Sagani

Muinaisen Kreikan klassiset elementit maa, ilma, tuli ja vesi ovat keskeisellä sijalla Uwe Rosenbergin Saganissa. Peli on saanut innoituksensa sveitsiläisen lääkärin ja filosofin Paracelsuksen renessanssiajalla määrittelemistä elementaaleista eli luonnon hengistä, joihin myös pelin nimi Sagani kollektiivisesti viittaa. 

Sagani on uusi tulkinta aikaisemmasta Nova Lunasta. Se taas oli uusi tulkinta Corné van Moorselin Habitatsista. Idea on siis osoittautunut kestäväksi ja mukautuvaksi.

Luonnon tasapainoa etsimässä

Pelin tarkoituksena on löytää tasapaino kaikkien luonnollisten elementtien välillä, jotta maan päällä elelevät luonnon henget voisivat tulla esiin kaikessa kukoistuksessaan. Tähän pelissä pyritään asettelemalla vierekkäin neljää eri elementtiä edustavia, värillisiä laattoja omalle pelialueelle. Elementaaleja kuvaa värien (sininen, punainen, vihreä ja valkoinen) lisäksi myös tietty numeerisesti ja visuaalisesti kehittyvä hahmo, joiden avulla elementit voi värien lisäksi tunnistaa.

Pelissä luonnon harmonian etsintään liittyvää teemaa tukevat niin kuvitus kuin myös musiikilliset termitkin. Laatoille aseteltavat punaiset kiekot ”sound discit” voi suomentaa joko äänilevyiksi tai luontoelementtiä kuvaavammin sointukiekoiksi. Sointukiekkoja täydentämään tarkoitetut neutraalit kiekot on nimetty kakofoniakiekoiksi, ja nämä kiekot tuovatkin pelin lopussa ikävästi miinuspisteitä.

Pistelaudan reunassa on hylätyille laatoille pieni poistorivi valintatilanteessa, joka aktivoituu täyttyessään. Tämä vaihe pelissä on nimetty sanalla ”intermezzo” eli suomeksi välisoitto, jolloin pelaajat saavat mahdollisuuden valita ja lisätä haluamansa elementtilaatan omalle pelialueelleen vahvistamaan harmoniaa. 

Pelin edetessä kiehtova teema jää kuitenkin nopeasti sivurooliin, koska Saganin mekaniikka on puhtaasti abstraktia laattojen asettelua ja pisteoptimointia. Laattojen asettelu parhaalla mahdollisella tavalla ja sointukiekkoja säästellen aiheuttaa sen verran päänvaivaa, ettei peli välttämättä sovellu hauskanpitoa ja kepeyttä kaipaavalle, eikä kovin nuorille laattojenasettelijoillekaan. 

Aivojumppaa ja laattojen asettelua

Pelin kulku on selkeä ja vuorot tapahtuvat melko nopeasti. Ensin valitset laatan tarjolla olevista viidestä vaihtoehdosta ja tämän jälkeen asetat sen omien laattojesi muodostamaan kokonaisuuteen haluamaasi kohtaan pistepuoli ylöspäin, ja lopuksi lisäät laatalle siinä olevien nuolten verran sointukiekkoja. 

Laattoja asetellaan vierekkäin siten, että vähintään yksi sivu laatasta asettuu vastakkain toisen laatan sivun kanssa. Laattoja saa käännellä haluamaansa asentoon. Tarkoitus on valita sen värisiä laattoja, jotka täyttävät aiemmin aseteltujen laattojen värivaatimukset niissä olevien nuolien perusteella. Sinisen nuolen osoittamasta suunnasta on siis löydyttävä sininen laatta, vihreän nuolen osoittamasta suunnasta taas vihreä laatta ja niin edelleen. Laatan ei tarvitse olla vieressä, vaan se voi olla kauempanakin. Mikäli onnistut asettelemaan laatan niin, että värillinen nuoli osoittaa kohti samanväristä laattaa, voit peittää kyseisen nuolen sointukiekolla. 

Kun yhden laatan kaikki nuolet on peitetty kiekoilla, laatan voi kääntää ympäri ja edetä pisteradalla laatalla ilmoitetun pistemäärän verran. Ympäri käännetyn laatan takaa nousee esiin kyseistä elementtiä edustava hahmo ja sen yksi neljästä kehitysmuodosta. Kehitysmuodot on jaoteltu numeerisesti kasvavaan muotoon (1, 3, 6, 10) ja suurinta numeroa edustaa elementaalin täysikasvuinen muoto, kuten maahinen maata ja salamanteri tulta. Suoraa yhtymäkohtaa Paracelsuksen esittelemiin elementaaleja edustaviin hahmoihin ei kaikista elementeistä ole kuitenkaan löydettävissä, mikä on toisaalta hyvä. Peli on tekijöidensä oma näkemys, myös kuvituksen osalta. 

Näennäisen yksinkertaisen asettelumekaniikan ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä selkeydestään huolimatta Sagani tarjoaa myös haastetta. Jos laattoja lähtee asettelemaan liian luottavaisin mielin, huomaa pian ajautuvansa tilanteeseen, jolloin laattojen pelillisesti kannattava asettelu ei olekaan mahdollista. Valintariviltä ei aina saakaan sitä parasta mahdollista laattaa, ja vähemmän toivottu laatta tuo mukanaan uusia pulmia. Nuolet tuntuvat osoittavan väärän värisiin laattoihin ja juuri siihen sopivaan kohtaan ei sääntöjen mukaisesti saa laattaa edes asetella. 

Pelaajan omien sointukiekkojen varasto hupenee nopeasti, ja sen täydentyminen punaisilla kakofoniakiekoilla kasvattaa pelin lopussa odottavaa miinuspisteiden kertymää. Tässä pelissä voi siis punaisen värin näkeminen huojuttaa tasapainoa ja lisätä riitasointujen määrää nopeastikin, harmonisen kokonaisuuden karatessa yhä kauemmas. Sointukiekkojaan saa onneksi takaisin, jos onnistuu peittämään laatan kaikki nuolet kiekoilla: silloin kaikki kiekot palaavat takaisin varastoosi. Tämä koskee myös kakofoniakiekkoja!

Sopivien laattojen saaminen valintariviltä on ainakin omien pelikokemusten pohjalta ollut välillä sattumankauppaa ja määritellyt pelin sujuvuutta sekä lopputulosta hyvinkin vahvasti. Erityisesti tämä korostuu soolopelissä, kun laattoja pelataan pinosta yksi kerrallaan, mutta myös nelinpelissä valintarivi tyhjenee nopeasti muuttaen tarjolla olevien laattojen valikoimaa.

Sulosoinnuista epävireyteen 

Pelin päättymisen ehtona olevat pistemäärät on merkitty pisteradalle, ja ne vaihtelevat aina pelaajamäärän mukaan. Kun joku pelaajista ensimmäisenä saavuttaa vaaditun pistemäärän, tämä käynnistää välittömästi pelin loppulaskennan. Jokainen jäljellä oleva pelaaja saa yhden pelivuoron ja mahdollisuuden rakentaa omien laattojensa harmoniaa vielä täydellisemmäksi. Tämän jälkeen vähennetään riitasoinnuista aiheutuneet miinuspisteet ja katsotaan, kuka pelaajista on onnistunut rakentamaan esteettisesti harmonisimman ja puhtaimman melodian. 

Sagani on pelinä suoraviivainen mutta haastava, ja temaattisuutta pelissä on huomattavasti edeltäjäänsä Nova Lunaa enemmän. Pelikerrat toistuvat peruskaavaltaan samankaltaisina, vaikka laattojen asettelun sujuvuus vaihteleekin tarjolla olevien laattojen mukaisesti. Ajoittain peli aiheuttaa jopa epätoivon hetkiä, kun tarjolla olevat laatat tuovat eteen erityyppisiä haasteita niin värien osuvuuden, omien sointukiekkojen riittävyyden kuin pisteyttämisen onnistumisenkin suhteen. 

Useamman pelaajan peleissä pelaajien välinen vuorovaikutus jää melko vähäiseksi, eikä toisten tekemiä valintoja tule juuri seurattua, kun omien laattojen pyörittely aiheuttaa ihan tarpeeksi päänvaivaa. Jos omat sointukiekot pääsevät loppumaan, täydennysten tekeminen punaisista kakofoniakiekoista vangitsee huomion ja pakottaa keskittymään kertyvien miinuspisteiden määrän minimointiin. Kakofoniakiekoista ei ole mahdollista päästä enää eroon, mikäli niitä joutuu omaan varastoonsa ottamaan. 

Moninpeliin liittyvä asetelma kilpajuoksusta kohti pistemaksimia vaikuttaa pelisiirtoihin, eli välillä on hyödyllistä valita pisteytystä nopeuttava laatta, etteivät välimatkat pisteradalla pääse kasvamaan liikaa. Haastavuudestaan huolimatta Sagania voi hyvin suositella laattojen asettelusta ja abstrakteista pisteoptimoinneista kiinnostuneille pelaajille. Peli on selkeä, nopea asetella pöytään ja helppo opettaa uusille pelaajille, myös vähemmän lautapelejä pelanneille tai vasta aloitteleville pelaajille.

Faktat Saganista

Suunnittelija: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Skellig Games (2020)

Mutkikkuus: Säännöiltään helppo ja selkeä peli niin abstraktien pelien ystäville kuin myös aloitteleville pelaajillekin. Pistekertymän kasvattaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja ennakointia.

Onnen vaikutus: Melko suuri, koska laattoja on saatavilla vain rajoitetusti kerrallaan. Edeltävä pelaaja voi ottaa juuri sen optimaalisen laatan ja pöydälle jää vain vähemmän sopivia laattoja. Epäsopiva laatta voi myös sekoittaa omaa laattakokonaisuutta ja kuluttaa ikävästi sointukiekkoja.

Vuorovaikutus: Laattojen valintatilanteessa toinen pelaaja voi ottaa juuri sen optimaalisen laatan nenän edestä, muutoin pelaajien välistä vuorovaikutusta on vähän. Kilpajuoksu pisteradalla vaatii seuraamaan toisten etenemistä ja vaikuttaa omiin siirtoihin. 

Teema: Pelin alussa teema näyttäytyy selkeästi, mutta pelin edetessä laattojen asettelun mekaniikka painaa teeman taka-alalle ja korkeintaan se vain käväisee mielessä katseen eksyessä kuvitukseen. 

Uudelleenpelattavuus: Pelin perusidea pysyy samana pelistä toiseen. Erityyppiset laatat, niiden vaihtuvuus sekä asettelun haasteet tuovat peliin vaihtelua. Myös itsensä haastaminen heikomman pelin jälkeen innostaa tavoittelemaan uutta ja harmonisempaa laattakokonaisuutta uuden pelin myötä. 

Saavutettavuus: Peli on sääntökirjaa lukuun ottamatta vapaa tekstistä. Värillisissä laatoissa toistuu kuhunkin väriin liittyvä tietty hahmo sekä numerointi, joista eri elementit on helppo erottaa toisistaan. Pelistä on julkaistu eri kieliversioita vuonna 2021, myös englanniksi.

Pelaajamäärä: 1–4. Parhaimmillaan peli on 2–3 pelaajalla, mutta se toimii hyvin myös muilla pelaajamäärillä. Soolopelinä se muistuttaa pasianssia, kun taas muilla pelaajamäärillä toisten pelaajien valinnat voivat muuttaa valintamahdollisuuksia nopeastikin.

Kesto: 45 min. Laatikossa ilmoitettu kesto pitää paikkansa lähinnä yksinpelissä, useammalla pelaajalla pelatessa peliaika helposti venyy laattoja sovitellessa yli tuntiin tai enemmänkin.