Kategoriat
Peliarvostelut

Saboteur: The Dark Cave

Fréderic Moyersoenin kääpiöt ovat jälleen olleet kultajahdissa. Säkit ovat täynnä säihkyvää, mutta vedenpinta luolastossa nousee uhkaavasti. Lisäksi kiusana vilisee ikäviä otuksia ja ehkäpä vanha tuttu, vihollisklaanille lojaali sabotööri.

The Dark Cave kiepauttaa tutun Saboteur-alkuasetelman päälaelleen. Pelin alkaessa kulta on jo löydetty, ja nyt kääpiöiden pitäisi päästä luolasta nopeasti pois mahdollisimman paljon hippuja taskuissaan.

Pelaajien kääpiöt aloittavat pelialueen keskellä sijaitsevasta lähtökortista ja yrittävät löytää luolaston suuaukon, joka sijaitsee yhdessä neljästä maalikortista. Vuorollaan pelaaja pelaa kortin tai passaa, liikkuu sekä nostaa uuden kortin. Korteilla voi muun muassa rakentaa polkua, tutkia maalikortteja tai kutsua otuksia kiusaamaan vastapuolta. Ne ryöstävät kultahippuja, kortteja tai taklaavat kääpiöitä kumoon. Otuksia vastaan voi onneksi varautua hämähäkinseittien tai kirveen avulla.

Jos pelaaja pääsee luolasta, hän saa edelleen pelata kortteja. Erä päättyy, kun toinen klaaneista on päässyt luolasta pois tai kun kaikki kortit on pelattu. Pelin voittaa klaani, jolla on eniten voittopisteitä hallussaan.

Saboteur: The Dark Cave

Kiintoisia uudistuksia

Edellisosan tapaan (The Lost Mines) The Dark Cavessa kisaa kaksi klaania, mutta tällä kertaa itsekkäät kääpiöt on jätetty pois. Pelilautaakaan ei tosin ole, joten erän alussa pitää mittailla maalikorttien paikat. 

Lisäksi The Lost Minesin huono pisteytysmekaniikka on korjattu. Nyt määrältään alivoimainen joukkue pärjää paremmin, sillä klaanin lopullinen pistemäärä kerrotaan vastustajien määrällä. Näin ollen isompi vastustajamäärä tarkoittaa siis isompaa pistekerrointa.

Polkukorttejakin on hieman uudistettu. Pakka on jaettu kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäisen vaiheen polkukorttien läpi on nopeinta liikkua. Sen sijaan kakkosvaiheen korttien polkukortit on jaettu kahteen ruutuun, joten niiden läpi kulkeminen on hitaampaa kuin ykkösvaiheen korttien. Vastaavasti kolmosvaiheen korteissa on kolme ruutua.

Pelaajien on myös muutettava taktikointiaan verrattuna aikaisempiin osiin. Edellisissä osissa tehtiin vastustajille tehtiin kiusaa matkalla kullan luo. Nyt kiusaaminen alkaa toden teolla vasta sitten, kun uloskäynti on löydetty. Enää ei ole tärkeää hankkia kultaa, vaan saada vastustaja menettämään sitä.

Tilannekuva pelistä
Lindwurm on taklannut yksinäisen kääpiön ja tukkinut samalla pääreitin. Keltaisten on yritettävä kiertotietä. Kuva: Pauli Orava

Kultasäkki kaipasi vähän paikkausta

Uusista ideoista huolimatta The Dark Cavesissa olisi voitu toteuttaa muutama asia toisin. Ensiksikin, helpoimmat polkukortit tulevat pelin alussa. Pakan rakenne voi johtaa siihen, että polku luolan suulle rakentuu liian nopeasti ja peli jää lyhyeksi. Siksi kannattaakin kokeilla pelata pakka käänteisessä järjestyksessä kolmosesta ykköseen.

Vakoilu- ja kultasuonikortit puolestaan latistavat tunnelmaa siksi, että niillä voi paljastaa pelaajan lojaaliuden. Olisi jännittävämpää, että sabotöörit saisivat odottaa varjoissa oikeaa hetkeä iskeä.

Korttituurin vaikutuskin nakertaa ymmärrettävistä syistä. Jos esimerkiksi toinen klaani saa kaikki kultaaryöstävät goblinit, piste-ero tuntuu uhrien hermoissa. Toisaalta varusteiden, tiimityön, ja taktisen liikkumisen avulla kiusanteon terää on helppo tylsyttää, joten peli ei luisu totaaliseksi tuuritonttuiluksi.

The Dark Cave korjaa monia edeltäjänsä ongelmia ja pienet ärsytyksen aiheet on helppo unohtaa parilla talonsäännöllä. Lisäksi uusi näkökulma puhaltaa raikasta henkeä Saboteur-sarjaan, joten jos pitää ykkösosasta, kannattaa tätäkin kokeilla.

Faktat Saboteur: The Dark Cavesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Amigo (2022)

Mutkikkuus: Peli on Saboteuria mutkikkaampi, joten peli ei ihan perheille taivu.

Onnen vaikutus: Korttituurilla on edelleen merkitystä, mutta vähemmän kuin aiemmissa osissa.

Vuorovaikutus: Suuri. Autetaan omia joukkuekavereita tai kepitetään vastustajia.

Teema: Ei erityisen syvällinen, mutta kelvollinen kevyeen korttilätkintään.

Uudelleenpelattuvuus: Polkuverkoston rakentuminen eri tavoin sekä kiusanteko tuovat riittävästi vaihtelua.

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole tekstiä. Tosin sabotöörikortit voisivat olla hieman selkeämpiä.

Pelaajamäärä: 2–8, kannattaa pelata vähintään viidestään.

Pituus: 25–35 minuuttia.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *