Reiner Knizian ludografia käsittää yli 600 peliä. Lautapeliharrastajan näkökulmasta niistä paras on Tigris & Euphrates, ainakin mikäli BoardGameGeekin käyttäjiin on uskominen.
Vuonna 1997 ilmestynyt ja seuraavana vuonna arvostetun Deutscher Spiele Preis -palkinnon voittanut Tigris & Euphrates on osaltaan syynä pettymyksiin, joita vakavia pelejä etsivät ovat joutuneet myöhemmin Knizian pelien äärellä kokemaan.
Knizian ominta alaa ovat kevyemmät pelit, mutta peliharrastajat odottivat pitkään jokaisesta uudesta isosta pelistä uutta Tigristä.
Sivilisaation syntysijoilla
Pelaajat tavoittelevat valtaa sivilisaation syntysijoilla, Eufratin ja Tigriksen ympäristössä. Jokaisella pelaajalla on neljä johtajaa, joita käytetään voittopisteiden keräämiseen. Varsinainen pelaaminen on pääasiassa laattojen latomista pelilaudalle. Laattoja ja johtajia on neljää eri väriä. Aina kun pelaaja pelaa laudalle laatan, samassa valtakunnassa eli yhtenäisessä laattajoukossa oleva samanvärinen johtaja tienaa yhden voittopisteen.
Jokaiseen valtakuntaan mahtuu vain yksi johtaja kutakin väriä. Jos pelaaja yrittää kaapata vallan sijoittamalla oman johtajansa valtakuntaan, jossa on jo samanvärinen johtaja, seuraa taistelu, joka käydään pelaamalla kädestä punaisia laattoja ja laskemalla johtajan vieressä laudalla olevat punaiset laatat yhteen. Isompi summa vie voiton, häviäjä joutuu poistumaan laudalta.
Jos kaksi valtakuntaa yhdistyy, seuraa sota, mikäli yhdistyneessä valtakunnassa on kaksi samanväristä johtajaa. Tällaisessa sodassa lasketaan yhteen valtakunnassa olevat johtajan väriset laatat ja kädestä pelatut laatat ja jälleen suurempi summa voittaa. Häviäjä poistuu laudalta, samoin häviäjää tukeneet laatat, ja voittaja tienaa voittopisteen jokaisesta laatasta. Voittamalla sodan voi kerätä suuren läjän pisteitä.
Kun peli päättyy, katsotaan kuka voitti. Tässä pelissä nähtiin ensimmäistä kertaa sittemmin Knizia-pisteytyksenä tunnettu pisteenlaskutapa, jossa pisteitä on monta väriä ja kunkin pelaajan heikon väri määrää tämän kokonaispisteet. Tasainen kehitys on avain voittoon – se vain tahtoo unohtua, kun oikein innostuu sotimaan. Pisteytys on sittemmin tullut tutuksi monista muistakin peleistä, muun muassa Genialista.
Tyylikäs mestariteos
Tigris & Euphrates on päällisin puolin yksinkertainen peli. Joka vuoro pelaaja voi pelata kaksi laattaa laudalle ja mikäli sotaa ei syty, siinä se. Pelissä on kuitenkin paljon hienouksia ja strategisia mahdollisuuksia. Uusilla pelaajilla kestää usein tovi sisäistää se, että valtakunnat eivät varsinaisesti kuulu kenellekään, vaan kuka tahansa voi liittää johtajansa mihin tahansa valtakuntaan.
Peliä kritisoidaan toisinaan laattojen nostamiseen liittyvästä tuurista. Erityisesti tämä koskee kriittisiä punaisia laattoja, sillä jos niitä ei saa tarpeeksi, peli on vaikeaa. Tuuri laattojen kanssa kuitenkin ratkaisee voittajan erittäin harvoin, ja nämä harvinaiset epäonnisemmat pelit ovat pieni hinta maksettavaksi siitä vaihtelusta, mitä laattojen satunnainen nostaminen peliin tuo.
Tigris & Euphrates toimii kaikilla eri pelaajamäärillä, tosin kaikki eivät kaksinpelistä erityisemmin pidä. Pelin konfliktit ovat kieltämättä kiinnostavampia, kun pelaajia on enemmän ja valtakuntien välisten sotien sommittelu toisten pelaajien välille on aina mielenkiintoista. Tigris & Euphrates on ehdottomasti sen verran klassikko, että kaikkien lautapeliharrastajien kannattaa sitä kokeilla.
Lue Tigris & Euphrateksen säännöt.
Euphrates & Tigris: Contest of Kings
Euphrates & Tigris: Contest of Kings on korttipeliversio lautapelistä. Peli muistuttaa lautapeliä varsin paljon, jopa siinä määrin että pienet erot lautapeliversioon voivat tuntua häiritseviltä. Korttipeliversio on hieman kevyempi ja selvästi lyhyempi ja vaikka se ei lautapelin tavoin klassikkoainesta olekaan, se on silti mielenkiintoinen ja haastava peli.
Euphrates & Tigris -korttipelin suomenkieliset säännöt.
Yellow & Yangtze
Vuonna 2018 ilmestynyt Yellow & Yangtze on uusi kiinalaisteemainen versio pelistä. Jokiteema säilyy: Kiinankin maantiedettä hallitsee kaksi merkittävää jokea.
Näkyvin ero pelien välillä on pelilaudoissa: siinä missä Tigris & Euphrates on neliöruudukko, Yellow & Yangtzessa on heksaruudukko. Pinnan alla sääntöjä on muutettu aika lailla. Sodat ovat tässäkin merkittäviä, mutta ne ovat vähemmän verisiä ja kaoottisia.
Faktat Tigris & Euphrateksesta
Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisija: Hans im Glück (1997), Mayfair Games (1999), Fantasy Flight Games (2015), Z-Man Games (2018)
Mutkikkuus: Tigris & Euphrateksen säännöt ovat periaatteessa suoraviivaiset, mutta ulkoisten ja sisäisten sotien erojen hahmottaminen vaatii perusteellista selitystä. Ensimmäisen pelin myötä kaiken pitäisi kuitenkin mennä perille.
Onnen vaikutus: Tämä on taitopeli, jossa tuurilla voi kuitenkin olla toisinaan paljon merkitystä. Jos laattojen kanssa on kovin kehno tuuri, menestyminen on työn takana. Useimmiten laattojen kanssa kuitenkin pärjää ja polkuja pisteiden keräämiseen on monia.
Vuorovaikutus: Pelissä on suoraa konfliktia pelaajien kesken. Kukaan ei omista valtakuntia ja toisten johtajien pudottaminen valtaistuimelta kuuluu asiaan.
Teema: Peli on toisaalta hyvin abstrakti, mutta toisaalta sen parissa on kyllä helppo päästä sisään valtakamppailujen maailmaan.
Uudelleenpelattavuus: Tigris & Euphrates on yli 20-vuotias klassikkopeli, josta on otettu uusia painoksia tasaisin väliajoin. Eiköhän se ole jo kestävyytensä todistanut.
Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.
Pelaajamäärä: 2–4, vaatimaton kahdella ja parhaimmillaan neljällä.
Pituus: 1–2 tuntia
2 vastausta aiheeseen “Tigris & Euphrates”
Tigris & Euphrates on raskas ja vaativa peli, jossa on onneksi mukana hiukan tuuri- ja bluffi-elementtejä. Omia siirtojaan joutuu joskus miettimään todella tarkkaan, joka voi hidastaa peliä. Yksikin siirto voi pistää koko pelilaudan uusiksi. Pelin jälkeen on monesti takki tyhjänä ja hermot riekaleina.
Tykkään pelistä, mutta jostain syystä peli ei ole pariin vuoteen eksynyt pöydälle. Pitääkin tehdä muutos asiaan.
Arkin kommentti pelin raskaudesta on yllättävä, sillä itse pidän T&E:tä kevyempänä ja helpommin lähestyttävänä pelinä, kuin montaa muuta BGG:n top20:sta. Peli on omissa porukoissani ollut siellä keskimittaisten pelin joukossa (noin tunti), vaikka hitaitakin pelaajia mukana on ollut.
Toki pelistä jää aina sellainen vaikutelma, että ”mitä jos olisinkin tehnyt…”, mutta ei siitä kyllä tyhjä olo itselleni ole jäänyt, mieluummin niin, että heti tekisi mieli pelata uudestaan.
Onkos Lautapelioppaan lukijoilla kokemuksia uusien versioiden lisähärpäkkeistä?