Vikings’ Tales: Edge of the World

Edge of the World on osa Tactic Gamesin viikinkiaiheisten pelien trilogiaa vuodelta 2022; siihen kuuluvat myös Odin’s Table ja Tafl King. Edge of the World on tosin kyseisen trilogian ainut täysin originelli julkaisu, sillä Odin’s Table on uusi versio alunperin vuonna 2010 julkaistusta samannimisestä pelistä ja Tafl King on puolestaan yksi näkemys vuosisatoja vanhasta hnefatafl-pelistä, joka tunnetaan myös “viikinkishakkina”.

Olipa niin tai näin, Edge of the World on 3–4 pelaajalle suunnattu peli, jossa pelaajat liikkuvat ympäri viikinkiajan Eurooppaa käyden kauppaa, ryöstellen satamia ja taistellen toisia pelaajia vastaan tavoitteenaan kerätä 150 kolikon arvoinen saalis ensimmäisenä. Pelkkä mammonan kerääminen ei kuitenkaan riitä, vaan voittaakseen pelin pelaajan on vielä selvittävä lopputaistelusta voittajana.

Vene vesille ja matkaan!

Pelilauta on jaettu kahteen osaan, siniseen pohjoiseen ja punaiseen etelään. Sekä etelässä että pohjoisessa sijaitsee satamia, joissa pelaajat voivat käydä kauppaa tai taistella pelin aikana. Alkuvalmisteluissa pelilaudalle käännetään satamakortteja, jotka avaavat kolme etelän kaupunkia ja kolme pohjoisen kaupunkia pelaajien vierailtaviksi. Lisäksi jokaiseen satamaan asetetaan sattumanvarainen puolustuskiekko ja kaksi kauppakiekkoa.

Jokainen pelaaja valitsee haluamansa värin ja saa sitä vastaavan laivan, nopan ja pelaajalaudan. Laiva asetetaan pelilaudalle kyseisen värin kotisatamaan ja kullekin pelaajalle annetaan 20 kullan arvosta kolikoita. Pelin aloittaa pelaaja, joka on viimeksi ollut veneessä tai laivassa.

Pelin keskeinen osa ovat toimintakortit, joita paljastetaan joka kierroksen alussa pelaajien valittavaksi. Toimintakortit on jaettu kahteen osaan: kortin yläosassa oleva numero kertoo, kuinka monta askelta toimintakortilla voi ottaa, ja alempi numero kertoo, minkä verran voimaa kortti tuo taistelussa. 

Ensimmäisen kierroksen alussa toimintakorttipakasta paljastetaan kolme korttia pelaajaa kohden, ja pelaajat sitten valitsevat tarjolla olevista korteista yhden kerrallaan itselleen. Myöhemmillä kierroksilla kortteja paljastetaan kierroksen aluksi vain sen verran, että jokainen pelaaja saa täytettyä kätensä takaisin kolmeen korttiin.

Korttien valinnan jälkeen kukin pelaaja valitsee kädestään yhden kortin, jonka haluaa käyttää kierroksella liikkumiseen. Kortit paljastetaan yhtä aikaa ja askelmäärältään pienimmän kortin pelannut pelaaja pelaa vuoronsa ensin. Vuorollaan pelaaja liikuttaa laivaansa enintään pelaamassaan kortissa olevan askelmäärän verran. Liikkumisen saa lopettaa satamaan vain, jos pelaaja suorittaa siellä jonkin toiminnon. Jos satamatoimintoa ei aio suorittaa, liikkuminen on lopetettava avomerelle.

Haluatko nimesi historiaan musteella… vai verellä?

Pelissä on kolme erilaista satamatoimintoa: tavaran ostaminen, tavaran myyminen ja satamaan hyökkääminen. Vuorollaan pelaaja saa suorittaa vain yhden satamatoiminnon ja sellaisen voi suorittaa vain satamassa, jota vastaava satamakortti on avoimena laudalla. 

Ostaessaan tavaraa pelaaja maksaa viisi kolikkoa ja valitsee salaa yhden satamassa olevista kauppakiekoista. Kauppakiekoissa on kuvattuna joko sotavoimaa tai kauppatavaraa. Valittuaan kiekon pelaaja asettaa sen kuvapuoli alaspäin omalle pelaajalaudalleen.

Myydäkseen tavaraa pelaajan pitää olla kuljettanut pohjoisen satamassa ostettu kauppakiekko eteläiseen satamaan tai toisinpäin. Jos tämä ehto täyttyy, pelaaja voi myydä kyseisen kauppakiekon satamaan ja saa siitä satamakorttiin merkityn summan.

Hyökätessään satamaan pelaaja valitsee kädestään yhden toimintakortin, jonka voima-arvoa haluaa käyttää taistelussa. Sen lisäksi pelaaja voi paljastaa pelaajalaudaltaan haluamansa määrän kauppakiekkoja, joihin on merkitty sotavoimaa. Pelaajan valintojen jälkeen paljastetaan sataman puolustuskiekko, joka määrittelee sataman sotavoiman. Lopuksi hyökkäävä pelaaja ja joku muista pelaajista heittää noppaansa. Hyökkääjän heittämä noppatulos lisätään hänen sotavoimaansa ja toisen pelaajan noppatulos sataman sotavoimaan. Korkeampi tulos voittaa taistelun. Tasapelitilanteessa noppia heitetään uudelleen niin kauan, kunnes voittaja selviää.

Voittaessaan satamataistelun pelaaja saa satamakorttiin merkityn summan kaksinkertaisena. Tällöin satamaan laitetaan myös rauniokiekko. Jatkossa rauniokiekoilla merkittyihin kaupunkeihin myydyt tavarat tuottavat pelaajille vain puolet satamakorttiin merkitystä summasta. Jos pelaaja häviää hyökkäyksen, hän menettää puolet kolikoistaan ja satamaan laitetaan +1-merkki, joka vahvistaa satamaa yhden sotavoiman verran tulevien hyökkäyksien varalle.

Satamatoiminnon lisäksi pelaaja voi halutessaan hyökätä yhtä avomerellä olevaa vastustajan laivaa vastaan milloin tahansa vuoronsa aikana liikkuessaan samaan ruutuun vastustajan laivan kanssa. Taistelu itsessään tapahtuu kuten satamahyökkäyksissäkin (tosin nyt puolustaja pelaa kädestään toimintakortin). Pelaajien välisessä taistelussa ei ole merkitystä, kumpi pelaajista aloitti taistelun: kumpi pelaaja tahansa voi voittaa ja saada voiton tuomat palkinnot. Jos taistelun voittajan ja häviäjän sotavoimien ero taistelun lopussa on 1–3 pistettä, voittaja saa häviäjältä 10 kolikko tai yhden kauppakiekon. Jos voittomarginaali on suurempi, voittaja saa häviäjältä 20 kolikkoa tai kaksi kauppakiekkoa (tai yhdistelmän molempia). Pelaajien välisen taistelun jälkeen peli jatkuu tavalliseen tapaan ja esimerkiksi taistelun aloittaneen pelaajan vuoro pelataan loppuun.

Pelaajan vuoron päätteeksi tavaran ostamiseen tai myymiseen tai satamaan hyökkäämiseen käytetty satamakortti poistetaan pelilaudalta. Samaten kaikki kyseisen vuoron aikana pelatut toimintakortit laitetaan poistopakkaan ja taisteluissa käytetyt kauppakiekot poistetaan pelistä. Sitten on askelmäärältään toiseksi pienimmän toimintakortin pelanneen pelaajan vuoro. Tätä jatketaan, kunnes kaikki pelaajat ovat pelanneet vuoronsa. Sen jälkeen aloittavan pelaajan merkki siirtyy myötäpäivään seuraavalle pelaajalle ja pelilaudalle paljastetaan uusia satamakortteja kierroksen aikana poistettujem tilalle. Uusi kierros on valmis alkamaan uusien toimintakorttien paljastamisella!

Raha ei (välttämättä) tuo onnea

Peli lähestyy loppuaan, kun yksi pelaajista on saanut kerättyä itselleen 150 kolikkoa. Tällöin kyseinen pelaaja palaa samantien kotisatamaansa ja muut pelaajat kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä ehtii kyseiseen satamaan. Ensimmäisenä perille päässyt pelaaja haastaa kotisatamassa olevan pelaajan lopputaisteluun.

Ennen lopputaistelun aloittamista siinä mukana olevat pelaajat täydentävät kätensä kolmeen toimintakorttiin samaan tapaan kuin kierrosten alussa. Lopputaistelussa pelaajat pelaavat kaksintaisteluja samalla tavoin kuin pelaajat voivat taistella toisiaan vastaan pelin aikana. Se pelaaja, joka ensin voittaa kaksi taistelua, voittaa samalla koko pelin. Skål!

Teema toimii

Edge of the World on näyttävä peli – laatikko hienoine kuvituksineen suorastaan kutsuu tällaisen viikinkiajasta kiinnostuneen pelaajan sen ääreen. Pelatessa vuorot etenevät nopeahkossa tahdissa ja peli soljuukin mukavasti eteenpäin. Peliin sisällytetyt rajatut vaihtoehdot, kuten pohjoisen kauppatavaroiden myyminen etelässä ja toisinpäin, tuovat siihen mukavan ripauksen taktikointia ja suunnittelua.

Kuitenkaan monitahoisia ja kauaskantoisia suunnitelmia haluaville Edge of the World ei sovellu. Pelilaudan tilanteet voivat vaihtua nopeallakin tahdilla, sillä laudan reunoille käännetyt satamakortit poistuvat tarjolta sitä mukaa, kun pelaajat vierailevat satamissa. Etenkin nelinpelissä suunnitelmallisuus vähenee ja pelaajien kyky reagoida laudan muuttuvaan tilanteeseen kasvaa, varsinkin jos pelaaja aloittaa vuoronsa viimeisenä. Tämä tuo peliin aimo annoksen kilpajuoksua, jossa muun muassa vuorojärjestyksen merkitys kasvaa. 

Teemallisesti satamien ryöstämiset, pelaajien väliset taistelut sekä lopputaistelu sopivat Edge of the Worldiin hyvin: taistelu toisia kansoja ja sukuja vastaan oli vahvasti läsnä viikinkiaikana, ja tuopa pelin lopputaistelu mieleen myös holmgang-kaksintaistelumuodon, jolla pohjanmiehet muun muassa ratkaisivat riitojaan. Lisäksi taistelut toisien pelaajien kanssa tuovat mahdollisuuden pelaajien väliseen suoraan kanssakäymiseen, mitä tässä pelissä ei muuten kauheasti ole, vaikkakin välillistä kanssakäymistä riittää niin toimintakorttien valinnoissa, vuorojärjestyksessä kuin vierailluissa satamissakin.

Taisteluissa tosin piilee pitkälti tuurin tuoma vaikutus. Ainakin minun pelaamissani peleissä taisteluiden lopputulokset tuntuvat pitkälti kilpistyvän nopanheittoihin, jotka ovat lopulta täysin tuuripeliä – noppia kun ei heitetä uudelleen kuin sotavoimien tasatilanteissa.  Toimintakortit antavat kyllä taisteluihin 1–4 pistettä sotavoimaa, suurimman osan antaessa sitä yksi tai kaksi pistettä, ja sotavoimia antavat kauppakiekot tarjoavat taisteluihin puolestaan 1–3 pistettä sotavoimaa, mutta molempien saaminen on lopulta varsin sattumanvaraista.

Toisaalta tällaisessa kevyessä pelissä noppatuurin merkitys pelin aikana käytävissä taisteluissa ei lopulta haittaa aivan mahdottomasti, tuohan noppavetoiset taistelut aina oman jännittävän lisämausteensa peleihin. Eniten minua kuitenkin häiritsee se, että pelin voittoehdot eivät houkuttele taistelemaan pelin aikana.

Lopputaistelussa haisee hapatettu hai

Tuurivoittoisen taistelemisenkin näen siis vielä aivan hyvänä ja kutkuttavana osana Edge of the Worldia, mutta mammonan keräämisellä pitäisi olla selkeämpi vaikutus pelin lopputulemaan. Omaan makuuni Edge of the Worldin suurin ongelma onkin 150 kolikon potin keräämisen merkityksettömyys: se ei takaa pelin voittoa, vaan sen määrittää erillinen lopputaistelu. Pelin aikana taistelemalla, varsinkin satamia vastaan, saa siis kyllä parhaimmillaan nopeasti kerättyä tuon 150 kolikon potin, mutta pahimmassa tapauksessa pelaaja kuluttaa taisteluilla sotavoima-arvoltaan parhaat kortit pois ennen mahdollista lopputaistelua, eikä ole mitään varmuutta, että pelaaja saa uusia vahvoja kortteja niiden tilalle.

Parhaimmillaan lopputaistelumekaniikka tuo kyllä lisäjännityksen pelin loppupuolelle, sillä kuka tahansa pelaajista voi vielä voittaa, jopa sellainen jolla koko peli on mennyt kolikkoköyhästi. Pitää vain ehtiä ensimmäisenä 150 kolikkoa keränneen pelaajan luokse ennen muita pelaajia ja onnistua voittamaan lopputaistelu!

Valitettavasti lopputaisteluun osallistuminenkin on silti osittain tuurista kiinni, sillä kaikkien pelaajien kotisatamat ovat kartan pohjoisosissa. Jos pelaajan laiva sattuu lopputaistelun kynnyksellä olemaan kartan eteläosissa, hänellä ei käytännössä ole kovin suurta mahdollisuutta edes taistella pelin voitosta. Kartan eteläosista on nimittäin lähes mahdotonta ehtiä ensimmäisenä 150 kolikkoa keränneen pelaajan kotisatamaan, varsinkin jos muut pelaajat ovat pohjoisessa. Eräällä pelikerralla yksi pelaaja totesikin, että hän päätti jäädä passiin pohjoiseen ja odottaa, että joku saa kerättyä tarvittavat kolikot ja sitten kiirehtiä kyseisen pelaajan kotisatamaan haastamaan tämän lopputaisteluun.

Muuten pidän Edge of the Worldia aivan kelpona ja parhaimmillaan mukaansatempaavanakin pelinä, mutta lopputaistelumekaniikka lähinnä turhauttaa, sillä se tuntuu pahimmillaan mitätöivän koko muun pelin ja sen aikana tehdyt päätökset. Minun puolestani irralliselta tuntuvan ja muiden pelimekaniikkojen merkitystä vähentävän lopputaistelun olisi voinut jättää Edge of the Worldista kokonaan pois. 

Pelin voisi aivan hyvin päättää siihen, kun yksi pelaajista on saanut kerättyä 150 (joskus jopa 200) kolikkoa, mikä tuo kyseiselle pelaajalle myös voiton pelistä. Tällainen äkkikuolemamekaniikka tekisi Edge of the Worldista ainakin minulle ehjemmän kokonaisuuden, jossa toisia pelaajia vastaan hyökkääminen sekä kolikoiden ja kauppakiekkojen varastaminen tuntuisivat merkityksellisemmältä voittamisen kannalta.

Faktat Vikings’ Tales: Edge of the Worldista

Suunnittelija: Game Storm Studios

Julkaisija: Tactic (2022)

Mutkikkuus: Peli on kaiken kaikkiaan varsin suoraviivainen kokonaisuus. Pelilaatikossa mainittu 12+-ikäsuositus tuntuu turhan korkeahkolta, enkä näe mitään syytä, miksei esimerkiksi jo 10-vuotiaat pystyisi pelaamaan peliä sääntöjenkin näkökulmasta.

Onnen vaikutus: Tuurilla on lopulta melko suuri vaikutus esimerkiksi ryöstöretkillä ja taisteluissa, vaikkakin molemmissa tilanteissa mahdollisuuksia voi koittaa jonkin verran parantaa toimintakorteilla ja kauppakiekoilla.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutusta pelissä riittää niin välillisesti kuin suoraankin.

Teema: Teema kytkeytyy mukavasti peliin niin kaupankäynnin, ryöstelyn kuin taisteluiden osalta. Pelin kansikuvan pohjalta olisi voinut odottaa jopa voimakkaampaa immersiota viikinkiaikaan, vaikka peli sinällään aivan näyttävä onkin.

Uudelleenpelattavuus: Perusperiaate säilyy kerrasta toiseen samana. Pelikokemukseen vaikuttaakin kaikista eniten se, kuinka hyökkääviä tai passiivisia pelaajat ovat. 

Saavutettavuus: Komponentit ovat käytännössä kielivapaita ja pelin säännöt löytyvät kunnioitettavalla 19 eri kielellä. Nappulat ovat myös mukavan isohkoja ja värit pääsääntöisesti selkeän erilaisia jopa tällaiselle punavihersokealle arvostelijalle. Pelilaudalla oikeita kaupunkeja voi aluksi olla vaikea löytää kiekkojen tuottaman pienen näköesteen vuoksi, mutta enemmän haastetta tuonee se, että kaupunkien nimet eivät ole tuttuja. Onneksi kaupunkien värikoodaus ohjaa katsetta oikeaan suuntaan ja muut pelaajat voivat tarvittaessa auttaa oikean kaupungin löytämisessä.

Pelaajamäärä: 3–4

Pituus: Laatikon mukaan 45+ minuuttia. Pääsääntöisesti pelin ehtii pelata alle tuossa 45 minuutissa, sillä pelin päätösvaiheen aktivoiva 150 kolikon potti on jopa yllättävän nopeaa kerätä.