Sentinels of the Multiverse

Sentinels of the Multiverse

Supersankarit ovat nostaneet päätään viime vuosina varsin vahvasti televisio sarjojen ja elokuvien myötä. Lautapelit ovat saaneet siitä oman osansa ja nyt arvostelussa oleva Sentinels of the Multiverse on yksi suosituimmista supersankaripeleistä.

Vuonna 2011 julkaistu ja varsin aktiivisesti laajennettu peli on syystäkin ansainnut oman paikkansa lautapelien kärkijoukossa.

Pelin idea

Sentinels of the Multiversen kansiPelaajien on tarkoitus voittaa ohjaamiensa supersankarien avulla superpahis kätyreineen, ennen kuin superpahis tuhoaa supersankarit.

Pelin alussa valitaan pelattavat sankarit. Sankarien valinnalla on merkitystä, sillä toiset sankareista on huomattavasti vaikeampia pelattavia kuin toiset, hieman suorempaa taktiikkaa suosivat sankarit, kuten esimerkiksi RA. Peruspelissä olevista kymmenestä sankarista löytyy omaan pelityyliin sopiva nopeasti. Peliä enemmän pelanneet voivat siirtyä myös muihin sankareihin, jotka vaativat pelin ja korttien ketjutuksen syvällisempää ymmärtämistä.

Pelin yksi ehdottomasti hyvistä puolista on sankarien hyvään hallitsemiseen vaadittava pelin tuntemus. Sen oppiminen onnistuu parhaiten pelaamalla ja kokeilemalla erilaisia yhdistelmiä. Peliä voi pelata myös satunnainen pelaaja, tästä kiitos kuuluu jo suoraviivaisemmille supersankareille.

Taktiikkoja joutuu vaihtelemaan sankarien mukaan. Sankareiden kortit nimittäin eroavat toisistaan siinä määrin, että sama taktiikka ei toimi eri sankarien välillä suoraan. Korttipakat ovat kiinteitä, eli kortteja ei siis lisätä pakkoihin lisäkortteja ostamalla. Tämän voi nähdä huonona asiana, mutta toisaalta tällainen lähestymistapa on tähän peliin juuri oikea.

Arkkivihollisia ja dinosauruksia kuhisevia viidakoita

Kun supersankarit on valittu, valitaan peliin pääpahis, joita peruspaketista löytyy neljä erilaista. Pääpahiksella on sankarien tapaan oma pakkansa. Jokainen pääpahis on myös erilainen korteiltaan ja ominaisuuksiltaan. Pääpahiksen kortissa olevien ohjeiden mukaan tehdään tarvittavat alkuvalmistelut. Jotkut pääpahikset aloittavat pelin tyhjällä pöydällä, jotkut taas saavat kortteja pöytään heti aloituksesta lähtien. Pääpahikset on jaettu vaikeuden mukaan eri luokkiin, kun taas supersankarien kohdalla tämä on tehty monimutkaisuuden (pelattavan hahmon vaikeuden) mukaan. Jokaisella pääpahiksella on jokin supersankareista arkkivihollisena, arkkiviholliset saavat toisiaan kohtaan bonuksen vahinkoon.

Kun pääpahis on valittu, tarvittavat valmistelut tehty tehdään vielä ympäristön valinta. Ympäristöt vaihtelevat dinosauruksia vilisevistä viidakoista aina avaruusasemiin saakka. Vaihtelua riittää ja erilaiset ympäristöt todellakin ovat erilaisia sisällöltään, eivätkä pelkästään korteissa olevien kuvien puolesta.

Pelin mekaniikka sinänsä on helppo oppia, mutta helppo ulkokuori hämää. Korttien ketjuttaminen on oma taitolajinsa. Kun tähän lisätään vielä erilaisia vahinkotyyppejä, aina perinteisistä lähitaisteluhyökkäyksistä psionisiin mielihyökkäyksiin, on erilaisten yhdistelmien tekeminen haastavaa ja mielenkiintoista puuhaa. Erilaisiin vahinkotyyppeihin on omat puolustuksensa joten tämä mahdollistaa taktikointia.

Jokaisen kierroksen alussa pääpahis toimii ensimmäisenä. Pahiksen omasta pakasta nostetaan korttipöydälle. Kortissa olevat tapahtumat katsotaan joko erikseen tai yhdessä muiden pöydässä jo olevien korttien kanssa. Yleensä pääpahiksen kortit sisältävät hyökkäyksiä tai lisää kätyreitä.

Tämän jälkeen on supersankarien vuoro. Pelaajilla on kädessään neljä korttia ja käytettävänään kaksi toimintoa. Pelaajat voivat pelata kädestään kortin tai käyttää erikoisvoimaa. Tämän jälkeen nostetaan kortti tai kaksi, jos pelaaja ei pelaa korttia tai käytä erikoisvoimaa.

