Tämän arvostelun kirjoittajan on oltava varovainen ja valikoiva, sillä tämä ”peli” ei sisällä suuria määriä painokelpoista tekstiä.
”Party game for horrible people”
Näin lukee pelilaatikon kannessa. jos et koe olevasi ”kamala ihminen”, suosittelen tekemään 180 asteen käännöksen ja siirtymään esimerkiksi sanaristikoiden pariin. Jos jatkat lukemista, älä ainakaan väitä etten varoittanut!

Hurttia huumoria koko rahan edestä
Cards Against Humanityn idea on yksinkertainen. (Ja aivan kauhea) Vuorossa oleva pelaaja nostaa pakasta yhden mustan kortin, joka kertoo kierroksen tehtävän. Korteissa on lauseita, joissa on keskellä tyhjä kohta, johon täytyy keksiä vastaus. Korteissa voi myös olla kysymys.
Muiden pelaajien tehtävä onkin sitten valita kymmenestä käsikortistaan (valkoiset kortit) vastaus, joka sopii heidän mielestään parhaiten (tai huonoiten) mustaan korttiin. Valkoisten korttien sisältö ei enimmäkseen ole tähän arvosteluun sopivaa.
Vuorossa olevan pelaajan on valittava, mikä vastaus on hänen mielestään hauskin. Valitun vastauksen keksijä saa pisteen. Ensimmäisenä kymmenen pistettä kerännyt pelaaja voittaa pelin. Sen jälkeen joko pelataan revanssi ja revanssin revanssi tai poistutaan pelitilasta ovet paukkuen syvästi järkyttyneinä.

Kohderyhmä
Lienee sanomattakin selvää, että tämä peli ei sovi kaikille. Peliporukkaa valitessa kannattaa käyttää tarkkaa harkintaa. Paketti asettaa ikäsuositukseksi 17 vuotta, joka ei missään nimessä ole liian vähän. Tämä peli on tosin sellainen asia, jonka teini saattaisi piilottaa lipaston laatikkoon energiajuomien ja muiden äitien silmiltä piilotettavien esineiden joukkoon. Tämä peli on kielletty hedelmä. Pelistä on toki myös olemassa perheille sopiva Family Edition.
Peliin on hyvä suhtautua samalla tavalla kuin muihinkin korkean ikärajan sisältäviin asioihin: varauksella ja omalla harkinnalla. Kovaa huumoria pitää kestää. Lisäksi riittävä englannin kielen ymmärrys on melko välttämätön, jotta vitsit menevät perille. Pelistä on tosin olemassa myös epävirallinen suomenkielinen versio nimellä Poliittisesti epäkorrektia. Version toimivuuden määrittää pitkälti, miten hyvin käännöstyö on tehty.

Naurukuolema
Oikeanlaisessa seurassa ja mielentilassa Cards Against Humanity aiheuttaa hallitsemattomia naurukohtauksia. Pelin parissa voi hyvin vierähtää tunti tai parikin. Kortteja on niin paljon, että peli ei ihan hevillä kulu. Sääntökirja esittelee kolme sivullista(!) erilaisia variantteja, joskin osa niistä on enemminkin härskejä vitsejä.
Pelillisyydestä en tiedä, mutta Cards Against Humanity on oikeassa seurassa hulvatonta viihdettä.
Faktat Cards Against Humanitystä
Suunnittelija: Ben Hantoot, Daniel Dranove, Eli Halpern, Josh Dillon
Julkaisija: Cards Against Humanity (print and play 2009, ensimmäinen julkaisu 2011)
Mutkikkuus: Peli on säännöiltään erittäin yksinkertainen.
Onnen vaikutus: Joskus käteen ei satu hyviä kortteja.
Vuorovaikutus: Pelaaminen on erinomaista laatuaikaa läheisten kanssa. Entisten läheisten, jos kohderyhmää ei punnitse tarpeeksi tarkkaan.
Teema: Peli käsittelee universaaleja ja ajattomia aiheita rajulla ja rehellisellä otteella.
Uudelleenpelattavuus: Kortteja on todella paljon. Lisäksi peliin löytyy lisäosia enemmän kuin kukkaro kestää.
Saavutettavuus: Kieltä pitää ymmärtää. Suomeksi on saatavilla epävirallinen suomennos Poliittisesti epäkorrektia. Varoitettakoon, että alkuperäinen, englanninkielinen versio on huomattavan hintava. Syystä en ole ihan varma. Jos jaksaa askarrella, pelin voi myös tulostaa itse ilmaiseksi.
Pelaajamäärä: 4–20+, sanoo sääntökirja. Kolmella pystyy pelaamaan käyttämällä sääntökirjan ”Rando Cardrissian” varianttia.
Kesto: Niin kauan kuin sielu sietää. Kymmenen pisteen kerryttämiseen kulunee puolisen tuntia.