Origin Story

Meistä jokainen aloittaa taipaleensa joistakin lähtökohdista, ja niinpä taustamme vaikuttavat siihen, millaisia meistä kasvaa. Vapaata tahtoa tutkineenakin kuitenkin väitän, että jokainen meistä voi viime kädessä ainakin jonkin verran vaikuttaa siihen, millaisia puolia itsessämme alamme vahvistamaan. Siihen toki tarvitsemme toisiamme, niin hyvässä kuin pahassakin. Näin on myös jokaisen supersankarin kohdalla.

Jokainen supersankari meistä tarvitsee aivan erityisen paljon haasteita ja kipeitäkin asioita elämäänsä, jotta voisi kasvaa ja kehittyä niiden myötä sellaiseksi, joka voi muuttaa maailmaa ja lopulta selviytyä ihan mistä tahansa. Valitettavasti moni meistä luhistuu liian suurten taakkojen alle, kun ei saa riittävästi tukea ja kannustusta päästäkseen eteenpäin. Siksi jokaisen supersankariksi aikovan on nyt hyvä mahdollisuus turvallisessa vertaisryhmässä alkaa rakentaa omaa identiteettiä, vaikka tulevatkin täysin erilaisista lähtökohdista. Jos tämä resonoi, Origin Story on sinua varten.

Kohti supersankaruutta

Jamey Stegmaier on yllätyksellinen pelinsuunnittelija, jolta voi odottaa melkein mitä tahansa, muttei koskaan puolivillaista tekelettä. Hänen suunnittelemansa ja julkaisemansa pelit ovat aina hiottuja niin pelimekaniikkojen kuin tuotannonkin osalta. Niin on myös Origin Storyn kohdalla, joka on suunniteltu yhteistyössä vähemmän tunnetun Pete Wissingerin kanssa.

Origin Story on tikkipeli, jossa koneistonrakennus on keskeisessä osassa. Pelissä pelataan viisi kierrosta, joista jokaiselle kierrokselle pelaaja saa kolmesta kortista valita pelaajalaudalleen uuden toimintokortin. Näitä toimintoja pelaajat lataavat kierroksen alussa käytettävissä olevalla staminalla, joiden määrä lisääntyy joka kierrokselle yhdellä.

Toimintokortteja, temaattisesti tarinakortteja, on valtava määrä erilaisia, ja toimivat hyvin eri tavoin. Toiset toiminnot vaativat enemmän staminaa latautuakseen kuin toiset, toiset niistä toimivat passiivisesti koko kierroksen ajan, toisista pitää stamina poistaa niitä käytettäessä. Toiset toiminnot voi pelata koska tahansa kierroksen aikana, kun toiset voi pelata vain tietyssä vaiheessa. Passiiviset toiminnot aktivoituvat usein jonkin tietyn ehdon täyttyessä, kuten esimerkiksi silloin, kun pelaaja voittaa numeroarvoltaan pienellä kortilla.

Pelin alussa jokaiselle pelaajalle jaetaan sattumanvaraisesti pelaajalauta, joka edustaa jotain pelaajahahmoa. Temaattisesti pelaajahahmon supersankaritarina alkaa pelin edetessä rakentua. Pelaajalaudat ovat tyylikkäitä sarjakuvalehteä muistuttavia kokonaisuuksia, jonka ruuduilla on paikka kunkin kierroksen toimintokortille. Jokainen hahmo ponnistaa omista lähtökohdistaan – laudan hahmolla itsellään on jokin toiminto jo valmiiksi, mutta nämä eivät ole kovin vahvoja toimintoja, joten saadulla laudalla ei ole mahdottomasti merkitystä.

Enemmän merkitystä on sillä, mitkä Superhero-kortit pelaaja saa viimeistä viidettä kierrosta varten. Näitä kortteja jaetaan jokaiselle pelaajalle pelin alussa kaksi, joita ei paljasteta muille pelaajille, ja joista toisen pelaaja valitsee viidennen kierroksen alussa. Superhero-korttien tehtävänä on ohjata pelaajaa rakentamaan hahmostaan pelin kuluessa sellainen, että valitsemastaan Superhero-kortista pelaaja saa viidennen kierroksen tullessa mahdollisimman suuren hyödyn. Superhero-kortit ovat sananmukaisesti todella voimakkaita onnistuessaan, joten niihin kannattaa panostaa.

Pahan vai hyvän puolella?

Jokaisen kierroksen alussa pelaajille jaetaan kahdeksan numerokorttia tikkejä varten. Kortit koostuvat tavallisen korttipakan tapaan neljästä eri maasta, ja jokaista maata on numerot 1–13. Maat kuitenkin ovat teeman mukaiset, muuten tavalliseen korttipakkaan ei ole eroa. Tikkikortit saatuaan pelaaja saa yhden staminan lisää lautansa varastoruutuun, sekä valittavakseen kolme satunnaista toimintokorttia, joista valitsee yhden laudalleen. Kun kaikki ovat valinneet uuden toimintokorttinsa, on pelaajien aika ladata valitsemiaan lautansa toimintoja sen mukaan, kuin heillä on staminaa käytettävissään.

Ennen kuin yhtään tikkikorttia lyödään pöytään, pelaajat kuitenkin yhtä aikaa paljastavat valitsinkiekkonsa puolen – pelaanko tämän kierroksen pahiksena vai hyviksenä? Pahis saa kierroksen lopussa neljä pistettä, jos ei voittanut yhtään tikkiä, hyvis saa pisteen jokaisesta voitetusta tikistä. Tikkikierroksen aloittaa vuorollaan jokainen pelaaja.

Perussäännöiltään peli on tuttu tikkipelejä pelanneille. Aloittaja lyö kahdeksasta kortistaan yhden, joka määrää pelattavan maan. Kierros etenee myötäpäivään ja muiden on mahdollisuuksiensa mukaan seurattava maata. Jos kädessä ei ole yhtään korttia kyseistä maata, voi pelata minkä tahansa muun kortin. Numeroarvoltaan suurin määräävän maan kortti voittaa. Jos määräävä maa ei ole valttimaa, suurin pelattu valttikortti voittaa tikin. Voittanut pelaaja kerää pelatut kortit itselleen myöhempää tikkipisteiden laskua varten. Näin jatketaan, kunnes kaikki kahdeksan tikkiä on pelattu, jonka jälkeen lasketaan pisteet.

Jotkin pelaajatoiminnot tuottavat lisäpisteitä voitettujen tikkien perusteella, jolloin esimerkiksi voitettujen tikkien korteilla voi olla merkitystä. Toimintokortit ovat lähtökohtaisesti varsin voimakkaita, etenkin yhdistettynä toisiin toimintoihin. Toiminnot antavatkin oikein yhdistettyinä usein valtavat määrät hyötyjä ja pisteitä tavallisiin tikkipisteisiin nähden. Vaikka äkkiseltään voisi ajatella, että pahiksena neljän pisteen kierrossaldo ei houkuttele, voi kuitenkin jokin toiminto antaa pisteitä juuri pahiksen tarkoitusperiä seuraten. Puolen valinta on aina myös viesti muille pelaajille, ja sillä voi joskus hämätäkin muita.

Kolmannen kierroksen alussa paljastetaan tapahtumapakasta tapahtumakortti, joka muuttaa kyseisen kierroksen sääntöjä ja usein myös siinä saatavia pisteitä oleellisesti.

Nokkelin voittaa

Origin Story voi aluksi vaikuttaa tikkipeliksi hieman monimutkaiselta, mutta peli on kuitenkin varsin suoraviivainen. Paljon joutuu silti pohtimaan sitä, miten supersankarihahmoaan rakentaa, kumpi puoli kulloinkin tuottaisi parhaan tuloksen, ja toisaalta missä järjestyksessä korttinsa pelaa – ei vain tikkikorttejaan, vaan mitkä toiminnot missäkin kohtaa pelikierrosta suorittaa.

Ensialkuun ei toisten pelaajien hahmon ominaisuuksiin riitä paljoa kapasiteettia kiinnittää huomiota, mutta niiden sisäistäminen on lopulta yksi tärkeä avain pelissä menestymiseen. Väitänkin, että peli paranee sitä pelaamalla, koska siinä on lopulta paljon, mitä pitäisi oppia hallitsemaan, eikä pelaajien välinen vuorovaikutus ole tikkipelissä koskaan vähäisessä roolissa.

Mitä pidemmälle peli viiden kierroksensa aikana etenee, sitä enemmän se muuttuu taistelukentäksi pikkuhiljaa identiteettiään löytävien supersankarien välillä. Origin Story on kasvutarina, jossa jokainen on toisensa vihollinen ja samalla vertainen – oli sitten kulloinkin hyvien tai pahojen puolella. Hyvät eivät halua antaa pahojen menestyä valitsemallaan tiellä, ja toisaalta pahat joutuvat keplottelemaan ja käyttämään nokkeluuttaan – pahiksena menestyminen edellyttää suhteessa paljon vaativamman suunnitelman. Kuitenkin siinä onnistuessaan saa sitäkin isomman onnistumisen kokemuksen. Kun toinen pelaaja onnistuu nokkeluutensa ansiosta, on vastapelurinkin helppo olla hänestä ylpeä.

Ei kohtalon orja

Origin Story paranee vain sitä pelaamalla. Parin pelin jälkeen ei siis kannata siirtää peliä hyllyyn pölyttymään. Sille kannattaa antaa aikaa, ja väittäisinkin, että samalla porukalla enemmän pelaamalla pelistä on mahdollista saada enemmän irti pelaajien kehittyessä samaan tahtiin tällä supersankaruuden tiellä.

Lyhyesti vielä pelin visuaalisesta puolesta jotakin. Peli on mielestäni tyylikäs kokonaisuus myös ulkoisesti. Pidän taiteellisesti kuvitetuista vesivärigrafiikoista. Pelin kannet jättävät kuitenkin hieman valjun kuvan, ja ne tuovat mieleen enemmänkin prototyyppikuvituksen kuin lopullisen tuotoksen. Muilta osin kuvitus ja komponentit ovat tosi tyylikkäitä, eikä laadusta ole tälläkään kertaa tingitty. Peli on mahdutettu kompaktin kokoiseen laatikkoon, johon ei jää muovitettujen korttien kanssa juuri tyhjää tilaa. Tänä vuonna ilmestyvä lisäosa tuo ainakin lisää Superhero-kortteja, joita on peruspelin mukana vain kymmenen. Jää nähtäväksi, mahtuuko lisärin sisältö enää pelilaatikkoon.

Palataanpa lopuksi vapaan tahdon tematiikkaan. Origin Story toimii eräänlaisena simulaationa siitä, mitä tiedämme vapaan tahdon filosofiasta. Lähtökohtamme ohjaavat suuntaamme, mutteivät ole ainoita meitä määrittäviä tekijöitä. Hetki toisensa jälkeen meillä on valittavanamme rajattu määrä valintoja, joista pitää usein valita se vähiten huono vaihtoehto – se osaltaan vaikuttaa myös tuleviin valintoihin yhdessä lähtökohtiemme kanssa. Toisinaan meille vain tapahtuu asioita, jotka jättävät meihin jälkensä ja muovaavat meitä.

Monet tilanteista ja valinnoista kuitenkin seuraavat edeltäviä valintojamme. Näin yksilö on vastuussa myös niistä väistämättömiltä vaikuttavista tilanteista, joihin hänen luonteensa häntä ohjaa. Amerikkalaista filosofi Kevin Timpeä lainatakseni, merkitystä on sillä, onko yksilö valintojensa tosiasiallinen lähde, vaikka tuo lähde. Lähtökohtamme ja aiemmat valintamme vaikuttavat osaltaan siihen, miten reagoimme eteen tuleviin asioihin ja tilanteisiin, mutta toisinaan myös meillä on tuolloin valinnan paikka: mitä puolta lähdemme reagoinnissamme vahvistamaan? Supersankari ei voi koskaan olla kohtalon orja.

Faktat Origin Storysta

Suunnittelija: Jamey Stegmaier, Pete Wissinger

Julkaisijat: Stonemaier Games (2025)

Mutkikkuus: Peli on perussäännöiltään suoraviivainen, mutta koska tarinakortit ovat kaikki erilaisia ja toimintotyyppejä useampia, menee ensimmäinen peli tutustuessa eri pelimekaniikkoihin.

Onnen vaikutus: Onnea on aina tämän kaltaisessa pelissä mukana, mutta eniten on lopulta vaikutusta sillä, miten koneistonsa olemassa olevista vaihtoehdoista rakentaa ja korttinsa pelaa.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutus on oleellisessa osassa peliä ja muiden peliä täytyy koko ajan seurata jos mielii menestyä.

Teema: Teema on lopulta melko vahva supersankarin kasvutarina.

Saavutettavuus: Pelissä kaikkien pitää osata lukea englantia. Saavutettavuus on huomioitu värisokeiden osalta.

Uudelleenpelattavuus: Niin tarina- kuin tapahtumakorttejakin on pelissä niin runsaasti, että jokainen peli on erilainen. Peli paranee sitä enemmän pelatessa.

Pelaajamäärä: 1–5. Toimii hyvin eri pelaajamäärillä, mutta on kuitenkin hieman erilainen riippuen pelaajamäärästä.

Pituus: 45 minuuttia.