Dobble Catan

Dobble Catan on uusi versio tutusta nopeuspelistä ja tarjoaa viisi Catanista ammentavaa minipeliä, joissa kilpaillaan joukkueittain siitä, kenen refleksit ovat notkeimmat, silmät tarkimmat ja strategia kantaa vauhdin tuoksinassa.

Pelimekaniikka on tuttua Dobblea, mutta peliasetelmat ovat saaneet innoitusta Catanista tarjoten vaihtelua Dobblen pelaamiseen.

Miten Dobble Catan eroaa tavallisesta Dobblesta

Alkuperäisen Catanin ystävät tunnistavat oitis tutut resurssisymbolit korteista. Lisäksi Catanista on ammennettu korttien muoto – perinteisen Dobblen pyöreät kortit ovat vaihtuneet Catanista tuttuihin kuusikulmioihin, joten aluerakennusta on luvassa. Mutta siinä missä alkuperäistä Catania pelatessa saattoi kulua tunteja, Dobble Catan on nopeatempoinen ja nopeasti ohi pelattava intensiivinen kokemus, jossa kierros vie muutamia minuutteja ja koko pelikin on vartissa ohi.

Dobblen sydän on tarkkaavaisuus ja nopeat refleksit. Totutusta kaavasta ei poiketa Catan-versiossakaan. Tiiviisti pelin idea on löytää kahdesta eri kortista molemmissa esiintyvä symboli ennen vastustajaa. Pelimuodot sen ympärillä sitten vaihtelevat hieman. Kaikki toimivat samaan aikaan, eli jos et ole riittävän nopea, kortti jota katsot saattaa mennä vastustajalle. Itse peli koostuu minipeleistä, joissa kerätään pisteitä.

Peliä aloittaessa kannattaa valita yksi minipeli ja pelata sitä useamman kerran putkeen, mutta hetken lämmittelyn jälkeen seikkailumuoto, jossa minipelit pelataan kaikki läpi ennen pisteiden laskua osoittautui myös erittäin hauskaksi.

Seikkailua Catanin saarella

Jokaisessa minipelissä nopeudesta palkitaan, sillä ensimmäisenä korteistaan eroon päässyt tai minipelin suorittanut saa aina jonkin verran pisteitä. Isommat pisteet riippuvat minipelin tavoitteesta, joten strategiallakin on pelissä merkitystä.

Ensimmäinen minipeli toivottaa tervetulleeksi saarelle. Siinä saarikortit asetellaan satunnaisesti, ja joukkueet saavat omat pakkansa. Oman pakan päällimmäisestä kortista etsitään saarelta samaa kuvaa, ja kun sellainen löytyy, se nimetään ja kortti asetetaan saarelle. Joukkuekortissa on samalla lailla kuvioita, mutta myös värireuna, josta tietää mitkä kortit on jo vallattu. Toki joukkuekortin voi myös peittää.

Tavoitteena on vallata saarta oman joukkueen väriin ja peli päättyy, kun joku joukkue on käyttänyt viimeisenkin korttinsa. Nopeudesta saa pisteitä, mutta isoimmat pisteet saa sen perusteella, kuka on vallannut saarta eniten. Tämän minipelin suola on se, että kilpailevan joukkueen saaripaloja voi vallata itselleen, joten pelkästään korteista eroon pääseminen ei vielä takaa kierroksen kokonaisvoittoa.

Toinen minipeli vie satamiin. Saarta valloitetaan edelleen omilla joukkuekorteilla, mutta nyt reunoille asetetaan satamakortit ja isoin pistepotti odottaa sitä, joka saa saaren sisäosista etenemällä vallattua mahdollisimman monen sataman vieruskortit itselleen. Joukkueen omien korttien sijoittaminen pitää aloittaa saaren keskeltä ja korttejaan saa sijoittaa vain ensimmäisen kortin viereen tai päälle. Jos kävisi niin, että toinen joukkue peittäisi kaikki keskellä saarta olevat kortit, joukkueen täytyy asettaa seuraava kortti keskusalueelle ennen kuin satama-alueiden valloitus voi jatkua.

Kolmannessa minipelissä haetaan pisintä reittiä, jonka vallatuilla saarikorteilla voi muodostaa. Neljännessä asetelma muuttuu, kun barbaarit alkavat valloittaa kortteja – joukkueet käyttävät vain yhden oman värin korttinsa, kun alkavat valloittaa saarta ottamalla yhteensopivat kortit pois saarelta.

Viidennessä minipelissä astutaan ritariksi. Äkkikuolema-tyyppisessä pelissä taisto käydään vain joukkuekorttien välillä. Nopein parin löytäjä voittaa ja parin toinen osapuoli putoaa pelistä. Joukkueita pudotetaan, kunnes jäljellä on vain yksi joukkue. Pisteet määräytyvät pikapelin voittojen määrän mukaisesti.

Catanin ja Dobblen ystäville

Dobble Catanin säännöt ovat itsessään helpot, mutta eräs haaste pelatessa nousi. Siinä missä korttien kuvat ovat tuttuja Catan-veteraaneille, muilla – etenkin nuoremmilla pelaajilla – oli vaikeuksia nimetä kuvia. Pelin sujuvuuden kannalta voi olla hyvä käydä kuvat läpi, jotta mielipaha ei synny siitä, että nimeä sinetille, auralle tai malmikasalle ei keksi, mikä vie kallisarvoisia sekunteja nopeatempoisessa pelissä.

Siinä missä visuaalinen ilme oli itselleni nostalginen, kohderyhmä on selvästi hieman vanhemmat pelaajat ja Catanin maailmaan jo tutustuneet pelaajat. Paketissa ikäsuositus on 8+, meillä oli vielä 10- ja 11-vuotiaillakin vaikeuksia joidenkin kuvien kanssa. Lasten kanssa pelatessa niillä, jotka olivat jo pelanneet Catan junioria, nimeämishaasteita aiheuttavia kuvia oli selvästi vähemmän.

Laajempi saari tarjoaa myös enemmän kortteja, joista löytää oman korttinsa kuvion. Se antaa toki toisinaan hitusen enemmän aikaa pohtia, koska vaihtoehtoja on auki enemmän, mutta se koettiin aluksi myös sekavaksi ja jos tässä jäätyi, jäätyi helposti pitemmäksikin aikaa, jos ei rajannut vaihtoehtojaan.

Peliä voi kuitenkin suositella Dobble-faneille, jotka kaipaavat vaihtelua Dobblen pelaamiseen ja teema kiinnostaa, sillä pelityyli poikkeaa perinteisestä Dobblesta. Toisaalta jos Dobble ei ole ollut mieluinen, Dobble Catan tuskin muuttaa mielipidettä. Kokeiltuani useammalla peliporukalla ne, jotka pitivät alkuperäisestä Dobblesta mieltyivät tähänkin, mutta Catan-fanit, jotka eivät Dobbleen olleet lämmenneet, eivät alkukiinnostuksen jälkeen ehdottaneet peliä uudelleen pelattavaksi.

Joukkuepeliä pienelle porukalle

Peliä pelataan yhden tai kahden hengen joukkueissa, joita on kaksi tai kolme, joten teoriassa peli soveltuu 2–6 pelaajalle. Tähän mennessä pelailtujen kertojen perusteella sanoisin, että peli on hauskinta parilla–kolmella hengellä, kun kaikki yltävät kortteihin helposti.

Viiden hengen pelille on erityissääntönsä, mutta kokeilun perusteella se ei innostanut suosittelemaan Dobble Catania tälle pelaajamäärälle, sillä tasapaino ei ole kovin hyvä, kun yhden hengen joukkueen pelaaja saa tuplapisteet. Jos mahdollista, peliä kannattaa pelata tasajoukkuein. Kuuden hengen peli taas oli niin nopeasti ohi, että strategialle jäi vähemmän aikaa, mikä näkyi myös rikkonaisina pistetuloksina.

Kaiken kaikkiaan nostan hattua sille, että Dobblen peruspeliin on löydetty mukavat Catanista henkeä ammentavat variaatiot, joten Dobble-fanille peli tarjoaa uutta pelattavaa. Dobble Catan ei ole kuitenkaan kaikille paras vaihtoehto. Ainakin meillä nuorempi väki on ollut Dobblen innokkaimpia kannattajia, ja huomaan että alkuperäinen Dobble löytää tiensä pöydälle useammin kuin Catan-versio, todennäköisesti lapsia viehättävän teeman vuoksi, ja myös nopean peliasettelun vuoksi.

Ensimmäiseksi Dobbleksi suosittelenkin peruspeliä tai jotain peruspelin monista teemaversioista, jos peli on hakusassa perheen käyttöön, etenkin jos Catan ei ole pelaajille tuttu. Jos haet nopeatempoista filleriä varttuneemmalle peliseuralle, Dobble Catan voi olla hyvä valinta tarjoten hieman enemmän strategiaa kuvioiden tunnistamisen keskelle.

Faktat Dobble Catanista

Suunnittelijat: Denis Blanchot, Jacques Cottereau

Julkaisija: Zygomatic (2025)

Mutkikkuus: Hyvin helppo, joskin pelin asettelua varten ohjekirja on hyvä olla alussa lähellä minipelien vaihdellessa.

Onnen vaikutus: Vähäinen, pelinvoitto riippuu enemmän tarkkaavaisuudesta ja nopeista reflekseistä.

Vuorovaikutus: Suuri, suurimmassa osassa minipelejä toisen suunnitelmia voi sotkea helposti ja huomion herpaantuminen kostautuu heti.

Teema: Kuvitus on ammennettu Catanista, mikä vetoaa pelin ystäviin mutta itse peli on edelleen abstraktia symbolijahtia.

Uudelleenpelattavuus: Saari muuttuu joka kerta, koska palat asetellaan sattumanvaraisesti. Minipelejä on viisi, joten pelikierroksien välillä on vaihtelua.

Saavutettavuus: Pelivärit ovat sininen, punainen ja keltainen ja joukkueiden korteissa ei ole muuta tunnistetta kuin kortin reunalla oleva väri. Pelaaminen ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–6, hankalin viidellä pelaajalla.

Pituus: n. 15 minuuttia