Pelaajien vuoron päätyttyä nostetaan ympäristöpakasta kortti. Ympäristön vaikutukset ovat hyvinkin erilaisia ja niitä saattaa olla esimerkiksi poliisien väliintulo, junan suistuminen raiteiltaan ja syöksyminen kohti sankareita tai hirmuliskojen hyökkäys. Ympäristöpakan kortit vaikuttavat joko sankareihin, pääpahikseen tai kaikkiin asioihin.

Peliä jatketaan siihen saakka kunnes pääpahiksen kestopisteet putoavat nollaan tai kaikki sankarit ovat poissa pelistä.Pelin kortteja

Syvällinen, yksinkertainen ja kaunis

Yksi pelin parhaista puolista on sen yksinkertaisuus. Pelimekaniikat oppii nopeasti ja vahinkojen laskeminen on helppoa perustilanteissa. Pelin kulku on jouhevaa ja turhauttavan pitkiä taukoja oman vuoron odottamisessa ei tule. Pelin tunnelma pysyy tiiviinä ja siitä nauttivat myös sellaiset, jotka eivät varsinaisesti supersankareista välitä.

Pelin syvällisempi olemus yllätti positiivisesti. Aina on syytä muistaa että yksinkertainen ja helppo eivät tarkoita samaa asiaa. Pelissä korttien ketjuttaminen, epäsuoraa taktiikkaa suosivien sankarien käyttäminen ja erilaisten sankarien yhdisteleminen on mielenkiintoista. Lisämausteensa antavat ympäristöpakat, jotka voivat sekoittaa peliä juuri sopivasti ja jopa auttaa sankareita. Monimutkaiset korttiketjut kuitenkin saattavat aiheuttaa hieman harmaita hiuksia, kun hyökkäyksen tai toiminnon lopputulosta aletaan miettimään. Tämä ei kuitenkaan ole varsinkaan ensimmäisissä peleissä häiritsevää.

Pelin taide on hienoa ja sarjakuvamaista. Yksityiskohtaista se ei ole, mutta selkeää. Parhaiten korttien taidetta kuvaa piirrokset jostakin Tehotyttöjen ja mangan välimaastosta. Sääntökirjan ja korttien teksti on sarjakuvamaista, mikä sopiikin hyvin tämän tyyppiseen peliin.

Peli sopii monen ikäisille ja uskoisin että pelin ikäsuositus kahdeksanvuotiaasta ylöspäin on juuri sopiva. Näen kuitenkin että monimutkaisempien ketjutusten tekeminen ei nuoremmalta väeltä onnistu. Peli sopii hyvin pelattavaksi koko perheen voimalla, eikä vaadi suurta harrastuneisuutta. Tämä peli on oivallinen valinta pukinkonttiin tai lahjaksi, jos supersankari teema edes jollakin tasolla kiinnostaa tai ei ole este pelin pelaamiselle.

Pelille on ehdottomasti oma paikkansa, eikä se suotta saanut vuonna 2012 parhaan korttipelin ehdokkuutta Golden Geek -palkintojen varsin kovassa sarjassa. Peli tarjoaa pelaajilleen viihdykettä pitkäksi aikaa jo ilman lisäosiakin.

Faktat Sentinels of the Multiversestä

Suunnittelija: , ,

Julkaisija: Greater than Games (2011)

Mutkikkuus: Peli on suhteellisen helppo mekaniikoiltaan. Vaatii kuitenkin harjoittelua.

Onnen vaikutus: Onnea mukana korttien nostamisen yhteydessä, pakat kuitenkin ennalta määriteltyjä.

Vuorovaikutus: Peli on yhteistyöpeli, eli pelaajien on taisteltava pahuutta vastaan yhdessä.

Teema: Supersankariaiheen ystäville peli toimii varmasti.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä.

Kieliriippuvuus: Säännöt ovat englanniksi ja korteissa on paljon englanninkielistä tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5

Pituus: 60 minuuttia

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Sentinels of the Multiverse

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:35
Aito keskiarvo:3.46
Tasoitettu keskiarvo:3.38
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 3
  • 3: 16
  • 4: 13
  • 5: 3

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Yksi vastaus artikkeliin ”Sentinels of the Multiverse”

  1. Täytyy vielä lisätä kommenttina noin kymmenen kaksin pelin jälkeen. Peli on todellakin erittäin haastava kahdella sankarilla pelattaessa. Taktiikkaa joutuu miettimään huolellisesti. Suosittelen lämpimästi pelaamista vähintään kolmella sankarilla, jolloin peli helpottuu selkeästi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *