniikkaa peliin, poislukien tasapelitilanteiden selvittelyt. Sinänsä olisin jopa toivonut, että eri heimojen vahvuudet olisivat näkyneet voimakkaammin pelissä, kun nyt ensisijainen määrittelijä tasapelitilanteissa on korttien numeroarvot ja vasta sitten heimot tai säädyt.

Perustukset pokerissa

Jätinkirkossa näkyy vahvasti Puromäen historia pokerin parissa. Pokeria vähän pelanneiden tai siitä piittamattomien ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä pokeri ei kuitenkaan suoranaisesti näy pelissä kuin jätinkirkkojen tasojen pokerikäsivaatimuksissa. Lisäksi pelin säännöissä on selkeästi selitetty käytössä olevat korttiyhdistelmät ja niiden vahvuusjärjestys eli peliä pelatakseen ei tarvitse osata pokerin sääntöjä tai olla ansioitunut pokerinpelaaja.

Pokerin sääntöjen sijaan koenkin Puromäen pokerihistorian näkyvän Jätinkirkossa vahvemmin siinä, että pokerista tuttu riskinotto ja todennäköisyyksien pohdinta korostuu pelissä. Kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen pelaaja valitsee pelattavat korttinsa joko kahdesta käsikortistaan tai neljästä yhteisökortista. Siten pelaajan pitää aika tarkasti miettiä, minkä kortin pelaa jätinkirkkoonsa ja mille tasolle sekä samalla koittaa pohtia, mitkä kortit ovat hänelle mahdollisesti tarjolla hänen seuraavalla vuorollaan.

Toisaalta tarjolla olevien korttien rajallisuus tuo myös peliin aika vahvan tuurivaikutelman. Tai voihan se vain olla, että en ole pelannut peliä tarpeeksi nähdäkseni, miten korttien rajallisuutta vastaan voisi parhaiten pelata. Joskus sopivia kortteja ei kuitenkaan vain yksinkertaisesti tule, jotta oman jätinkirkkonsa saisi pysymään pystyssä. Omilla pelikerroillani ja omalla kokemuksellani suurin todennäköisyys jätinkirkon pystyssä pysymiseksi on ollut silloin, kun jo heti alussa olen saanut kortit, joilla saa vahvan perustuksen tai kiintopisteen jollekin jätinkirkon tasoista. Uskon kuitenkin, että mitä enemmän peliä pelaa, sitä paremmin siinä alkaa nähdä, miten oman kirkkonsa saa pysymään pystyssä.

Jätinkirkon pystyssä pysyminen vaikuttaakin olevan pelin eniten aivosoluja syövä osio. En ainakaan itse ole vielä päässyt sille tasolle, että ehtisin tai pystyisin pelin aikana pohtimaan, millä korttiyhdistelmällä varmiten voittaisin jonkin tason. Toisin sanoen, aivan hirveästi en ole pystynyt seuraamaan muiden pelaajien kirkkojen valmistumista, saati erityisemmin pelaamaan niitä vastaan.

Mukavaa ajanvietettä

Parhaimmillaan Jätinkirkko-pelimuoto on, aiemmista pohdinnoistani huolimatta, oikein kutkuttavaa rakentelua, kunhan siihen suhtautuu sopivalla keveydellä. Säännöt ovat helpot ja ne on esitetty selkeästi havainnollistavien kuvien kanssa, joten peliä on helppo ryhtyä pelaamaan.

On myös hyvä muistaa, että jakoja pelataan yhtä monta kuin pelaajia on. Siten huono korttituuri tai muuten epäonnistuminen yhden yksittäisen jaon aikana ei vielä kokonaan tuhoa mahdollisuuksia pelin voittoon. Ylipäätänsä Jätinkirkko-pelimuodosta tulee tunne, että en erityisesti edes koe tarvetta kilpailla pelin voitosta, vaan enemmän näen sen mukavana ajanvietteenä, jossa voi ihastella kauniita kortteja ja hihkuilla omista ja toisten onnistumisista.

Pelissä onkin aistittavissa tietynlainen ajattomuus – se olisi helppo nähdä eräänlaisena tulevaisuuden Unona tai peruskorttipakkapelinä, joka löytyy jokaisen mökiltä ja joka olisi helppo ottaa pöydälle kevyenä pelinä ja aktiviteettina iltaan. Jätinkirkko-pelimuoto tarjoaa sopivasti tunnetta siitä, että on mahdollista taktikoida, mutta on sopivan tuuripitoinen, jotta taktikointi ei ole vaatimus pelissä pärjäämiselle.

Muista pelimuodoista

Jätinkirkko-turnaus on myös suunniteltu 2–14 pelaajalle. Turnauksessa pelaajat pelaavat aluksi pelaajamäärästä riippuvan määrän ilmaisia jakoja, joiden aikana pelaajat keräävät pistemerkkejä itselleen. Ilmaisten jakojen jälkeen pelaajien pitää alkaa maksaa pistemerkkejä aina jaon jälkeen ja jos pelaajalla ei ole tarpeeksi merkkejä maksua varten, pelaaja tippuu pelistä pois. Turnauksessa jätinkirkon sortumisista saa tuhonmerkkejä (kahdella tuhonmerkillä tippuu pelistä pois) ja hyvin onnistuneista jätinkirkoista pääsee yliseen, joka vahvistaa pelaajan jätinkirkkoja muutaman seuraavan jaon ajaksi. Turnauksen voittaa pelaaja, joka on viimeisenä mukana pelissä.

Yksinpelissä pelaaja rakentaa peräkkäin 10 jätinkirkkoa muuten samalla tavalla kuin moninpelissä, paitsi että yhteisökortteja ei käytetä eikä yhdessä jaossa pelattuja kortteja sekoiteta takaisin pakkaan jakojen välissä. Pelaaja voittaa pelin, jos hänellä on kymmenen rakentamisen jälkeen enemmän pystyssä pysyneitä kuin romahtaneita kirkkoja. Tasatilanteessa pelaaja rakentaa vielä 11. kirkon, mikä ratkaisee pelin. Yksinpeliin löytyy myös hiidenkirkko-haaste, jossa pelaaja säilyttää ensimmäisen pystyssä pysyneen kirkkonsa ja päivittää sitä aina tasoittain vahvemmaksi muiden pystyssä pysyneiden kirkkojen myötä. Tällöin pelaaja voi pelin lopuksi jakaa kuvan näin syntyneestä hiidenkirkostaan someen ja siten osallistua arvontaan ja saada palkintoja.

Linnoitus-pelimuoto on suunniteltu 2–10 pelaajalle ja siinä käytetään kaikkia 150 korttia. Nimensä mukaisesti tässä pelimuodossa rakennetaan linnoituksia, joista pelin lopussa saa pisteitä. Linnoitus-pelimuodossa on aluksi pakanrakennusvaihe, jossa pelaajat rakentavat oman pakkansa loppupeliä varten. Valittuja kortteja pelataan sitten linnoituksiin tai taistelukentälle – pyrkimyksenä on välttää taistelukenttää, sillä jos sinne ei pysty pelaamaan vaatimusten mukaista korttia, pelaaja joutuu nostamaan kaikki aiemmat taistelukentän kortit itselleen miinuspisteiksi. Pelin lopuksi pelaaja saa pisteitä valmiista linnoituksistaan ja eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Faktat Jätinkirkosta

Suunnittelija: Ville Puromäki

Julkaisija: Myytinkertojat Media (2023)

Mutkikkuus: Ensimmäisillä pelikerroilla ehdot jätinkirkon pystyssä pysymiselle ja siitä pisteiden saamiselle voivat vaatia ylimääräistä aivojumppaa, mutta onneksi ne selkeytyvät varsin nopeasti. Peli itsessään on lopulta hyvin simppeli ja suoraviivainen.

Onnen vaikutus: Tarjolla oleviin kortteihin ei oikeastaan voi juuri vaikuttaa ja siten tuurilla on iso vaikutus pelissä – joskus sopivia kortteja ei vain tule ja tällöin omaa jätinkirkkoaan ei saa pysymään pystyssä vaikka kuinka yrittäisi. Jakoja kuitenkin pelataan yhtä monta kuin pelaajiakin on, mikä jonkin verran tasoittaa todennäköisyyksiä.

Vuorovaikutus: Pelaajien välistä suoraa vuorovaikutusta ei ole oikeastaan ollenkaan. Välillistä vuorovaikutusta voi olla jonkin verran yhteisökorttien valintojen kautta, mutta pääsääntöisesti kukin pelaaja voi rauhassa rakentaa omaa jätinkirkkoaan – hallaa toisen pyrkimyksille on melko mahdotonta tehdä.

Teema: Teema näkyy kuvituksessa ja korteissa, mutta muuten teema ei erityisemmin pelistä välity.

Uudelleenpelattavuus: Peli kestää pelikertoja hyvin ja tarjoaa sopivasti jännitystä ja pohdittavaa pelikerrasta toiseen. 

Saavutettavuus: Pelissä ei ole tekstiä ja korttien kuvitus on selkeän erilaista, jotta heimot erottaa helposti toisistaan. Korttien säädyt voisivat olla piirun verran selkeämmin kuvattuna, jotta ne erottaisi helpommin kauempaakin katsottuna.

Pelaajamäärä: 2–14. Oma suositukseni on 4–6 pelaajaa: tällöin kortit vaihtuvat sopivissa määrin ilman että peli kuitenkaan pitkittyy liikaa. Peliä on tosiaan mahdollista pelata jopa 14 pelaajalla ja olisikin kiinnostavaa kuulla, onko peliä joskus oikeasti pelattu yhtäaikaisesti niin monella pelaajalla, sillä omaan korvaani se kuulostaa järjettömältä määrältä. Pelistä löytyy myös säännöt yksinpelille, mutta tällöin peli myös muuttuu melko paljon. 

Pituus: 20–60 minuuttia. Mitä enemmän pelaajia, sitä helpommin pelin pituus venyy. Tarkkoja kellotusaikoja minulla ei pelikerroistani ole, mutta heittäisin arviolta sen 20–45 minuuttia olevan aika lähellä pelin kestoa 2–6 pelaajalla.