Kategoriat
Peliarvostelut

Sidereal Confluence

Avaruuden kansat muodostavat liittoa kaupan ja teknologisen kehityksen jakamisen keinoin. Sidereal Confluence on kaupankäyntipelien ehdotonta huippua.

Sidereal Confluence: Trading and Negotiation in the Elysian Quadrant on melkoinen nimihirviö ja sen verran hieno nimi, että se on täytynyt selittää laatikon takakannessa, koska englantia osaavakaan ei välttämättä ymmärrä, mitä Sidereal Confluence (lausutaan Si-dereal, ei Side-real) tarkoittaa. Onhan se toki hienompi nimi kuin vaikkapa suunnilleen samaa tarkoittava Space Merger.

Avaruuskansojen yhdistymisestä on kuitenkin kyse. Jonkinlaista Tähteinvälistä EU:ta ollaan muodostamassa ja pelaajat yrittävät käydä kauppaa ja kehittää teknologiaa, ja siten haalia vaikutusvaltaa syntyvässä unionissa. Kansat ovat sovussa keskenään, käyvät kauppaa ja kehittävät yhteistuumin teknologiaa. Kehittämällä teknologiaa saa jätettyä oman jälkensä historiaan ja siten kerää pisteitä, joilla sitten peli voitetaan.

Sidereal Confluence nousi vuoden 2017 Essenin sadosta kiinnostavimpien pelien joukkoon. Kun sain pelin loppuvuodesta käsiini, jo pelin komponenttien plärääminen herätti sellaista ennakkovärähtelyä, johon harva peli on viime vuosina pystynyt. Oli iso ilo huomata, että peli myös lunasti odotukset.

Sidereal Confluencen kansi

Avaruuskauppaa kuutioista

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että pelaajat vaihtavat keskenään kuutioita saadakseen oman taloutensa rullaamaan paremmin. Talous koostuu korteista, jotka ottavat syötteeksi kuutioita ja tuottavat niistä toisenlaisia kuutioita, avaruusaluksia ja voittopisteitä. Kun saa tarpeeksi kuutioita kasaan, voi kehittää uutta teknologiaa, josta palkitaan voittopisteillä. Uudet teknologiat jaetaan muillekin ja ne avaavat kaikille pelaajille uuden kortin, jossa on joku uusi tuotantokoneisto. Tällainen kuutionmuuntaminen kuulostaa aika kuivalta, mutta kaupankäynti toimii pelissä niin hyvin, ettei se haittaa.

Sidereal Confluencen kaupankäynti on avointa, pelaajat huutavat kilpaa ja yrittävät saada mahdollisimman paljon diilejä aikaiseksi kaupankäyntivaiheen aikana. Kaikki sopimukset ovat ehdottoman sitovia, vaikka ne ulottuisivat kuinka pitkälle. Luvattu on pidettävä ja mikäli ei syystä tai toisesta pysty pitämään lupauksiaan, sakko on sen verran ankara, ettei diileistä kannata luistaa.

Lähes kaikki on kaupan: vaihtaa voi kuutioita ja valuuttana toimivia avaruusaluksia, mutta myös omia korttejaan voi vuokrata muille pelaajille. Vain voittopisteiden kauppaaminen on kiellettyä. Diilit voivat olla myös monen pelaajan välisiä.

Kokemus on ensialkuun hämmentävä. Onneksi omat kortit antavat suuntaa: sitä pitäisi saada vaihdettua itselle, mitä omat konvertterit syövät, ja kaikki muu joutaa vaihdettavaksi. Siinä vaiheessa kun älyää, että kortteja vuokraamalla laajentaa mahdollisuuksiaan kovasti, on jo syvemmällä pelissä.

Kuuden kierroksen jälkeen lasketaan pisteet. Käteen jäänyt tavara muuttuu pisteiksi kehnolla vaihtosuhteella, eli parasta olisi, jos tavaraa ei suuremmin olisi, vaan kuutiot olisi muutettu jo pelin aikana teknologiaksi ja sitä kautta pisteiksi, mutta se ei ole aina helppoa.

Caylion
Caylionin puukansan aloituskortteja. Pari apulappua ja neljä konvertteria, jotka tuottavat vaihtelevan määrän tavaraa ja jotka voi päivittää paremmiksi. Kuva: Mikko Saari

Kaupankäynnin voiteluaineet

Hyvä kaupankäyntipeli vaatii vähän apuja. Ensinnäkin pelaajilla pitää olla motivaatiota kaupankäyntiin ja toiseksi kaupankäynnin vaihtosuhteille olisi hyvä olla jotain pohjaa, jotta hintapyynnöt ovat realistisia. Sidereal Confluence toteuttaa molemmat erinomaisesti. Tuotteet ovat arvoltaan suunnilleen niin, että kolme pientä kuutiota on kaksi isoa kuutiota on yksi kahdeksankulmio on yksi voittopiste on kolme avaruusalusta. Näihin hintoihin ei tule jäädä jumiin, mutta niistä on hyvä lähteä arvioimaan, mikä voisi olla reilu diili. Kaikissa konverttereissa on lisäksi näillä kaavoilla lasketut lukemat, jotka kertovat konvertterin arvon.

Motivaatiota kaupankäyntiin tuo pelin epäsymmetrisyys. Jokaisella kansalla on aivan erilaiset tarpeet. Yleensä jokainen tarvitsee jotain, mitä ei oikein pysty itse tuottamaan. Hyönteiskansa tarvitsee joka vuoro viisi vihreää, eikä alkuun pysty tuottamaan niitä itse. Niinpä joka vuoro pitää käydä kauppaa vihreistä kuutioista. Hyönteiset sen sijaan pystyvät tuottamaan lähes rajattomasti planeettoja, kunhan vain saavat keltaisia kuutioita jostain, joten planeetoista on helppo käydä kauppaa niitä tarvitsevien kanssa.

Joskus taas pelaajilla on erikoisominaisuuksia, jotka ovat pelaajalle itselleen vähäarvoisia, mutta jollekulle muulle hyviä. Ääriesimerkki tästä on avaruuskalmarikansa Eni Etin konvertterit, jotka muuttavat tietynvärisiä kuutioita suuremmaksi määräksi samanvärisiä kuutioita – erittäin hyödyllisiä kortteja, mutta niissä on kirjaimellisesti rajoitus, että Eni Et ei saa itse käyttää niitä. Ne on siis pakko vuokrata muille.

Korkopapereita
Eni Etin korkokonverttereita, jotka tekevät rikkaista vielä rikkaampia. Kuva: Mikko Saari

Haastava ja kiehtova

Säännöiltään Sidereal Confluence ei ole erityisen mutkikas. Pelin rakenne on yksinkertainen ja toiminnot suhtkoht selkeitä. Se on hyvä, koska sääntöjen noudattamista on aika vaikea valvoa pelin aikana. Huijaaminen, vahingossa tai tahallaan, on melko helppoa ja virheitä varmasti sattuu. Peliä ei siksi kannata ottaa liian vakavasti ja ajatus Sidereal Confluence -turnauksesta tuntuu vähintäänkin epäkäytännölliseltä.

Yksinkertaisista säännöistä huolimatta ensimmäisellä kerralla on aivan takuuvarmasti pihalla kuin lumiukko. Mahdollisuuksia on niin paljon, että oikea suunta voi olla vaikea hahmottaa. Onneksi pelin kansat on pisteytetty vaikeusasteen mukaan, joten aloittelijoilla on mahdollista valikoida kansoja, joilla pelaaminen on vähän helpompaa ja strategiat suoraviivaisempia. Mukana on yksi erityisen haastava kansa, jos kokenut pelaaja haluaa vähän tasoittaa peliä.

Kun ottaa tavoitteekseen ajaa mahdollisimman monta omista konverttereistaan joka kierros, pääsee jo pitkälle. Lisäksi kansojen A4-kokoisilla infolomakkeilla on jokaiselle kansalle strategiaohjeita, joilla pääsee alkuun. Ne kannattaa lukea, niin ymmärtää paljon paremmin, mitä on tekemässä. Strategiselle luovimiselle jää silti runsaasti tilaa.

Tutkimustiimit
Tutkimustiimit ovat konverttereita, joiden ajaminen tuottaa uusia teknologioita. Kuva: Mikko Saari

Paljon tilaa pelaajille

Pelaajia Sidereal Confluence kaipaa: pelaajamäärä on 4–9. Kolminpeli on teoriassa mahdollista, mutta ei erityisen mielekästä. Nelinpeli on jo pelattavissa. Olen itse pelannut 4–6 pelaajalla ja enemmän on parempi: mitä enemmän pelaajia on mukana, sitä enemmän on toimintaa ja kauppaa. Joku raja toki tässäkin, sillä peli vaatii aika paljon pöytätilaa. Kuusinpeli on vielä ihan hallittavissa olevan kokoinen paketti ja mahtuu jotenkuten isolle pöydälle.

Teoriassa peli kuitenkin venyy yhdeksään pelaajaan asti ja on silloinkin kestonsa puolesta yhä aivan pelattavissa, suurin osa pelistä kun hoituu yhtäaikaisesti. Asettamalla kaupankäyntivaiheeseen kymmenen minuutin ajastimen peli on varsin luotettavasti alle kahdessa tunnissa ohi, pelaajamäärästä riippumatta, ilman turhaa kiireen tuntua.

Sidereal Confluence nousi omalla listallani saman tien vuoden 2017 parhaiden julkaisujen listan kärkeen ja on ykkösvalintani, jos pelaajia on vähintään kuusi. Ensikertalaisille kokemus on varmasti sekava eikä vähän kokeneempikaan pelaaja välttämättä tiedä, mitä on tekemässä, mutta pelin maaninen kaupankäyntivaihe on parasta kaupankäyntiä, mitä olen lautapeleissä ikinä kohdannut. Kun kaupankäynnin ympäriltä on purettu kaikenlainen turha höttö pois, kokonaisuus on napakka ja kiinnostava (aluksi mukana oli esimerkiksi sotimista, mutta pelitestaajat saivat onneksi poistettua sen pelistä).

Jos siis kiivas kaupankäynti, fiksut kuuden tai seitsemän hengen pelit, vahvasti asymmetriset pelit tai pisteenlasku pisteen kahdestoistaosien tarkkuudella kiinnostavat, Sidereal Confluence on ehdottomasti testattavien pelien listalla. Päänsä näin intensiivisellä kaupankäyntisessiolla saa varmasti pyörälle ja äänensä käheäksi, mutta kokemus on huippuhieno.

Faderanit
Faderanien erikoisuutena ovat Acknowledgement-merkit, joita Faderanit yrittävät jakaa kaikille, ja satunnaisia etuja tarjoavat reliikkimaailmat. Kuva: Mikko Saari

Faktat Sidereal Confluencesta

Suunnittelija:

Julkaisija: WizKids (2017)

Mutkikkuus: Säännöissä on vähän ihmettelemistä ja sääntökirja on vähän huono, mutta ensimmäisen pelin jälkeen peli pitäisi olla aika hyvin hallussa. Kun säännöt osaa, ne on helppo opettaa.

Onnen vaikutus: Pelissä ei ole juurikaan tuurielementtejä. Faderanien kansalla on pakallinen satunnaiskortteja, joissa on vähän tuuria mukana.

VuorovaikutusSidereal Confluence on puhdasta vuorovaikutusta. Peliä on käytännössä mahdotonta pelata nyhjäten yksin ilman aktiivista kaupankäyntiä muiden pelaajien kanssa.

Teema: Kansoille on kirjoitettu tarinaa, jolla ei käytännössä ole juurikaan merkitystä. Resursseillakin on nimet, mutta niihin viitataan käytännössä pelkästään väreillä. Teema on kiinnostava, mutta sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen pelaamisen kanssa. Teemaa on kuitenkin mietitty todella paljon; kannattaa lukea esimerkiksi suunnittelijan näkemyksiä eri teknologioista.

UudelleenpelattavuusSidereal Confluence kestää pelaamista, sen verran paljon siinä on mahdollisuuksia. Jo se, että saa testattua kaikki eri kansat, tarjoaa mielenkiintoa pitkäksi aikaa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä. Täysin kielitaidoton voi olla vähän pihalla, mutta sopivalla kansan valinnalla peliin sopii kyllä mukaan vähän heikommin kielitaitoinenkin pelaaja.

Pelaajamäärä: 3–9. Kolminpeli on vain hyvin kokeneille pelaajille, käytännöllisimmillään ja parhaimmillaan peli on 5–6 pelaajalla.

Pituus: 90–180 minuuttia. Kymmenen minuutin ajastin kaupankäyntikierroksiin pitää pelin helposti alle kahden tunnin mittaisena stressaamatta liikaa, vapaalla kaupankäynnillä peli voi venyä kolmeen tuntiin.

Kuutioita
Kuutioita se kaikki lopulta on, pienempiä ja isompia ja kahdeksankulmaisia. Kuva: Mikko Saari

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *